Lakko väliai­kai­nen, vappu ikuinen

SAK:laisten ammat­ti­liit­to­jen Painava syy ‑työtais­te­lu­toi­met Petteri Orpon oikeis­to­hal­li­tuk­sen työelä­mä­hei­ken­nyk­siä ja sosi­aa­li­tur­van leik­kauk­sia vastaan ovat jatku­neet jo yli puoli vuotta. Toimet keskey­tet­tiin tois­tai­seksi, kun neljän viikon pitui­seksi veny­nyt teol­li­suu­den ja tava­ra­lii­ken­teen lakko päät­tyi sunnun­taina 7. huhti­kuuta. Urhei­lu­ter­mein otet­tiin aika­lisä tai erätauko.

Työmi­nis­teri Arto Sato­nen on moneen kertaan tois­tel­lut, että lakko­jen ollessa käyn­nissä neuvot­te­luja halli­tuk­sen suun­ni­tel­mista ei voida käydä. Lakko­jen keskeyt­tä­mi­sellä pallo heitet­tiin takai­sin halli­tuk­selle: No niin, nyt sitten neuvotellaan?

On hyvä antaa maan halli­tuk­selle mahdol­li­suus olla sano­jensa mittai­nen. Josko viimein järki voit­taisi? Ei vält­tä­mättä kuiten­kaan kannata pidä­tellä hengi­tystä. Tähän asti halli­tus on pitä­nyt jäärä­päi­sesti kiinni linjas­taan kurjis­taa työn­te­ki­jöi­den asemaa. Saat­taa olla, että liit­to­jen voimaa joudu­taan edel­leen näyt­tä­mään, mahdol­li­sesti piankin.

Maalis–huhtikuun neljän viikon lakon ytimessä olivat stra­te­gi­sesti vali­tut Raahen ja Tornion suuret teräs­teh­taat, Nesteen Porvoon jalos­tamo ja yhtiön termi­naa­lit eri paik­ka­kun­nilla sekä piikiek­ko­val­mis­taja Okme­tic Vantaalla. Lakon aikana järjes­tet­tyinä kahtena tuki­lak­ko­päi­vänä tuhan­net muut­kin työn­te­ki­jät kymme­nissä yrityk­sissä ympäri maata pääsi­vät näyt­tä­mään tukensa ja kiitok­sensa pidem­mässä lakossa sinnitteleville.

Lakoista jää muis­tiin se, että kyse on oikeu­den­mu­kai­suu­desta, kohtuu­desta ja solidaarisuudesta.

Osalta liiton jäse­nis­töä on kuulu­nut petty­neitä äänen­pai­noja lakko­jen keskeyt­tä­mi­sestä ilman halli­tuk­sen näky­vää taipu­mista. Menikö lakko hukkaan? Ei mennyt. Lakot ovat näyt­tä­neet, että liitolla on edel­leen voimaa, taitoa ja uskal­lusta vaikut­taa asioi­hin. Työnan­ta­jat ovat nähneet, että työn­te­ki­jöillä on halu ja kyky ajaa omia etujaan. Arvioi­den mukaan useam­paan miljar­diin nouse­vat lakko­jen kustan­nuk­set eivät ole itsei­sarvo, mutta toivot­ta­vasti saa työnan­ta­ja­puo­len harkit­se­maan, onko oikeis­to­hal­li­tuk­sen tuke­mi­nen oikeasti kaiken tämän arvoista.

Lakossa ollei­den työpaik­ko­jen lakko­toi­mi­kun­nat ovat lait­ta­neet itsensä pyyteettä likoon ja tehneet kovaa jalka­työtä lakko­jen järjes­tä­mi­seksi. Työpai­koilla on käyty tärkeitä keskus­te­luja asioista, joita aiem­min on pidetty ehkä liian­kin itses­tään­sel­vyyk­sinä. Liiton jäse­net voivat olla aidosti ylpeitä siitä, että ovat nosta­neet halli­tuk­sen aikeet näky­viksi ja ylei­seen tietoi­suu­teen. Mikä tilanne olisi, jos tätä kaik­kea ei olisi tehty?

Pidem­mällä aika­vä­lillä näistä lakoista jää muis­tiin se, että kyse on oikeu­den­mu­kai­suu­desta, kohtuu­desta ja soli­daa­ri­suu­desta. Liitto puolus­taa jäsen­tensä etuja, ja heikom­mista pide­tään huolta. Tämä on hyvä viesti myös 1. touko­kuuta, kun viete­tään perin­teistä työn ja työväen juhlaa. Hyvää vappua! Kaikesta huoli­matta, ja juuri siksi.