Arja Salo: Onko sosiaa­li­po­li­tiikka unohdettu?

Sosiaa­li­po­li­tii­kalla tarkoi­te­taan toimen­pi­teitä, joilla tasoi­te­taan hyvin­voinnin jakau­tu­mista väestö­ryh­mien ja ihmisten eri elämän­vai­heiden välillä. Toisin sanoen se on sovittu palve­lu­ra­kenne ja turva­verkko, johon kansa­laiset ovat voineet luottaa elämän eri vaiheissa. Sosiaa­li­po­li­tiikan keinoin on voitu ylläpitää oikeu­den­mu­kaista ja kohtuul­lisen reilua yhteis­kuntaa, jossa yhteis­kun­ta­rau­haan on voinut luottaa.

Sosiaa­li­po­li­tiikan perus­teh­tävä on työnte­ki­jöiden suojelu. Käytän­nössä se tarkoittaa lapsi­per­heen arjen turvaa­mista, lämmintä ruokaa pöydässä, kohtuu­hin­taista asumista, päivä­hoitoa, perus­koulua, tervey­den­hoitoa, ihan arkisia asioita.

Näitä palve­luja ovat kansa­laiset käyttä­neet, kukin tarpeensa mukaan. Erilai­sista elämän­ti­lan­teista on selviy­dytty, kun toimeen­tulo on ollut turvattu.

Nykyinen maan hallitus on aloit­tanut leikkaukset niiltä ihmisiltä, jotka jo muutenkin elävät niukkuu­dessa. Voidaanko työttö­myys­turvan lapsi­ko­ro­tusten poistolla tai asumis­tuen ja toimeen­tu­lo­tuen leikkauk­silla pelastaa maan talous?  Ei voida!

Sosiaa­li­po­li­tiikan keinoin on voitu ylläpitää oikeu­den­mu­kaista ja kohtuul­lisen reilua yhteis­kuntaa, jossa yhteis­kun­ta­rau­haan on voinut luottaa.

Kuluvalla halli­tus­kau­della päätökset tehdään lyhyt­nä­köi­sesti ja raha edellä. Se on unohtunut kokonaan, että kun yhtäällä summit­tai­sesti sääste­tään, saate­taan toisaalla maksaa kaksinkertaisesti.

Työttö­myys­turvan heiken­nykset osuvat palkka­työn­te­ki­jöihin, usein myös nuoriin. Nuorten toimeen­tulo ja hyvin­vointi ovat avaina­se­massa, kun puhutaan tulevai­suuden raken­ta­jista ja veronmaksajista.

Olen ennenkin puhunut arvoista: arvova­lin­toja ovat poliit­tiset päätökset siitä, keneltä leika­taan. Toivot­ta­vasti tulee myös se päivä, jolloin voidaan tasapai­nottaa yhteis­kunnan kuluja ottamalla niiltä, joilla on mistä ottaa.

Itse olisin valmis tiuken­ta­maan verotusta ja jakamaan taakkaa reilummin niiden kesken, joilla on varaa maksaa enemmän. Näin voisimme ylläpitää hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa ja toteuttaa sosiaa­li­po­li­tiikan perusteita.

Tällä hetkellä kyyti on ihan yhtä kylmää, kuin tämän talven kelit – pelot­tavan kylmää siis. Palau­te­taan sosiaa­li­po­li­tiikan perus­asiat hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan ylläpi­toon ja kehittämiseen.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton järjestötoimitsija.