EU-vaali­tu­los enna­koi maltil­li­sille voimille jatko­kautta: ”Suomessa tulos oli myrs­ky­va­roi­tus hallitukselle”

Sunnun­taina 9. kesä­kuuta järjes­tet­ty­jen EU-vaalien tulos oli isku monen EU-maan sisä­po­li­tii­kalle. Sen sijaan EU:n tuleva suunta on vielä epäselvä. Mahdol­li­suu­det nykyi­sen maltil­li­sen, laajan yhteis­työn linjan jatku­mi­selle ovat hyvät.

Vaaleissa voit­ti­vat keskusta-oikeis­to­lai­nen ryhmä sekä laita­oi­keisto. Sen sijaan libe­raa­lit, vihreät sekä sitou­tu­mat­to­mat hävi­si­vät meppi­paik­koja eniten.

EU:n suurissa jäsen­maissa, Saksassa ja Rans­kassa laita­oi­keis­ton nousu on jo aiheut­ta­nut järis­tyk­siä sisä­po­li­tiik­kaan. Muun muassa Rans­kassa presi­dentti Emma­nuel Macron hajotti parla­men­tin ja järjes­tää uudet vaalit.

– Rans­kaa ja Saksaa lukuun otta­matta laita­oi­keis­ton enna­koitu suuri vaali­voitto EU-tasolla jäi tule­matta. Tämä enna­koi, että maltil­lis­ten EU-voimien yhteis­työ tulee mitä toden­nä­köi­sim­min jatku­maan. EPP suurim­pana johtaa proses­sia, mutta toden­nä­köi­sesti rinnalle päätök­sen tekoon tule­vat sosia­lis­tit, demo­kraa­tit ja libe­raa­li­ryh­mit­tymä. Näillä olisi jo riit­tävä enem­mistö parla­men­tissa, Teol­li­suus­lii­ton yhteis­kun­ta­suh­tei­den pääl­likkö Timo Neva­ranta analy­soi vaalitulosta.

Neva­ran­nan mukaan pienen jäsen­maan kuten Suomen kannalta olisi hyvä, jos nykyi­nen maltil­li­nen linja saisi jatkoa.

– Raja­val­tio Suomen kannalta on vain hyvä asia, jos sellai­set voimat, jotka kannat­ta­vat oikeus­val­tio­pe­ri­aa­tetta ja halua­vat tais­tella Venä­jää vastaan Ukrai­naa tuke­malla, saavat jatkaa.

Suomessa kokoo­mus säilytti asemansa suurim­pana puolu­eena ja nosti meppi­paik­ko­jensa määrää yhdellä neljään paik­kaan. Vaalien yllä­tys­voit­taja oli vasem­mis­to­liitto ja eten­kin puolu­een puheen­joh­taja Li Anders­son, joka keräsi kaik­kien aiko­jen suurim­man ääni­saa­liin, lähes 248 000 ääntä. Anders­so­nin huiman tulok­sen turvin vasem­mis­to­liitto nousi toiseksi suurem­maksi puolu­eeksi ja sai kolme meppi­paik­kaa. Anders­son sai yksis­tään 13,5 prosent­tia kaikista anne­tuista äänistä.

– Suomessa tätä vaali­tu­losta ei kukaan pysty­nyt etukä­teen enna­koi­maan. EU-tasolla nähty laita­oi­keis­ton nousu kään­tyi Suomessa täysin päinvastoin.

Vaalien selkein häviäjä oli perus­suo­ma­lai­set, joka sai vain yhden meppi­pai­kan. Puolu­een osuus äänistä oli vain 7,6 prosenttia.

– Suoma­lai­set eivät vain pettä­neet odotuk­sia perus­suo­ma­lais­ten noususta vaan kään­si­vät koko­naan selkänsä puolu­eelle. Tällai­nen seit­se­män prosen­tin tulos 20 prosen­tin puolu­eelle on ennen­kuu­lu­ma­ton, Neva­ranta sanoo.

– Halli­tus hävisi ja oppo­si­tio voitti. Halli­tuk­sessa tätä vaali­tu­losta ei voi tulkita miten­kään muuten kuin, että tämä oli myrs­ky­va­roi­tus siitä mitä voi olla edessä, jos suunta ei muutu. Väis­tä­mättä tulok­sella on vaiku­tusta halli­tuk­sen toimintakykyyn.

TÄRKEIN VAIHE TAVOITTEIDEN KANNALTA ALKAA NYT

Ennen vaaleja Teol­li­suus­liitto julkaisi omat EU-vaali­ta­voit­teensa. Teol­li­suus­liitto tavoit­te­lee EU:sta entistä vahvem­paa työn­te­ki­jöi­den puolus­ta­jaa. Vaaleista ennus­tet­tiin Suomen EU-histo­rian merkit­tä­vim­piä vaaleja työn­te­ki­jöille. Lue Teol­li­suus­lii­ton EU-vaali­ta­voit­teista täältä.

Teol­li­suus­lii­ton yhteis­kun­ta­suh­tei­den asian­tun­ti­jan Mikko Koik­ka­lai­sen mukaan vaali­tu­los oli tavoit­tei­den kannalta myön­tei­nen. Suomen 15 meppi­pai­kasta kuusi meni työn­te­ki­jöi­den aseman heiken­nyk­siä ajavien halli­tus­puo­luei­den edus­ta­jille ja loput yhdek­sän paik­kaa oppo­si­tio­puo­luei­den edustajille.

Esimer­kiksi stra­te­gi­sessa auto­no­miassa vaikut­ta­mis­työ alkaa vasta nyt.

– Tavoit­tei­demme kannalta olen­nai­nen vaihe alkaa itse asiassa nyt. Kun mepit on valittu, vaikut­ta­mis­työ, yhtey­den­pito ja seuraa­mi­nen alka­vat, Koik­ka­lai­nen sanoo.

– Esimer­kiksi stra­te­gi­sessa auto­no­miassa vaikut­ta­mis­työ alkaa vasta nyt. Ennen vaaleja keskus­telu painot­tui ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiik­kaan, mutta nyt huomioon olisi otet­tava sekä suoma­lai­sen että euroop­pa­lai­sen teol­li­suu­den toimintaedellytykset.

Stra­te­gi­sella auto­no­mialla tarkoi­te­taan keskeis­ten tekno­lo­gioi­den ja mate­ri­aa­lien saata­vuu­den turvaa­mista myös poikkeusoloissa.

TYÖNTEKIJÖIDEN ASIAT KOMISSION OHJELMAAN

Olen­naista Teol­li­suus­lii­ton vaali­ta­voit­tei­den toteu­tu­mi­sen kannalta on se, miten ja keiden kanssa parla­men­tin poliit­ti­set ryhmät alka­vat tehdä yhteis­työtä. Tule­van komis­sion ohjelma hahmot­tuu ryhmien väli­sissä neuvotteluissa.

Keskei­sessä asemassa on vaaleissa suurim­man ryhmän aseman säilyt­tä­neen keskusta-oikeis­to­lai­sen Euroo­pan kansan­puo­lu­een ryhmän eli EPP:n yhteis­työ­kump­pa­nien valinta. Suomesta kokoo­muk­sen mepit kuulu­vat EPP:hen.

– Komis­sion ohjel­maa aletaan hiljal­leen neuvot­te­le­maan. Meidän kannal­tamme olisi tärkeää, että työn­te­ki­jöi­den asioita edis­tä­vät ryhmät, kuten vaik­kapa S&D ‑ryhmä, saisi ohjel­maan esimer­kiksi amma­til­li­seen järjes­täy­ty­mis­va­pau­teen ja sosi­aa­li­sen polku­myyn­nin estä­mi­seen liit­ty­viä kysy­myk­siä sekä vahvis­taisi ylipää­tään sitä, että työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien vähim­mäis­ta­sosta pystyt­täi­siin enem­män sään­te­le­mään, Neva­ranta sanoo.

On tehtävä toimen­pi­teitä, jotta työpe­räi­siä maahan­muut­ta­jia ei käytetä hyväksi eikä heidän hyväk­si­käy­tön avulla poljeta kaik­kien työn­te­ki­jöi­den työehtoja

Työi­käi­sen väes­tön vanhe­ne­mi­nen Euroo­passa aset­taa komis­siolle painetta huomioida ohjel­massa työelämä- ja työmark­ki­na­ky­sy­myk­siä. Pysyäk­seen pystyssä Euroo­pan talou­det tarvit­se­vat työpe­räistä maahan­muut­toa. Yhteis­kun­ta­suh­tei­den asian­tun­ti­jan Koik­ka­lai­sen mukaan tämä aset­taa paineen, että on tehtävä ratkai­suja, jotta maahan­muut­ta­jat pääse­vät parem­min osaksi työtä ja työelämää.

– Sekä puoluei­den että työmark­ki­naos­a­puol­ten olisi herät­tävä, että on tehtävä toimen­pi­teitä, jotta työpe­räi­siä maahan­muut­ta­jia ei käytetä hyväksi eikä heidän hyväk­si­käy­tön avulla poljeta kaik­kien työn­te­ki­jöi­den työeh­toja, Koik­ka­lai­nen sanoo.

Koik­ka­lai­nen muis­tut­taa myös, että tällä vaali­kau­della EU käy jäse­nyys­neu­vot­te­luita muun muassa Ukrai­nan ja Moldo­van kanssa. Jo nyt olisi tiedos­tet­tava, mitä vaiku­tuk­sia on sillä, että esimer­kiksi Ukrai­nasta noin 40 miljoo­nan ihmi­sen väestö tulee osaksi EU:n työmarkkinoita.

Ilmasto- ja ympä­ris­tö­po­liit­ti­sia kysy­myk­siä tulee varmasti olemaan komis­sion ohjel­massa, uskoo Koik­ka­lai­nen. Myös vihreän siir­ty­män inves­toin­nit ja työpai­kat näky­vät varmasti ohjel­massa. Koik­ka­lai­nen kuiten­kin sanoo, että olen­naista on, tehdäänkö siir­ty­mää työn­te­ki­jöi­den kustan­nuk­sella vai myös heitä hyödyttäen.

– Huoleh­di­taanko, että kun uusia vihreitä työpaik­koja syntyy, työn­te­ki­jöi­den koulut­tau­tu­mis­mah­dol­li­suu­det pysy­vät. Kehit­tyykö työn­te­ki­jöi­den osaa­mi­nen uusien työpaik­ko­jen synnyn ohella, Koik­ka­lai­nen kysyy.

MIHIN SUUNTAA EU LÄHTEE?

Laita­oi­keis­ton nousu Euroo­passa ei lupaa hyvää EU:n toimin­ta­ky­vylle. Koik­ka­lai­nen näkee, että vaalit olivat kään­ne­kohta euroop­pa­lai­sessa politiikassa.

– Laita­oi­keis­ton nousu on tosia­sia. Tämä on selkeä kään­ne­kohta euroop­pa­lai­sessa poli­tii­kassa. On vaikea arvioida, mihin tämä johtaa. Mutta en aina­kaan ennusta vakaam­pia ja helpom­pia aikoja, vaan päin­vas­toin vaikeampia.

Jos maltil­li­set voimat saavat raken­taa komis­sion ohjel­man, odotan vakautta ja niille suun­ta­vii­voille jatkoa

Neva­ranta puoles­taan uskoo, että mikäli nykyi­set maltil­li­set voimat saavat jatkaa komis­siossa, suunta ei muutu.

– Jos maltil­li­set voimat saavat raken­taa komis­sion ohjel­man, odotan vakautta ja niille suun­ta­vii­voille jatkoa, jotka ovat edel­listä viittä vuotta hallin­neet. Niissä on keski­tytty isoi­hin kysy­myk­siin, kuten turval­li­suu­teen Itä-Euroo­passa, ilmas­ton­muu­tok­seen, vihre­ään siir­ty­mään, EU:n kasvuun ja tieten­kin meil­le­kin tärke­ään teol­li­suu­den toimin­tae­del­ly­tys­ten paran­ta­mi­seen, Neva­ranta sanoo.

– Toki komis­sio joutuu pohti­maan tule­vina vuosina valtioi­den tuki­kil­pai­lua. Isot jäsen­maat pump­paa­vat tukia talou­teen ja siihen pienet jäsen­maat eivät pysty. Meidän etumme olisi, että palat­tai­siin vanhaan sään­te­ly­maa­il­maan, jossa enem­män mark­ki­na­ta­lous ja sisä­mark­ki­na­kil­pailu määrit­täi­si­vät yritys­ten paremmuuden.