Vaate­jätit jättävät Myanmarin

Kansain­vä­lisen työjär­jestö ILO:n tutki­mus­ko­missio selvitti hiljan perus­teel­li­sesti maan tilan­netta. Se totesi, että kansa­lais- ja järjes­täy­ty­mi­soi­keuksia louka­taan laajasti, samoin osallis­tu­mista ay-toimintaan.

ILO vaatikin lokakuussa ay-aktii­vien kidutuksen ja väkival­taisen kohtelun lopet­ta­mista sekä ay-toimin­nasta nostet­tujen rikos­syyt­teiden kumoa­mista. Sotilas­juntan käyttämää pakko­työtä ILO vaatii lopetettavaksi.

Heti vallan­kaap­pauksen jälkeen 2021 juntta etsin­tä­kuu­lutti keskus­jär­jestö CTUM:n 27 halli­tuksen jäsentä sekä lakkaut­ta­mansa 16 ammat­ti­liiton johtajat. Yli 300 aktiivia tuomit­tiin ja 55 liittojen johtajaa tapet­tiin, sanoo teolli­suuden ammat­ti­liitto IWFM:n puheen­joh­taja Khaing Zar Aung. Kaikkiaan juntta on tapat­tanut arviolta 6 000 ihmistä.

Selvi­tysten mukaan työnte­ki­jöiden oikeuk­sien loukkaukset lisään­tyvät kiihtyvästi.

Viral­linen vähim­mäis­palkka on 2,20 euroa päivässä, mutta tekstii­li­teh­taissa palkat jäävät usein matalam­miksi. Juntan talous­po­li­tiikan luoma inflaatio tekee työläi­sille selviy­ty­misen arjesta vaikeaksi.
Kesällä Zaralle vaatteita valmis­tavan tehtaan työläiset vaativat 30 sentin korotusta päivä­palk­kaansa. Useita työläisiä pidätet­tiin, seitsemän päätyi sotilas­tuo­miois­tuimen eteen. Vastaavaa tapahtuu muual­lakin: pidätyksiä, irtisa­no­misia ja katoamisia.

Tekstii­li­teol­li­suus työllistää Myanma­rissa yhä puoli miljoonaa ihmistä ja tuo merkit­täviä vienti­tu­loja. Moni yhtiö on jo lopet­tanut toimin­tansa maassa, kuten Kappahl, C&A ja Marks & Spencer.
Elokuussa H&M ilmoitti irtau­tu­vansa vähitellen Myanma­rista. Sillä on tuotan­to­so­pimus 41 tehtaan kanssa. Zaran omistava espan­ja­lainen Inditex lähtee samoin. Yhtiöt eivät enää usko voivansa vaikuttaa oloihin myönteisesti.

Selvi­tysten mukaan työnte­ki­jöiden oikeuk­sien loukkaukset lisään­tyvät kiihty­västi. Yleisimpiä ovat palkkojen yksipuo­liset leikkaukset, perus­te­le­mat­tomat erotta­miset ja epäin­hi­mil­linen työmäärä.