Saako eläkettä vielä 2080-luvulla?

Nuoret työssä­käyvät eivät juuri pohdi eläke­asioita. Syy tähän on raadollinen.

– Monet nuoret sanovat, että he eivät pääse koskaan eläkkeelle, Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila kertoo.

Syynä nuorten näkemyk­seen ei ole huoli eläkeiän nostosta. Nuoret uskovat, että heille ei riitä eläkkeitä.

Syyt pelkoon eivät ole tuulesta temmat­tuja. Suomen työelä­ke­jär­jes­telmän toimi­vuus on neljän tukipi­larin varassa. Näitä ovat työikäisten määrä, työelä­ke­maksut, talous­kasvu ja eläkeyh­tiöiden sijoitustuotot.

Kun jokin tukipi­lari heikkenee, järjes­telmää voi vakauttaa vahvis­ta­malla toisia tukipi­la­reita. Pitkällä aikajän­teellä kaikissa näissä tukipi­la­reissa on heikkouksia.

Suomessa jokainen työssä­käyvä maksaa eläke­mak­sujen kautta nykyisten eläke­läisten työeläk­keitä. Siksi jokaisen työssä­käyvän mahdol­li­suus saada eläkkeitä riippuu siitä, että uusia työläisiä tulee riittävästi.

Suomessa synty­vyys on kuitenkin ollut alhaista jo pitkään eikä maahan­muut­tajia ole saatu Suomeen riittä­västi. Tilas­to­kes­kuksen väestö­en­nus­teen mukaan Suomessa onkin vuonna 2050 vähemmän työllisiä kuin nykyisin.

Ensim­mäi­sessä pilarissa näkyy siis halkeamia.

Monet nuoret sanovat, että he eivät pääse koskaan eläkkeelle.

Työelä­ke­mak­suja maksavat kaikki työssä­käyvät sekä heidän työnan­ta­jansa. Viime vuonna työelä­ke­maksun suhde yksityi­sellä sekto­rilla työsken­te­levän henkilön palkkaan oli yhteensä 24,85 prosenttia.

Se on niin suuri osuus, että varsinkin työnan­ta­ja­jär­jes­töjen arvion mukaan se heikentää yritysten kilpai­lu­kykyä globaa­leilla markki­noilla. Eläke­mak­sujen nousu­varaa ei siis juuri ole.

Toinen pilari näyttää taipuvan.

Talous­kasvu on mittari, joka paremman mittarin puutteessa on valittu kuvaa­maan palkka­ke­hi­tystä ja tuotta­vuuden kasvua. Jos työelä­ke­mak­suja ei haluta korottaa eikä työllisiä tule nykyistä enempää, täytyy nykyi­sille työnte­ki­jöille maksaa enemmän, jotta eläke­mak­su­tuloa kertyisi enemmän.

Euroopan osalta talous­kasvun on arveltu olevan lähivuo­sina vaisua. Lisäon­gelmia ovat aiheut­ta­neet Ukrai­nassa käytävän sodan aiheut­tama inflaatio, joka vienee euroa­lueen taantumaan.

Kolmas pilarikin näyttää siis arveluttavalta.

Neljäs pilari vaikuttaa pinta­tar­kas­telun perus­teella hyvältä. Eläke­tur­va­kes­kuksen (ETK) viimei­simmän laskelman mukaan merkit­täviä paineita eläke­mak­sujen nosta­mi­seen ei ole ennen 2050-lukua, jos sijoi­tus­tuotot pysyvät seuraavan kymmenen vuoden aikana vuosit­tain 2,5 prosen­tissa ja sen jälkeen 3,5 prosentissa.

Toisaalta jos sijoi­tus­tuotot jäävät matalam­maksi jo seuraa­vien lähivuo­sien ajan, eläke­mak­suja täytyy korottaa ehkä jo 2020-luvulla.

ETK varoit­tikin lokakuussa, että eläke­jär­jes­telmän toimi­vuus on jatkossa entistä riippu­vai­sempi sijoitustuotoista.

Syitä eläke­jär­jes­telmän kehit­tä­mi­seen siis riittää.

Onko kiirettä vai ei?

Meillä työelä­ke­mak­suista pieni osa menee rahas­toihin. Rahas­tojen varoja käyte­tään vuosit­tain hieman nykyisten eläkkeiden maksamiseen.

Kansain­vä­li­sesti vertail­tuna Suomen työelä­ke­jär­jes­telmä on hyvässä kunnossa.

– Suomen työelä­ke­jär­jes­telmä on arvioitu viiden­neksi parhaaksi kestä­vyy­del­tään ja luotet­ta­vuu­del­taan, kertoo Teolli­suus­liiton sosiaali- ja työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Marjut Lumijärvi.

Lumijärven mielestä kansain­vä­liset vertailut sekä ETK:n lokakuinen laskelma osoit­tavat, että työelä­ke­jär­jes­telmän kehit­tä­mi­seen ei ole suurta tarvetta ainakaan ennen 2030-lukua.

Lumijärvi lähtisi paran­ta­maan työelä­ke­jär­jes­telmän kestä­vyyttä työurien piden­tä­mi­sestä. Ei eläkeikää nosta­malla, vaan varmis­ta­malla, että töissä ollaan eläkei­kään asti. Käytän­nössä nämä toimet voisivat olla kuntou­tus­toi­minnan ja työhy­vin­voinnin tukemista.

Suomen työelä­ke­jär­jes­telmä on arvioitu viiden­neksi parhaaksi kestä­vyy­del­tään ja luotettavuudeltaan.

Lumijärvi muistuttaa, että erilai­silla työhy­vin­voinnin toimilla on jo saatu nostettua eläköi­ty­mi­sikää. Myös työlli­syy­sas­teen nosta­misen toimet saavat häneltä kannatusta.

– Tällai­sista pienistä puroista tulee ehkä tarpeeksi vaiku­tusta, jotta eläke­mak­suja ei tarvitse korottaa.

ETK HALUAA KEHITTÄÄ

ETK:ssa laajempia uudis­tu­mis­tar­peita nähdään mones­takin syystä.

– Ei ole realis­tista olettaa, että työllisten määrä kasvaisi. Vaikka kuinka paljon työlli­syy­sas­tetta paran­net­tai­siin, emme saisi tulevai­suu­dessa kuin suurin piirtein nykyisen määrän työllisiä, ETK:n toimi­tus­joh­taja Mikko Kautto kertoo.

Nähtä­villä ei ole, että tuotta­vuus kasvaisi niin paljon, että yritykset voisivat korottaa palkkoja merkit­tä­västi. Siksi työelä­ke­va­kuu­tuk­sista saatava maksu­tu­lokin kasvanee vaatimattomasti.

– Työnan­tajat ja palkan­saajat eivät näytä haluavan kasvattaa työelä­ke­mak­sujen osuutta palkoista.

Eläkkeelle siirty­misen ajankoh­taa­kaan ei olla Kauton mielestä valmiita siirtä­mään merkit­tä­västi kauemmaksi.

– Kun ei ole halua heikentää työeläke-etuuksia ja ei ole kovin suuria haluja korottaa työelä­ke­mak­suja, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katsoa eläkeyh­tiöiden hallin­noimia työelä­ke­va­roja ja niille saatavaa tuottoa. Nykysään­nöillä niitä ei kuiten­kaan pystytä hirveästi kasvattamaan.

RISKIT LISÄÄNTYISIVÄT

Sijoi­tus­riskin nosta­minen saa kanna­tusta muualtakin.

– Eläkeyh­tiöiden vakava­rai­suus­sään­tely rajoittaa liian paljon. Sääntelyä pitäisi keventää siten, että ei tarvit­sisi varoa niin paljon tuoton vaihtelua lyhyellä aikavä­lillä, kertoo työelä­ke­jär­jes­telmää tutkinut Helsingin talous­tie­teen profes­sori Niku Määttänen.

Toisaalta vakava­rai­suus­sään­töjen poista­minen lisäisi riskejä. Siksi Teolli­suus­liiton Lumijärvi ei siitä innostu.

– Vakaa ja tasainen tuotto sijoi­tuk­sissa on parempi kuin pikavoitot riskisijoituksilla.

Myös ETK:n Kautto myöntää, että korkeampia tuottoja varten pitäisi nostaa riski­tasoa. Jos maail­man­ta­lous sakkaisi, jäisivät tuotot saamatta.

Profes­sori Määttänen ehdottaa rönsyjen karsi­mista työelä­ke­jär­jes­tel­mästä. Ensim­mäi­senä hän poistaisi eläkkeen kerty­misen korkeakoulututkinnosta.

– Se on todella perus­teeton tulon­siirto. Kaikki joutuvat maksa­maan sen aiheut­tamia kustan­nuksia, mutta siitä hyötyvät hyvätuloiset.

Vakaa ja tasainen tuotto sijoi­tuk­sissa on parempi kuin pikavoitot riskisijoituksilla.

Myös toisen asteen tutkin­nosta kertyy eläkettä, mutta vähemmän kuin korkeakoulututkinnosta.

Toinen työelä­ke­jär­jes­telmän kummal­li­suus on Määttäsen mielestä se, että ansio­si­don­nai­sesta työttö­myy­destä kertyy eläkettä.

– Näillä muutok­silla saatai­siin jo hieman eläke­jär­jes­telmän kustan­nuksia alas.

Teolli­suus­liiton Lumijärvi muistuttaa, että eläkkeen kerty­minen tutkin­noista ja ansio­si­don­nai­sesta työttö­myys­tur­vasta ovat eläke­neu­vot­te­luissa sovit­tuja ja saavu­tet­tuja asioita, joilla on tarkoitus turvata eläkkeen kerty­minen ajalta, jolloin ei tilapäi­sesti ole työansioita.

– En kutsuisi näitä rönsyiksi. Työttö­myyshän on otettu huomioon aikai­sem­minkin. Keski- ja perus­as­teelta mennään työhön nuorem­pana kuin korkea-asteelta. Tämän korvauksen on ajateltu vähän tasaavan eroa elini­käi­sessä kertymässä.

ONKO ELÄKETASO OIKEA?

Suurten sukupol­vien työurat ovat olleet varsin vakaita, minkä ansiosta keski­mää­räiset eläkkeet ovat kasva­neet jatku­vasti. Suuntaus on luulta­vasti sama jatkossakin.

Määttäsen mielestä pitäisi keskus­tella siitä, mikä on sopiva koko työelä­ke­jär­jes­tel­mälle ja sitä kautta makset­ta­ville eläkkeille. Esimer­kiksi nuoret tarvit­sevat usein perhettä perus­taessa lainaa asuntoa ja autoa varten.

– Voisi olla järke­vämpää, että kaikilla olisi matalammat eläke­maksut ja myöhemmin pienemmät eläkkeet. Vaarana on, että jotkut maksavat nuorena kovia eläke­mak­suja juuri silloin, kun on omassa talou­dessa tiukinta.

Määttänen muistuttaa, että monet eläkkeellä olevat ovat maksa­neet asunto­lai­nansa pois ja voivat muuttaa pienem­pään asuntoon. Tällöin nykyistä pienem­pikin eläke­taso voisi riittää riittä­vään elintasoon.

– Pitäisi miettiä mikä on ihmisten hyvin­voinnin kannalta sopiva eläkkeiden ja eläke­mak­sujen taso useimmille.

SUKUPOLVIEN KAHNAUS

Työelä­ke­jär­jes­telmä kohtelee eri sukupolvia eri tavalla.

Nykyään yksityisen sektorin työnte­ki­jöiden palkasta otetaan eläke­mak­suja vajaa 25 prosenttia. 1980-luvun puoles­sa­vä­lissä maksut olivat noin 12 prosenttia palkasta. 1970-luvun puoli­vä­liin maksut olivat noin kuusi prosenttia.

Nykyisten työläisten tulevia eläke-etuuksia myös leikat­tiin vuoden 2017 eläke­uu­dis­tuk­sessa. Uudis­tuk­sessa nostet­tiin eläkeikää ja poistet­tiin työuran loppu­vuo­sien niin sanottu superkarttuma.

Ei olekaan ihme, että nuoret suhtau­tuvat eläkkei­siin varau­tu­neesti. Samaan aikaan nuoret ovat joutu­neet kokemaan työelämän epävarmuuden.

– Viime vuosi­kym­me­nien aikana on nähty, että nuoremmat sukupolvet eivät enää nouse vanhem­piaan vauraam­miksi. Edes hyvä koulutus ei tuota enää automaat­ti­sesti parempaa toimeen­tuloa, Teolli­suus­liiton Anttila kertoo.

Tämä näkyi liiton vuonna 2020 tekemästä jäsentutkimuksestakin.

– Mitä vanhempi ikäluokka, sitä toden­nä­köi­semmin he olivat tehneet työuran yhdellä työnan­ta­jalla. Ja mitä nuorem­mista oli kyse, sitä useampia lyhyitä työsuh­teita heillä oli ollut.

Anttila suhtau­tui­sikin vakavasti nuorten työssä­käy­vien huoleen eläkkeelle pääse­mi­sestä. Siksi työnte­ki­jä­jär­jestöt haluavat olla aktii­vi­sesti mukana eläke­jär­jes­telmän kehittämisessä.