Raha kasvaa tukeissa

Tukeiksi sanotaan kaadet­tuja puita, jotka ovat vähin­tään 3,1 metriä pitkiä ja halkai­si­jal­taan vähin­tään 15 sentti­metriä. Tukeista tehdään erilaisia sahatuot­teita, kuten kakkos­ne­losta ja lautaa.

Koska Suomesta viedään paljon sahata­varaa ulkomaille, sahata­varan maail­man­mark­ki­na­hinta vaikuttaa suoraan tukeista makset­tuun hintaan.

Maail­man­mark­ki­na­hinta vaihtelee kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kun raken­ta­minen on vilkasta, sahata­varan hinta nousee.

Jos puoles­taan laajoilla alueilla on myrskyjen jäljiltä paljon puita korjat­ta­vana, sahata­varan hinta laskee.

Tukkeja ohuemmat puunrungot tai runkojen ohuimmat osat hyödyn­ne­tään pääosin sellun valmis­tuk­sessa. Niistä käyte­tään nimitystä kuitupuu.

Perin­tei­sesti kuitu­puun hinta on vaihdellut maltil­li­semmin kuin tukin, mutta Ukrainan sota muutti tilan­teen. Kun kuitu­puuta ei enää tuoda Venäjältä, hinta nousi selvästi.

Perin­tei­sesti kuitu­puun hinta on vaihdellut maltil­li­semmin kuin tukin.

Joissain tapauk­sissa metsästä hakatut puut voidaan lajitella pikku­tuk­keihin, jotka ovat kooltaan tukin ja kuitu­puun välissä. Energia­puusta puhutaan, kun puista kerätään talteen latvuksetkin.

Puiden lajit­telu vie aikaa ja lisää kustan­nuksia. Isoim­missa metsä­koh­teissa on kannat­tavaa erotella eri puuta­va­ra­lajit, kuten tukit, pikku­tukit, kuitu­puut ja energiapuut.

Jos metsän puut ja hakat­tava alue ovat pieniä, voi olla järke­vintä myydä kaikki energia­puina, vaikka metsästä saisi jonkin verran kuitupuitakin.

Metsä­no­mis­taja myy puunsa useim­miten niin sanot­tuna pysty­kaup­pana. Tällöin ostaja vastaa kaikista korjuu- ja kulje­tus­kus­tan­nuk­sista, eli maksaa puista kantohintaa.

Koska pysty­kauppa on vaivat­to­mampi ja riskit­tö­mämpi vaihtoehto, sitä käyte­tään noin 75 prosen­tissa Suomessa tehdyistä puukaupoista.

Pysty­kauppaa käyte­tään noin 75 prosen­tissa Suomessa tehdyistä puukaupoista.

Toinen tapa on nimel­tään hankin­ta­kauppa. Siinä myyjä vastaa kaikista korjuu­kus­tan­nuk­sista ja puiden kuljet­ta­mi­sesta esimer­kiksi tien varteen.

Hankin­ta­kau­poiksi laske­taan myös metsän­hoi­to­yh­dis­tysten valta­kir­jalla tehdyt puunkor­juu­pal­velut. Niissä metsän­hoi­to­yh­dis­tykset tarjoavat korjuu- ja kulje­tus­pal­velua myyjälle sekä toimivat puukaupan välit­tä­jänä ja asiantuntijana.

Tilas­toissa kolme hakkuuta

Suurim­massa osassa talous­metsiä käyte­tään Suomessa jaksol­lista kasva­tusta. Tässä metsän­hoi­to­mal­lissa metsästä poiste­taan yleensä pienimmät ja huono­laa­tui­simmat puut, kunnes puut ovat kasva­neet niin pitkiksi, että metsä voidaan uudistushakata.

Uudis­tus­hak­kuulla tarkoi­te­taan avohak­kuuta tai siemenpuuhakkuuta.

Avohak­kuun jälkeen alueelle istute­taan uudet taimet. Siemen­puu­hak­kuussa metsän uusiu­tu­misen hoitavat siemen­puiksi jätetyt puut.

Koska puista makse­taan pääasiassa tukkien koon mukaan, puukaup­pa­ti­las­toissa tukeista, pikku­tu­keista, kuitu­puusta ja energia­puusta maksetut hinnat tilas­toi­daan ensihar­ven­nuk­seksi, harven­nuk­seksi tai uudistushakkuuksi.

Nämä kertovat karkeasti millaisia puita metsästä on kussakin kaupassa kaadettu.

Välimatkat vaikut­tavat

Laatu vaikuttaa puun hintaan. Käyristä, oksai­sista tai lahopuista makse­taan vähemmän kuin suorista, hyvälaa­tui­sista tukeista.

Puista makset­ta­vaan hintaan vaikut­tavat myös hakkuiden ajankohta ja kohteen saavu­tet­ta­vuus. Esimer­kiksi jos metsän pohja kestää sen, että puut kaade­taan syksyllä ja puut voi hakea kelirik­koai­kana, tukeista makse­taan enemmän.

Koska Etelä-Suomessa puut kasvavat pidem­miksi ja metsät ovat keski­määrin lähem­pänä sahoja ja sellu­teh­taita, puista makse­taan enemmän kuin Pohjois-Suomessa.