Vapaalla
Korvakuulolta puoliammattilaiseksi
”Jätkät on opettanut.” Vähän vanhempi naapurinpoika sai postimyynnistä joskus 70-luvulla kitaran. Hän antoi armollisesti vasta naskaliksi varttuneen Eeronkin sillä harjoitella. Tästä lähti muusikon ura, joka merkitsee Eero Joentakaselle nykyisin ahkeraa keikkailua Duo MaRo -kokoonpanolla.
EERO JOENTAKANEN
Raahe
Varastomies
SSAB:n Raahen keskusvarasto
– Tulit ovelle ja sanoit: Nyt mä oon tässä, ruvetaanko soittaan?
Istumme raahelaisen MaRon treenikämpässä, joka sijaitsee klassiseen tapaan hämärällä kellarikäytävällä liikehuoneiston alakerrassa. Puhumme siitä, miten Eero Joentakanen ryhtyi esiintymään duona Matti Väärälän kanssa. Miehet olivat törmänneet vuonna 2015 raahelaisen Bluesmoon-yökerhon joulujameissa. Siinä ryhdyttiin porisemaan niitä näitä. Lopulta ilmoille heitettiin ajatus siitä, josko aloitettaisiin esiintyminen ihan vain kahden miehen duona kahden akustisen kitaran säestyksellä.
Kun Väärälä sitten jonkin ajan kuluttua jameista ilmaantui Joentakasen ovelle, tuli ideasta totta. Tuohon ovensuukyselyyn siis vastattiin: Kyllä!
Yhteistä historiaa kitaristi-laulajilla oli Gobra-nimisestä yhtyeestä, tosin eri vuosilta.
– Kiersin 13 vuotta Gobran kanssa puoliammattilaisena ympäri Suomea työn ohella. Ostettiin PA-systeemit ja laajennettiin repertuaaria, Joentakanen muistelee.
Musiikin tekemiseen tuli Joentakaselle katko siinä vaiheessa, kun hän teki raskasta kolmivuorotyötä SSAB:llä.
– Tuli kaksi lasta. Ajattelin, että pitäisi ehtiä niidenkin kanssa olemaan ja lopetin keikkailun.
Muusikon urallaan Joentakanen on esiintynyt trubaduurina ja hypännyt jopa puoleksitoista vuodeksi ravintolayrittäjäksi ja pyörittänyt syntymäpitäjässään Vihannissa karaokebaaria.
– Tykkäsin hirveästi siitä ravintolahommasta, mutta se vaati valtavasti aikaa ja työtunteja, Joentakanen kertoo.
Liiketoiminnan hän myi kosovolaiselle yrittäjälle ja palasi SSAB:lle töihin. Kun Joentakanen pyysi siirtoa päivävuoroon, hän pääsi yrityksen keskusvarastolle töihin ilman että työantaja olisi hangoitellut mitenkään vastaan, ja vakavampi musiikin tekeminen saattoi jatkua.
Väärälä on ammatiltaan ohjaaja Luovissa, joka on ammatillinen erityisoppilaitos.
Duo MaRo esittää oman kappaleensa Käsipohjaa.
OMIA JA HITTEJÄ
– MaRo soittaa iskelmällistä suomirockia ja -poppia, Väärälä kuvailee duon repertuaaria.
Kumpikaan duon jäsenistä ei ole saanut mitään teoreettista musiikkikoulutusta, mutta kumpikin heistä sekä soittaa kitaraa että laulaa. Väärälä soittaa äänitteillä myös bassokitaraa. Kappaleet ja sovitukset tehdään ja stemmat vedetään harmonisen lahjakkaasti korvakuulolta.
Repertuaarissa on nyt aina vain enemmän Väärälän säveltämiä ja sanoittamia lauluja, mutta esityskunnossa oleviin yli 80 kappaleeseen kuuluu myös Juha Tapion ja Tuure Kilpeläisen kaltaisten muusikoiden lauluja.
Fiiliksen on noustava sille tasolle, että saadaan porukat tanssimaan tai ainakin mukaan laulamaan.
Live-keikat ovat tällä hetkellä musisoinnin ytimessä, vaikka levyjäkin on äänitetty. Keikkoja tehdään pubeissa, synttäreillä, firman juhlissa, häissä, pikkujouluissa ,…. ihan missä vain.
– Tärkeintä on saada porukat mukaan. Fiiliksen on noustava sille tasolle, että saadaan porukat tanssimaan tai ainakin mukaan laulamaan, Joentakanen kuvailee.
Väärälän stompbox (jalalla soitettava lyömäsoitin) antaa Joentakasen mukaan duon sointiin mukaansa tempaavan poljennon.
– Yleisön mielestä kuulostaa siltä kuin olisi isompikin bändi soittamassa, Väärälä komppaa.
Yleisö saattaa kehua duon stemmalaulua tai yllättäviä sointukulkuja.
– Saamme palautetta ennen kaikkea musiikillisista asioista, Joentakanen kertoo.
Duo MaRon tavaramerkki on tutuiksi nousseiden sävelpätkien sovittaminen mukaan esityskappaleisiin. Väärälä kuvaa ”kai huikeimmaksi komboksi” sitä, että laulussa soitetaan sävelpätkiä Black Sabbathin, Dingon ja Metallican kappaleista ja tämän päälle Väärälän kitara vielä tanssittaa Edvard Griegin klassisia vuorenpeikkoja.
Duo MaRo esittää versionsa Tuure Kilpeläisen kappeleesta Autiosaari.
RAHASTA VAI RAKKAUDESTA?
– No rakkaudesta tietenkin!
Naurunremahduksensa jälkeen Joentakanen toteaa, että ihan silkasta rakkaudesta musiikkiin Duo MaRo ei sentään voi keikkailla. Duo on satsannut hyviin keikkakitaroihin ja hyviin äänentoistolaitteisiin, ja postimyyntiluettelon kitara on enää vain hupaisa muisto kymmenten harjoitteluvuosien takaa.
Reilun kokoiseen ja keikoilla ”takahuoneeksi” muuntuvaan pakettiautoon on tapetoitu ammattitaitoisesti painettu, design-toimistossa suunniteltu duon logo. Polttoainekin maksaa, Joentakanen valottaa sitä, mihin keikkapalkkioita kulutetaan.
Duon eräs lainakappale kuvailee suomalaisen pikkukaupungin murheellisimpia kohtaloita tähän tapaan: ”Minä kannatan kyläbaarin pitäjää, vaikkei muija ymmärrä sitäkään.” Toisessa cover-laulussaan duo varoittaa, varmastikin nimenomaan naisia, että villieläintä ei voi kesyttää. Raahen seuduilla jo kuuluisaksi noussut duo mieliikin loikkia soittamaan riipivän kaihoisaa, mutta aina tanssittavaa suomirockiaan uusille areenoille.
– Tällä tyylilajilla mennään. Itseänsä pitäisi vain saada tunnetummaksi kentällä, että pääsisi etelämmäksi keikalle, Jyväskylään, Tampereelle… Joentakanen kaavailee.
Kitaristimme painottaa, että vaikka musiikki ei ole ammatti, harrastajamaisesti ei soiteta. Duo treenaa uskollisesti joka torstai tuossa raahelaisessa harjoituskämpässään. Ja mitä vastaa Joentakanen, kun häneltä kysyy, mitä elämä olisikaan ilman musiikkia?
– Tylsää, Joentakanen vastaa ja napsauttaa nauraen muutaman soinnun kitarastaan.
