Jenni Uljas: Tava­taan torilla ja vaaliuurnilla

SAK:laisilla ja STTK:laisilla liitoilla on menossa varsin voimak­kaat työtais­te­lu­toi­met, joilla koite­taan vaikut­taa Suomen halli­tuk­sen kaavai­le­miin työelä­mä­hei­ken­nyk­siin. Tällä viikolla järjes­te­tään suur­mie­le­no­soi­tus Senaa­tin­to­rilla ja laajem­pia yhtä­ai­kai­sia lakkoja kuin aikoihin.

Ammat­ti­lii­tot eri keskus­jär­jes­töistä toimi­vat yhdessä ja kehit­tä­vät voima­kasta liikettä puolus­ta­maan työn­te­ki­jöi­den toimeen­tu­loa ja työsuh­tei­den ehtoja. Ammat­ti­liit­to­jen toimet ovat tunteita herät­tä­viä ja poik­keuk­sel­li­sen rajuja, mutta ne ovat pakol­li­nen vastaus halli­tuk­sen esityk­siin romut­taa toimeen­tulo- ja työsuhdeturva.

Olo on lievästi sanot­tuna outo, kun samaan aikaan EU:sta puske­taan työn­te­ki­jöi­den turvaksi direk­tii­viä toisensa jälkeen tiukasti työn­te­ki­jä­jär­jes­töjä kuun­nel­len. Varsin­kin kemial­lis­ten teki­jöi­den hallin­taan on tullut muuta­massa vuodessa runsaasti varsin hyvin työn­te­ki­jöi­den kantoja huomioi­via direk­tii­vi­päi­vi­tyk­siä. Kohta kautensa päät­tävä parla­mentti on ollut niin työn­te­ki­jä­myön­tei­nen ja kunnian­hi­moi­nen, että muiden EU-elin­ten kanssa on välillä ollut melkoista kitkaa. Joitain vähän outoja kompro­mis­seja on synty­nyt, mutta niis­tä­kin osaa on jo korjattu.

Työurat eivät pitene, jos työn­te­ki­jät sairas­tu­vat työnsä takia tai uupu­vat epävarmuuteen.

Olen havain­nut, että oppi­mani mantra siitä, että Suomessa asiat ovat parem­min kuin muualla, ei monessa asiassa pidä enää lain­kaan paik­kaansa. Toki riip­puu mihin vertaa, mutta minusta vertai­luun kannat­taa käyt­tää maita, joiden kanssa haluamme kokea olevamme samalla viivalla. Surul­lista on, että lähi­vuo­sina emme vaikuta olevan menossa aina­kaan parem­paan suuntaan.

Kunnian­hi­moi­sia direk­tii­vejä työn­te­ki­jöi­den suoje­le­mi­seksi pitää panna toimeen Suomen lain­sää­dän­töön tilan­teessa, jossa Orpon halli­tus työnan­ta­ja­puo­len myötä­vai­ku­tuk­sella ei näytä suos­tu­van mihin­kään muuhun kuin nippa­nappa EU:n pakot­ta­maan mini­miin. Erityi­sen kummal­lista tämä on siksi, että halli­tus puhuu työn­te­ki­jöi­den jaksa­mi­sesta ja työurien piden­tä­mi­sestä. Eivät ne työurat pitene, jos työn­te­ki­jät sairas­tu­vat työnsä takia tai uupu­vat epävarmuuteen.

Työn­te­ki­jä­myön­tei­nen EU-parla­mentti on lopet­ta­massa kaut­taan. Uusi parla­mentti vali­taan kesä­kuussa ja vaali­kam­pan­jat ovat jo aluil­laan. Seuraa­vaan parla­ment­tiin liit­tyy paljon toiveita ja pelkoja myös työn­te­ki­jöi­den toimeen­tu­lon ja työolo­suh­tei­den näkökulmasta.

Uusi työn­te­ki­jä­myön­tei­nen parla­mentti on sanan­mu­kai­sesti työn­te­ki­jöi­den elinehto, koska monilla työelä­mään vaikut­ta­villa laki­muu­tok­silla on suora vaiku­tus myös siihen, kuinka moni palaa hengissä töistä. Jokai­nen ääni merkit­see, eli näis­sä­kin vaaleissa voi vaikuttaa!

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton työympäristöasiantuntija.