Ajassa
Palkkalattian nostoon tarvitaan solidaarisuutta
Työehtosopimukset ovat työkalu, joilla matalapalkkaongelmiin on mahdollista puuttua. Työelämän sukupuolijaot ja osa-aikatyön väärinkäyttö ovat reilun palkkauksen esteinä.
– Matalapalkkaisuus kohdistuu Suomessa pitkälti tietyille yksityisille palvelualoille, kertoo johtava tutkija Merja Kauhanen Työn ja talouden tutkimuslaitos Laboresta.
Esimerkiksi siivous‑, hotelli- ja ravintola-alat ovat tyypillisiä matalapalkka-aloja.
Matalapalkoista puhuttaessa tarkoitetaan palkkoja, jotka ovat suuruudeltaan korkeintaan kaksi kolmasosaa palkansaajien mediaanipalkasta.
Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan palkansaajien mediaanibruttotuntiansio oli noin 18,4 euroa vuonna 2020, eli tästä laskettuna matalapalkkaisuuden raja oli 12,3 euroa tunnissa.
Palkkarakennetilastossa palkansaajien lukumäärä on noin 1,7 miljoonaa, ja matalapalkkaisten määrä noin 115 000. Todellisuudessa lukumäärät ovat vielä tätä suurempia, sillä tilasto ei sisällä alle viiden hengen yritysten palkansaajia.
SOPIMUSJÄRJESTELMÄ ON TOIMINUT
Alakohtaisesti neuvotellut kattavat ja yleissitovat työehtosopimukset ovat Kauhasen mukaan olleet Suomen valtti taistelussa matalapalkkaisuutta vastaan.
– Kansainvälisessä vertailussa meidän osuutemme matalapalkkatöistä on EU-alueen alhaisimpia. Korostaisin sopimusjärjestelmän merkitystä, Kauhanen kertoo.
Työnantajapuolella Metsäteollisuus ry ja Teknologiateollisuus ry ovat tehneet irtiottoja valtakunnallisista työehtosopimuksista. Isossa kuvassa kattavien työehtosopimusten järjestelmä on kuitenkin voimissaan.
– Halukkuutta valtakunnallisten työehtosopimusten säilyttämiseen ja koordinaatioonkin on olemassa, vaikka irtiottoja on ollut, Kauhanen toteaa.
Matalapalkka-aloilla työntekijöistä iso osa on lähellä palkkalattiaa, eli työehtosopimuksen alinta palkkaluokkaa. Niinpä näiden pienimpien palkkojen nostaminen olisi keino matalapalkkaisten aseman parantamiseen.
MATALAPALKKAERILLE OLISI TARVETTA
Palkankorotukset on viime vuodet sovittu pääasiassa prosenttikorotuksina, jotka suurentavat palkkaeroja. Euromääräiset korotukset alimpia palkkoja saaville, ja alimpien palkkaluokkien korottaminen muita enemmän tasaisivat palkkaeroja ja parantaisivat matalapalkkaisten asemaa.
– Aikoinaan tupojen aikaan puhuttiin solidaarisesta palkkapolitiikasta. Keinovalikoimassa olivat matalapalkka- ja naispalkkaerät, Kauhanen sanoo.
Työnantajapuolen vetäydyttyä kolmikantaisesta työmarkkinajärjestelmästä ei ole selvää, missä pöydissä voitaisiin katsoa kokonaisuutta ja puuttua esimerkiksi matalapalkkaongelmaan.
– Nyt kun tehdään sektorikohtaisia sopimuksia, niin se voi olla vaikeaa, Kauhanen pohtii solidaarisen palkkapolitiikan mahdollisuuksia.
Aikoinaan tupojen aikaan puhuttiin solidaarisesta palkkapolitiikasta.
Laajat yleissitovat työehtosopimukset ja alakohtaiset minimipalkat näyttäisivät kuitenkin olevan avain matalapalkkojen torjuntaan, kun verrataan eri vaihtoehtoja.
– Jos jokainen työntekijä neuvottelisi omaa diiliä, neuvotteluasetelmat olisivat hyvinkin epätasa-arvoisia, Kauhanen pohtii täysin hajautettua mallia.
Täyspäiväistä tasa-arvoa tilauksessa
Palkkojen epätasa-arvossa on pääosin kysymys miesten ja naisten palkkojen eroista.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 yksityisellä sektorilla työskentelevillä kuukausipalkkojen mediaani oli 3 520 euroa. Naisten mediaaniansio oli 3 120 euroa kuukaudessa ja miesten 4 000 euroa kuukaudessa.
– Suomalaisilla työmarkkinoilla vallitsee yhä vahva jako miesten ja naisten ammatteihin, sanoo Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.
Miesten ja naisten palkkaerot johtuvat suurelta osin tästä jaosta: naiset työskentelevät useammin matalapalkkaisilla aloilla. Naisvaltaiset työtehtävät sijoittuvat julkiselle sektorille ja palvelualoille.
– Mitä lähemmäs mennään duunaritöitä, sitä selvempi on alojen sukupuolittuneisuus, Anttila sanoo.
Teollisuusliittolaisilla aloilla matalapalkkaus on yleisintä palvelullisilla aloilla, kuten pesula- ja jakelualoilla. Samoilla aloilla tehdään myös osa-aikatyötä, mikä lisää köyhyysriskiä.
– Matalapalkkaista työtä tekevät erityisesti työmarkkinoiden tulokkaat, jotka ovat hauraimmassa asemassa, Anttila kertoo.
Tulokkailla Anttila tarkoittaa muun muassa nuoria, vastavalmistuneita ja maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Myös vanhempainvapaalta työelämään palaavat saattavat huomata työmarkkina-asemansa heikentyneen.
ASENTEET JA TEKNOLOGIA KEHITTYVÄT
Mies- ja naisalat voivat jäädä historiaan, jos asenteet muuttuvat. Joillain työpaikoilla on saattanut olla tapana, että vain naiset jäävät vanhempainvapaille.
– Yksi pääluottamusmies kertoi, että hän oli firman ensimmäinen, joka jäi isyysvapaalle. Esimerkin voima on merkittävä, Anttila sanoo.
Myös rakenteellisia muutoksia tarvitaan. Syksyllä 2022 tuli voimaan perhevapaauudistus, joka jakaa vanhempainvapaita tasaisemmin vanhempien kesken.
– Olisihan se hienoa, että isät alkavat hoitaa lapsiaan enemmän. Ajankäyttötutkimukset kertovat, että näin on jo käynytkin, Anttila kertoo.
Automaatio ja digitalisaatio voivat osaltaan tuoda ratkaisun asiaan.
Teknologinen kehitys murtaa osaltaan miesten ja naisten töiden jakoa.
– Näkisin, että automaatio ja digitalisaatio voivat osaltaan tuoda ratkaisun asiaan. Tällöin työtehtävä ei enää kysy fyysistä voimaa, ja osaamista vaativan työn arvo nousee, Anttila pohtii.
SENTTIKOROTUKSET AUTTAVAT HITAASTI
Matalapalkoista puhuttaessa on kyse myös arvostuksesta. Kahta saman alan samaa työtehtävää on helppo arvostaa yhtä paljon, mutta täysin erilaisten työtehtävien arvon määrittäminen on vaikeaa.
– Pitäisi luoda kriteerit vertailulle, jotta arvo ja arvostus voidaan määrittää. Esimerkiksi onko palvelu tuotteena yhtä arvokas kuin materiaalinen tuote, Anttila kysyy.
Jotta vertailu olisi mahdollista palkkatasa-arvon hengessä, olisi eri alojen palkkojen määrä ja muodostus saatava läpinäkyvämmiksi.
Yksi keino matalapalkka- ja tasa-arvo-ongelmiin pureutumiseen olisi tulorekisterin tietojen vapauttaminen tutkimuskäyttöön. Palkka-avoimuutta vahvistava selvitystyö vaatisi lakimuutoksen.
Matalapalkkojen poistaminen on periaatteessa yksinkertaista: nostetaan matalapalkka-alojen peruspalkkoja enemmän kuin muita palkkoja. Kaikille tulevat prosenttikorotukset eivät kuitenkaan täytä palkkakuoppia.
Anttila kertoo, että joillain teollisuusliittolaisilla työpaikoilla on sovittu paikallisesti senttikorotuksista, eli kaikkien palkkojen nostamisesta samalla summalla. Tämä tyyli suhteellisesti pienentää palkkaeroja. Matalapalkka-alojen avuksi tämä keino on kuitenkin hidas.
– Se on yhtä hidas kuin maan nousema Selkämerellä. Kestää aivan liian kauan, että pääsisi meren yli polkupyörällä Ruotsiin, Anttila sanoo.
Rakenteellisiin ongelmiin tarvitaan yhteisiä toimia.
Sipilän hallituksen aikaan kilpailukykysopimuksella heikennettiin työntekijöiden asemaa kilpailukyvyn nimissä. Nyt kun kilpailukyky on kunnossa ja kuluttajahinnat nousevat kohisten, olisi aika tehdä toiseen suuntaan vievä ostovoimasopimus.
Teollisuusliiton kanta on, että vuonna 2016 kilpailukykysopimuksessa palkansaajien maksettavaksi siirretyt noin kahden prosentin suuruiset sosiaalivakuutusmaksut on palautettava työnantajien hoidettavaksi.
Työtehtävien ja ammattien arvostusten epäsuhdat ja liian matalat palkat ovat rakenteellisia ongelmia, joita ratkomaan tarvitaan niin työmarkkinaosapuolia kuin valtiovaltaa.
– Rakenteellisiin ongelmiin tarvitaan yhteisiä toimia, Anttila sanoo.
MONI HALUAISI ENEMMÄN TÖITÄ
– Meillä Suomessa on noin 400 000 ihmistä, jotka haluaisivat tehdä enemmän töitä, siis täysipäiväistä ja vuoden ympäri jatkuvaa työtä, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti Mikko Jakonen Jyväskylän yliopistosta.
Tilastot kertovat, että noin 170 000 ihmistä saa vuodessa soviteltua päivärahaa, reilu 60 000 saa asumistukea ja noin 10 000 saa toimeentulotukea työssäkäynnistä huolimatta. Työssäkäyvien köyhyys koskettaa noin 60 000 suomalaista, ja jopa 200 000 suomalaista on työssäkäynnistä huolimatta pienituloisuusriskissä.
– Perimmäinen syy on osa-aikatyössä, jossa työtunteja ei aina ole riittävästi. Tämä koskee erityisesti naisenemmistöisiä palvelualoja, Jakonen sanoo.
Taustalla on myös yksinyrittäjyyden, nollatuntisopimusten ja vuokratyön yleistyminen.
Jakonen johtaa Työssäkäyvät köyhät jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa ‑projektia, jossa on tavoitteena tuottaa entistä kuvaavampaa tietoa työssäkäyvien köyhyydestä. Tutkimukselle on tarvetta, sillä uudet työelämän ilmiöt eivät näy kovin selvästi tilastoissa.
OSA-AIKATYÖT UUSJAKOON
Jakonen arvioi, että pienien palkkojen korottaminen radikaalisti voi olla vaikeaa. Paremmat mahdollisuudet on kohdentaa osa-aikainen työ nykyistä paremmin.
– Työlainsäädännössä sanotaan suoraan, että kun työpaikassa on lisätyön tarve, työtä pitäisi ensimmäisenä tarjota osa-aikaisille. Tämä ei aina toteudu varsinkaan kaupan alalla, Jakonen sanoo.
Kysymys on siitä, miten saataisiin täyspäiväisiä töitä niille, jotka haluavat enemmän töitä.
Elämäntilanteet ovat erilaisia: opiskelijalle osa-aikatyö voi olla juuri oikea työn muoto, mutta yksinhuoltajalle osa-aikaisuus voi tarkoittaa köyhyysrajan alle putoamista.
– Kysymys on siitä, miten saataisiin täyspäiväisiä töitä niille, jotka haluavat enemmän töitä, Jakonen sanoo.
Osa-aikatöiden nykyistä parempi kohdennus ei välttämättä maksa työnantajalle mitään, joten aiheeseen liittyvä ohjaus voisi onnistua työehtosopimusneuvottelujen kautta. Myös lainsäädännön määräysten nykyistä tarkempi valvonta voi auttaa.
TAUSTALLA ISO RAKENNEMUUTOS
Osa-aikaisten töiden ja epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen voi olla ilmiö, jonka kanssa on jatkossa tultava toimeen.
Töiden ulkoistaminen, alihankinnan lisääntyminen ja digitalisaation mahdollistamat uudet työjärjestelyt tuskin ovat poistumassa. Tulevaisuudenkuvana voi olla, että yhä useampi tekee läpi työuransa erilaisia pätkätöitä.
– Tämä on hidas työmarkkinoiden rakennemuutos, joka ei johdu vain siitä, että työnantajat olisivat ahneita tai lainsäädäntö olisi huono tai ammattiliitot olisivat heikkoja, Jakonen pohtii.
Kysymys on myös siitä, miten paljon yhteiskunta on valmis ottamaan rakennemuutoksen kustannuksia itselleen.
– Tietyllä tavoin on jo hyväksytty, että enenevässä määrin riittämättömistä palkoista syntyy kustannusta valtiolle, Jakonen sanoo.
