Arto Helenius: Mikä on luottamusvaltuutettu?

Työehdoista voidaan sopia ensisijaisesti työntekijän ja työnantajan välillä työsopimuksella, joka on yksityisoikeudellinen. Lähtökohtaisesti sopimusta voivat muuttaa vain sopimuksen osapuolet. Sopimista ohjaa lainsäädäntö, joka on perinteisesti suojannut heikompaa osapuolta, eli työntekijää, kohtuuttomilta sopimusehdoilta.

Työehtosopimuksia on aluksi tehty työkuntina, jossa sovittu etumies on porukan nimissä neuvotellut urakan hänet valtuuttaneen joukon puolesta. Valtuus sopimiseen ollut sama, johon yksittäinen työntekijä on voinut sitoutua. Sittemmin työkunnat muodostivat rekisteröidyn yhteisön, yhdistyksen, joka voi tehdä sopimuksia yhdistyksen nimissä ja sopimus sitoi yhdistyksen jäseniä. Työpaikalla tätä yhdistystä edustaa luottamusmies, jolle yhdistys on antanut sopimisvaltuuden.

Sittemmin on luotu tämän järjestelmän ympärille lainsäädäntöä, joka velvoittaa työnantajaa kohtelemaan samanarvoisesti myös yhdistykseen kuulumattomia työntekijöitään. Työehtosopimuksen yleissitovuus on tästä pisimmälle viety esimerkki.

Luottamusvaltuutettu on työsopimuslailla perustettu edustusjärjestely tilanteisiin, jossa työpaikalla on tarve käydä keskusteluja työsopimuksista ja joissa on alan yhdistykseen kuulumattomia työntekijöitä, joilla ei ole muutoin edustajaa. Esimerkkinä on vaikkapa yt-lain mukaiset muutosneuvottelut, joihin voi järjestäytymätön työntekijäkunta valita oman edustajansa.

Laki ei sinänsä anna luottamusvaltuutetulle toimivaltaa eikä ratkaisuvaltaa vaan luottamusvaltuutetun pitää saada valitsijoiltaan, jokaiselta erikseen, valtuudet tekemilleen päätöksille. Luottamusvaltuutettu ei myöskään edusta yhdistystä, joten jokainen valtuuttaja voi peruuttaa valtakirjansa milloin haluaa. Näistä syistä on hämmentävää, miten Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa esitetty paikallisen sopimisen laajentaminen voisi tapahtua.

Hallitus on iskemässä pehmeään paikkaan työlainsäädäntöä.

Jos lainsäädännöllä aiotaan laajentaa paikallista sopimista, edellyttää se sitä, että työlainsäädännöstä karsitaan huomattava määrä työntekijän turvaksi asetettuja määräyksiä. Samalla poistuisi työnantajien halu tehdä kollektiivisopimuksia, kun samat heikennykset voisi sopia suoraan työsopimuksella.

Ongelmallista on myös suomalainen työnantajan tulkintaetuoikeus. Hallitusohjelman toteutuessa nykyinen riidanratkaisujärjestelmä varmastikin jäisi pois sopimuksista. Näin työnantaja saisi tulkita sopimusten sisältöä kuten haluaa. Työntekijät voisivat toki viedä riitansa oikeuteen, mutta se on kallista, hidasta ja epävarmaa. Eikä oikeustien käyttämistä edistä se, että yksilöperusteisen työsuhteen irtisanominen aiotaan muuttaa kevyemmäksi.

Kyllähän riitauttajan yhteistyökyky asiallisesti ottaen työnantajan silmissä on huono, ja näin riitauttajasta hankkiuduttaisiin eroon ennen kuin sopimusriita ehditään käsitellä. Kun myös työntekijän takaisinottovelvollisuus on poistumassa alle 50 hengen yrityksiltä, kuka uskaltaisi riitauttaa asiansa?

Hallitus on iskemässä pehmeään paikkaan työlainsäädäntöä. Hallitusohjelmassa nimenomaan halutaan, että uudenmallisilla paikallisilla sopimuksilla voidaan poiketa työlainsäädännön määräyksistä. Selvää on, että tätä muutosta halutaan siksi, että yritykset voisivat säästää vapautumalla lain vaatimuksista. Lisäetuja yritykset voivat myöntää työntekijöille nykyisinkin.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija.