Kasvua ja töitä – puolus­tus­tar­vik­keet käyvät kaupaksi

Patrian Hämeen­lin­nan tehtaalla on vils­kettä. Pans­sa­roi­dut miehis­tön­kul­je­tus­vau­nut Patria 6x6:t ja Patria AMV XP:t mene­vät epävar­muu­den aikoina hyvin kaupaksi.

Parhail­laan tehtaalla valmis­te­taan ajoneu­voja Suomen Puolus­tus­voi­mien lisäksi Latvi­aan ja Slova­ki­aan. Kun ne valmis­tu­vat, jonossa on hank­keita muun muassa Ruot­siin ja mahdol­li­sesti Saksaan.

KÄSITYÖ EI KATOA

Matta­har­maa Patria 6x6 ‑ajoneu­vo­runko on parhail­laan pitkit­täin kiinni hitsaus­ro­bo­tin käsit­te­lyssä. Sen äärellä tapaamme hitsaus­ro­bo­tin operaat­to­rin Juuso Haka­lan.

Hakala pestau­tui Patrialle kesällä 2023, koska halusi päästä aiem­mista paja­hit­saus­hom­mista tehdas­työ­hön. Pian alkoi koulu­tus hitsaus­ro­bo­tin käyttöön.

– Saimme konee­seen parin päivän koulu­tuk­sen Pema­me­killa Loimaalla. Sen lisäksi meillä on ollut täällä omaa ohjel­moin­ti­kou­lu­tusta. Pikku­hil­jaa tämän alkaa oppia, Hakala kertoo.

Työ Patrialla poik­keaa täysin Haka­lan aiem­masta käsin tehdystä työstä.

– Työ on tieto­ko­ne­hom­maa, ohjel­moin­tia ja robo­tin käyttöä.

Hitsaus­työn­joh­taja Ismo Kinnari kertoo, että robot­ti­hit­sauk­sen rinnalla on edel­leen toinen hitsaus­solu, jossa työt tehdään käsin.

– Vaikka siir­rämme työtä koko ajan enem­män hitsaus­ro­bo­tille, ei käsi­työ lopu koskaan. Kesään 2024 mennessä pääsemme robo­tilla täyteen tuotan­toon, Kinnari sanoo.

KASVUA LUVASSA MYÖS TULEVINA VUOSINA

Ajoneu­vo­jen kokoon­pa­nossa on kolmi­sen­kym­mentä hitsa­ria, joista puolet on Patrian omaa henki­lö­kun­taa ja puolet vuokra­työn­te­ki­jöitä. Hitsa­reista neljä on koulu­tettu robo­tin käyt­töön, sekä ohjel­moin­tiin että robo­tin päivit­täi­seen operointiin.

Patrian tuot­tei­den hyvä menekki näkyy sekä sen liike­toi­min­nan luvuissa että tarpeessa palkata uusia työn­te­ki­jöitä. Yrityk­sen liike­vaihto kasvoi viime vuonna 19 prosent­tia 733 miljoo­naan euroon ja uusia tilauk­sia tuli 945 miljoo­nalla eurolla. Patrialla työs­ken­te­lee 3 400 henkeä, joista noin 2 800 Suomessa. Hämeen­lin­nassa on yli 400 työn­te­ki­jää, ja heistä tuotan­nossa työs­ken­te­lee noin 200 henkeä.

Vaikka siir­rämme työtä koko ajan enem­män hitsaus­ro­bo­tille, ei käsi­työ lopu koskaan.

Viime vuonna Patria rekry­toi Suomessa 125 työn­te­ki­jää, joista valtao­san tuotan­toon. Tänä vuonna tahti ei ole aivan yhtä vauh­di­kas, vaikka edel­leen on tarvetta hyvin monen­lai­sille osaa­jille. Tämä käy ilmi, kun katsoo yrityk­sen verk­ko­si­vuilla olevaa pitkää listaa auki olevista työtehtävistä.

Patrian tuotanto on järjes­tetty niin, että sitä on helppo laajen­taa. Lisä­ti­laa voidaan hakea joko muualta Suomesta tai kump­pa­nuus­maista. Patrian ajoneu­voja tehdään niin sano­tun tekno­lo­gia­siir­to­so­pi­muk­sen puit­teissa Puolassa ja Slova­kiassa. Myös Japa­nissa aloi­tet­tiin viime vuonna Patria AMV XP:n valmis­tus vastaa­van­lai­sella sopimuksella.

Tuorein yhteis­työ julkis­tet­tiin helmi­kuun puoli­vä­lissä. Se kattaa saksa­lai­sen talous­leh­den Handelsblat­tin mukaan jopa tuhan­nen 6x6-pans­sa­ria­jo­neu­von valmis­tuk­sen pääasiassa Saksassa maan puolustusvoimille.

PITKÄ MATKA NEUVOTTELUISTA TUOTANTOON

Kun Venäjä hyök­käsi Ukrai­naan 24. helmi­kuuta 2022, teki Patrian toimi­tus­joh­taja Esa Rauta­linko kolle­goi­neen analyy­sin, miten alan kysyntä tulee kehit­ty­mään. Parin vuoden jälkeen yritys on vaiheessa, jossa sodan vaiku­tuk­set alka­vat näkyä uusina tilauksina.

Kyse­lyi­den määrä kaik­kialta maail­masta on lisään­ty­nyt. Niitä tulee Euroo­pan lisäksi aiem­paa enem­män myös Kauko-Idästä, Lähi-Idästä ja Lati­na­lai­sesta Amerikasta.

Turval­li­suus­ti­lan­teen muutos on vaikut­ta­nut siihen, että toimi­tusai­koja halu­taan lyhen­tää, tilauk­sia suuren­ne­taan ja hankin­ta­pro­ses­seja tiivistetään.

– Ne asiat, mitä teemme nyt tehtaalla on aloi­tettu jo ennen helmi­kuuta 2022, Rauta­linko kuvaa alan pitkiä hankintasyklejä.

Meille on avau­tu­nut ovet kahteen suureen NATO-maahan aivan uuden­lai­sen tekno­lo­gian vientiin.

Patrian tilaus­kir­jat ovat tällä hetkellä melko täynnä. Osaa tuot­teista ei ole mahdol­lista saada ennen vuotta 2026, mutta esimer­kiksi tekno­lo­gia­siirto-ohjel­maan liit­ty­vien tuot­tei­den määriä voidaan nostaa.

NATO-jäse­nyys on paran­ta­nut Patrian asemia maail­malla. Vähäi­nen­kin Suomea kohtaan tunnettu epävar­muus on Rauta­lin­gon mukaan poistunut.

– Meille on avau­tu­nut ovet kahteen suureen NATO-maahan aivan uuden­lai­sen tekno­lo­gian vien­tiin, Rauta­linko kertoo arvoi­tuk­sel­li­sesti kerto­matta tarkem­min asiakkaista.

Patrian osaa­mi­nen ei rajoitu ajoneu­voi­hin. Sillä on muun muassa F‑15- ja F‑16-hävit­tä­jä­len­to­ko­nei­den moot­to­rei­den huol­toon ja modi­fi­kaa­tioon erikois­tu­nut yksikkö Belgiassa. Suomessa Patria alkaa valmis­taa F‑35-hävit­tä­jien eturun­koja Jämsässä, missä tuotan­toin­ves­toin­nit ovat jo käynnissä.

FINN-SAVOTASSA OMMELLAAN TARVIKKEITA SOTILAILLE

Työt ovat lisään­ty­neet Kars­tu­lassa sijait­se­van Finn-Savo­tan tuotan­nossa. Yritys toimit­taa Suomen Puolus­tus­voi­mille esimer­kiksi tais­te­lu­lii­vejä, reppuja ja telttoja.

Tuot­tei­den kysyntä on lisään­ty­nyt NATO-jäse­nyy­den ja Ukrai­nan sodan myötä. Tuotan­toon on rekry­toitu lisää poruk­kaa. Muun muassa ompe­li­joita tarvi­taan jatku­vasti lisää.

– Koulu­tamme täällä työn­te­ki­jät teol­li­suus­ko­nei­siin, sillä ne poik­kea­vat melkoi­sesti koti­ko­neista, Finn-Savo­tassa pari­kym­mentä vuotta työs­ken­nel­lyt suun­nit­te­lija ja pääluot­ta­mus­mies Niina Hintikka kertoo.

Työnan­ta­jan kanssa asiat hoitu­vat sujuvasti.

– Paljon sovimme paikal­li­sesti asioista ja molem­piin suun­tiin jous­te­taan tarvit­taessa. Se on toimi­nut aina tässä firmassa.

Kun tilauk­sia on tullut niin, ettei yrityk­sen nykyi­set tilat enää riitä, on Finn-Savotta kään­tä­nyt katseen naapu­rissa tyhjil­lään seiso­vaan jäähal­liin, josko siitä saisi lisätilaa.

Vaikka tilauk­sia on tullut lisää, tehdään töitä edel­leen pääasiassa yhdessä vuorossa.

MILJARDIBISNESTÄ SUOMESSA

Ukrai­nassa käytävä sota on pakot­ta­nut Euroo­pan maat arvioi­maan, miten niiden puolus­tus­voi­mat ovat varau­tu­neet Venä­jän soti­laal­li­seen uhkaan. Analyysi on yllät­tä­nyt, koska monen maan useat asela­jit sekä puolus­tus­vä­li­ne­teol­li­suus on ajettu alas.

Suomessa tilanne on toinen. Meillä on vuosi­kym­me­net tehty asioita vahvan puolus­tuk­sen eteen ja varau­duttu myös perin­tei­sen maaso­dan mahdol­li­suu­teen. Suomessa on myös yllä­pi­detty omaa vahvaa puolus­tus­vä­li­ne­teol­li­suutta. Tätä on tuke­nut kaikki puolus­tus­haa­rat kattava Puolus­tus­voi­mien, Huol­to­var­muus­kes­kuk­sen ja puolus­tus­vä­li­ne­teol­li­suu­den tiivis yhteistyö.

Suomen puolus­tus­teol­li­suu­den liike­vaihto on reilut 2 miljar­dia euroa vuodessa. Luku kattaa puolustus‑, ilmailu‑, avaruus- ja turval­li­suus­sek­to­rin. Pelkän puolus­tus­sek­to­rin osuus oli 1,2 miljar­dia euroa vuonna 2022, jossa oli yli 200 miljoo­nan euron nousu edellisvuodesta.

– Ilmai­lusek­to­rista suurin osa on soti­la­sil­mai­lua ja avaruus­toi­min­nois­ta­kin on osa puolus­tuk­seen mene­vää. Näillä aloilla on vahva syner­gia, Puolus­tus- ja Ilmai­lu­teol­li­suus PIA ry:n pääsih­teeri Tuija Karanko sanoo.

Kun pelk­kään puolus­tus­teol­li­suu­teen huomioi­daan sen alihan­kin­nan vaiku­tus, pääs­tään alan liike­vaih­dossa noin 2,7 miljar­diin euroon.

HYVÄ MAINE, MUTTA SILTI ON PULA OSAAJISTA

Yli 5 000 työn­te­ki­jää työl­lis­tä­vällä alalla on saman­lai­nen osaa­ja­pula kuin kaikilla tekno­lo­gia-aloilla. Alalla on kuiten­kin rekry­toin­tia helpot­tava hyvä maine.

– Korkean maan­puo­lus­tus­tah­don vuoksi Suomessa puolus­tus­teol­li­suu­della ei ole saman­lai­nen ikävä maine kuin esimer­kiksi Keski-Euroo­passa, Karanko sanoo.

Rekry­toin­nilla on kiire, koska alalta on eläköi­ty­mässä runsaasti osaa­jia. Heillä on tietoa Puolus­tus­voi­missa edel­leen käytössä olevista järjes­tel­mistä, joiden yllä­pito-osaa­mi­nen pitäisi siir­tää uusille teki­jöille. Samalla tarvi­taan osaa­jia, jotka hallit­se­vat uusia järjes­tel­miä kuten droneja, robot­teja, teko­ä­lyä ja kyber­so­dan puolustusjärjestelmiä.

– Digi­taa­li­sen osaa­mi­nen koros­tuu, sillä kaikki asejär­jes­tel­mät on nyky­ään linki­tetty digi­taa­li­sesti toisiinsa. Mitä enem­män digi­taa­li­suutta on, sitä haavoit­tu­vai­sempi se on kyber­hyök­käyk­sille. Siksi kyber­suo­jaa­mi­sen osaa­mista tarvi­taan kaik­kien järjes­tel­mien suun­nit­te­lussa, raken­ta­mi­sessa ja yllä­pi­dossa, Karanko sanoo.

Digi­taa­li­sen osaa­mi­nen koros­tuu, sillä kaikki asejär­jes­tel­mät on nyky­ään linki­tetty digi­taa­li­sesti toisiinsa.

Alan yrityk­sillä on erilai­sia tapoja suojata työn­te­ki­jöi­tään muun muassa hybridivaikuttamiselta.

– Asia on ajan­koh­tai­nen. Esimer­kiksi yritys­ten netti­si­vuilla on aiem­paa vähem­män tietoa siitä, keitä yrityk­sissä työs­ken­te­lee. Henki­lös­tön turval­li­suutta halu­taan paran­taa tällä­kin tavalla, Karanko kertoo.

NAMMOLLA TÖITÄ MONINKERTAISESTI AIEMPAAN VERRATTUNA

Nammon Vihta­vuo­ren tehtaalla kymme­nen vuotta pääluot­ta­mus­mie­henä työs­ken­nel­leellä Janne Lahti­sella on 20 vuoden koke­mus ruudin ja nitrat­tu­jen öljy­jen valmistuksesta.

Hän näki vuosina 2012–2013 epävar­muu­den ajan, kun rans­ka­lais­yri­tys Eurencon aikoi lopet­taa tehtaan. Hätiin tuli­vat Puolus­tus­voi­mat ja Huol­to­var­muus­kes­kus. Ne katsoi­vat, että ammus­tuo­tan­non edel­lyt­tämä ruudin- ja nallien­val­mis­tus pitää pysyä Suomessa. Niinpä tehdas siir­tyi suoma­lais­nor­ja­lai­sen Nammon omistukseen.

Suomen ja Norjan puolus­tus­voi­mien lisäksi Nammo on onnis­tu­nut myymään tuot­tei­taan vien­tiin, muun muassa Yhdys­val­to­jen maavoi­mille. Parin viime vuoden aikana kysyntä on kasva­nut Ukrai­nan sodan myötä.

– Vaiku­tus ei näky­nyt heti, sillä ruuti­ti­lauk­set vaikut­ta­vat kuukausien viiveellä. Pikku­hil­jaa tilanne on muut­tu­nut, kun Ukrai­naan on toimi­tettu ammuk­sia ja maat ovat tarvin­neet omiin varas­toi­hinsa uusia, Lahti­nen sanoo.

Nammon tuot­tei­den kysyntä on kasva­nut kahden viime vuoden aikana poikkeuksellisesti.

– Tämän vuoden tilaus­kir­jat ovat täynnä. Jos nyt tekee tilauk­sen, tykis­tö­am­muk­sia saa vuoden 2025 lopussa, Nammo Lapuan toimi­tus­joh­taja Raimo Helas­mäki sanoo.

Ammus­kuo­rien tuotanto on Helas­mäen mukaan jo viisin­ker­tais­tettu, mutta kysyntä vaatii sen, että tuotan­toa pitää edel­leen tuplata, ellei triplata.

Kasva­nee­seen kysyn­tään vasta­taan raken­ta­malla uusia tiloja ja tehos­ta­malla nykyistä tekemistä.

– Toimin­taa tehos­te­taan, jotta läpi­me­noai­koja saadaan lyhyem­miksi. Vuoroja on lisätty. Työn­te­ki­jöitä on palkattu kymme­nessä vuodessa kaksi­kym­mentä niin, että meitä on nyt täällä Vihta­vuo­ren tuotan­nossa 80, Lahti­nen kertoo.

Nammon tuot­tei­den kysyntä on ollut hyvä jo ennen Suomen NATO-jäse­nyyttä, koska Norjan valtio omis­taa puoliksi yrityk­sen ja sitä kautta tuot­teita on mennyt Suomen Puolus­tus­voi­mien lisäksi maailmalle.

– Olemme myyneet paljon ammuk­sia NATOn hankin­taor­ga­ni­saa­tion (NSPA, NATO Support and Procu­re­ment Agency) kautta. Myyn­tiä helpot­taa nyt se, että Suomi on NATO-maa, Helas­mäki sanoo.

Vihta­vuo­ren nitro­sel­lu­loo­sa­lai­tos on Nammon vahvuus, sillä vastaa­via ruudin raaka-ainetta tuot­ta­via laitok­sia ei ole Euroo­passa montaa.

– On hienoa, että olemme voineet pitää kaikki ammus­tuo­tan­toon tarvit­ta­vat laitok­set Suomessa, Helas­mäki sanoo.

Vihta­vuo­ren tehtaalla tehdään muun muassa ruudin raaka-ainetta, ruutia, tykis­tön ja kranaa­tin­heit­ti­men panok­sia sekä sirpale- ja paine­kä­si­kra­naat­teja. Nammon Sasta­ma­lan tehtaan päätuot­teita ovat NATO-yhteen­so­pi­van 155-millin tyki­nam­muk­sen lisäksi kranaa­tin­heit­ti­mien ammuk­set. Lapuan tehdas keskit­tyy puoles­taan kivää­ri­pat­ruu­noi­den valmistukseen.

OSAAJIA TARVITAAN KOKO AJAN LISÄÄ

Tyki­nam­muk­sia tehdään Sasta­ma­lassa kahdessa vuorossa ja parhail­laan valmis­tau­du­taan kolman­teen vuoroon. Uusia teki­jöitä koulu­te­taan ja samalla raken­ne­taan uusia tuotantolinjoja.

– Lisäämme koko ajan tuotan­toa, mutta ihan sormia napsaut­ta­malla asiat eivät tapahdu, Helas­mäki sanoo.

Uusia teki­jöitä on ollut helppo saada Vihta­vuo­ren ja Lapuan tuotan­toon, mutta Sasta­ma­lassa rekry­toin­ti­vauhti on ollut hitaam­paa. Kun teki­jöitä on Suomessa tällä hetkellä noin 450, uskoo Helas­mäki, että 500 työn­tekijän raja menee rikki vuoden loppuun mennessä.

Lisäämme koko ajan tuotan­toa, mutta ihan sormia napsaut­ta­malla asiat eivät tapahdu.

Tuotan­toa lisää uusi nalli­teh­das, jonka myötä tarvi­taan 40–50 uutta työn­te­ki­jää lisää. Myös uusi nitro­sel­lu­loosa- ja ruuti­teh­das ovat suunnitteilla.

– Täällä riit­tää töitä ja porukka viih­tyy. Yhteis­henki on hyvä, vaih­tu­vuus on pieni, turval­li­suu­desta huoleh­di­taan tinki­mättä, työkuorma on kohtuul­li­nen ja työn­te­ki­jät tunte­vat, että työtä on jatkos­sa­kin, Lahti­nen sanoo.

Työn­te­ki­jöi­den keskuu­dessa käydään ajoit­tain keskus­te­lua oman­tun­non asioista, koska työssä tehdään puolustusvälineitä.

– Siitä keskus­tel­laan, että teemme puolus­tus­ruu­tia, emme hyök­käyk­seen. Tällai­nen arvo­kes­kus­telu on tänä päivänä tärkeää, Lahti­nen sanoo.

SAKOLLA ODOTTAVA TILANNE

Sako sai keväällä 2023 massii­vi­sen tilauk­sen, kun Suomen ja Ruot­sin puolus­tus­voi­mat tila­si­vat uudet rynnäk­kö­ki­vää­rinsä yrityk­seltä. Vuoteen 2053 ulot­tu­van sopi­muk­sen vaiku­tuk­sen odote­taan olevan 70 uutta työpaik­kaa. Tilauk­set eivät kuiten­kaan vielä näy tehtaalla, sillä Sakolla käydään parhail­laan muutosneuvotteluja.

– Kyllä me otamme tällai­set isot tilauk­set mielel­lään vastaan. Aika näyt­tää, kuinka paljon ne tuovat lisää töitä, koneis­ta­jana pitkään toimi­nut pääluot­ta­mus­mies Joonas Klimoff sanoo.

Vuosien varrella Sakon työmäärä on kasva­nut tasai­sesti ja työn­te­ki­jöitä on palkattu lisää. Tuotan­non työn­te­ki­jöitä on noin 270.

Sakon toimi­tus­joh­taja Juha Alho­noja koros­taa, että yrityk­sen työn­te­ki­jät ovat kovan luokan ammat­ti­lai­sia, joilla on monen­laista erikois­osaa­mista. Esimer­kiksi piipun valmis­tuk­sen eri vaihei­den, kuten syvän reiän porauk­sen, sorvauk­sen, hoonauk­sen (sisä­pin­nan hion­nan) ja taon­nan, pitää olla huippulaatua.

Tuotan­non koneis­ta­jat ja asese­pät varmis­ta­vat yhdessä tuote­ke­hi­ty­syk­si­kön kanssa sen, että Sakon tuot­teet pärjää­vät maailmalla.

Uusia työn­te­ki­jöitä Sakolle saadaan muun muassa Riihi­mäen ammat­ti­kou­lun koneis­tus­lin­jalta. Asesep­pien koulu­tuk­sessa Sako tekee tiivistä yhteis­työtä Ikaa­lis­ten asesep­pä­kou­lun kanssa. Varsi­nai­nen asei­den valmis­tuk­sen erikois­osaa­mi­nen opitaan työn ääressä.

Maail­man tilanne, kuten Ukrai­nassa käytävä sota painaa monen mieltä Sakolla. Pääluot­ta­mus­mies on neuvo­nut asiassa työntekijöitä.

– Jos raskaat sota-aihei­set uusi­set alka­vat tuntua raskaina, kannat­taa jättää ne luke­matta, ettei­vät ne kuor­mita liikaa, Klimoff sanoo.

Koska työn­te­ki­jät valmis­ta­vat puolus­tus­tar­vik­keita, voivat he joutua hybri­di­vai­kut­ta­mi­sen kohteeksi esimer­kiksi somessa. Klimof­fin mukaan asiasta olisi hyvä olla ohjeet enna­kolta, miten toimia, jos tällaista havaitsee.

Vara valita asiakkaat

Puolus­tus­tar­vik­keiksi EU:ssa luoki­tel­tuja luvan­va­rai­sia tuot­teita vietiin vuonna 2022 kaik­ki­aan 119 miljoo­nalla eurolla 47 eri maahan.

Ampu­ma­tar­vik­keet ovat tällä hetkellä kysy­tyin puolus­tus­vä­li­ne­teol­li­suu­den tuote­ryhmä. Puolus­tus- ja Ilmai­lu­teol­li­suus PIA ry:n pääsih­teeri Tuija Karan­gon mukaan myös perin­tei­sen sodan­käyn­nin muut tarvik­keet kuten meri­mii­nat, ajoneu­vot ja veneet käyvät hyvin kaupaksi. Kaik­kia niitä löytyy suoma­lai­silta valmistajilta.

Kun kyse­lyitä tulee hyvin erilai­sista maista, ollaan esimer­kiksi Patriassa tark­koja siitä, ettei keskus­te­lui­hin lähdetä kaik­kien kanssa.

– On maita, joista tiedämme, että ne ovat poliit­ti­sesti poten­ti­aa­li­sesti hyviä vien­ti­maita. Joskus tulee vastaan raja­ta­pauk­sia, joiden kohdalla mietimme tark­kaan, edis­täm­mekö asiaa. Meillä on tässä asiassa tarkka itse­sen­suuri, Patrian Esa Rauta­linko sanoo.

Suorien tuote­toi­mi­tus­ten lisäksi Patria on sitou­tu­nut pitkillä sopi­muk­silla jo toimi­tet­tu­jen tuot­tei­den varao­sa­so­pi­muk­siin. Esimer­kiksi Arabie­mi­raat­tei­hin ja Saudi-Arabi­aan Patria sai viime ja tänä vuonna luvan viedä varao­sia, huol­toa ja ylläpitoa.

– Suomen perin­tei­nen tapa on kunnioit­taa vanhoja sopi­muk­sia. Uusien kyvyk­kyyk­sien vienti on sitten eri asia. Tarvit­taessa näissä tilan­teissa voidaan hakea ulko- ja puolus­tus­mi­nis­te­riön ennak­ko­lausun­not ennen varsi­nai­sen vien­ti­lu­pa­ha­ke­muk­sen jättä­mistä, Rauta­linko sanoo.

Asei­den kysyntä kasvussa

Globaa­lit soti­las­me­not kasvoi­vat viime vuonna yhdek­sän prosent­tia viime vuodesta, ilme­nee IISS-tutki­mus­lai­tok­sen (Inter­na­tio­nal Insti­tute for Stra­te­gic Studies) helmi­kuussa julkai­se­masta Mili­tary Balance 2024 ‑rapor­tista. Jos eri maiden budje­toi­dut suun­ni­tel­mat toteu­tu­vat, soti­las­me­not kasva­vat myös tänä vuonna.

– Aiem­min puolus­tus­teol­li­suus tuki pitkälti maiden krii­sin­hal­lin­taa ja koulu­tus­tar­peita. Nyt toimi­te­taan tarvik­keita maille, joissa ei tark­kaan tiedetä, minkä­lai­nen puolus­tus­voi­mien suori­tus­ky­vyn pitäisi olla tule­vai­suu­dessa, kun maailma kuohuu ympä­rillä. Kysyn­tää lisää myös se, ettei pitkään aikaan voitu kuvi­tella, että konven­tio­naa­li­nen maasota voisi olla mahdol­li­nen Euroo­passa, PIA ry:n Tuija Karanko sanoo.

Vaikka NATO-maiden puolus­tus­bud­je­tit lähti­vät kasvuun jo vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Krimin ja muita Ukrai­nan osia, on useissa maissa edel­leen runsaasti puolus­tuk­seen liit­ty­viä puut­teita. Syynä on Länsi-Euroo­pan 1990-luvun lopulta alka­neet puolus­tuk­sen yllä­pi­tä­mi­seen tarvit­ta­vien toimien laimin­lyön­nit, joita ei ole lähes­kään korjattu.

Kysyn­tää lisää myös se, ettei pitkään aikaan voitu kuvi­tella, että konven­tio­naa­li­nen maasota voisi olla mahdol­li­nen Euroopassa.

NATO-maista 11 ylsi vuonna 2023 puolus­tus­me­no­jen kahden prosen­tin osuu­teen brut­to­kan­san­tuot­teesta. Nämä maat olivat Kreik­kaa, Yhdys­val­toja ja Iso-Britan­niaa lukuun otta­matta NATOn itära­jan vartioita. Suurim­mat brut­to­kan­san­tuot­tee­seen suhteu­te­tut puolus­tus­me­not oli Puolalla, joka ylsi 3,9 prosent­tiin. Suomi oli listalla kuuden­tena 2,4 prosen­tilla. Edis­tystä on tapah­tu­nut, sillä vuonna 2014 kahteen prosent­tiin ylsi­vät vain Yhdys­val­lat, Iso-Britan­nia ja Kreikka.

NATOn pääsih­teeri Jens Stol­ten­berg kertoi helmi­kuun puoli­vä­lissä, että 18 NATO-maata pääsee vuonna 2024 kahden prosen­tin tavoit­tee­seen. Tämän lausun­non hän antoi sen jälkeen, kun presi­dent­tieh­dok­kuutta tavoit­te­leva Donald Trump kysee­na­laisti Yhdys­val­to­jen tuen NATO-maille, jotka eivät pääse kahden prosen­tin tavoitteeseen.

Eurooppa ei ole puolus­tus­me­no­jen kasvun kanssa yksin, sillä erityi­sesti Kiina ja Venäjä ovat kasvat­ta­neet koko 2000-luvun asear­se­naa­li­aan. Niillä puolus­tus­voi­mien osuus valtion budje­tista on IISS:n rapor­tin mukaan yli 30 prosent­tia valtion menoista.

Puolus­tus­tar­vik­kei­den kysyntä kasvaa kahdella sekto­rilla. Toisaalla huip­pu­tek­ni­set asejär­jes­tel­mät kuten hyper­so­ni­set ohjuk­set ja nopeasti kehit­ty­vät drone-järjes­tel­mät sekä niiden torjunta ovat tulleet tärkeäksi osaksi armei­joi­den kalus­toa. Samalla perin­teis­ten asela­jien kuten tykis­tön ja ilma­tor­jun­nan kalusto ja ammuk­set käyvät maail­malla hyvin kaupaksi.