Kasvua ja töitä – puolus­tus­tar­vik­keet käyvät kaupaksi

Patrian Hämeen­linnan tehtaalla on vilskettä. Panssa­roidut miehis­tön­kul­je­tus­vaunut Patria 6x6:t ja Patria AMV XP:t menevät epävar­muuden aikoina hyvin kaupaksi.

Parhail­laan tehtaalla valmis­te­taan ajoneu­voja Suomen Puolus­tus­voi­mien lisäksi Latviaan ja Slova­kiaan. Kun ne valmis­tuvat, jonossa on hankkeita muun muassa Ruotsiin ja mahdol­li­sesti Saksaan.

KÄSITYÖ EI KATOA

Matta­harmaa Patria 6x6 ‑ajoneu­vo­runko on parhail­laan pitkit­täin kiinni hitsaus­ro­botin käsit­te­lyssä. Sen äärellä tapaamme hitsaus­ro­botin operaat­torin Juuso Hakalan.

Hakala pestautui Patrialle kesällä 2023, koska halusi päästä aiemmista pajahit­saus­hom­mista tehdas­työhön. Pian alkoi koulutus hitsaus­ro­botin käyttöön.

– Saimme konee­seen parin päivän koulu­tuksen Pemame­killa Loimaalla. Sen lisäksi meillä on ollut täällä omaa ohjel­moin­ti­kou­lu­tusta. Pikku­hiljaa tämän alkaa oppia, Hakala kertoo.

Työ Patrialla poikkeaa täysin Hakalan aiemmasta käsin tehdystä työstä.

– Työ on tieto­ko­ne­hommaa, ohjel­mointia ja robotin käyttöä.

Hitsaus­työn­joh­taja Ismo Kinnari kertoo, että robot­ti­hit­sauksen rinnalla on edelleen toinen hitsaus­solu, jossa työt tehdään käsin.

– Vaikka siirrämme työtä koko ajan enemmän hitsaus­ro­bo­tille, ei käsityö lopu koskaan. Kesään 2024 mennessä pääsemme robotilla täyteen tuotan­toon, Kinnari sanoo.

KASVUA LUVASSA MYÖS TULEVINA VUOSINA

Ajoneu­vojen kokoon­pa­nossa on kolmi­sen­kym­mentä hitsaria, joista puolet on Patrian omaa henki­lö­kuntaa ja puolet vuokra­työn­te­ki­jöitä. Hitsa­reista neljä on koulu­tettu robotin käyttöön, sekä ohjel­moin­tiin että robotin päivit­täi­seen operointiin.

Patrian tuotteiden hyvä menekki näkyy sekä sen liike­toi­minnan luvuissa että tarpeessa palkata uusia työnte­ki­jöitä. Yrityksen liike­vaihto kasvoi viime vuonna 19 prosenttia 733 miljoo­naan euroon ja uusia tilauksia tuli 945 miljoo­nalla eurolla. Patrialla työsken­telee 3 400 henkeä, joista noin 2 800 Suomessa. Hämeen­lin­nassa on yli 400 työnte­kijää, ja heistä tuotan­nossa työsken­telee noin 200 henkeä.

Vaikka siirrämme työtä koko ajan enemmän hitsaus­ro­bo­tille, ei käsityö lopu koskaan.

Viime vuonna Patria rekrytoi Suomessa 125 työnte­kijää, joista valtaosan tuotan­toon. Tänä vuonna tahti ei ole aivan yhtä vauhdikas, vaikka edelleen on tarvetta hyvin monen­lai­sille osaajille. Tämä käy ilmi, kun katsoo yrityksen verkko­si­vuilla olevaa pitkää listaa auki olevista työtehtävistä.

Patrian tuotanto on järjes­tetty niin, että sitä on helppo laajentaa. Lisätilaa voidaan hakea joko muualta Suomesta tai kumppa­nuus­maista. Patrian ajoneu­voja tehdään niin sanotun tekno­lo­gia­siir­to­so­pi­muksen puitteissa Puolassa ja Slova­kiassa. Myös Japanissa aloitet­tiin viime vuonna Patria AMV XP:n valmistus vastaa­van­lai­sella sopimuksella.

Tuorein yhteistyö julkis­tet­tiin helmi­kuun puoli­vä­lissä. Se kattaa saksa­laisen talous­lehden Handelsblattin mukaan jopa tuhannen 6x6-panssa­ria­jo­neuvon valmis­tuksen pääasiassa Saksassa maan puolustusvoimille.

PITKÄ MATKA NEUVOTTELUISTA TUOTANTOON

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrai­naan 24. helmi­kuuta 2022, teki Patrian toimi­tus­joh­taja Esa Rauta­linko kolle­goi­neen analyysin, miten alan kysyntä tulee kehit­ty­mään. Parin vuoden jälkeen yritys on vaiheessa, jossa sodan vaiku­tukset alkavat näkyä uusina tilauksina.

Kyselyiden määrä kaikkialta maail­masta on lisään­tynyt. Niitä tulee Euroopan lisäksi aiempaa enemmän myös Kauko-Idästä, Lähi-Idästä ja Latina­lai­sesta Amerikasta.

Turval­li­suus­ti­lan­teen muutos on vaikut­tanut siihen, että toimi­tusai­koja halutaan lyhentää, tilauksia suuren­ne­taan ja hankin­ta­pro­ses­seja tiivistetään.

– Ne asiat, mitä teemme nyt tehtaalla on aloitettu jo ennen helmi­kuuta 2022, Rauta­linko kuvaa alan pitkiä hankintasyklejä.

Meille on avautunut ovet kahteen suureen NATO-maahan aivan uuden­laisen tekno­lo­gian vientiin.

Patrian tilaus­kirjat ovat tällä hetkellä melko täynnä. Osaa tuotteista ei ole mahdol­lista saada ennen vuotta 2026, mutta esimer­kiksi tekno­lo­gia­siirto-ohjel­maan liitty­vien tuotteiden määriä voidaan nostaa.

NATO-jäsenyys on paran­tanut Patrian asemia maail­malla. Vähäi­nenkin Suomea kohtaan tunnettu epävar­muus on Rauta­lingon mukaan poistunut.

– Meille on avautunut ovet kahteen suureen NATO-maahan aivan uuden­laisen tekno­lo­gian vientiin, Rauta­linko kertoo arvoi­tuk­sel­li­sesti kerto­matta tarkemmin asiakkaista.

Patrian osaaminen ei rajoitu ajoneu­voihin. Sillä on muun muassa F‑15- ja F‑16-hävit­tä­jä­len­to­ko­neiden mootto­reiden huoltoon ja modifi­kaa­tioon erikois­tunut yksikkö Belgiassa. Suomessa Patria alkaa valmistaa F‑35-hävit­tä­jien eturun­koja Jämsässä, missä tuotan­toin­ves­toinnit ovat jo käynnissä.

FINN-SAVOTASSA OMMELLAAN TARVIKKEITA SOTILAILLE

Työt ovat lisään­ty­neet Karstu­lassa sijait­sevan Finn-Savotan tuotan­nossa. Yritys toimittaa Suomen Puolus­tus­voi­mille esimer­kiksi taiste­lu­lii­vejä, reppuja ja telttoja.

Tuotteiden kysyntä on lisään­tynyt NATO-jäsenyyden ja Ukrainan sodan myötä. Tuotan­toon on rekry­toitu lisää porukkaa. Muun muassa ompeli­joita tarvi­taan jatku­vasti lisää.

– Koulu­tamme täällä työnte­kijät teolli­suus­ko­nei­siin, sillä ne poikkeavat melkoi­sesti kotiko­neista, Finn-Savotassa parikym­mentä vuotta työsken­nellyt suunnit­te­lija ja pääluot­ta­mus­mies Niina Hintikka kertoo.

Työnan­tajan kanssa asiat hoituvat sujuvasti.

– Paljon sovimme paikal­li­sesti asioista ja molem­piin suuntiin jouste­taan tarvit­taessa. Se on toiminut aina tässä firmassa.

Kun tilauksia on tullut niin, ettei yrityksen nykyiset tilat enää riitä, on Finn-Savotta kääntänyt katseen naapu­rissa tyhjil­lään seiso­vaan jäähal­liin, josko siitä saisi lisätilaa.

Vaikka tilauksia on tullut lisää, tehdään töitä edelleen pääasiassa yhdessä vuorossa.

MILJARDIBISNESTÄ SUOMESSA

Ukrai­nassa käytävä sota on pakot­tanut Euroopan maat arvioi­maan, miten niiden puolus­tus­voimat ovat varau­tu­neet Venäjän sotilaal­li­seen uhkaan. Analyysi on yllät­tänyt, koska monen maan useat aselajit sekä puolus­tus­vä­li­ne­teol­li­suus on ajettu alas.

Suomessa tilanne on toinen. Meillä on vuosi­kym­menet tehty asioita vahvan puolus­tuksen eteen ja varau­duttu myös perin­teisen maasodan mahdol­li­suu­teen. Suomessa on myös ylläpi­detty omaa vahvaa puolus­tus­vä­li­ne­teol­li­suutta. Tätä on tukenut kaikki puolus­tus­haarat kattava Puolus­tus­voi­mien, Huolto­var­muus­kes­kuksen ja puolus­tus­vä­li­ne­teol­li­suuden tiivis yhteistyö.

Suomen puolus­tus­teol­li­suuden liike­vaihto on reilut 2 miljardia euroa vuodessa. Luku kattaa puolustus‑, ilmailu‑, avaruus- ja turval­li­suus­sek­torin. Pelkän puolus­tus­sek­torin osuus oli 1,2 miljardia euroa vuonna 2022, jossa oli yli 200 miljoonan euron nousu edellisvuodesta.

– Ilmai­lusek­to­rista suurin osa on sotila­sil­mailua ja avaruus­toi­min­nois­takin on osa puolus­tuk­seen menevää. Näillä aloilla on vahva synergia, Puolustus- ja Ilmai­lu­teol­li­suus PIA ry:n pääsih­teeri Tuija Karanko sanoo.

Kun pelkkään puolus­tus­teol­li­suu­teen huomioi­daan sen alihan­kinnan vaikutus, päästään alan liike­vaih­dossa noin 2,7 miljar­diin euroon.

HYVÄ MAINE, MUTTA SILTI ON PULA OSAAJISTA

Yli 5 000 työnte­kijää työllis­tä­vällä alalla on saman­lainen osaaja­pula kuin kaikilla tekno­logia-aloilla. Alalla on kuitenkin rekry­tointia helpot­tava hyvä maine.

– Korkean maanpuo­lus­tus­tahdon vuoksi Suomessa puolus­tus­teol­li­suu­della ei ole saman­lainen ikävä maine kuin esimer­kiksi Keski-Euroo­passa, Karanko sanoo.

Rekry­toin­nilla on kiire, koska alalta on eläköi­ty­mässä runsaasti osaajia. Heillä on tietoa Puolus­tus­voi­missa edelleen käytössä olevista järjes­tel­mistä, joiden ylläpito-osaaminen pitäisi siirtää uusille tekijöille. Samalla tarvi­taan osaajia, jotka hallit­sevat uusia järjes­telmiä kuten droneja, robot­teja, tekoälyä ja kyber­sodan puolustusjärjestelmiä.

– Digitaa­lisen osaaminen korostuu, sillä kaikki asejär­jes­telmät on nykyään linki­tetty digitaa­li­sesti toisiinsa. Mitä enemmän digitaa­li­suutta on, sitä haavoit­tu­vai­sempi se on kyber­hyök­käyk­sille. Siksi kyber­suo­jaa­misen osaamista tarvi­taan kaikkien järjes­tel­mien suunnit­te­lussa, raken­ta­mi­sessa ja ylläpi­dossa, Karanko sanoo.

Digitaa­lisen osaaminen korostuu, sillä kaikki asejär­jes­telmät on nykyään linki­tetty digitaa­li­sesti toisiinsa.

Alan yrityk­sillä on erilaisia tapoja suojata työnte­ki­jöi­tään muun muassa hybridivaikuttamiselta.

– Asia on ajankoh­tainen. Esimer­kiksi yritysten netti­si­vuilla on aiempaa vähemmän tietoa siitä, keitä yrityk­sissä työsken­telee. Henki­löstön turval­li­suutta halutaan parantaa tälläkin tavalla, Karanko kertoo.

NAMMOLLA TÖITÄ MONINKERTAISESTI AIEMPAAN VERRATTUNA

Nammon Vihta­vuoren tehtaalla kymmenen vuotta pääluot­ta­mus­mie­henä työsken­nel­leellä Janne Lahti­sella on 20 vuoden kokemus ruudin ja nitrat­tujen öljyjen valmistuksesta.

Hän näki vuosina 2012–2013 epävar­muuden ajan, kun ranska­lais­yritys Eurencon aikoi lopettaa tehtaan. Hätiin tulivat Puolus­tus­voimat ja Huolto­var­muus­keskus. Ne katsoivat, että ammus­tuo­tannon edellyt­tämä ruudin- ja nallien­val­mistus pitää pysyä Suomessa. Niinpä tehdas siirtyi suoma­lais­nor­ja­laisen Nammon omistukseen.

Suomen ja Norjan puolus­tus­voi­mien lisäksi Nammo on onnis­tunut myymään tuottei­taan vientiin, muun muassa Yhdys­val­tojen maavoi­mille. Parin viime vuoden aikana kysyntä on kasvanut Ukrainan sodan myötä.

– Vaikutus ei näkynyt heti, sillä ruuti­ti­laukset vaikut­tavat kuukausien viiveellä. Pikku­hiljaa tilanne on muuttunut, kun Ukrai­naan on toimi­tettu ammuksia ja maat ovat tarvin­neet omiin varas­toi­hinsa uusia, Lahtinen sanoo.

Nammon tuotteiden kysyntä on kasvanut kahden viime vuoden aikana poikkeuksellisesti.

– Tämän vuoden tilaus­kirjat ovat täynnä. Jos nyt tekee tilauksen, tykis­tö­am­muksia saa vuoden 2025 lopussa, Nammo Lapuan toimi­tus­joh­taja Raimo Helas­mäki sanoo.

Ammus­kuo­rien tuotanto on Helas­mäen mukaan jo viisin­ker­tais­tettu, mutta kysyntä vaatii sen, että tuotantoa pitää edelleen tuplata, ellei triplata.

Kasva­nee­seen kysyn­tään vasta­taan raken­ta­malla uusia tiloja ja tehos­ta­malla nykyistä tekemistä.

– Toimintaa tehos­te­taan, jotta läpime­noai­koja saadaan lyhyem­miksi. Vuoroja on lisätty. Työnte­ki­jöitä on palkattu kymme­nessä vuodessa kaksi­kym­mentä niin, että meitä on nyt täällä Vihta­vuoren tuotan­nossa 80, Lahtinen kertoo.

Nammon tuotteiden kysyntä on ollut hyvä jo ennen Suomen NATO-jäsenyyttä, koska Norjan valtio omistaa puoliksi yrityksen ja sitä kautta tuotteita on mennyt Suomen Puolus­tus­voi­mien lisäksi maailmalle.

– Olemme myyneet paljon ammuksia NATOn hankin­taor­ga­ni­saa­tion (NSPA, NATO Support and Procu­re­ment Agency) kautta. Myyntiä helpottaa nyt se, että Suomi on NATO-maa, Helas­mäki sanoo.

Vihta­vuoren nitro­sel­lu­loo­sa­laitos on Nammon vahvuus, sillä vastaavia ruudin raaka-ainetta tuottavia laitoksia ei ole Euroo­passa montaa.

– On hienoa, että olemme voineet pitää kaikki ammus­tuo­tan­toon tarvit­tavat laitokset Suomessa, Helas­mäki sanoo.

Vihta­vuoren tehtaalla tehdään muun muassa ruudin raaka-ainetta, ruutia, tykistön ja kranaa­tin­heit­timen panoksia sekä sirpale- ja paine­kä­si­kra­naat­teja. Nammon Sasta­malan tehtaan päätuot­teita ovat NATO-yhteen­so­pivan 155-millin tykinam­muksen lisäksi kranaa­tin­heit­ti­mien ammukset. Lapuan tehdas keskittyy puoles­taan kivää­ri­pat­ruu­noiden valmistukseen.

OSAAJIA TARVITAAN KOKO AJAN LISÄÄ

Tykinam­muksia tehdään Sasta­ma­lassa kahdessa vuorossa ja parhail­laan valmis­tau­du­taan kolman­teen vuoroon. Uusia tekijöitä koulu­te­taan ja samalla raken­ne­taan uusia tuotantolinjoja.

– Lisäämme koko ajan tuotantoa, mutta ihan sormia napsaut­ta­malla asiat eivät tapahdu, Helas­mäki sanoo.

Uusia tekijöitä on ollut helppo saada Vihta­vuoren ja Lapuan tuotan­toon, mutta Sasta­ma­lassa rekry­toin­ti­vauhti on ollut hitaampaa. Kun tekijöitä on Suomessa tällä hetkellä noin 450, uskoo Helas­mäki, että 500 työntekijän raja menee rikki vuoden loppuun mennessä.

Lisäämme koko ajan tuotantoa, mutta ihan sormia napsaut­ta­malla asiat eivät tapahdu.

Tuotantoa lisää uusi nalli­tehdas, jonka myötä tarvi­taan 40–50 uutta työnte­kijää lisää. Myös uusi nitro­sel­lu­loosa- ja ruuti­tehdas ovat suunnitteilla.

– Täällä riittää töitä ja porukka viihtyy. Yhteis­henki on hyvä, vaihtu­vuus on pieni, turval­li­suu­desta huoleh­di­taan tinki­mättä, työkuorma on kohtuul­linen ja työnte­kijät tuntevat, että työtä on jatkos­sakin, Lahtinen sanoo.

Työnte­ki­jöiden keskuu­dessa käydään ajoit­tain keskus­telua omantunnon asioista, koska työssä tehdään puolustusvälineitä.

– Siitä keskus­tel­laan, että teemme puolus­tus­ruutia, emme hyökkäyk­seen. Tällainen arvokes­kus­telu on tänä päivänä tärkeää, Lahtinen sanoo.

SAKOLLA ODOTTAVA TILANNE

Sako sai keväällä 2023 massii­visen tilauksen, kun Suomen ja Ruotsin puolus­tus­voimat tilasivat uudet rynnäk­kö­ki­vää­rinsä yrityk­seltä. Vuoteen 2053 ulottuvan sopimuksen vaiku­tuksen odote­taan olevan 70 uutta työpaikkaa. Tilaukset eivät kuiten­kaan vielä näy tehtaalla, sillä Sakolla käydään parhail­laan muutosneuvotteluja.

– Kyllä me otamme tällaiset isot tilaukset mielel­lään vastaan. Aika näyttää, kuinka paljon ne tuovat lisää töitä, koneis­ta­jana pitkään toiminut pääluot­ta­mus­mies Joonas Klimoff sanoo.

Vuosien varrella Sakon työmäärä on kasvanut tasai­sesti ja työnte­ki­jöitä on palkattu lisää. Tuotannon työnte­ki­jöitä on noin 270.

Sakon toimi­tus­joh­taja Juha Alhonoja korostaa, että yrityksen työnte­kijät ovat kovan luokan ammat­ti­laisia, joilla on monen­laista erikois­osaa­mista. Esimer­kiksi piipun valmis­tuksen eri vaiheiden, kuten syvän reiän porauksen, sorvauksen, hoonauksen (sisäpinnan hionnan) ja taonnan, pitää olla huippulaatua.

Tuotannon koneis­tajat ja asesepät varmis­tavat yhdessä tuote­ke­hi­ty­syk­sikön kanssa sen, että Sakon tuotteet pärjäävät maailmalla.

Uusia työnte­ki­jöitä Sakolle saadaan muun muassa Riihi­mäen ammat­ti­koulun koneis­tus­lin­jalta. Asesep­pien koulu­tuk­sessa Sako tekee tiivistä yhteis­työtä Ikaalisten asesep­pä­koulun kanssa. Varsi­nainen aseiden valmis­tuksen erikois­osaa­minen opitaan työn ääressä.

Maailman tilanne, kuten Ukrai­nassa käytävä sota painaa monen mieltä Sakolla. Pääluot­ta­mus­mies on neuvonut asiassa työntekijöitä.

– Jos raskaat sota-aiheiset uusiset alkavat tuntua raskaina, kannattaa jättää ne lukematta, etteivät ne kuormita liikaa, Klimoff sanoo.

Koska työnte­kijät valmis­tavat puolus­tus­tar­vik­keita, voivat he joutua hybri­di­vai­kut­ta­misen kohteeksi esimer­kiksi somessa. Klimoffin mukaan asiasta olisi hyvä olla ohjeet ennakolta, miten toimia, jos tällaista havaitsee.

Vara valita asiakkaat

Puolus­tus­tar­vik­keiksi EU:ssa luoki­tel­tuja luvan­va­raisia tuotteita vietiin vuonna 2022 kaikkiaan 119 miljoo­nalla eurolla 47 eri maahan.

Ampuma­tar­vik­keet ovat tällä hetkellä kysytyin puolus­tus­vä­li­ne­teol­li­suuden tuote­ryhmä. Puolustus- ja Ilmai­lu­teol­li­suus PIA ry:n pääsih­teeri Tuija Karangon mukaan myös perin­teisen sodan­käynnin muut tarvik­keet kuten merimiinat, ajoneuvot ja veneet käyvät hyvin kaupaksi. Kaikkia niitä löytyy suoma­lai­silta valmistajilta.

Kun kyselyitä tulee hyvin erilai­sista maista, ollaan esimer­kiksi Patriassa tarkkoja siitä, ettei keskus­te­luihin lähdetä kaikkien kanssa.

– On maita, joista tiedämme, että ne ovat poliit­ti­sesti poten­ti­aa­li­sesti hyviä vienti­maita. Joskus tulee vastaan rajata­pauksia, joiden kohdalla mietimme tarkkaan, edistäm­mekö asiaa. Meillä on tässä asiassa tarkka itsesen­suuri, Patrian Esa Rauta­linko sanoo.

Suorien tuote­toi­mi­tusten lisäksi Patria on sitou­tunut pitkillä sopimuk­silla jo toimi­tet­tujen tuotteiden varao­sa­so­pi­muk­siin. Esimer­kiksi Arabie­mi­raat­teihin ja Saudi-Arabiaan Patria sai viime ja tänä vuonna luvan viedä varaosia, huoltoa ja ylläpitoa.

– Suomen perin­teinen tapa on kunnioittaa vanhoja sopimuksia. Uusien kyvyk­kyyk­sien vienti on sitten eri asia. Tarvit­taessa näissä tilan­teissa voidaan hakea ulko- ja puolus­tus­mi­nis­te­riön ennak­ko­lausunnot ennen varsi­naisen vienti­lu­pa­ha­ke­muksen jättä­mistä, Rauta­linko sanoo.

Aseiden kysyntä kasvussa

Globaalit sotilas­menot kasvoivat viime vuonna yhdeksän prosenttia viime vuodesta, ilmenee IISS-tutki­mus­lai­toksen (Inter­na­tional Insti­tute for Strategic Studies) helmi­kuussa julkai­se­masta Military Balance 2024 ‑rapor­tista. Jos eri maiden budje­toidut suunni­telmat toteu­tuvat, sotilas­menot kasvavat myös tänä vuonna.

– Aiemmin puolus­tus­teol­li­suus tuki pitkälti maiden kriisin­hal­lintaa ja koulu­tus­tar­peita. Nyt toimi­te­taan tarvik­keita maille, joissa ei tarkkaan tiedetä, minkä­lainen puolus­tus­voi­mien suori­tus­kyvyn pitäisi olla tulevai­suu­dessa, kun maailma kuohuu ympärillä. Kysyntää lisää myös se, ettei pitkään aikaan voitu kuvitella, että konven­tio­naa­linen maasota voisi olla mahdol­linen Euroo­passa, PIA ry:n Tuija Karanko sanoo.

Vaikka NATO-maiden puolus­tus­bud­jetit lähtivät kasvuun jo vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Krimin ja muita Ukrainan osia, on useissa maissa edelleen runsaasti puolus­tuk­seen liittyviä puutteita. Syynä on Länsi-Euroopan 1990-luvun lopulta alkaneet puolus­tuksen ylläpi­tä­mi­seen tarvit­ta­vien toimien laimin­lyönnit, joita ei ole lähes­kään korjattu.

Kysyntää lisää myös se, ettei pitkään aikaan voitu kuvitella, että konven­tio­naa­linen maasota voisi olla mahdol­linen Euroopassa.

NATO-maista 11 ylsi vuonna 2023 puolus­tus­me­nojen kahden prosentin osuuteen brutto­kan­san­tuot­teesta. Nämä maat olivat Kreikkaa, Yhdys­val­toja ja Iso-Britan­niaa lukuun ottamatta NATOn itärajan vartioita. Suurimmat brutto­kan­san­tuot­tee­seen suhteu­tetut puolus­tus­menot oli Puolalla, joka ylsi 3,9 prosent­tiin. Suomi oli listalla kuuden­tena 2,4 prosen­tilla. Edistystä on tapah­tunut, sillä vuonna 2014 kahteen prosent­tiin ylsivät vain Yhdys­vallat, Iso-Britannia ja Kreikka.

NATOn pääsih­teeri Jens Stolten­berg kertoi helmi­kuun puoli­vä­lissä, että 18 NATO-maata pääsee vuonna 2024 kahden prosentin tavoit­tee­seen. Tämän lausunnon hän antoi sen jälkeen, kun presi­dent­tieh­dok­kuutta tavoit­te­leva Donald Trump kysee­na­laisti Yhdys­val­tojen tuen NATO-maille, jotka eivät pääse kahden prosentin tavoitteeseen.

Eurooppa ei ole puolus­tus­me­nojen kasvun kanssa yksin, sillä erityi­sesti Kiina ja Venäjä ovat kasvat­ta­neet koko 2000-luvun asear­se­naa­liaan. Niillä puolus­tus­voi­mien osuus valtion budje­tista on IISS:n raportin mukaan yli 30 prosenttia valtion menoista.

Puolus­tus­tar­vik­keiden kysyntä kasvaa kahdella sekto­rilla. Toisaalla huippu­tek­niset asejär­jes­telmät kuten hyper­so­niset ohjukset ja nopeasti kehit­tyvät drone-järjes­telmät sekä niiden torjunta ovat tulleet tärkeäksi osaksi armei­joiden kalustoa. Samalla perin­teisten asela­jien kuten tykistön ja ilmator­junnan kalusto ja ammukset käyvät maail­malla hyvin kaupaksi.