Hengityksensuojaimen suodatin päivän käytön jälkeen Kittilän kaivokselta. Oikealla on käyttämätön suodatin.

Asbesti – kolme kaivosta, kolme tapaa suojata työntekijöitä

19.4.2022

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT JAAKKO HEIKKILÄ JA JOUNI PORSANGER

Asbesti on syöpävaarallisuudessaan armoton altiste, mutta sen aiheuttamat sairaudet voivat ilmetä vasta vuosikymmentenkin päästä. Kevitsan, Kittilän ja Kemin kaivoksissa työntekijöiden suojaamisen tapa on kaikissa erilainen. ”Vastuun kantavat ne, jotka nyt tekevät päätöksiä”, sanoo Kittilän kaivoksen pääluottamusmies Jani Jesiöjärvi

Kaikille syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille altistuu 20 000 työntekijää vuodessa. 2010-luvulla asbestille altistuneiden luku kolminkertaistui 4 000:een. Työterveyslaitos kertoo nousun johtuvan Pohjois-Suomen kaivosteollisuuden työntekijämäärien kasvusta.

Asbestikuitujen hengittäminen voi aiheuttaa keuhkosairauksia, muiden muassa asbestoosia ja keuhkosyöpää. Samoin kuidut lisäävät kurkunpää- ja munasarjasyövän riskiä. Asbesti on ainoa tunnettu syy keuhkopussin tai vatsakalvon syöpään, mesotelioomaan.

Asbestikuiduille altistumisen turvallista rajaa ei ole, joten kaikki altistuminen lisää riskiä. Sairaudet puhkeavat yleensä 10–40 vuoden kuluessa altistumisesta.

Työturvallisuuslakia täydentää valtioneuvoston asetus syöpävaarallisista töistä ja asetus asbestityön turvallisuudesta. Jälkimmäistä ei suoraan sovelleta kaivostyöhön, vaan lähinnä luvanvaraiseen asbestipurkutyöhön, mutta sitova raja-arvo kaikille on 0,1 kuitua kuutiosenttimetrissä hengitysilmaa kahdeksan tunnin keskiarvona. Asbestin purkajan hengitysilman kuitupitoisuus ei saa ylittää 0,01 kuitua kuutiosentissä ilmaa. Joissain EU-maissa on jo nyt ankarampi lainsäädäntö. Esimerkiksi Hollannissa raja-arvo on 0,002 kuitua.

Kittilän kaivoksen pääluottamusmies Jani Jesiöjärvi vaatii, että koko maanalainen kaivos julistettaisiin asbestialueeksi.
Kittilän kaivoksen pääluottamusmies Jani Jesiöjärvi vaatii, että koko maanalainen kaivos julistettaisiin asbestialueeksi.

TIUKENNUS TULOSSA

EU:n asbestidirektiivin sitovaa raja-arvoa ollaan nyt laskemassa, sillä asbesti aiheuttaa EU-maissa arviolta 30 000–90 000 kuolemaa vuodessa. Kaikki sairastuneet eivät saa diagnoosia ammattitaudista.

Asbestidirektiivin tiukennusta on pohdittu EU:n työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavassa komiteassa. Työntekijöiden edustajat vaativat rajan laskemista 0,001:een, työnantajien ja hallitusten edustajille riittäisi kymmenluokkaa sakeampi arvo eli 0,01 kuitua.

Työntekijät muistuttavat, että asbestin vaarallisuus tiedettiin jo 1900-luvun alussa. Asbestiteollisuus kuitenkin vähätteli terveysriskejä ja vaikutti siihen, ettei elintärkeää tietoa vaaroista levitetty sen enempää tieteellisten tutkimusten kuin lehdistönkään kautta. Asbestin tuotanto ja käyttö saatiin lopulta kiellettyä kaikissa EU-maissa vuonna 2005, mutta edelleen yli 100 maata maailmassa käyttää tuotteissaan asbestia.

Asbestin tuotanto ja käyttö saatiin kiellettyä EU-maissa vuonna 2005, mutta edelleen yli 100 maata maailmassa käyttää tuotteissaan asbestia.

Euroopan parlamentin päätöslauselma viime vuoden lopulta yhtyy työntekijöiden kantaan ja vaatii raja-arvon laskemista 0,001:een koskien myös kaivostöitä. Päätöslauselma vielä huomauttaa, että ympäristöön leviävien asbestikuitujen terveysvaikutukset on mittavasti aliarvioitu ja että altistumisen tasot voivat saavuttaa töissä tulevat altistukset. Parlamentti vaatii, että ympäristövahingot pitäisi torjua jo ennalta, niiden syntylähteellä, ja että saastuttajan pitäisi maksaa.

Tekijä pyysi maaliskuun puoliväliin vierailulupaa kolmelle Pohjois-Suomen kaivokselle, joissa altistutaan asbestille. Kittilän kultakaivos ja Kemin ferrokromikaivos ilmoittivat, ettei vierailu ole mahdollista yritysten koronarajoitusten takia. Kevitsan nikkeli-kuparikaivos ei ilmoittanut syytä vierailun epäämiseen.

Tekijä kuitenkin kävi pohjoisessa suunnitelmien mukaan haastatellen kaivosten teollisuusliittolaisia luottamushenkilöitä. Ennen asbestimatkaa tutkimme Kevitsaa koskevaa oikeudenkäyntiä ja työsuojelutarkastajien raportteja.

Koronarajoitusten takia myöskään Kittilän kaivokselle ei saatu vierailulupaa.
Koronarajoitusten takia myöskään Kittilän kaivokselle ei saatu vierailulupaa.

KEVITSASSA ASBESTILÖYTÖ 2013

Todistajien mukaan Kevitsan avolouhoskaivoksen töiden vaativuutta määritelleen ryhmän käytössä ei ollut vuonna 2013 saman vuoden syyskuussa tehtyä työpaikkaselvitystä. Selvityksessä todetaan: ”Kaivosalueella työskennellessä altistutaan muun muassa kivipölyn sisältämälle tremoliitille, joka kuuluu asbestikuituihin.”

Edellinen lainaus on työtuomioistuimen päätöksestä viime vuoden huhtikuulta. Päätös koskee kaivoksen ja Teollisuusliiton edustamien työntekijöiden välistä juttua haittalisien maksamisesta. Päätös toteaa riidattomaksi sen, että sitovat raja-arvot ylittäviä kuitupitoisuuksia mitattiin vasta vuonna 2018.

Selvityksen ja raja-arvojen ylittymisen välillä Kevitsan kaivoksen omistaja vaihtui. Entinen oli kanadalainen FQML, nykyinen on ruotsalainen Boliden. Tällä haavaa Bolidenin työntekijöitä on kaivoksella noin 570, aliurakoitsijoiden työntekijöitä noin 200.

Varsinaisen kaivoksia koskevan asbestilainsäädännön puutteessa on Suomen säädöstöä yritetty paikata Työterveyslaitoksen oppaalla ”Asbestiriskien hallintaohjeet kaivoksille”. Opas vaatii töiden keskeyttämistä, jos kaivosalueella tavataan sitovan raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia. Jo 0,01:n pitoisuudet ylittävien kuitumäärien pitäisi johtaa toimiin asbestin leviämisen ja työntekijöiden altistumisen estämiseksi

YLLÄTYSKÖ?

Kevitsalaiset kertovat olosuhteistaan sodankyläläisen hotellin pitkässä pöydässä. Paikalla ovat pääluottamusmies Jari Leskisenoja ja 1. varatyösuojeluvaltuutettu, kaivososaston luottamusmies Tea Pikkarainen. Mukana on Keski-Lapin kaivosmiesten ammattiosaston puheenjohtaja Juha Karppinen Pahtavaaran kultakaivoksesta.

Pahtavaara on tuotannollisen toimintansa taas kertaalleen lopettanut, toinen sodankyläläinen kaivos lähellä Kevitsaa. Karppinen kertoo, että hänen tietoonsa Pahtavaaran asbesti tuli jo 1990-luvulla – kahvia keittäessä. Kaivosalueen kaivosta nostettu vesi ei enää mennyt kahvinkeittimen suodattimesta läpi kuitupitoisuutensa takia. Tämän jälkeen kaivoksella alettiin suojata työntekijöitä asbestilta.

Valtuutettu Pikkarainen on pettynyt siihen, että Kevitsan kaivos kertoi työntekijöille ”yllättyneensä”, kun sitovan raja-arvon ylittyviä asbestipitoisuuksia löydettiin vuonna 2018, ja kun vasta silloin ryhdyttiin työntekijöitä suojaamaan.

Sodankylässä haastatellut Kevitsan kaivoksen pääluottamusmies Jari Leskisenoja (vas.), 1. varatyösuojeluvaltuutettu, kaivososaston luottamusmies Tea Pikkarainen ja kaivosmiesten osaston puheenjohtaja Juha Karppinen Pahtavaaran kaivokselta.
Sodankylässä haastatellut Kevitsan kaivoksen pääluottamusmies Jari Leskisenoja (vas.), 1. varatyösuojeluvaltuutettu, kaivososaston luottamusmies Tea Pikkarainen ja kaivosmiesten osaston puheenjohtaja Juha Karppinen Pahtavaaran kaivokselta.

Leskisenoja toivoo, että koko kaivos julistettaisiin asbestialueeksi. Tämä lisäisi työntekijöiden suojautumisen vaatimuksia. Nyt ”montussa”, eli avolouhoksen alimmilla tasoilla, on poravaunujen ympärillä säteeltään vain 50 metrinen suojavyöhyke, jossa on käytettävä moottorimaskia, eli hengitysilmaa suodattavaa hengityksensuojainta. Kun esimerkiksi kiviauto pölyineen nousee ylös ramppia, suojautumista ei vaadita.

Moottorimaskit eivät sinänsä pysty suojaamaan työntekijöitä Pohjois-Suomen oloissa. Pohjois-Suomessa on talvisin tunnetusti melko usein pakkasta. Moottorimaskia on kuitenkin mahdoton pakkasella käyttää. Työterveyslaitoksen asiantuntijat muotoilevat asian sähköpostihaastattelussaan näin: ”Vaikka hengityksensuojaimet eivät ole ensisijainen keino altistumisen vähentämisessä, niin kaivoksilla niitä tullaan tarvitsemaan tilanteissa, joissa muilla keinoilla ei altistumista saada riittävän alhaiselle tasolle. On totta, että puhaltavien hengityksensuojainten käyttö pakkasella on hankalaa tai mahdotonta.”

Työsuojelutarkastuksessa on kiinnitetty huomiota asbestialueiden puuttuviin merkintöihin Kevitsassa. Raportissa, joka on päivätty kesäkuulle 2019, eli asbestin löytymistä seuranneena vuonna, muistutetaan pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan tiedottamisvelvollisuudesta. ”Vaahdottamon ja myllyhallin välisessä käyntiovessa ja myllyhallin muissa ovissa ei ollut varoitusmerkintää asbestista.”

Tuuli nostaa pölyä, ja se menee sinne, mihin se kulloinkin sattuu.

Puhelinhaastattelussa työsuojeluvaltuutettu Antti Mattila muistuttaa, että Kevitsa on avolouhos.

– Pölyä, joka nousee räjäytyksistä ja louhintatyöstä, ei pystytä hallinnoimaan. Kukaan ei pysty ennakoimaan, minne se kulkeutuu. Altistavien kuitujen määrää ei pystytä reaaliajassa mittaamaan, mittauksethan ovat satunnaisotantaa.

– Oletettavaa on, että koko alueella on kuituja. Jännää onkin, miten tähän 50 metrin suojarajaan on päädytty. Louhoksella altistuvat myös kunnossapitotyöntekijät, Mattila muistuttaa.

Työsuojelutarkastuksen raportti vuoden 2019 syyskuulta kertoo, että asbestille asetettu sitova raja-arvo ylittyy louhoksella porauksen aikana ja useammassa paikassa rikastamolla.

Mattila toteaa, että rikastushiekka-allas on yksi merkittävä asbestia sisältävän pölyn lähde. Valtuutettu kertoo, että allasta kastellaan pölyn leviämisen estämiseksi.

– Mutta ei se kaikissa olosuhteissa onnistu. Tuuli nostaa sieltä pölyä, ja se menee sinne, mihin se kulloinkin sattuu. Täsmällisiä tietoja ei ole, sillä kuluu kuukausia, että saadaan Työterveyslaitos työhygienisiä mittauksia tekemään, Mattila kuvaa.

 

ASBESTI

Kuitumaisten silikaattien ryhmä, joita esiintyy yleisesti Suomen kallioperässä.
Kaivostoiminnassa pienetkin asbestiesiintymät voivat aiheuttaa merkittävää altistumista asbestikuiduille.
Asbesti on edelleen eniten työperäisiä sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia aiheuttava kemiallinen altiste Suomessa.

 

TILAA JA VALVONTAA PUUTTUU

Kevitsalaiset ovat huolissaan siitä, että kaivoksen työntekijämäärän kasvaessa tilat eivät ole pysyneet tahdissa mukana. Kaikki eivät edes halutessaan ehtisi peseytyä työvuoronsa jälkeen. Luottamushenkilöiden mielestä varsinkaan urakoitsijoiden työntekijöitä ei myöskään valvota riittävästi.

Asbestisairaudet voivat johtua myös kotiin pölyn mukana kulkeutuvista asbestikuiduista. Pikkarainen kertoo, että Kevitsan urakoitsijat saattavat hyvinkin pitää autoaan montussa tai kaivoksen parkkipaikalla. Autoon on kengissä ja vaatteissa kulkeutunut rapaa, joka jää sinne kuivumaan ja sitten pölyämään, eikä autoakaan välttämättä pestä.

– Sillä voidaan lähteä sitten suoraan kylille, Pikkarainen toteaa.

Urakoitsijoihin on kiinnitetty huomiota työsuojelutarkastuksessa vielä viime vuonna. ”Avolouhoksessa oli aliurakoitsija suorittamassa porausta ilman ohjeiden mukaista hengityksensuojainta. Kaivosyhtiön edustaja puuttui asiaan, ja työ keskeytettiin.” Tarkastusraportti ei arvioi, kuinka pitkään työntekijä oli altistunut.

Moottorimaski suojaa hengitystä, mutta sitä on hankalaa tai mahdotonta käyttää pakkasessa.
Moottorimaski suojaa hengitystä, mutta sitä on hankalaa tai mahdotonta käyttää pakkasessa.

EU:n parlamentin asbestipäätöslauselma vaatii huomioimaan aivan kaikkien työntekijöiden altistumisriskin, erityisesti mainitaan siivoojat. Kevitsassakin ollaan huolissaan siivoojista. Pikkarainen mainitsee kaivostuvan likaisen puolen eteisen. Sieltä kaivostyöntekijät käyvät hakemassa radiopuhelimensa ja muita varusteita. Pikkarainen kuvaa eteistä pölyiseksi ”hollituvaksi”, josta on sitten pääsy sekä likaiselle puolelle että ruokailuun. Hänen mielestään sinne kerääntyy asbestipitoista pölyä.

– Siivoojilla ei ole mitään suojauksia asbestikuituja vastaan. Koronan takia heillä on ollut vain kirurginen suumaski.

Kevitsalaiset toivovat kaivoksen kaikkien työntekijöiden suojelemiseksi viranomaisilta tiukempia otteita alkaen siitä, että ensimmäisenä altistumisen torjuntakeinona pitäisi olla pölynhallinta. Lain mukaan henkilönsuojaimien pitäisi olla vasta viimeisin keino.

– Suomen kaivoksilla on asbestin suhteen villin lännen meininki. Annetaan aikaa vuosikausia parannustoimien tekemiseen, Mattila murehtii.

Riittääkö ennustusten mukaan vain lyhyen elinkaaren omaavien kaivosten omistajayhtiöillä mielenkiintoa investoida työntekijöiden suojaustoimiin? Tätäkin Sodankylässä pohdittiin, sillä Suomen metallikaivokset eivät näytä tuottavan voittoa eivätkä maksa siten juuri lainkaan yhteisöveroa. Teollisuusliitonkin tukema Finnwatch-järjestö sanoo, että kyseessä on ennen kaikkea aggressiivinen verosuunnittelu, eli verojen välttely.

RAKSOILLA ERI KÄYTÄNTÖ

– Huputetaan, ilmastoidaan, ja sinne menee hermeettisesti teipattu ihminen Tyvek-haalari päällä. Ja kun hän tulee osastosta ulos, hän peseytyy.

Näin kuvaa Kittilän kaivoksen pääluottamusmies Jani Jesiöjärvi rakennusalan asbestintorjuntaa.

– Kaivoksilla ei asioita tehdä läheskään niin kuin ne rakennusalalla tehdään.

Kanadalaisen Agnico Eagle -yhtiön omistamassa, maanalaisessa Kittilän kaivoksessa aloitettiin määrätietoinen asbestintorjunta vuonna 2016. Silloin geologit havaitsivat silmämääräisesti ensimmäistä kertaa kuituja. Jesiöjärvi huomauttaa, että poranäytteistä asbestin löytäminen on onnenkauppaa. Ohut kaira ei välttämättä osu kananmunan tai koripallon kokoisiin asbestiesiintymiin, mutta nekin tietysti räjähtävät kuitupölyksi louhinnan yhteyteen sattuessaan.

Kittilässä on nykyisin asbestialueiksi merkityillä tasoilla hengityssuojainpakko, louhoksen seiniä ja kivikasoja kastellaan pölyämisen estämiseksi, kaivosajoneuvojen ohjaamoissa on Hepa-suodattimet, työntekijöiden kuljetuksiin käytettävät henkilöautotkin poistuvat asbestialuilta vesisuihkujen, eräänlaisten sumuseinien läpi, ja kaikkien pitäisi peseytyä ennen kotiin lähtöä. Omia työntekijöitä kaivoksella on noin 500, aliurakoitsijoita on vaihtelevasti 550–650:n välillä.

Puhdistautumistilojen käyttö on kuitenkin päässyt lipsumaan, pääluottamusmies kuvailee.

– Valvontaa, erityisesti urakoitsijoiden työntekijöiden valvontaa, pitäisi tiukentaa. Ja minusta koko maanalainen kaivos pitäisi merkitä asbestialueeksi, Jesiöjärvi vaatii.

Valvontaa, erityisesti urakoitsijoiden työntekijöiden valvontaa, pitäisi tiukentaa.

Työsuojelutarkastus paljastaa sekin urakoitsijoiden suojaamisen puutteet. Vielä vajaa vuosi sitten huomautettiin, että lyhytaikaista työtä tekeville aliurakoitsijoille ei ollut asianmukaista paikkaa suojaintensa puhdistamiseen tai säilyttämiseen.

Työsuojeluvaltuutettu Pasi Nikkinen komppaa pääluottamusmiestä valvonnan lepsumisesta puhelinhaastattelussa.

– Hyvin paljon joutuu urakoitsijoille huomauttamaan suojainten käytöstä. Räjäytettyjä kiviä ei saisi lastata ilman kastelua, mutta sellaistakin tapahtuu.

Nikkinen kuuluttaa myös työntekijöiden omaa vastuuta.

– Mutta sehän tässä on. Asbesti on salakavalaa, kun sairaudet puhkeavat pitkän ajan kuluttua. Siksikö ajatellaan, ettei tämä nyt niin vaarallista ole? Nikkinen huolehtii.

Malmikivestä ei ole mittauksissa löydetty asbestikuituja. Mutta työsuojeluvaltuutettu huomauttaa, että sivukiveä murskataan ja käytetään rakennusten ja teitten pohjina.

– Siellä ulkoilmassa voi asbesti pölytä, Nikkinen uskoo.

Kuituisimmilla alueilla myös Kemissä vaaditaan täysvarustus Tyvek-haalareista alkaen. Mannekiinina Pasi Heikkinen.
Kuituisimmilla alueilla myös Kemissä vaaditaan täysvarustus Tyvek-haalareista alkaen. Mannekiinina Pasi Heikkinen.

PÖLYCOKTAILIN VAIKUTUKSET?

Aivan kuten muissakaan Suomen kaivoksissa, asbesti ei ole Kittilän ainoa vaarallinen altiste. Kittilässä on esimerkiksi arseenia. Ennen kaivosuraansa puolustusvoimien palveluksessa ollut Jesiöjärvi kertoo, että Kittilään tullessaan vuonna 2008 hän liittyi kaivospelastajaryhmään. Kovakuntoinen mies pääsi läpi tiukoista testeistä, ja keuhkojen tilavuudeksi mitattiin tuolloin 7 litraa.

Nyt ovat asiat toisin. Jesiöjärvi altistui kaivoksella pahasti räjähdysaineiden kemikaaleille vuonna 2011, ja edessä oli ambulanssireissu sairaalaan. Siihen päälle tuli rasituksena se, että kaivoksen alkutaipaleella työnantaja ei vaatinut tunnelityöntekijöiltä hengityssuojainten käyttöä. Jesiöjärvellä on nyt astma ja siihen jatkuva lääkitys, ja keuhkojen tilavuus on huomattavasti kutistunut.

Päätöksiä tekevät henkilöt kantavat ison vastuun siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Jesiöjärvi vaatii kaivosyrityksiltä vastuullisia toimia asbestilta ja kaikilta muiltakin altisteilta suojaamisessa.

– Tällä hetkellä päätöksiä tekevät henkilöt kantavat ison vastuun siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Joku sen vastuun lopulta kantaa.

KOKO KETJUN PYSYTTÄVÄ HALLINNASSA

Kaivososaston luottamushenkilö Satu-Maria Saario toivoo kohennusta asbestikuituisten työvaatteiden käsittelyyn Kittilän kaivoksella. Nyt niitä ei kerätä erilliseen vaatekeräykseen. Työterveyslaitos on kuitenkin ohjeistanut, että pesulassa asbestikuituja sisältävä pyykki on eroteltava ja merkittävä näkyvästi ja työntekijöiden on käytettävä näissä toimissa suojaimia.

­ – Koko ketjun kivestä kotiin on pysyttävä hallinnassa, Saario painottaa asbestiongelman kokonaisvaltaista ratkaisua.

Toisin kuin korona-aikojen toimistotöitä, näitä töitä ei Saarion mukaan pitäisi ”viedä kotiin”.

– Jokaisen pitäisi huolehtia siitä, että asbesti pysyisi kaivoksessa, eikä kuituja vietäisi vaatteissa tai hiuksissa kotiin. Suojautuminen on myös jokaisesta yksilöstä kiinni. Kyllä, työnantajalla on vastuu kertoa asbestista ja tarjota välineet suojautumiseen, mutta jokaista ei voida koko ajan yksilöllisesti paimentaa.

Saariokin toivoo, muita kaivosten luottamushenkilöitä toistaen, että asbestilainsäädäntö on saatava kaivoksilla kuntoon.

­– Tämän hetken lainsäädäntö on hyvin suuri epäkohta. Me kaivoksilla olemme myös työsuojelusäädösten suhteen semmoisia kummallisia väliinputoajia.

KEMISSÄ MITATAAN JA SUOJATAAN

Outokummun omistaman Kemin kaivoksen johtaja Tom Söderman katsoo, ettei enää vuonna 2018 kenellekään kaivosammattilaisille voi asbestin esiintyminen tulla yllätyksenä.

– Työskentelin itse vuonna 1992 malminetsinnässä tulevan Pahtavaaran kaivoksen alueella. Malmissa oli selkeästi alueita, missä esiintyi tremoliitti-aktinoliitti-sarjaan kuuluvia mineraaleja (asbestia). Vierailin kaivoksella, ja siinä yhteydessä oli asbestista suojaaminen esillä. Tiettyjen rikastamon sisällä olevien laitteiden päälle oli asennettu niin sanottuja pölynpoistohuppuja, ja pintojen kosteina pitäminen oli tärkeä tavoite, Söderman kertoo 30 vuoden takaisista kokemuksistaan.

– Me sijoitimme vuosina 2017–2018 Kemin kaivoksella 700 000 euroa vuodessa asbestilta suojautumiseen, Söderman kertoo.

Kemin kaivoksen työsuojeluvaltuutettu Jaska Puijola (vas.) ja pääluottamusmies Pasi Heikkinen vaativat, että urakoitsijoiden valvontaa tulisi kiristää asbestilta suojaamisen varmistamiseksi. Kuvassa myös liiton kaivostoimitsija Terho Ihalainen.
Kemin kaivoksen työsuojeluvaltuutettu Jaska Puijola (vas.) ja pääluottamusmies Pasi Heikkinen vaativat, että urakoitsijoiden valvontaa tulisi kiristää asbestilta suojaamisen varmistamiseksi. Kuvassa myös liiton kaivostoimitsija Terho Ihalainen.

Teams-yhteyksillä haastatellun Södermanin lausunnot saavat kemiläisen kabinetin pöydässä vain hyväksyviä nyökkäyksiä kaivoksen luottamusmiehiltä.

– Laskettiin tuossa varastopäällikön kanssa, että jokaista työntekijää kohden on varusteita 3 000 euron edestä, työsuojeluvaltuutettu Jaska Puijola kertoo.

– Nyt kaikki saavat muotoon valetut kuulonsuojaimet yhtiön kustannuksella, pääluottamusmies Pasi Heikkinen mainitsee.

Kaivoksella on Outokummun omia tuotantotyöntekijöitä 150, urakoitsijoiden yli 500. Niin Heikkinen kuin Puijola jatkavatkin työtään porareina luottamustoimien ohella.

– Tupakkaa ja avohytit.

Niillä mentiin, kun Heikkinen aloitti ammattiuransa Hituran kaivoksesta vuonna 1997. Kemissä on ollut tupakasta vieroittamisen tukitoimia, sillä tupakointi monikymmenkertaistaa asbestin aiheuttaman keuhkosyöpäriskin. Vieroitus on vain pieni osa Kemin jatkuvaa asbestintorjuntaa.

– Vihreällä alueella ei tarvita suojauksia. Kun kuituja on mittausten mukaan 0,01–0,05 kappaletta kuutiosentissä, ollaan keltaisella alueella ja on pakko käyttää hengityksensuojainta. Kun kuituja on yli 0,05, on pakko käyttää hengityksensuojainta ja täysvarustusta, Puijola kertoo.

Työvuoro alkaa varusteiden hakemisella, joihin kuuluu myös työnantajan kustantama, sininen aluspaita, ”peltipaita”. Moottoroituja maskeja on monenlaisia, joten valinnanvaraa on. Mutta Puijola naurahtaa, että erään lääkärin mukaan pään ei pitäisi ”kantaa mitään muuta kuin hiuksia”. Niska- ja hartiaongelmien välttämiseksi valtuutettu tekee kovasti töitä löytääkseen aina vain kevyempiä suojaimia.

Kuituisimmilla alueilla myös Kemissä vaaditaan täysvarustus Tyvek-haalareista alkaen. Mannekiinina Pasi Heikkinen.

Asbestimittauksia tehdään kerran kuussa. Sekä maan alla että päällä työtään tekeville laitetaan satunnaisotannalla joka vuoroon mukaan myös olkapäälle istutettuja pieniä imureita, joilla mitataan kuitumääriä hengitysvyöhykkeeltä.

Maan alle kuljetaan autoilla, joiden kaikki sisätilat on päällystetty elintarvikemuovilla, jotta ne on helppo puhdistaa asbestikuituja sisältävästä ravasta ja kurasta. Porareiden työvuoroissa kahta päivää seuraa kaksi yötä, ja aina toisen yön jälkeen työntekijät pesevät autot niin päältä kuin sisältä.

Kaivoskoneiden ohjaamot on ylipaineistettu, ja niissä samoin kuin ajoneuvoissa on Hepa-suodattimet. Työmaalla ohjaamon ulkopuolella, eli niin sanotusti ”perässä”, ollessa on oltava hengityksensuojain kasvoilla. Niiden tiiviys testataan säännöllisesti. Heikkinen kertoo omasta testikerrastaan, että naamaria piti koetella ihan kaikenlaisilla akrobaattisilla liikkeillä kyykkyyn menosta alkaen.

”Putket kuumina” jyräävien dieselajoneuvojen pakokaasut kuivattavat kaivosta, joten niistä halutaan eroon.

– Kaivoskoneita uusittaessa on pitkän tähtäimen tavoitteena siirtyä sähkökäyttöisiin, Heikkinen toteaa.

Kiviä ei saa lastata tai kuljettaa muuta kuin vedellä märiksi kasteltuina. Kaikki ajoneuvot ajavat sumuseinän läpi tullessaan 500 metrin syvyydessä sijaitsevaan huoltopaikkaan. Työntekijöiden on puhdistettava vaatteensa ja kenkänsä erityisissä puhdistuskonteissa ennen huoltotiloihin tai ruokailuun menemistä. Vuoron päätteeksi on käytävä suihkussa. Peseytymisajasta mainitaan työehtosopimuksessa, että se on sovittavissa työnantajan kanssa. Luottamusmiehet toivovat, että työnantaja ottaisi tämän asian tosissaan, sillä työnantajalla on velvollisuus suojella työntekijöitä syöpävaarallisilta aineilta.

 

ARSEENI

Maaperässä luonnostaan esiintyvä raskasmetalli.
Syöpävaarallinen aine, eivätkä raskaana olevat saa altistua sille.
Arseenin pitoisuus Suomen maaperässä on paikoitellen hyvin korkea.
Imeytyy elimistöön työperäisessä altistumisessa pääasiassa hengitysteitse.

 

VALVONTAA KIRISTETTÄVÄ

Muiden kaivosten lailla Kemissäkin kannetaan huolta myös erityisesti urakoitsijoiden työntekijöistä.

– Meistä valvontaa olisi petrattava, Puijola ja Heikkinen vaativat.

– Olen joutunut sanomaan urakoitsijalle asbestialueella: Miksei teillä ole hengityksensuojainta? Heikkinen kertoo.

– Lastarille on jouduttu huomauttamaan: Täällähän pölisee, lastauksen on loputtava. Mutta kyllä he uskovat outokumpulaisia, Heikkinen ja Puijola kertovat.

– Jokaisen kuuluu puuttua asioihin, vaikka oltaisiinkin siviilin puolella kavereita. Mutta työnantajalle kuuluu aina valvontavelvollisuus, pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu muistuttavat.

”SUHTAUDUTTAVA RIITTÄVÄLLÄ VAKAVUUDELLA”

Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija Jenni Uljakselta riittää ymmärrystä niille vaikeuksille, joita syntyy, kun työpaikalta löydetään uusi ja haittaominaisuuksiltaan vielä tuntematon altiste.

– Sitä on sen sijaan todella vaikea ymmärtää, jos asbestiin ei suhtauduta riittävällä vakavuudella. Ei ole uusi tai ihmeellinen uutinen, että asbesti on vaarallista.

Jenni Uljas

– Sitova raja-arvo ei missään nimessä saa ylittyä, Uljas alleviivaa.

Asiantuntija ei pidä johdonmukaisena sitä ajatusta, että vasta raja-arvon löytyessä ryhdyttäisiin asbestinhallintaan. Sitovaan raja-arvoon nähden jo 10 prosentin kuitumäärän pitää lykätä liikkeelle toimenpiteet. Uljas sanoo, että yhden hetken mittaus ei näet takaa, etteikö jo seuraavassa hetkessä olisi paljon isompia kuitupitoisuuksia.

– Asbestialueet pitää merkitä selkeästi, ja siellä on käyttäydyttävä sen mukaisesti. Kaikille on tiedotettava alueista, ja rajalla on puhdistauduttava kunnolla.

Suomalaiskaivoksissa on muitakin altisteita – nikkeliä, kvartsia, arseenia, kromia – ja asbestin tavoin niiden ensisijainen torjuntakeino on pölynhallinta. Uljas tähdentää sen selvittämistä, mitä altisteita, kuinka suuria määriä ja missä niitä kaivoksella on. Vedellä kastelu on kaikenlaisen pölyn leviämisen eston ensisijainen keino. Työntekijöiden kouluttamisessa on muistettava myös urakoitsijat.

Tämänhetkinen lainsäädäntö on asiantuntijasta iso ongelma, kun asbestin haittoja torjutaan. Asbestiasetushan ei puhu mitään kaivoksista, joten työsuojelutarkastajien on vaikea vedota lakiin. On vain Työterveyslaitoksen sinänsä perusteellinen ohjeistus.

EU:n asbestidirektiivin uudistamisen eteen tehdäänkin liitossa nyt Uljaksen sanojen mukaan ”hartiavoimin töitä”. Hän kertoo pitäneensä esillä kaivosten asbestia, ja Suomessa myös virkamiehistö on hänestä ymmärtänyt ongelman. Kunhan direktiivi ”implementoidaan”, eli viedään Suomen lainsäädäntöön, kaivokset pyritään saamaan siihen samassa rytäkässä.

Työntekijöitä Uljas kehottaa pitämään huolen siitä, että työsuojelutarkastajat ovat täysin tietoisia kaikista todellisista olosuhteista kaivoksilla. Tarkastajia ei saa jättää vain työnantajien antaman tiedon varaan.

Kaivosyhtiöt ovat isoja. Uljaksen mielestä niiltä pitää löytyä resurssit asbestiriskien hallintaan.

– Raja mahdollisen ja mahdottoman välillä on motivaatio. Avolouhoksen olosuhteita on vaativaa hallita, mutta edes siellä ei mielestäni mahdotonta. Kun on ymmärrystä, löytyy motivaatiota. Ja motivoitunut löytää myös resurssit.

KAIKKI ON TEHTÄVÄ!

Kaivoksista vastaava Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Terho Ihalainen tähdentää, että lain mukaan työnantajien on otettava kaikki mahdolliset ja tunnetut keinot käyttöön työntekijöidensä suojaamiseksi. Hän muistuttaa myös siitä, että syöpävaarallisille aineille altistuvat työntekijät on pyydettävä muita säännöllisemmin perusteellisiin terveystarkastuksiin.

EU-parlamentin päätöslauselma vaatii asiassa näin: ”Työterveyden ja -turvallisuuden yhteydessä on aina käytettävä parasta mahdollista tekniikkaa mahdollisimman korkeatasoisen suojelun saavuttamiseksi.”