Arja Salo: Onko sosi­aa­li­po­li­tiikka unohdettu?

Sosi­aa­li­po­li­tii­kalla tarkoi­te­taan toimen­pi­teitä, joilla tasoi­te­taan hyvin­voin­nin jakau­tu­mista väes­tö­ryh­mien ja ihmis­ten eri elämän­vai­hei­den välillä. Toisin sanoen se on sovittu palve­lu­ra­kenne ja turva­verkko, johon kansa­lai­set ovat voineet luot­taa elämän eri vaiheissa. Sosi­aa­li­po­li­tii­kan keinoin on voitu yllä­pi­tää oikeu­den­mu­kaista ja kohtuul­li­sen reilua yhteis­kun­taa, jossa yhteis­kun­ta­rau­haan on voinut luottaa.

Sosi­aa­li­po­li­tii­kan perus­teh­tävä on työn­te­ki­jöi­den suojelu. Käytän­nössä se tarkoit­taa lapsi­per­heen arjen turvaa­mista, lämmintä ruokaa pöydässä, kohtuu­hin­taista asumista, päivä­hoi­toa, perus­kou­lua, tervey­den­hoi­toa, ihan arki­sia asioita.

Näitä palve­luja ovat kansa­lai­set käyt­tä­neet, kukin tarpeensa mukaan. Erilai­sista elämän­ti­lan­teista on selviy­dytty, kun toimeen­tulo on ollut turvattu.

Nykyi­nen maan halli­tus on aloit­ta­nut leik­kauk­set niiltä ihmi­siltä, jotka jo muuten­kin elävät niuk­kuu­dessa. Voidaanko työt­tö­myys­tur­van lapsi­ko­ro­tus­ten pois­tolla tai asumis­tuen ja toimeen­tu­lo­tuen leik­kauk­silla pelas­taa maan talous?  Ei voida!

Sosi­aa­li­po­li­tii­kan keinoin on voitu yllä­pi­tää oikeu­den­mu­kaista ja kohtuul­li­sen reilua yhteis­kun­taa, jossa yhteis­kun­ta­rau­haan on voinut luottaa.

Kulu­valla halli­tus­kau­della päätök­set tehdään lyhyt­nä­köi­sesti ja raha edellä. Se on unoh­tu­nut koko­naan, että kun yhtäällä summit­tai­sesti sääs­te­tään, saate­taan toisaalla maksaa kaksinkertaisesti.

Työt­tö­myys­tur­van heiken­nyk­set osuvat palk­ka­työn­te­ki­jöi­hin, usein myös nuoriin. Nuor­ten toimeen­tulo ja hyvin­vointi ovat avai­na­se­massa, kun puhu­taan tule­vai­suu­den raken­ta­jista ja veronmaksajista.

Olen ennen­kin puhu­nut arvoista: arvo­va­lin­toja ovat poliit­ti­set päätök­set siitä, keneltä leika­taan. Toivot­ta­vasti tulee myös se päivä, jolloin voidaan tasa­pai­not­taa yhteis­kun­nan kuluja otta­malla niiltä, joilla on mistä ottaa.

Itse olisin valmis tiuken­ta­maan vero­tusta ja jaka­maan taak­kaa reilum­min niiden kesken, joilla on varaa maksaa enem­män. Näin voisimme yllä­pi­tää hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa ja toteut­taa sosi­aa­li­po­li­tii­kan perusteita.

Tällä hetkellä kyyti on ihan yhtä kylmää, kuin tämän talven kelit – pelot­ta­van kylmää siis. Palau­te­taan sosi­aa­li­po­li­tii­kan perus­asiat hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan yllä­pi­toon ja kehittämiseen.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton järjestötoimitsija.