Saako eläkettä vielä 2080-luvulla?

Nuoret työs­sä­käy­vät eivät juuri pohdi eläke­asioita. Syy tähän on raadollinen.

– Monet nuoret sano­vat, että he eivät pääse koskaan eläk­keelle, Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila kertoo.

Syynä nuor­ten näke­myk­seen ei ole huoli eläkeiän nostosta. Nuoret usko­vat, että heille ei riitä eläkkeitä.

Syyt pelkoon eivät ole tuulesta temmat­tuja. Suomen työelä­ke­jär­jes­tel­män toimi­vuus on neljän tuki­pi­la­rin varassa. Näitä ovat työi­käis­ten määrä, työelä­ke­mak­sut, talous­kasvu ja eläkeyh­tiöi­den sijoitustuotot.

Kun jokin tuki­pi­lari heik­ke­nee, järjes­tel­mää voi vakaut­taa vahvis­ta­malla toisia tuki­pi­la­reita. Pitkällä aika­jän­teellä kaikissa näissä tuki­pi­la­reissa on heikkouksia.

Suomessa jokai­nen työs­sä­käyvä maksaa eläke­mak­su­jen kautta nykyis­ten eläke­läis­ten työeläk­keitä. Siksi jokai­sen työs­sä­käy­vän mahdol­li­suus saada eläk­keitä riip­puu siitä, että uusia työläi­siä tulee riittävästi.

Suomessa synty­vyys on kuiten­kin ollut alhaista jo pitkään eikä maahan­muut­ta­jia ole saatu Suomeen riit­tä­västi. Tilas­to­kes­kuk­sen väes­tö­en­nus­teen mukaan Suomessa onkin vuonna 2050 vähem­män työl­li­siä kuin nykyisin.

Ensim­mäi­sessä pila­rissa näkyy siis halkeamia.

Monet nuoret sano­vat, että he eivät pääse koskaan eläkkeelle.

Työelä­ke­mak­suja maksa­vat kaikki työs­sä­käy­vät sekä heidän työnan­ta­jansa. Viime vuonna työelä­ke­mak­sun suhde yksi­tyi­sellä sekto­rilla työs­ken­te­le­vän henki­lön palk­kaan oli yhteensä 24,85 prosenttia.

Se on niin suuri osuus, että varsin­kin työnan­ta­ja­jär­jes­tö­jen arvion mukaan se heiken­tää yritys­ten kilpai­lu­ky­kyä globaa­leilla mark­ki­noilla. Eläke­mak­su­jen nousu­va­raa ei siis juuri ole.

Toinen pilari näyt­tää taipuvan.

Talous­kasvu on mittari, joka parem­man mitta­rin puut­teessa on valittu kuvaa­maan palk­ka­ke­hi­tystä ja tuot­ta­vuu­den kasvua. Jos työelä­ke­mak­suja ei haluta korot­taa eikä työl­li­siä tule nykyistä enem­pää, täytyy nykyi­sille työn­te­ki­jöille maksaa enem­män, jotta eläke­mak­su­tu­loa kertyisi enemmän.

Euroo­pan osalta talous­kas­vun on arveltu olevan lähi­vuo­sina vaisua. Lisä­on­gel­mia ovat aiheut­ta­neet Ukrai­nassa käytä­vän sodan aiheut­tama inflaa­tio, joka vienee euroa­lu­een taantumaan.

Kolmas pila­ri­kin näyt­tää siis arveluttavalta.

Neljäs pilari vaikut­taa pinta­tar­kas­te­lun perus­teella hyvältä. Eläke­tur­va­kes­kuk­sen (ETK) viimei­sim­män laskel­man mukaan merkit­tä­viä paineita eläke­mak­su­jen nosta­mi­seen ei ole ennen 2050-lukua, jos sijoi­tus­tuo­tot pysy­vät seuraa­van kymme­nen vuoden aikana vuosit­tain 2,5 prosen­tissa ja sen jälkeen 3,5 prosentissa.

Toisaalta jos sijoi­tus­tuo­tot jäävät mata­lam­maksi jo seuraa­vien lähi­vuo­sien ajan, eläke­mak­suja täytyy korot­taa ehkä jo 2020-luvulla.

ETK varoit­ti­kin loka­kuussa, että eläke­jär­jes­tel­män toimi­vuus on jatkossa entistä riip­pu­vai­sempi sijoitustuotoista.

Syitä eläke­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­seen siis riittää.

Onko kiirettä vai ei?

Meillä työelä­ke­mak­suista pieni osa menee rahas­toi­hin. Rahas­to­jen varoja käyte­tään vuosit­tain hieman nykyis­ten eläk­kei­den maksamiseen.

Kansain­vä­li­sesti vertail­tuna Suomen työelä­ke­jär­jes­telmä on hyvässä kunnossa.

– Suomen työelä­ke­jär­jes­telmä on arvioitu viiden­neksi parhaaksi kestä­vyy­del­tään ja luotet­ta­vuu­del­taan, kertoo Teol­li­suus­lii­ton sosi­aali- ja työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Marjut Lumi­järvi.

Lumi­jär­ven mielestä kansain­vä­li­set vertai­lut sekä ETK:n loka­kui­nen laskelma osoit­ta­vat, että työelä­ke­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­seen ei ole suurta tarvetta aina­kaan ennen 2030-lukua.

Lumi­järvi lähtisi paran­ta­maan työelä­ke­jär­jes­tel­män kestä­vyyttä työurien piden­tä­mi­sestä. Ei eläkei­kää nosta­malla, vaan varmis­ta­malla, että töissä ollaan eläkei­kään asti. Käytän­nössä nämä toimet voisi­vat olla kuntou­tus­toi­min­nan ja työhy­vin­voin­nin tukemista.

Suomen työelä­ke­jär­jes­telmä on arvioitu viiden­neksi parhaaksi kestä­vyy­del­tään ja luotettavuudeltaan.

Lumi­järvi muis­tut­taa, että erilai­silla työhy­vin­voin­nin toimilla on jo saatu nostet­tua eläköi­ty­mi­si­kää. Myös työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­sen toimet saavat häneltä kannatusta.

– Tällai­sista pienistä puroista tulee ehkä tarpeeksi vaiku­tusta, jotta eläke­mak­suja ei tarvitse korottaa.

ETK HALUAA KEHITTÄÄ

ETK:ssa laajem­pia uudis­tu­mis­tar­peita nähdään mones­ta­kin syystä.

– Ei ole realis­tista olet­taa, että työl­lis­ten määrä kasvaisi. Vaikka kuinka paljon työl­li­syy­sas­tetta paran­net­tai­siin, emme saisi tule­vai­suu­dessa kuin suurin piir­tein nykyi­sen määrän työl­li­siä, ETK:n toimi­tus­joh­taja Mikko Kautto kertoo.

Nähtä­villä ei ole, että tuot­ta­vuus kasvaisi niin paljon, että yrityk­set voisi­vat korot­taa palk­koja merkit­tä­västi. Siksi työelä­ke­va­kuu­tuk­sista saatava maksu­tu­lo­kin kasva­nee vaatimattomasti.

– Työnan­ta­jat ja palkan­saa­jat eivät näytä halua­van kasvat­taa työelä­ke­mak­su­jen osuutta palkoista.

Eläk­keelle siir­ty­mi­sen ajan­koh­taa­kaan ei olla Kauton mielestä valmiita siir­tä­mään merkit­tä­västi kauemmaksi.

– Kun ei ole halua heiken­tää työeläke-etuuk­sia ja ei ole kovin suuria haluja korot­taa työelä­ke­mak­suja, ei ole muuta vaih­toeh­toa kuin katsoa eläkeyh­tiöi­den hallin­noi­mia työelä­ke­va­roja ja niille saata­vaa tuot­toa. Nyky­sään­nöillä niitä ei kuiten­kaan pystytä hirveästi kasvattamaan.

RISKIT LISÄÄNTYISIVÄT

Sijoi­tus­ris­kin nosta­mi­nen saa kanna­tusta muualtakin.

– Eläkeyh­tiöi­den vaka­va­rai­suus­sään­tely rajoit­taa liian paljon. Sään­te­lyä pitäisi keven­tää siten, että ei tarvit­sisi varoa niin paljon tuoton vaih­te­lua lyhyellä aika­vä­lillä, kertoo työelä­ke­jär­jes­tel­mää tutki­nut Helsin­gin talous­tie­teen profes­sori Niku Määt­tä­nen.

Toisaalta vaka­va­rai­suus­sään­tö­jen pois­ta­mi­nen lisäisi riskejä. Siksi Teol­li­suus­lii­ton Lumi­järvi ei siitä innostu.

– Vakaa ja tasai­nen tuotto sijoi­tuk­sissa on parempi kuin pika­voi­tot riskisijoituksilla.

Myös ETK:n Kautto myön­tää, että korkeam­pia tuot­toja varten pitäisi nostaa riski­ta­soa. Jos maail­man­ta­lous sakkaisi, jäisi­vät tuotot saamatta.

Profes­sori Määt­tä­nen ehdot­taa rönsy­jen karsi­mista työelä­ke­jär­jes­tel­mästä. Ensim­mäi­senä hän pois­taisi eläk­keen kerty­mi­sen korkeakoulututkinnosta.

– Se on todella perus­tee­ton tulon­siirto. Kaikki joutu­vat maksa­maan sen aiheut­ta­mia kustan­nuk­sia, mutta siitä hyöty­vät hyvätuloiset.

Vakaa ja tasai­nen tuotto sijoi­tuk­sissa on parempi kuin pika­voi­tot riskisijoituksilla.

Myös toisen asteen tutkin­nosta kertyy eläkettä, mutta vähem­män kuin korkeakoulututkinnosta.

Toinen työelä­ke­jär­jes­tel­män kummal­li­suus on Määt­tä­sen mielestä se, että ansio­si­don­nai­sesta työt­tö­myy­destä kertyy eläkettä.

– Näillä muutok­silla saatai­siin jo hieman eläke­jär­jes­tel­män kustan­nuk­sia alas.

Teol­li­suus­lii­ton Lumi­järvi muis­tut­taa, että eläk­keen kerty­mi­nen tutkin­noista ja ansio­si­don­nai­sesta työt­tö­myys­tur­vasta ovat eläke­neu­vot­te­luissa sovit­tuja ja saavu­tet­tuja asioita, joilla on tarkoi­tus turvata eläk­keen kerty­mi­nen ajalta, jolloin ei tila­päi­sesti ole työansioita.

– En kutsuisi näitä rönsyiksi. Työt­tö­myys­hän on otettu huomioon aikai­sem­min­kin. Keski- ja perus­as­teelta mennään työhön nuorem­pana kuin korkea-asteelta. Tämän korvauk­sen on ajateltu vähän tasaa­van eroa elini­käi­sessä kertymässä.

ONKO ELÄKETASO OIKEA?

Suur­ten suku­pol­vien työurat ovat olleet varsin vakaita, minkä ansiosta keski­mää­räi­set eläk­keet ovat kasva­neet jatku­vasti. Suun­taus on luul­ta­vasti sama jatkossakin.

Määt­tä­sen mielestä pitäisi keskus­tella siitä, mikä on sopiva koko työelä­ke­jär­jes­tel­mälle ja sitä kautta makset­ta­ville eläk­keille. Esimer­kiksi nuoret tarvit­se­vat usein perhettä perus­taessa lainaa asun­toa ja autoa varten.

– Voisi olla järke­väm­pää, että kaikilla olisi mata­lam­mat eläke­mak­sut ja myöhem­min pienem­mät eläk­keet. Vaarana on, että jotkut maksa­vat nuorena kovia eläke­mak­suja juuri silloin, kun on omassa talou­dessa tiukinta.

Määt­tä­nen muis­tut­taa, että monet eläk­keellä olevat ovat maksa­neet asun­to­lai­nansa pois ja voivat muut­taa pienem­pään asun­toon. Tällöin nykyistä pienem­pi­kin eläke­taso voisi riit­tää riit­tä­vään elintasoon.

– Pitäisi miet­tiä mikä on ihmis­ten hyvin­voin­nin kannalta sopiva eläk­kei­den ja eläke­mak­su­jen taso useimmille.

SUKUPOLVIEN KAHNAUS

Työelä­ke­jär­jes­telmä kohte­lee eri suku­pol­via eri tavalla.

Nyky­ään yksi­tyi­sen sekto­rin työn­te­ki­jöi­den palkasta otetaan eläke­mak­suja vajaa 25 prosent­tia. 1980-luvun puoles­sa­vä­lissä maksut olivat noin 12 prosent­tia palkasta. 1970-luvun puoli­vä­liin maksut olivat noin kuusi prosenttia.

Nykyis­ten työläis­ten tule­via eläke-etuuk­sia myös leikat­tiin vuoden 2017 eläke­uu­dis­tuk­sessa. Uudis­tuk­sessa nostet­tiin eläkei­kää ja pois­tet­tiin työuran loppu­vuo­sien niin sanottu superkarttuma.

Ei olekaan ihme, että nuoret suhtau­tu­vat eläk­kei­siin varau­tu­neesti. Samaan aikaan nuoret ovat joutu­neet koke­maan työelä­män epävarmuuden.

– Viime vuosi­kym­me­nien aikana on nähty, että nuorem­mat suku­pol­vet eivät enää nouse vanhem­pi­aan vauraam­miksi. Edes hyvä koulu­tus ei tuota enää auto­maat­ti­sesti parem­paa toimeen­tu­loa, Teol­li­suus­lii­ton Anttila kertoo.

Tämä näkyi liiton vuonna 2020 teke­mästä jäsentutkimuksestakin.

– Mitä vanhempi ikäluokka, sitä toden­nä­köi­sem­min he olivat tehneet työuran yhdellä työnan­ta­jalla. Ja mitä nuorem­mista oli kyse, sitä useam­pia lyhyitä työsuh­teita heillä oli ollut.

Anttila suhtau­tui­si­kin vaka­vasti nuor­ten työs­sä­käy­vien huoleen eläk­keelle pääse­mi­sestä. Siksi työn­te­ki­jä­jär­jes­töt halua­vat olla aktii­vi­sesti mukana eläke­jär­jes­tel­män kehittämisessä.