Lakko väliai­kainen, vappu ikuinen

SAK:laisten ammat­ti­liit­tojen Painava syy ‑työtais­te­lu­toimet Petteri Orpon oikeis­to­hal­li­tuksen työelä­mä­hei­ken­nyksiä ja sosiaa­li­turvan leikkauksia vastaan ovat jatku­neet jo yli puoli vuotta. Toimet keskey­tet­tiin toistai­seksi, kun neljän viikon pitui­seksi venynyt teolli­suuden ja tavara­lii­ken­teen lakko päättyi sunnun­taina 7. huhti­kuuta. Urhei­lu­ter­mein otettiin aikalisä tai erätauko.

Työmi­nis­teri Arto Satonen on moneen kertaan toistellut, että lakkojen ollessa käynnissä neuvot­te­luja halli­tuksen suunni­tel­mista ei voida käydä. Lakkojen keskeyt­tä­mi­sellä pallo heitet­tiin takaisin halli­tuk­selle: No niin, nyt sitten neuvotellaan?

On hyvä antaa maan halli­tuk­selle mahdol­li­suus olla sanojensa mittainen. Josko viimein järki voittaisi? Ei välttä­mättä kuiten­kaan kannata pidätellä hengi­tystä. Tähän asti hallitus on pitänyt jäärä­päi­sesti kiinni linjas­taan kurjistaa työnte­ki­jöiden asemaa. Saattaa olla, että liittojen voimaa joudu­taan edelleen näyttä­mään, mahdol­li­sesti piankin.

Maalis–huhtikuun neljän viikon lakon ytimessä olivat strate­gi­sesti valitut Raahen ja Tornion suuret teräs­teh­taat, Nesteen Porvoon jalos­tamo ja yhtiön termi­naalit eri paikka­kun­nilla sekä piikiek­ko­val­mis­taja Okmetic Vantaalla. Lakon aikana järjes­tet­tyinä kahtena tukilak­ko­päi­vänä tuhannet muutkin työnte­kijät kymme­nissä yrityk­sissä ympäri maata pääsivät näyttä­mään tukensa ja kiitok­sensa pidem­mässä lakossa sinnitteleville.

Lakoista jää muistiin se, että kyse on oikeu­den­mu­kai­suu­desta, kohtuu­desta ja solidaarisuudesta.

Osalta liiton jäsenistöä on kuulunut petty­neitä äänen­pai­noja lakkojen keskeyt­tä­mi­sestä ilman halli­tuksen näkyvää taipu­mista. Menikö lakko hukkaan? Ei mennyt. Lakot ovat näyttä­neet, että liitolla on edelleen voimaa, taitoa ja uskal­lusta vaikuttaa asioihin. Työnan­tajat ovat nähneet, että työnte­ki­jöillä on halu ja kyky ajaa omia etujaan. Arvioiden mukaan useam­paan miljar­diin nousevat lakkojen kustan­nukset eivät ole itsei­sarvo, mutta toivot­ta­vasti saa työnan­ta­ja­puolen harkit­se­maan, onko oikeis­to­hal­li­tuksen tukeminen oikeasti kaiken tämän arvoista.

Lakossa olleiden työpaik­kojen lakko­toi­mi­kunnat ovat laitta­neet itsensä pyyteettä likoon ja tehneet kovaa jalka­työtä lakkojen järjes­tä­mi­seksi. Työpai­koilla on käyty tärkeitä keskus­te­luja asioista, joita aiemmin on pidetty ehkä liiankin itses­tään­sel­vyyk­sinä. Liiton jäsenet voivat olla aidosti ylpeitä siitä, että ovat nosta­neet halli­tuksen aikeet näkyviksi ja yleiseen tietoi­suu­teen. Mikä tilanne olisi, jos tätä kaikkea ei olisi tehty?

Pidem­mällä aikavä­lillä näistä lakoista jää muistiin se, että kyse on oikeu­den­mu­kai­suu­desta, kohtuu­desta ja solidaa­ri­suu­desta. Liitto puolustaa jäsen­tensä etuja, ja heikom­mista pidetään huolta. Tämä on hyvä viesti myös 1. touko­kuuta, kun viete­tään perin­teistä työn ja työväen juhlaa. Hyvää vappua! Kaikesta huoli­matta, ja juuri siksi.