Me vään­nämme, jotta työ olisi turvallista!

Jenni Uljas on koulu­tuk­sel­taan kemisti. Hän istuu Teol­li­suus­lii­ton edus­ta­jana minis­te­riöi­den kolmessa eri työryh­mässä. Niissä sorva­taan Suomen kantoja EU:n direk­tii­vei­hin ja muotoil­laan muuta­kin lain­sää­dän­töä. Teol­li­suus­liitto on mukana myös ”imple­men­toi­massa” direk­tii­vejä meidän lain­sää­dän­töömme, kuten unio­niksi asia ilmaistaan.

– Tämä on ihan kädet savessa ‑työtä, mutta perin­tei­sellä kolmi­kan­nalla mennään, Uljas huomauttaa.

Tällä asian­tun­tija viit­taa siihen, että suoma­lai­sissa työryh­missä istu­vat asian­tun­ti­joi­den ohella valtio­val­lan, työnan­ta­jien ja työn­te­ki­jöi­den edus­ta­jat. Sama­ten EU-koneisto kysyy aina ”sosi­aa­li­part­ne­rei­den” eli työnan­ta­jien ja työn­te­ki­jöi­den edus­ta­jien kantoja kemi­kaa­li­lain­sää­dän­nön muutoksiin.

PÄIVITTÄÄ – VAI EIKÖ PÄIVITTÄÄ?

– Minun mieles­täni sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riön HTP-jaosto on meille kaik­kein tärkein, Uljas arvioi omia jäse­nyyk­si­ään työryhmissä.

HTP-termi tarkoit­taa kemial­lis­ten ainei­den haital­li­siksi tunnet­tuja pitoi­suuk­sia, jotka pitäisi suoma­lai­silla työpai­koilla alit­taa työn­te­ki­jöi­den vaaral­li­sen altis­tu­mi­sen estä­mi­seksi. Niitä pohdi­taan jaos­tossa aina ilmi tule­van uuden tiedon valossa.

– Me teemme uuden HTP-kirjan, jos arvoja pitää päivit­tää, Uljas kertoo.

Uljas ampuu alas suoma­lais­ten kuvi­tel­mia siitä, että olisimme joten­kin aina kaikessa parhaimpia.

– Jois­sain asioissa olemme parem­pia, mutta Suomella on vielä selkeästi tehtä­vää, jotta pääsi­simme kisai­le­maan työn­te­ki­jöi­den suoje­lun kärki­si­joista, Uljas huomaut­taa. Hän kehot­taa vertai­le­maan eri Euroo­pan maiden sallit­tuja pitoi­suuk­sia. Ne löyty­vät työsuo­je­lu­vi­ran­omai­sen sivus­tolta.

ASBESTI KIERTÄÄ LUUPPIA

ETUC on euroop­pa­lais­ten ammat­ti­liit­to­jen katto­jär­jestö, ja se on vaikut­ta­massa edellä mainit­tuna sosi­aa­li­part­ne­rina EU:n asbes­ti­di­rek­tii­vin uudistamiseen.

– Direk­tiivi on pyöri­nyt EU:ssa aina uusia kier­rok­sia jo vuosia. Nyt olemme patti­ti­lan­teessa. Komis­sio esit­tää uuden ehdo­tuk­sen. Sitten ETUC lobbaa parla­ment­tia, ja parla­mentti antaa uuden tiukem­man linjauk­sen. Se taas ei kelpaa komis­siolle, ja luuppi alkaa uudes­taan, ja kaikki osapuo­let kommen­toi­vat touhuk­kaina uusinta ehdotusta.

– Saisim­mepa ulos nyt edes jota­kin, Uljas huokaisee.

Suomella on vielä selkeästi tehtä­vää, jotta pääsi­simme kisai­le­maan työn­te­ki­jöi­den suoje­lun kärkisijoista.

Euroo­passa ei saa louhia asbes­tia, mutta Suomen maape­rässä asbes­tia on laajalti ja paljon. Suoma­lai­sia kaivos­työ­läi­siä altis­tuu asbes­ti­kui­duille, kun niitä sisäl­tä­viä malmioita louhi­taan ja räjäytetään.

Komis­sion ehdot­ta­maa mittaus­tek­niik­kaa voitai­siin Uljak­sen mielestä hyödyn­tää kaivok­sissa niin, että altis­tu­mi­nen vähe­nisi nykyi­sestä. Työym­pä­ris­töyk­si­kön asian­tun­tija kuvaa­kin, että Teol­li­suus­lii­tossa moni muukin on tehnyt hartia­voi­min töitä, jotta muut euroop­pa­lai­set ymmär­täi­si­vät Suomen kaivos­ten tilanteen.

LYIJY – TODELLAKIN MYRKYLLISTÄ

– Lyijy on erit­täin haital­li­nen kemial­li­nen tekijä kaikille. On päivän­sel­vää, että lyijyn raja-arvo on vanhen­tu­nut, Uljas toteaa.

Lyijylle altis­tu­taan esimer­kiksi vali­moissa ja nykyi­sin yhä useam­min akku­teol­li­suu­dessa ja kier­rä­tys­lai­tok­sissa. Erityi­sen vaaral­lista lyijy on synnyt­tä­ville henki­löille, sillä lyijy­al­tis­tus voi johtaa sikiövaurioihin.

– Mutta miten hoitaa siir­tymä niin, ettei työmark­ki­noi­den segre­gaa­tio lisäänny tai työn­te­ki­jöi­den toimeen­tulo vaarannu? Uljas miettii.

On päivän­sel­vää, että lyijyn raja-arvo on vanhentunut.

Asian­tun­tija toteaa, että kaikki nuoret naiset eivät eri syistä edes voi synnyt­tää eli täys­kielto lyijy­työstä ei ehkä olisi se paras ratkaisu. Uljas ei haluaisi nähdä aloja, joihin naiset eivät voisi työl­lis­tyä lain­kaan. Sama­ten vanhem­pien mies­ten puet­ta­mi­nen raskai­siin hengi­tys­suo­jai­miin ei vält­tä­mättä olisi oikea ratkaisu. Heidät täytyy suojata heidän tarvit­se­mansa tason mukai­sesti, mutta ei niin mata­lalle tasolle kuin sikiöi­den suojaa­mi­seen on vält­tä­mä­töntä tehdä.

– Nyt ollaan asiaa luul­ta­vasti ratko­massa sillä, että synnyt­tä­mään pysty­vien henki­löi­den veren lyijy­pi­toi­suuk­sia moni­to­roi­daan muita tarkem­min ja tiheämmin.

RAHA JA TAHTO RATKAISEVAT

– Olen usein sano­nut: Kun on käyty kuussa, miksei työn­te­ki­jöitä voitaisi suojella?

Uljak­sen mukaan tekni­set mahdol­li­suu­det ovat usein olemassa, ja niitä voitai­siin käyt­tää nykyistä useam­min työn­te­ki­jöi­den suojaa­mi­seksi vaaral­li­silta kemi­kaa­leilta, jos rahaa ja tahtoa löytyisi.

Myös osaa­mat­to­muus estää työtur­val­li­suu­den kohen­ta­mista useam­min kuin lain­sää­dän­nön puutteet.

– Kaikilla työnan­ta­jilla ei ole osaa­mista tai ymmär­rystä siitä, miten työn­te­ki­jöitä voitai­siin ja olisi syytä suojata, Uljas arvioi.