Leikkaa­minen ei luo kasvua

Yhdys­val­tojen talou­del­lisen menes­ty­misen yksi tausta­te­kijä on ollut sen toisen maail­man­sodan jälkeinen panostus keskias­teen koulu­tuk­seen. Jo 1950-luvulla liki 80 prosenttia maan nuorista osallistui keskias­teen koulu­tuk­seen, kun vastaava lukema Englan­nissa oli noin 20, Ranskassa noin 30 ja Saksassa ja Ruotsissa noin 40 prosenttia. Nämä neljä maata saavut­tivat Yhdys­val­tojen tason vasta 1980–1990-luvuilla. Japani nousi Yhdys­val­tojen rinnalle jo 1970-luvulla.

Yhdys­val­tojen nouseva talous pärjäsi ja jätti kilpai­li­ja­maita jälkeensä selvästi enemmän koulu­tetun työvoi­mansa ansiosta teolli­suu­dessa, palve­luissa ja esimer­kiksi myös myynnissä ja markki­noin­nissa. Puntit maiden välillä ovat sittemmin tasoit­tu­neet, mutta koulu­tuksen merkitys kasvun raken­ta­jana on ja pysyy.

Myös Suomessa on aikai­sem­pina vuosi­kym­me­ninä osattu rakentaa kehityksen polkua koulu­tuk­seen panos­ta­malla. Katse on pidetty kokonai­suu­dessa. On nähty huippu­lah­jak­kuuk­sien ja ‑osaajien tarve, mutta samalla on ymmär­retty, että sen varaan menes­tyk­se­kästä tulevai­suutta ei yksin raken­neta. Pärjää­minen on saavu­tettu ja voidaan edelleen tavoittaa vain siten, että taval­liset ihmiset eli niin kutsutut ”keskin­ker­tai­suudet” koulut­tau­tuvat, ja saavat sen myötä tilai­suuden tavoi­tella rajojaan ja mahdol­li­suuk­siaan ihmisinä, työmark­ki­noilla ja yhteiskunnassa.

Kaikkia tarvi­taan, jotta pärjätään.

Taval­li­suuden korostus voi kuulostaa oudolta, mutta selitys on yksin­ker­tainen. Kun suuri joukko ihmisiä kokoontuu, heistä valtaosa on ominai­suuk­sil­taan muihin verrat­tuna keski­tasoa. Kun tämän havaitsee, näkee myös asetelman vahvuuden. Keski­taso on yhtä kuin suuri enemmistö, jonka oppimisen ja osaamisen kehit­tä­misen lähtö­kohdat ovat keski­määrin niin korkealla, että koulu­tuk­seen panos­ta­minen osuu hedel­mäl­li­seen maaperään.

Menes­tyksen ja hyvin­voinnin raken­ta­mi­seen tarvi­taan erityi­sesti Suomen kaltai­sessa väkilu­vul­taan pienessä maassa kansa­kunnan levyiset osaamisen hartiat. Kaikkia tarvi­taan, jotta pärjä­tään. Siksi kaikille pitää antaa talou­del­liset, kannus­tavat ja tasaver­taiset mahdol­li­suudet laaduk­kaa­seen koulu­tuk­seen ja opiskeluun.

Koulu­tus­po­li­tiikka on Suomessa mennyt viime aikoina päin honkia. Leikkaa­minen ei luo kasvua. Kiris­tä­minen ei kannusta. Tämän sijaan tarvi­taan pitkä­jän­teistä koulu­tuksen kasvu- ja kehitys­po­li­tiikkaa. Se tarkoittaa myös ammatil­lista koulu­tusta ja aikuis­kou­lu­tusta, ei vain korkea­kou­lu­tusta, lukioita ja perusastetta.

Koulu­tuk­seen inves­toi­minen on erinomaista kasvu- ja yhteis­kun­ta­po­li­tiikkaa. Näin on myös siksi, että suoma­laisten tutki­muk­sissa esiin nousseen onnel­li­suuden yksi selitys on juuri siinä, että ihmiset ovat saaneet koulut­tautua, tavoi­tella poten­ti­aa­liaan, kasvaa ja kehittyä, elättää itsensä ja perheensä työtä tekemällä ja löytää paikkansa yhteiskunnassa.