Kari Hyytiä: Koulutus mukaan yritysten strategioihin

TEKSTI KARI HYYTIÄ
KUVA KITI HAILA

Suomen väestön van­hetes­sa siir­tyy paljon osaamista pois työelämästä, mikä aiheut­taa laa­jamit­taista osaa­japu­laa. Samaan aikaan koetamme saa­da teknis­ten alo­jen vetovoimaa paran­net­tua kaikin keinoin. Teknolo­gia­te­ol­lisu­us on läh­estynyt omil­la lähet­tiläil­lään perusk­oulu­ja, ja kemi­ante­ol­lisu­us on löytänyt sopimus­pöy­dässään uuden oppisopimus­mall­in, jon­ka avul­la nuo­ria tule­via ammat­ti­laisia pyritään rekry­toimaan.

Osaa­japu­la on todel­lista, sil­lä syn­tyvyys Suomes­sa ei riitä kat­ta­maan vajet­ta. Samal­la kamp­pailemme töi­den ja tek­i­jöi­den kohtaan­to-ongelmien kanssa. On kiin­nos­tavaa seu­ra­ta, miten esimerkik­si Kajaanis­sa Otan­mäen kyläl­lä toimi­va Sko­da Transtech onnis­tuu koulut­taes­saan fil­ip­pi­iniläisiä hit­sareik­si.

Oma koulu­tusjär­jestelmämme ei pysty tuot­ta­maan nykyisel­lään riit­tävästi osaa­jia vas­ta­maan teol­lisu­u­den tarpei­ta. Ammatil­lisen koulu­tuk­sen reformin yht­enä tarkoituk­se­na oli mielestäni kehit­tää oppi­vaa organ­isaa­tio­ta, jos­sa opi­taan aidos­sa työym­päristössä koko työy­hteisön ohjauk­ses­sa.

Eri­tyis­es­ti olen huolis­sani suo­ma­lais­ten oppimis­ta­son laskus­ta, jos­ta Pisa-tutkimusten tulok­set ker­to­vat. Koulu­tuk­sen resurssit, joista on vuosien saatossa voimakkaasti leikat­tu, eivät palaudu entiselleen het­kessä, jos koskaan. Teol­lisu­us­li­it­to halu­aa oma­l­la panok­sel­laan tur­va­ta opetuk­sen resursse­ja niin lähiopetuk­ses­sa kuin teo­riaopetuk­ses­sa. Samal­la on myös tur­vat­ta­va jatku­van oppimisen mah­dol­lisu­udet ja kehit­tymi­nen koko työu­ran var­rel­la.

Osaa­japu­la on todel­lista, sil­lä syn­tyvyys Suomes­sa ei riitä kat­ta­maan vajet­ta.

Oma vies­ti­ni yri­tys­ten suun­taan on, että koulu­tus otet­taisi­in vah­vasti mukaan yri­tys­ten strate­gioi­hin. Yri­tyk­sel­lä on vas­tuu henkilöstön kehit­tämis­es­tä ja osaamisen tur­vaamis­es­ta lyhyel­lä ja pitkäl­lä aikavälil­lä. Oppi­val­la organ­isaa­ti­ol­la kehitetään tuot­tavu­ut­ta sekä kil­pailukykyä, mikä paran­taa myös töi­den vetovoimaa.

Eduskun­tavaalien läh­estyessä olen huolis­sani ammatil­lis­es­ta koulu­tuk­sen rahoituk­ses­ta. Toiv­ot­tavasti koulu­tuk­seen panos­tamista pide­tään pitkän ajan sijoituk­se­na, kun Suomen talout­ta pyritään lait­ta­maan kun­toon. Toiv­ot­tavasti koulu­tuk­sen ja ammatil­lisen koulu­tuk­sen kun­ni­an­palau­tus toteutetaan osana kil­pailukyvyn ylläpitämistä, ja käden­taito­jen ope­tus­ta arvoste­taan tasaver­tais­es­ti lukio-opetuk­sen kanssa. Vaalien alla on syytä muis­taa, mitä koulu­tuk­sen leikkauk­set ovat merkin­neet. Nyt tarvi­taan rahoi­tus, jol­la tur­vataan ammatil­lisen koulu­tuk­sen jär­jestämi­nen 10–15 vuodek­si.

Kir­joit­ta­ja on Teol­lisu­us­li­iton ammatil­lisen koulu­tuk­sen asiantun­ti­ja.