Tommi Nevalainen asentaa ketjua paikalleen ketjuraivaussahaan. Hän on käyttänyt sitä taimikon varhaisperkauksissa ja yläharvennuksissa yli kymmenen vuotta.

Epäterve kilpailu uhkaa viedä työt rehellisiltä metsäpalveluyrittäjiltä – ”Ammattilainen ei enää kelpaa”

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN

KUVAT MARKKU TISSARINEN JA SOILA PUURTINEN

Epäterve kilpailu uhkaa viedä työt rehellisiltä metsäpalveluyrittäjiltä. Urakoitsijat, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan täkäläistä työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, eivät tahdo enää pärjätä urakkakilpailutuksissa. Ammattimetsurien sijaan metsissämme urakoivat nykyään usein alipalkatut ja ammattitaidottomat ulkomaalaistaustaiset työntekijät ja yrittäjät.

Rehelliset metsäpalveluyrittäjät eivät enää pärjää urakkakilpailutuksissa, sanoo Tornator Oyj:n pääluottamusmies, metsuri Tommi Nevalainen.

– Minuun otti yhteyttä tänä keväänä kolme metsäpalveluyrittäjää, jotka kaikki totesivat, että urakkahinnat ovat nyt niin alhaiset, että he eivät voi maksaa itselleen työehtosopimuksen minimipalkkaa.

Yrittäjien mukaan urakkahinnat ovat sitä luokkaa, että jos he noudattavat suomalaista työlainsäädäntöä ja täkäläisiä työehtosopimuksia, kuten urakkasopimuksessa on urakan tarjoajan kanssa sovittu, ei viivan alle tahdo jäädä enää mitään.

Metsäalalla on käynnissä aikamoinen valkopyykki.

Kilpailutuksissa pärjäävät Nevalaisen mukaan nyt ne yrittäjät, jotka maksavat työntekijöilleen liian pientä palkkaa ja säästävät esimerkiksi lakisääteisestä turvavarustuksesta.

– Metsäalalla on käynnissä aikamoinen valkopyykki. Alasta annetaan julkisuuteen ruusuisempi kuva kuin mitä todellisuus on. Isojen toimijoiden asenteet pitäisi saada kuntoon.

Nevalainen perää vastuuta erityisesti valtion metsiä hoitavalta Metsähallitukselta, isoilta metsäyhtiöiltä, metsänhoitoyhdistyksiltä ja suurilta yksityisiltä metsänomistajilta.

TÖISSÄ SIJOITTAJILLA

Itäisessä Suomessa toimiva Tornator työllistää vakituisesti 32 metsuria. Punkaharjulla asuva Tommi Nevalainen on yksi heistä. Hän on työskennellyt Tornatorilla 17 vuotta.

Toukokuussa Nevalainen teki taimikon varhaisperkausta Punkaharjun keskustan kupeessa.

– Kaadan lehtipuita alle metrisestä taimikosta, hän kertoo.

Nevalainen käyttää työssään harvinaista ketjuraivaussahaa.

– Se on paras taimikon varhaisperkauksiin ja yläharvennuksiin. Sillä kun oppii sahaamaan, niin tulee paljon enemmän jälkeä kuin tavallisella raivaussahalla, Nevalainen juttelee.

Hänen työnantajansa Tornator Oyj on Suomen suurin yksityinen metsänomistaja. Imatralla kotipaikkaansa pitävä yritys omistaa Suomessa runsaat 680 000 hehtaaria metsää. Lisäksi pörssiyhtiöllä on metsää Romaniassa 12 000 hehtaaria ja Virossa 65 000 hehtaaria.

– Yhtiö osti viime vuonna lähes 30 000 hehtaaria lisämaata. Kasvuvauhti on huima, ja yhtiö tekee kovaa tulosta. Se on Etelä-Karjalan suurin yhteisöveron maksaja.

Viime vuonna Tornatorin liikevoitto oli 141,8 miljoonaa euroa. Yhtiön omistajat ovat suomalaisia, pääosin institutionaalisia sijoittajia, kuten Stora Enso Oyj, eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen ja työeläkevakuutusyhtiö Varma.

Tornator työllistää noin 30 metsuria Luumäeltä Valtimolle ja Jyväskylästä Imatralle ulottuvalla alueella, kertoo pääluottamusmies, metsuri Tommi Nevalainen. KUVA MARKKU TISSARINEN

ULKOISTUKSET YLEISTYVÄT

Metsähallitus on maamme merkittävin metsureiden työnantaja. Sen palveluksessa on noin sata metsuria. Vielä seitsemän vuotta sitten heitä oli lähes 290.

– Olemme ulkoistaneet metsurityötä sitä tahtia kuin meidän metsurikaartimme on luonnollisesti eläköitynyt, kertoo metsänhoidonjohtaja Heikki Savolainen Metsähallituksesta.

Ulkoistusaste Metsähallituksen mailla tehtävissä raivaussahatöissä on 80–90 prosenttia.

Omien metsureiden lisäksi Metsähallitus ja Tornator teettävät metsänhoitotöitä sadoilla yrityksillä. Osa heistä on yksinyrittäjiä ja osalla taas on työntekijöitä.

– Ulkoistusaste Metsähallituksen mailla tehtävissä raivaussahatöissä on 80–90 prosenttia. Emme poikkea tässä suhteessa muista metsäalan toimijoista, Savolainen kertoo.

Metsähallitus työllistää metsureita myös kausityöntekijöinä sulan maan aikaan.

– Tänä vuonna palkkasimme 35 metsuria. Se on pikkuisen enemmän kuin olimme ajatelleet, koska saimme niin hyviä hakemuksia. Lisäksi palkkasimme sata kesätyöntekijää istutustöihin.

METSURIT YHÄ KAUEMPAA

Suomalaismetsissä urakoi sekä suomalaisia ja ulkomaalaisia yrityksiä, joilla on omia työntekijöitä. Merkittävä joukko metsureista on ulkomaalaistaustaisia.

– Ensimmäiset ulkomaalaiset metsurit tulivat Suomeen 25 vuotta sitten, ja ulkomaalaisen työvoiman merkitys on koko ajan kasvanut metsäalan suorittavassa työssä, Savolainen sanoo.

Hänen mukaansa valtaosa valtion mailla työskentelevistä yrityksistä on suomalaisia, mutta osalla niistä on ulkomaalaiset omistajat. Savolainen arvioi, että yrityksistä noin 5–10 prosenttia on ulkomaalaisia. Ulkomaalaistaustaisten metsurien määrä sen sijaan on arvoitus.

– Emme täsmällisesti tiedä, montako ulkomaalaistaustaista metsuria meillä on, koska EU:n sisällä on vapaa liikkuvuus, mutta ilman heitä työt jäisivät tekemättä.

Uusin ilmiö on se, että metsurit saapuvat Suomeen yhä kauempaa.

– Venäjän hyökkäyssodan alettua ukrainalaisen työvoiman määrä pieneni merkittävästi. Meille työskentelevä iso yritys työllistää nyt ukrainalaisten sijaan paljon thaimaalaisia.

Suomessa on arviolta 2 800–3 000 työsuhteista metsuria. Vuonna 2000 heitä oli noin 9 000. KUVA MARKKU TISSARINEN

HALPATYÖVOIMAA KAUKOMAILTA

Metsurin työ on paras vaihtoehto ulkoilmaihmiselle, sanoo pääluottamusmies, metsuri Satu Saarelainen Metsähallituksesta. Häntä kuitenkin harmittaa, että harmaa talous rapauttaa alaa.

– Työvoima tulee sieltä, mistä sitä halvimmalla saa. Eurooppa ei enää riitä, vaan metsurit tulevat Suomeen nyt Marokosta, Uzbekistanista, Nepalista ja Thaimaasta.

Tornatorin työmaille on tänä vuonna tulossa metsureita Keniasta saakka, Nevalainen kertoo.

– Kotimainen ammattimies ei tunnu kelpaavan töihin, vaan päivän perehdytyksen metsurin hommiin saanut puolalainen pullakuski on parempi, hän tuskailee.

Tekijä raportoi metsäalan harmaasta taloudesta laajasti jo kuusi vuotta sitten. Alan ongelmat eivät ole korjaantuneet, pikemmin päinvastoin. Lue lisää: Harmaa talous rapauttaa metsäalaa (Tekijä 2/2018)

Kotimainen ammattimies ei tunnu kelpaavan töihin, vaan päivän perehdytyksen metsurin hommiin saanut puolalainen pullakuski on parempi

Eniten Nevalaista ja Saarelaista harmittaa se, että metsurin ammattitaitoa ei arvosteta.

– Metsurin kansalaisuudella ei ole mitään väliä, mutta hänellä pitäisi olla koulutus, jotta hän tietää, mitä hän tekee. Pieleen mennyt sahaus ei ole kenenkään etu, Saarelainen toteaa.

KETJUTUS TUO ONGELMIA

Urakoiden ketjutus aiheuttaa ongelmia sekä tulonmuodotukseen että tiedonkulkuun. Metsäalalla urakkaketjussa voi olla jopa viisikin porrasta.

– Se, joka lopulta tekee työn, maksaa kaikkien katteet, Tommi Nevalainen sanoo.

Ulkopuolista työvoimaa käytettäessä tilaajavastuulaki velvoittaa työn tilaajan selvittämään, että hänen sopimuskumppaninsa on hoitanut lainmukaiset velvoitteensa.

– Tieto tilaajavastuulain mukaisesta selvitysvelvollisuudesta ei tahdo jalkautua urakointiketjussa toimeksiantajaa pidemmälle, sanoo tarkastaja Aleksi Soikkeli Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Hän valvoo tilaajavastuulain selvitysvelvollisuutta.

– Metsäalalla ketjujen omavalvonta on ollut vähäistä. Puutteita on löytynyt suurimmassa osassa metsäpalveluyrityksiin vuoden 2021 jälkeen tehdyissä työsuojelutarkastuksissa.

Tavallisimmin selvitykset on hankittu myöhässä tai aliyrittäjältä puuttuu kokonaan selvitys työterveyshuollon järjestämisestä tai työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista.

Jos puutteet liittyvät verojen tai eläkkeiden maksuun, niitä ei voida pitää vähäisinä, ja silloin viranomainen käynnistää laiminlyöntimaksuprosessin.

– Metsäalalta on neljä lainvoimaista päätöstä laiminlyöntimaksusta sekä yksi lainvoimainen päätös korotetusta laiminlyöntimaksusta 2022 alkaen, ja käsittelyssä on yhä muutamia.

Tornatorin pääluottamusmies, metsuri Tommi Nevalainen tekee taimikon varhaisperkausta eli poistaa lehtipuita istutetusta kuusikosta. KUVA MARKKU TISSARINEN

TALVET LOMAUTETTUNA

Metsäalalla suorittava työ on kausiluonteista. Valtaosalla metsureista työt ajoittuvat kevääseen, kesään ja syksyyn. Talvet he ovat lomautettuina, sillä silloin Suomen metsissä uurastavat lähes yksinomaan monitoimi- ja ajokoneet kuljettajineen.

– Viime vuonna lopetin raivaukset marraskuun lopussa. Sen jälkeen pidin lomia ja 18. joulukuuta jäin lomautetuksi, kertoo varatyösuojeluvaltuutettu, metsuri Aura Kinnari Imatralta.

Töihin hän palasi 24. huhtikuuta metsänhoitokauden alettua. Väliin mahtui siis runsaan neljän kuukauden lomautus.

– Lomautus päättyy aina hyvin joustavasti. Sen pituus riippuu keleistä, erityisesti lumitilanteesta. Työt alkavat, kun autolla pääsee taas turvallisesti metsään.

Kinnari valmistui metsuriksi vuonna 2005 ja on siitä alkaen työskennellyt metsurina Tornatorilla. Joka ikinen talvi hän on ollut lomautettuna useita kuukausia.

– Talvisin olen joko opiskellut aikuiskoulutustuella tai tehnyt keikkatöitä lehtien jaosta siivoamiseen. Ilman en pärjää, Kinnari sanoo.

Tornatorin varatyösuojeluvaltuutettu Aura Kinnari raivaa taimikkoa Imatralla. Hän kulkee työmaille omalla autolla ja saa siitä korvauksen työnantajaltaan Tornatorilta. KUVA SOILA PUURTINEN

TYÖTURVALLISUUS TAKKUAA

Aura Kinnari sanoo puhuneensa metsurien työturvallisuuden puolesta 15 vuotta, eikä suotta, sillä vielä viime vuosinakin metsätöissä on sattunut vakavia työtapaturmia.

– Ihmisarvoa mitataan myös työsuojelulla ja työturvallisuudella. Tornatorillakin kaikki näyttää paperilla hyvältä, mutta silti yllämme minimitasolle.

Puutteet työturvallisuudessa saattavat liittyä esimerkiksi varusteisiin. Kypärä voi olla vanha, jolloin se ei enää suojaa metsurin päätä tai metsurien sadevaatteet eivät täytä standardeja huomiovärien ja heijastimien osalta. Räikeämpiäkin tapauksia toki paljastuu.

– Kesällä 2022 kaksi romanialaista metsuria työskenteli Tornatorin työmaalla ilman turvavarusteita. Heille ei oltu annettu mitään opastusta eikä siihen olisi ollut yhteistä kieltäkään. He tekivät töitä orjatyönluontoisissa olosuhteissa, mikä on aivan käsittämätöntä.

Tornator pesi kätensä romanialaismetsurien tapauksessa vetoamalla siihen, että urakoitsija vastaa työntekijöidensä turvavarusteista, Kinnari sanoo.

Hän kutsuu halpatyövoiman tuottamista Suomen metsiin kotoperäiseksi kolonialismiksi.

– Siirtomaavaltiota ei mennä orjuuttamaan paikan päälle, vaan haetaan orjatyövoima tänne, kun metsiä ei voi siirtää sinne, missä halpatyövoima on.

Marraskuussa Tornator liittyi YK:n yritysvastuualoitteeseen. Se nostaa sosiaalisen vastuun kehitystyön yhdeksi painopisteeksi, lukee yhtiön tiedotteessa.

Metsureilta edellytetään myös luonnonhoidon osaamista, ja sitä ulkomaalaistaustaisilla metsureilla harvoin on, kertoo varatyösuojeluvaltuutettu, metsuri Aura Kinnari. KUVA SOILE PUURTINEN

KARUJA VALVONTAHAVAINTOJA

Tarkastaja Merja Laakkonen Itä-Suomen aluehallintovirastosta valvoo ulkomaisen työvoiman käyttöä. Hänen valvontahavaintonsa kertovat karua kieltä metsätyömailta.

– Näennäisyrittäjyys tai pakotettu yrittäjyys on yksi huolestuttavista ilmiöistä. Työsuhteen tunnusmerkit toteutuvat, mutta silti työ halutaan esittää jonain muuna kuin työsuhteena.

Laakkonen törmää toistuvasti myös tilanteisiin, joissa urakoitsija esittää, että yksi työntekijä olisi istuttanut päivässä enemmän taimia kuin mitä on mahdollista.

– Silloin herää epäilys, että työntekijät ovat tehneet pidempiä työpäiviä tai viikkoja kuin meille on kerrottu tai työmaalla on ollut pimeitä työntekijöitä, joista meille ei ole ilmoitettu.

Kun viranomainen antaa velvoitteita yritykselle, se lopettaa toimintansa ja yrityksen vastuuhenkilöt perustavat uuden yrityksen.

Ulkomaalaiset metsurit ovat pääsääntöisesti kokemattomia ja ammattitaidottomia.

– Hyvin yleistä on, että he tekevät työtä ensimmäistä kertaa, Laakkonen kertoo.

Hänen mukaansa urakkatyön hinnoittelu on usein epäilyttävän alhainen. Lisäksi työehtosopimuksen mukaisia korvauksia ja lisiä ei usein ole maksettu lainkaan, ja työterveyshuolto on järjestämättä, Laakkonen kertoo. Se vääristää kilpailua, hän toteaa.

Metsäalalla sekä työntekijöillä että yrityksillä on suuri vaihtuvuus.

– Valitettavan yleinen havainto on se, että kun viranomainen antaa velvoitteita yritykselle, se lopettaa toimintansa ja yrityksen vastuuhenkilöt perustavat uuden yrityksen.

ARVOSTUS VÄHÄISTÄ

Työsarkaa riittää sekä metsissä että muuallakin. Heti huhtikuussa metsätyökauden alettua Tommi Nevalainen sai puhelimeensa videon vaaratilanteesta Tornatorin työmaalla.

– Aliurakoitsijan metsurit sahailivat videolla olkapää olkapäätä vasten eikä turvaväleistä ollut tietoakaan, Nevalainen päivittelee.

Aura Kinnari taas huomauttaa, että metsurien ammattitaitovaatimukset ovat tiukentuneet. Nykyään esimerkiksi FSC- ja PECF-sertifikaatit edellyttävät heiltä luonnonhoidon tuntemusta.

– Palkkakehitys ei seuraa työn vaativuutta. Me Tornatorilla kuitenkin hoidamme kolmen miljardin euron arvoista metsäomaisuutta, Kinnari toteaa.

Ensiapukoulutus sekä luonnonhoito- ja työturvallisuuskorttien suorittaminen kuuluvat Suomessa metsurikoulutukseen, Satu Saarelainen muistuttaa.

Onko järkevää haalia metsureita maanääristä, kun metsä voisi tarjota aitoa työtä paikallisille.

Palkan pienuuden lisäksi ammatin arvostus tai sen puute näkyy Saarelaisen mukaan työnantajien käytännöissä.

– Konekuskit saavat ruokarahan, mutta metsureille työnantajat eivät sitä maksa.

Saarelaista mietityttää myös, mahtavatko metsänomistajat tietää, ketkä heidän metsiään nykyään raivaavat ja mikä heidän ammattitaitonsa on.

– Onko järkevää haalia metsureita maanääristä, kun metsä voisi tarjota aitoa työtä paikallisille ja sitä kautta voisimme pitää maaseudun elävänä, hän kysyy.

Metsähallitus maksaa metsureille kuukausipalkkaa

Siinä missä valtaosa maamme metsureista on talvikuukaudet lomautettuna, nauttivat Metsähallituksen palkkalistoilla olevat metsurit kuukausipalkkaa ympäri vuoden.

– Se on tälle alalle aika hyvä saavutus. Me emme tee urakkaa, vaan meillä on paikallinen sopimus, kertoo pääluottamusmies, metsuri Satu Saarelainen Metsähallituksesta.

Metsähallitus työllistää noin sata kuukausipalkkaista metsuria Etelä-Suomesta Lapin perukoille. Heidän lisäkseen valtion mailla uurastaa kausityöntekijöitä ja alihankkijoita.

Palkkasuhteisilla metsureilla on käytössä saldojärjestelmä. Työpäivän pituus on kahdeksan tuntia, ja halutessaan metsuri voi tehdä pidempää päivää. Myös lauantaityö on mahdollista.

– Meillä on työlajeittain määritellyt päivätuotokset. Ylimenevä osa kerryttää vapaata talvelle. Päivätuotokset ovat tiimikohtaiset, koska alueelliset erot ovat suuret.

Esimerkiksi taimikon hoidon päivätuotos on Nurmeksen tiimissä, jossa Saarelainen työskentelee, puoli hehtaaria.

– Jos teen kymmenen tunnin päivän taimikon hoitoa, päivätuotos kasvaa samassa suhteessa, ja on silloin 0,6 hehtaaria, Rautavaaralla asuva Saarelainen kertoo.

Taimikonhoidossa metsuri poistaa kasvatettavien puiden ympäriltä muut niiden kasvua haittaavat puut. Samalla hän harventaa taimikon laatuperusteisesti suositusten mukaiseen runkolukuun.

Me emme tee urakkaa, vaan meillä on paikallinen sopimus.

Jos Saarelainen raivaa päivässä hehtaarin taimikkoa, pankkiin kertyy puolen hehtaarin kannuste. Aina metsuri ei pääse päivätuotokseen, vaikka kuinka ahkeroisi. Näin saattaa käydä esimerkiksi silloin, jos metsäpalsta on kovin tukkoinen.

– Jos päivätuotos jää alle 70 prosenttiin, se ei vähennä eikä kerrytä kannusteita, mutta palkka ei silti pienene. Metsuri saa kuitenkin kuukausipalkkansa, Saarelainen sanoo.

Metsähallituksen työmailla ei ole käytössä vaativuusryhmiä helppo, normaali ja vaikea. Jos metsurille sattuu toinen toisensa jälkeen vaikea palsta, hän ei saa kerrytettyä kannusteita.

– Sitten hänellä ei ole talvella niin pitkiä vapaita kuin toisilla, vaan hän on silloin töissä.

Saarelaisen mukaan Metsähallituksen metsurit ovat kritisoineet saldojärjestelmää siitä, että huonot päivät vähentävät kannusteiden kertymistä onnistuneilta palstoilta.

– Toisaalta kannusteiden määrässä ei ole ylärajaa. Hyvillä palstoilla metsurit saavat kerrytettyä kannusteita reippaasti.

Kun kannusteet kauden päätteeksi ynnätään, saattaa niistä lomien ja lomarahavapaiden kanssa seurata jopa 3–4 kuukauden vapaat talvisaikaan, Saarelainen kertoo.

Mies sahasi toista käteen

Kesäkuussa 2021 kolme ulkomaalaistaustaista miestä oli raivaamassa taimikkoa Liperissä. Kun yksi heistä horjahti, osui hänen raivaussahansa terä työkaveria käteen.

Aluehallintoviraston tarkastajan laatimasta kertomuksesta selviää, että miehet työskentelivät liian lähellä toisiaan.

Ennen työtapaturmaa loukkaantunut oli työskennellyt Suomessa metsätöissä yhdeksän päivää. Aiempaa kokemusta metsänraivaustöistä hänellä ei ollut. Loukkaantunut kertoi tarkastajalle, että heille oli järjestetty työhön yhden päivän perehdytys.

Miehet työskentelivät erään itäsuomalaisen metsäpalveluyrityksen palveluksessa.

Työtapaturman yhteydessä selvisi, että miehet sahasivat ilman tehtaalla sahaan kiinnitettävää sektorisuojaa, joka suojaa raivaussahan terää. Se lisää muun muassa sahausjätteiden sinkoutumista metsuria kohti.

Loukkaantuneen mukaan sahoissa ei ollut sektorisuojia, kun miehet saivat ne käyttöönsä. Työnantajan edustaja oli kertonut miehille, että työ sujuu nopeammin ilman suojaa.

”Veronumero myös metsäalalle”

Sopimusasiantuntija Jari Sirviö 
Teollisuusliitto

Metsätalouden sosiaalinen kestävyys unohtuu kokonaan metsäkeskustelussa, harmittelee sopimusasiantuntija Jari Sirviö Teollisuusliitosta.

– Metsäyhtiöt puhuvat suureen ääneen vastuullisuudesta ja monimuotoisuudesta, mutta keskusteluista unohtuu ihminen ja yhteiskunnan verotulojen kautta saama hyöty.

Veronumero olisi syytä ottaa käyttöön myös metsäalalla, Sirviö sanoo.

– Silloin ainakin tietäisimme, keitä täällä on töissä ja sitä kautta metsurien alipalkkaus tulisi ilmi. Viranomaistarkastuksissa paljastuu nyt vain jäävuoren huippu.

Toistaiseksi veronumero on käytössä vain rakennusteollisuudessa ja telakoilla.

Sirviö kritisoi myös valtion metsätalouden kannustejärjestelmä Metkaa. Yksityiset metsänomistajat voivat hakea Metka-tukea metsän- ja luonnonhoidon töihin, metsäteiden rakentamiseen ja perusparannukseen sekä metsän määräaikaiseen suojeluun.

– Verovaroilla ylläpidettävän Metka-tuen myöntämisen edellytyksenä ei ole suomalaisen työlainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen toisin kuin metsäsertifiointijärjestelmissä, Sirviö harmittelee.