Me väännämme, jotta työ olisi turvallista!

Jenni Uljas on koulu­tuk­sel­taan kemisti. Hän istuu Teolli­suus­liiton edusta­jana minis­te­riöiden kolmessa eri työryh­mässä. Niissä sorva­taan Suomen kantoja EU:n direk­tii­veihin ja muotoil­laan muutakin lainsää­däntöä. Teolli­suus­liitto on mukana myös ”imple­men­toi­massa” direk­tii­vejä meidän lainsää­dän­töömme, kuten unioniksi asia ilmaistaan.

– Tämä on ihan kädet savessa ‑työtä, mutta perin­tei­sellä kolmi­kan­nalla mennään, Uljas huomauttaa.

Tällä asian­tun­tija viittaa siihen, että suoma­lai­sissa työryh­missä istuvat asian­tun­ti­joiden ohella valtio­vallan, työnan­ta­jien ja työnte­ki­jöiden edustajat. Samaten EU-koneisto kysyy aina ”sosiaa­li­part­ne­reiden” eli työnan­ta­jien ja työnte­ki­jöiden edusta­jien kantoja kemikaa­li­lain­sää­dännön muutoksiin.

PÄIVITTÄÄ – VAI EIKÖ PÄIVITTÄÄ?

– Minun mieles­täni sosiaali- ja terveys­mi­nis­te­riön HTP-jaosto on meille kaikkein tärkein, Uljas arvioi omia jäsenyyk­siään työryhmissä.

HTP-termi tarkoittaa kemial­listen aineiden haital­li­siksi tunnet­tuja pitoi­suuksia, jotka pitäisi suoma­lai­silla työpai­koilla alittaa työnte­ki­jöiden vaaral­lisen altis­tu­misen estämi­seksi. Niitä pohdi­taan jaostossa aina ilmi tulevan uuden tiedon valossa.

– Me teemme uuden HTP-kirjan, jos arvoja pitää päivittää, Uljas kertoo.

Uljas ampuu alas suoma­laisten kuvitelmia siitä, että olisimme jotenkin aina kaikessa parhaimpia.

– Joissain asioissa olemme parempia, mutta Suomella on vielä selkeästi tehtävää, jotta pääsi­simme kisai­le­maan työnte­ki­jöiden suojelun kärki­si­joista, Uljas huomauttaa. Hän kehottaa vertai­le­maan eri Euroopan maiden sallit­tuja pitoi­suuksia. Ne löytyvät työsuo­je­lu­vi­ran­omaisen sivus­tolta.

ASBESTI KIERTÄÄ LUUPPIA

ETUC on euroop­pa­laisten ammat­ti­liit­tojen katto­jär­jestö, ja se on vaikut­ta­massa edellä mainit­tuna sosiaa­li­part­ne­rina EU:n asbes­ti­di­rek­tiivin uudistamiseen.

– Direk­tiivi on pyörinyt EU:ssa aina uusia kierroksia jo vuosia. Nyt olemme patti­ti­lan­teessa. Komissio esittää uuden ehdotuksen. Sitten ETUC lobbaa parla­menttia, ja parla­mentti antaa uuden tiukemman linjauksen. Se taas ei kelpaa komis­siolle, ja luuppi alkaa uudes­taan, ja kaikki osapuolet kommen­toivat touhuk­kaina uusinta ehdotusta.

– Saisim­mepa ulos nyt edes jotakin, Uljas huokaisee.

Suomella on vielä selkeästi tehtävää, jotta pääsi­simme kisai­le­maan työnte­ki­jöiden suojelun kärkisijoista.

Euroo­passa ei saa louhia asbestia, mutta Suomen maape­rässä asbestia on laajalti ja paljon. Suoma­laisia kaivos­työ­läisiä altistuu asbes­ti­kui­duille, kun niitä sisäl­täviä malmioita louhi­taan ja räjäytetään.

Komis­sion ehdot­tamaa mittaus­tek­niikkaa voitai­siin Uljaksen mielestä hyödyntää kaivok­sissa niin, että altis­tu­minen vähenisi nykyi­sestä. Työym­pä­ris­töyk­sikön asian­tun­tija kuvaakin, että Teolli­suus­lii­tossa moni muukin on tehnyt hartia­voimin töitä, jotta muut euroop­pa­laiset ymmär­täi­sivät Suomen kaivosten tilanteen.

LYIJY – TODELLAKIN MYRKYLLISTÄ

– Lyijy on erittäin haital­linen kemial­linen tekijä kaikille. On päivän­selvää, että lyijyn raja-arvo on vanhen­tunut, Uljas toteaa.

Lyijylle altis­tu­taan esimer­kiksi valimoissa ja nykyisin yhä useammin akkuteol­li­suu­dessa ja kierrä­tys­lai­tok­sissa. Erityisen vaaral­lista lyijy on synnyt­tä­ville henki­löille, sillä lyijy­al­tistus voi johtaa sikiövaurioihin.

– Mutta miten hoitaa siirtymä niin, ettei työmark­ki­noiden segre­gaatio lisäänny tai työnte­ki­jöiden toimeen­tulo vaarannu? Uljas miettii.

On päivän­selvää, että lyijyn raja-arvo on vanhentunut.

Asian­tun­tija toteaa, että kaikki nuoret naiset eivät eri syistä edes voi synnyttää eli täyskielto lyijy­työstä ei ehkä olisi se paras ratkaisu. Uljas ei haluaisi nähdä aloja, joihin naiset eivät voisi työllistyä lainkaan. Samaten vanhem­pien miesten puetta­minen raskai­siin hengi­tys­suo­jai­miin ei välttä­mättä olisi oikea ratkaisu. Heidät täytyy suojata heidän tarvit­se­mansa tason mukai­sesti, mutta ei niin matalalle tasolle kuin sikiöiden suojaa­mi­seen on välttä­mä­töntä tehdä.

– Nyt ollaan asiaa luulta­vasti ratko­massa sillä, että synnyt­tä­mään pysty­vien henki­löiden veren lyijy­pi­toi­suuksia monito­roi­daan muita tarkemmin ja tiheämmin.

RAHA JA TAHTO RATKAISEVAT

– Olen usein sanonut: Kun on käyty kuussa, miksei työnte­ki­jöitä voitaisi suojella?

Uljaksen mukaan tekniset mahdol­li­suudet ovat usein olemassa, ja niitä voitai­siin käyttää nykyistä useammin työnte­ki­jöiden suojaa­mi­seksi vaaral­li­silta kemikaa­leilta, jos rahaa ja tahtoa löytyisi.

Myös osaamat­to­muus estää työtur­val­li­suuden kohen­ta­mista useammin kuin lainsää­dännön puutteet.

– Kaikilla työnan­ta­jilla ei ole osaamista tai ymmär­rystä siitä, miten työnte­ki­jöitä voitai­siin ja olisi syytä suojata, Uljas arvioi.