Naiimo Bulhan
"Huivipäisiä nyrkkeilijöitä on ulkomaiden kisoissa näkynyt muutamia", kertoo Naiimo Bulhan.

Unelmana Pariisin olympialaiset

17.11.2023

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT JANI LAUKKANEN

Vantaa­lainen elekt­ro­niik­ka­työn­te­kijä, nyrkkei­lijä Naiimo Bulhan haluaa olympia­lai­siin. Hän on jo voittanut Suomen mesta­ruuden ja EM-pronssia.

NAIIMO BULHAN

Vantaa
Elekt­ro­niik­ka­työn­te­kijä
Vaisala Oyj

Mieleen­pai­nuvin hetki nyrkkei­ly­ke­histä on Naiimo Bulhanin mukaan se, kun hän varmisti prons­si­mi­talin alle 22-vuotiaiden sarjassa Euroopan mesta­ruus­ki­soissa. Ne pidet­tiin viime vuonna Kroatiassa, ja hänen vastus­ta­ja­naan oli isäntä­maan edustaja.

– Ihan ehdot­to­masti arvoki­sa­mi­tali on minulle isoin juttu. Se tuli tekni­sellä tyrmäyk­sellä, eli kehätuo­mari laittoi matsin poikki, kun vastus­ta­jalle oli laskettu neljä kertaa lukua.

Nyt hänen tavoit­teensa on päästä ensi kesänä pidet­tä­viin Pariisin olympiakisoihin.

Nyrkkei­ly­uran ja töiden yhdis­tä­minen ei ole aina helppoa.

ULOTTUVA VASURI

Järven­pään Nyrkkei­ly­aka­te­miaa edustava 23-vuotias Bulhan on kotoisin Lohjalta. Hän aloitti nyrkkeilyn lukiossa isovel­jensä esimerkin innos­ta­mana ja otti vuonna 2021 Suomen mestaruuden.

Hän kuvaa itseään ulottu­vaksi nyrkkeilijäksi.

– Käsien pituus riittää, ja olen myös aika pitkä tähän painoluokkaan.

Hän on 170-senttinen ja kilpailee alle 63 kilon painoluokassa.

– Mutta kansain­vä­li­sissä kehissä huomaa, että vastus­tajat ovat skrodemman oloisia.

Ainakin yksi ihan vartee­no­tet­tava vastus­taja minulla on SM-kisoissa.

Liikku­mis­taankin hän pitää hyvänä. Erityi­se­tuna on vasen­kä­ti­syys: vastus­tajat ovat tottu­neet oikea­kä­ti­siin nyrkkei­li­jöihin eivätkä osaa puolustaa vasurien iskuja samalla rutiinilla.

SM-kisat joulu­kuussa toimivat Bulha­nille mitta­rina siitä, mikä on hänen tasonsa ennen alkuvuoden olympia­kar­sin­toja. Kotimaan nyrkkei­ly­piirit tosin ovat pienet ja naisia on vain kourallinen.

– Ainakin yksi ihan vartee­no­tet­tava vastus­taja minulla on SM-kisoissa. Mutta moni nainen on myös lopet­tanut, ja samat tyypit siellä yleensä pyörivät.

SPONSORIT PUUTTUVAT

Bulhan on työsken­nellyt Vaisa­lassa elekt­ro­niikan kokoon­pa­no­teh­tä­vissä kaksi vuotta, ja lukion jälkeen Lohjalla hän oli töissä toisessa elekt­ro­niikka-alan yrityk­sessä Enicsissä.

– Muutin Vantaalle, kun menin naimi­siin vuoden 2020 lopussa.

Hän teki Vaisa­lassa aluksi kolme viikkoa aamuvuoroa, sitten viikon iltavuoroa, kunnes sopi esimie­hensä kanssa aamuvuo­roon siirty­mi­sestä. Tämä on nyrkkeilyn kannalta parempi vaihtoehto.

– Käyn viikossa 3–4 kertaa salilla, muuten treenaan lenkkei­le­mällä. Minulla on kaksi valmentajaa.

Parasta nyrkkei­ly­uralle toki olisi, että voisi keskittyä pelkäs­tään lajiin tai ainakin vähentää työtun­teja. Nyt se ei ole talou­del­li­sesti mahdol­lista, sillä sponso­reita Bulha­nilla ei ole.

– Onhan tämä raskasta välillä. Pitäisi varmaan olla oma-aloit­teinen sponso­rien suuntaan, somen kautta ja muuten, mutta ei minulla jää aikaa sellaiseen.

ENNAKKOLUULOJEN VASTAPAINOKSI MYÖNTEISTÄKIN HUOMIOTA

Ennak­ko­luu­loilta ja avoimelta rasis­mil­ta­kaan Bulhan ei ole välttynyt.

– Olen tummai­hoinen, somali, muslimi, huivi­päinen. Niin monta rajaa ylittyy, että joillekin se on liikaa.

Nyrkkei­ly­pii­reissä hänet on kuitenkin otettu vastaan hyvin, ja lähipiirin tuki on ollut vankkaa. Mitä nyt etenkin äitiä kauhis­tutti hänen ensim­mäi­sissä otteluis­saan, mutta kyseessä oli vain huoli oman lapsen puolesta.

– Ihmet­telyn lisäksi tulee kyllä myös positii­visia komment­teja. Moni haluaa kuulla, miten olen tähän lajiin ryhtynyt.

Olen tummai­hoinen, somali, muslimi, huivi­päinen. Niin monta rajaa ylittyy, että joillekin se on liikaa.

Harvi­nainen tapaus hän kieltä­mättä on Suomen ja maail­mankin mittakaavassa.

– Huivi­päisiä nyrkkei­li­jöitä on ulkomaiden kisoissa näkynyt muutamia. Mutta Suomessa ei ole ketään muuta tummai­hoista naisnyrk­kei­lijää. Itseni lisäksi tiedän vain Iso-Britan­niasta yhden toisen somali­taus­taisen naisen, joka nyrkkeilee kilpaa.

Paikka olympia­lai­sissa aukeaa viidellä tai kuudella voitolla karsintaturnauksissa.

OLYMPIAPAIKKA KOVAN TYÖN TAKANA

Ensim­mäinen karsin­ta­tur­naus olympia­lai­siin on helmi–maaliskuussa Italiassa, toinen touko­kuussa Thaimaassa. Niihin osallistuu nyrkkei­li­jöitä ympäri maailman, ja seula on tiukka.

– Jos häviää yhden matsin, on heti ulkona. Kierroksia on monta, ja viisi tai kuusi ottelua pitäisi voittaa, että saa lipun Pariisiin.

Lisähaaste on, että nyrkkeily on arvos­te­lu­laji, eikä tuoma­rointi kansain­vä­li­sissä ympyröissä ole aina reilua: kotiin­päin­veto ja nimek­käiden nyrkkei­li­jöiden suosi­minen on yleistä. Tämän Bulhan koki turnauk­sessa Bulga­riassa, jossa hänen vastus­ta­jansa oli Euroopan mestari ja kokenut arvokisakävijä.

– Koin että voitin, ja muutkin olivat sitä mieltä. Mutta minut tuomit­tiin häviä­jäksi. Se kirpaisi kyllä.

Varminta on siis ottaa voitto niin ylivoi­mai­sesti, ettei tuoma­ri­pe­lille jää sijaa. Niin kuin se tyrmäyk­sellä tullut EM-pronssi.