Homma hanskassa Terhi­Tecillä, mutta onko maailmalla?

TerhiTec Oy valmistaa ABS-muovi­le­vyistä soutu­ve­neitä ja mootto­ri­ve­neitä, joiden koot vaihte­levat parimet­ri­sestä vajaa­seen viiteen metriin. Levyt muova­taan lämpö­uu­neissa alumii­ni­silla muoteilla kunkin mallin vaati­musten mukai­siksi. Venee­seen tarvi­taan sisä- ja ulkokuori, joiden väliin ruisku­te­taan polyure­taa­ni­vaahto. Se jäykistää ja kannat­telee veneen. Vene varus­tel­laan ja viimeis­tel­lään. Venesuo­ja­taan muovilla ja viedään pihava­ras­toon. Sieltä veneet ovat sitten valmiit lähte­mään myyntiin, Suomeen ja maailmalle.

Siinä on karkealla kädellä kuvat­tuna prosessi, jota noudat­taen tehtaalla on tuotettu yhteensä 232 000 venettä vuodesta 1972 lähtien.

– Olen minä ollut muual­lakin, mutta aina sitä vaan tänne olen palannut… Tämän vuoden syyskuussa minulle tulee 22 vuotta täyteen. Teen häkkejä, joihin veneet lasta­taan ja joissa ne viedään pihalle. Sieltä ne sitten lähtevät matkaan asiakkaalle.

Täällä pyritään antamaan aika ja mahdol­li­suus, jos jokin työntekijän kehit­tä­mis­idea pysty­tään järke­villä resurs­seilla toteuttamaan.

Pakkaaja Jarmo Laine on vuosiensa ja taito­jensa puolesta tyyppie­si­merkki tehtaan väestä. Hän suunnit­telee ja hoitaa itsenäi­sesti työnsä. Lankusta ja rimasta sirkke­löi­dään ja naputel­laan eri venemal­leille sopivia, määrä­mit­taisia kuljetuskehikkoja.

– Sirkkeli. Ja naula­pyssyt. Mitähän ne pyssyt painaa? Varmaan viisi kiloa. Kyllä sen tuntee, kun niitä puolikin päivää kantelee. Pakko on käyttää myös vasenta kättä, Laine kertoo työka­luis­taan ja keinois­taan vältellä liial­lista rasitusta.

– Tää nosturi on ihan ykkös­juttu. Tätäkin häkkiä olisi ennen tossa lattialla hakattu, Laine kertoo autonos­tu­rista, joka upotet­tiin lattiaan ja joka on jatku­vasti käytössä hänen työtään helpottamassa.

ONGELMANRATKAISIJA

Toinen niistä autonos­turin upotta­jista oli veneen­ra­ken­taja ja pääluot­ta­mus­mies Joni Lehtilä, joka kertoo viihty­vänsä erinomai­sesti kunnos­sa­pi­to­työs­sään. Se on ongel­man­rat­kaisua, joka vaatii luovuutta. Välillä toki myös riuskaa raata­mista. Sen autonos­turin tekemi­seen pistet­tiin kaksi viikkoa, kun Lehtilän sanojen mukaan piti kaivaa lattiaan ”kauhea monttu”, minkä jälkeen oli tilat­tava betoni­auto ja saatava se itse nosturi vielä paikalleen.

– Täällä pyritään antamaan aika ja mahdol­li­suus, jos jokin työntekijän kehit­tä­mis­idea pysty­tään järke­villä resurs­seilla toteut­ta­maan, Lehtilä kehuu työnan­tajan asennetta.

Kunnos­sa­pi­to­työn­te­kijä on koulu­tuk­sel­taan autona­sen­taja, ja niin sorvaus ja hitsaus kuin moni muukin metal­lityö kyllä onnistuu. Näyttää onnis­tuvan ihmis­tenkin kanssa oleminen.

– Kun aloitin kunnos­sa­pi­to­työt täällä, ensim­mäi­seksi kiersin kaikki työpis­teet läpi ja kysyin, mikä työpäi­vässä harmittaa, Lehtilä kertoo.

Tätä perua Lehtilä on esimer­kiksi raken­tanut kolle­gansa kanssa lukemat­toman määrän niin sanot­tuja jigejä.

– Tässä autetaan työka­ve­reita, jotta heidän päivänsä olisi parempi, tiivistää Lehtilä työnte­konsa filosofian.

KORONA NOSTI MYYNTILUKUJA

Neuvot­te­lu­huo­neen kahvit­te­luses­siossa tehtaan­joh­taja Jani Mäkinen kertoo tehtaan histo­riasta ja markki­noiden käänteistä.

– Ei päästy matkus­ta­maan, oltiin etätöissä, ei liikuttu, mutta raken­net­tiin terassia, kunnos­tet­tiin asuntoa ja ostet­tiin VENEITÄ, Mäkinen sanoo.

Nuo isot kirjaimet kuvaavat sitä ällis­tystä, mikä venemaa­il­massa koettiin, kun korona kiihdytti eikä suinkaan lamannut veneiden myyntiä. TerhiTec teki myyntien­nä­tyksiä. Vuonna 2021 valmis­tet­tiin vajaat 5 000 venettä, joista soutu­ve­neitä oli 3 000.

Mäkinen on piirtänyt valkoi­selle seinä­tau­lulle ylöspäin kiipeävän käyrän, joka kuvaa tuota korona­kiih­dy­tystä. Sitten hän jatkaa kirjoit­ta­malla tauluun sanat sähkö, ruoka, 12 kuukauden euribor ja polttoaine. On siis kysymys­merkki, miten käy venemyynnin, kun inflaatio nostaa elintar­vik­keiden ja asumisen kaltaisten perus­tar­peiden kustannuksia.

Mäkinen uskoo, että TerhiTec tulee kuitenkin pärjäämään.

– Meidän veneemme eivät ole hintavia. Jos pudotusta tulee, tulee se pikem­minkin keski­hin­tai­sissa veneissä. Pysymme hyvin pinnalla, Mäkinen naurahtaa turvau­dut­tuaan tehtaan mainoslauseeseen.

Vietämme tehtaan 50-vuotis­juhlaa, tuomme tänä vuonna taas oranssin mukaan soutu­ve­neiden väreihin.

Mainok­sessa Terhi-vene on sahattu keskeltä kahtia, mutta kumpikin puolisko kelluu toden totta edelleen pinnalla, kiitos muovin ja uretaanitäytteen.

Uskoa tulevai­suu­teen lietso­taan tehtaalla myös palaa­malla väreissä menneisyyteen.

– Vietämme tehtaan 50-vuotis­juhlaa, tuomme tänä vuonna taas oranssin mukaan soutu­ve­neiden väreihin, Mäkinen kertoo viitaten 70-luvulta periy­tyvän kuosin uuteen tulemiseen.

VAPAAT KÄDET

– Jos mä sanon 17 vuotta, en hirveästi valeh­tele, kertoo viimeis­te­lijä Pekka Eronen oman työuransa pituu­desta TerhiTec Oy:llä.

– Piste­tään tavaraa kiinni venee­seen erilai­silla ruuveilla ja pulteilla. Heloi­tukset, pulpetit, penkit, mitä nyt venee­seen yleensä tulee. Viihdyn tässä, saan tehdä käsil­läni töitä. Täällä on loppu­pe­leissä aika vapaat kädet. Jos teet sen tehtävän hyvin, mikä sulle on annettu, ei ole kukaan kyttää­mässä selän takana, miten sen teet, Eronen pohtii viihty­mi­sensä syitä.

Markki­noiden ylös ja alas sahaa­minen on kuitenkin tullut tutuksi myös Eroselle. Siihen liittyykin hänen ainoa toiveensa.

– Aika paljon meillä on ollut lomau­tuksia. Toivoisin, että vuodet olisivat säännöl­lisiä, että töitä riittäisi koko ajaksi, Eronen pohtii.

Varus­te­lu­lin­jalta löytyy tällä kertaa myös veneen­ra­ken­taja Otto Haukkala.

– Pääsään­töi­sesti olen tuolla tehtaan toisessa päässä muovaa­jana. Mutta nyt sattuu olemaan niin hyvä tilanne, että siellä on tarpeeksi porukkaa ja pääsin autta­maan tänne. Tämä on ihan mukavaa näprää­mistä, vaihtelua siihen muovaa­mi­seen, jossa sä olet niin naimi­sissa sen koneen kanssa.

Haukkala kertoo olleensa tehtaalla 12 vuotta.

– Kun täällä on hyvä ilmapiiri ja mukavat työka­verit, niin eihän täältä minne­kään enää hevillä lähde, vakinai­sesta työstä.

Työka­ve­rei­densa tavoin Haukka­lalle Teolli­suus­liiton jäsenyys merkitsee ennen kaikkea turval­li­suuden tunnetta, jos tulisikin lomau­tuksia tai muita ikäviä uutisia.

TÄMÄN OSAAN

Isoa vaahdo­tus­ko­netta käyttää kokemuksen tuomin varmoin ottein veneen­ra­ken­taja Aki Boman. Hän huolehtii, että sopiva määrä polyure­taania ruisku­te­taan sisä- ja ulkokuoren väliin, jotta kemial­li­sessa reaktiossa uretaani liimaa – sopivassa lämpö­ti­lassa ja sopivan ajan kuluessa – kuoret yhteen.

– Olen merkantti koulu­tuk­sel­tani, mutta sitä työtä en ole päivää­kään tehnyt. Tänne tulin vuonna 2007 ja tässä vaahdo­tuk­sessa olen pääsään­töi­sesti ollut. Homma on tullut tutuksi, tämän minä osaan ja olen saanut sen mieleisekseni.

Tehtaan kunnos­sa­pidon pajasta löytyy kunnos­sa­pi­to­vas­taava Marko Lehvänen.

– Pidetään tämä tehdas ylipäänsä toimintakunnossa.

Lehvänen toteaa, että venemuotit tuottavat paljon työtä. Jotkut niistä alkavat olla elinkaa­rensa päässä vaatien toisi­naan ”elvytystä”. Uusis­sakin muoteissa saattaa olla lapsuksia, joita sitten tehtaalla korja­taan. Lehvänen sanoo pitävänsä kunnos­sa­pi­to­kol­lega Lehtilän tavoin siitä, että työ vaatii ongel­man­rat­kaisun taitoja ja että päivät ovat erilaisia.

– Tämä on loppu­pe­leissä monipuo­lista työtä. Sovel­le­taan ja kehitel­lään. Kun saa itse suunni­tella ja sitten annetaan hyvää palau­tetta, tulee hyvä fiilis. Vähän luovuut­takin tarvi­taan. Tänne ei äkkisel­tään saa kaikkia tarvit­tavia tuotteita. Tehdään siitä, mitä täällä on, jotta saadaan tehdas taas pyöri­mään, Lehvänen kuvaa Naanta­liin kuuluvan saaris­to­paik­ka­kunta Rymät­tylän tuomia haasteita.

Kunnos­sa­pi­to­pajan tuntu­massa lepäävä, osa-aikamaan­vil­je­lijä Lehvä­selle (viljaa, varhais­pe­runaa, avomaan kurkkua) kuuluva traktori paljastaa sen, että lupa rassata koneita lämpi­missä sisäti­loissa kuuluu luontaisetuihin.

– Se on todella iso etu, painottaa pääluot­ta­mus­mies Lehtilä. Hän suunnit­telee itsekin tuovansa jossain vaiheessa toisen autonsa tehtaalle. Omassa autotal­lissa ei aivan kaikkea mahdu kunnos­ta­maan. Siellä on jo kaikkea, mitä moottori kuljettaa, mönkijät ja mopot mukaan luettuina.

OLEELLINEN TIEDOSSA

Yrjö Iivanai­sella alkoi juuri 15. vuosi tehtaalla. Niistä 12 hän on tehnyt varastotyötä.

– Minulla on päässä aika paljon dataa ja tiedän, mitä tarvi­taan ja mitkä ovat oleel­lisia, eli minkä puuttee­seen on tartut­tava mahdol­li­simman pian.

Varas­to­mie­hellä on allaan hänen itsensä valit­sema, Tampe­reelta käytet­tynä haettu trukki, jonka varus­te­luunkin hän on saanut vaikuttaa.

Iivanainen kertoo kiertä­neensä monet työpaikat ennen Terhi­Tecille tuloaan ja sanoo siksi tietä­vänsä, ettei ”yläläp­syjä tai jaksu­ha­leja missään koko aikaa jaella”. Mutta viime syksyn tapah­tumat tuntuivat pahalta.

– Pari vuotta tehtiin ennätystä, ja sitten syksyllä 2022 sai viisi lähteä. Kyllä se vähän vaikutti ilmapii­riin, myrtsinä oltiin.

Jokainen pihasta lähtenyt rekka on hyvä juttu. Siitähän minäkin saan palkkani.

– Tämä ei ole vain minun, vaan monen muunkin työntekijän mieli­pide. Liian vähäi­selle henki­lös­tö­mää­rälle meidät jätet­tiin. Meillä on pakka sekaisin, jos on yksi tai kaksi sairaus­lomaa yhtä aikaa.

Iivanainen sanoo toki ymmär­tä­vänsä, että maail­man­ti­lanne vaikeuttaa esimer­kiksi veneitten lähdön suunnit­telua. Tyhjä rekka saadaankin nouta­maan venekul­jetus tällä viikolla, vaikka varas­to­miehen suunni­tel­miin nouto oli laskettu vasta seuraa­valle, sotkien näin aikataulut. Mutta vastuuta tämäkin työntekijä kantaa.

– Jokainen pihasta lähtenyt rekka on hyvä juttu. Siitähän minäkin saan palkkani.