Jenni Uljas: Tavataan torilla ja vaaliuurnilla

SAK:laisilla ja STTK:laisilla liitoilla on menossa varsin voimak­kaat työtais­te­lu­toimet, joilla koite­taan vaikuttaa Suomen halli­tuksen kaavai­le­miin työelä­mä­hei­ken­nyk­siin. Tällä viikolla järjes­te­tään suurmie­le­no­soitus Senaa­tin­to­rilla ja laajempia yhtäai­kaisia lakkoja kuin aikoihin.

Ammat­ti­liitot eri keskus­jär­jes­töistä toimivat yhdessä ja kehit­tävät voima­kasta liikettä puolus­ta­maan työnte­ki­jöiden toimeen­tuloa ja työsuh­teiden ehtoja. Ammat­ti­liit­tojen toimet ovat tunteita herät­täviä ja poikkeuk­sel­lisen rajuja, mutta ne ovat pakol­linen vastaus halli­tuksen esityk­siin romuttaa toimeen­tulo- ja työsuhdeturva.

Olo on lievästi sanot­tuna outo, kun samaan aikaan EU:sta puske­taan työnte­ki­jöiden turvaksi direk­tiiviä toisensa jälkeen tiukasti työnte­ki­jä­jär­jes­töjä kuunnellen. Varsinkin kemial­listen tekijöiden hallin­taan on tullut muuta­massa vuodessa runsaasti varsin hyvin työnte­ki­jöiden kantoja huomioivia direk­tii­vi­päi­vi­tyksiä. Kohta kautensa päättävä parla­mentti on ollut niin työnte­ki­jä­myön­teinen ja kunnian­hi­moinen, että muiden EU-elinten kanssa on välillä ollut melkoista kitkaa. Joitain vähän outoja kompro­mis­seja on syntynyt, mutta niistäkin osaa on jo korjattu.

Työurat eivät pitene, jos työnte­kijät sairas­tuvat työnsä takia tai uupuvat epävarmuuteen.

Olen havainnut, että oppimani mantra siitä, että Suomessa asiat ovat paremmin kuin muualla, ei monessa asiassa pidä enää lainkaan paikkaansa. Toki riippuu mihin vertaa, mutta minusta vertai­luun kannattaa käyttää maita, joiden kanssa haluamme kokea olevamme samalla viivalla. Surul­lista on, että lähivuo­sina emme vaikuta olevan menossa ainakaan parem­paan suuntaan.

Kunnian­hi­moisia direk­tii­vejä työnte­ki­jöiden suoje­le­mi­seksi pitää panna toimeen Suomen lainsää­dän­töön tilan­teessa, jossa Orpon hallitus työnan­ta­ja­puolen myötä­vai­ku­tuk­sella ei näytä suostuvan mihin­kään muuhun kuin nippa­nappa EU:n pakot­ta­maan minimiin. Erityisen kummal­lista tämä on siksi, että hallitus puhuu työnte­ki­jöiden jaksa­mi­sesta ja työurien piden­tä­mi­sestä. Eivät ne työurat pitene, jos työnte­kijät sairas­tuvat työnsä takia tai uupuvat epävarmuuteen.

Työnte­ki­jä­myön­teinen EU-parla­mentti on lopet­ta­massa kauttaan. Uusi parla­mentti valitaan kesäkuussa ja vaali­kam­panjat ovat jo aluil­laan. Seuraa­vaan parla­ment­tiin liittyy paljon toiveita ja pelkoja myös työnte­ki­jöiden toimeen­tulon ja työolo­suh­teiden näkökulmasta.

Uusi työnte­ki­jä­myön­teinen parla­mentti on sanan­mu­kai­sesti työnte­ki­jöiden elinehto, koska monilla työelä­mään vaikut­ta­villa lakimuu­tok­silla on suora vaikutus myös siihen, kuinka moni palaa hengissä töistä. Jokainen ääni merkitsee, eli näissäkin vaaleissa voi vaikuttaa!

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton työympäristöasiantuntija.