Jari Nilo­saari: Ideo­lo­gi­nen vai asia­poh­jai­nen syksy?

Otsi­kon kysy­mystä on hyvä pohtia nyt, kun palai­lemme lomilta ja aloi­tamme työn­täy­tei­sen jakson. Edel­li­nen työeh­to­so­pi­mus­ten neuvot­te­lu­kausi opetti, miten ideo­lo­gialla höys­te­tyt neuvot­te­lu­ta­voit­teet ja ‑tavat vievät seka­sor­ron partaalle. Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry perusti uuden yhdis­tyk­sen neuvot­te­le­maan työeh­doista ja Metsä­teol­li­suus ry lopetti työeh­to­so­pi­mus­ten tekemisen.

Muutok­set ajoi­vat useat työpai­kat todella vaike­aan saumaan sekä kustan­nuk­set kasvuun. Mekaa­ni­sen metsä­teol­li­suu­den yrityk­set joutui­vat osta­maan yritys­koh­tai­siin tes-neuvot­te­lui­hin laki­toi­mis­to­jen palve­luita, joiden arvo oli käytän­nössä jopa olema­ton osaa­mis­va­jeen vuoksi. Työnan­ta­ja­puo­lella toimit­tiin näin ideo­lo­gian takia ja halut­tiin olla ”edel­lä­kä­vi­jöitä” palaa­malla vuosi­kym­me­niä taak­se­päin työmarkkinatilanteessa.

Metsä­teol­li­suu­dessa Pape­ri­lii­ton sekä sen jäsen­ten törkeä kohtelu koko neuvot­te­lu­pro­ses­sin ajan valoi tais­te­lu­tah­toa koko ay-kent­tään. Tämä heijas­tui myös Teol­li­suus­lii­ton jäse­niin sekä työpaik­koi­hin, joiden hyvä järjes­täy­ty­mi­nen mahdol­listi työeh­to­so­pi­mus­ten synnyn.

Haluan kään­tää katseet tule­vaan työeh­to­so­pi­mus­kier­rok­seen, jonka ohella meillä on muita­kin huolia. Korona ei ole ohi, vaan jää kier­tä­mään maail­maa, inflaa­tio lauk­kaa kovaa vauh­tia, ilmasto lämpe­nee ja ener­gian saata­vuus heik­ke­nee. Jos työnan­ta­ja­jär­jes­töt halua­vat tässä tilan­teessa sotkea alka­massa olevat palk­ka­neu­vot­te­lut ideo­lo­gian vuoksi, järky­tyn heidän jäärä­päi­syy­des­tään ja tyhmyy­des­tään. Toivon, että rikkova ideo­lo­gia heite­tään nyt syrjään ja puhu­taan asiapohjalta.

Toivon, että rikkova ideo­lo­gia heite­tään nyt syrjään ja puhu­taan asiapohjalta.

Teol­li­suus­liit­to­lai­set ovat vuosi­kausia olleet vastuul­li­sia edel­lä­kä­vi­jöitä, mitä on käytetty hyväksi, liikaa­kin. Kun muut liitot sito­vat oman neuvot­te­lu­tu­lok­sensa Teol­li­suus­lii­ton neuvot­te­lu­tu­lok­seen, ulkois­ta­vat ne niin neuvot­te­lut kuin mahdol­li­set työmark­ki­na­häi­riöt­kin toisen liiton jäse­nien vastuulle.

Ei kuulosta hyvältä, mutta näillä faktoilla mennään. Odotan seuraa­vasta kier­rok­sesta jälleen, ei vaikeaa, vaan erit­täin vaikeaa lauk­kaa­van inflaa­tion vuoksi. Puolus­tamme omia jäse­niämme, se on syytä muistaa.

Teol­li­suus­lii­ton uudet toiminta-alueet ovat hahmot­tu­neet, ja alue­kes­kuk­set eri puolella Suomea alka­vat olla isku­kun­nossa. Aluei­den toimit­si­jat tutus­tu­vat hyvää vauh­tia työpaik­koi­hin sekä aktii­vei­hin ja luovat suhteita pitkälle tule­vai­suu­teen. Luot­ta­mus­mies­ten ja valtuu­tet­tu­jen sekä muiden aktii­vien on hyvä ottaa yhteyttä alue­kes­kuk­sien henki­lö­kun­taan ja sopia tapaa­mi­sia. Tapaa­mi­sissa voi keskus­tella jäsen­ten toiveista, edun­val­von­nasta ja tavoista viedä hyvän järjes­täy­ty­mi­sen sano­maa eteenpäin.

Me kaikki tarvit­semme tukea, jotta pääsemme hyvän teke­mi­sen tilaan. Tämä kaikki on valmis­tau­tu­mista tule­vai­suu­teen ja haas­tei­den kohtaa­mi­seen. Hyvää alka­vaa syksyä kaikille, niin henki­lö­kun­nalle kuin jäse­nille. Suurinta voimaa ei saavu­teta yksin, vaan yhdessä tekemällä!

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton 2. varapuheenjohtaja.