Liiman valmistuksessa työskentelevä tuotantotyöntekijä Mika Järvinen laittaa vaahdonestoainetta sekoittajaan.
Liiman valmistuksessa työskentelevä tuotantotyöntekijä Mika Järvinen vie vaahdonestoainetta sekoittajaan.

Liima yhdis­tää Kiil­lon tehtailla

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Yli sata tuotan­to­työn­te­ki­jää valmis­taa Kiil­lon tehtailla Lempää­län Sääks­jär­vellä liimoja, laas­teja ja tasoit­teita. Työpaikka Kiil­lolla on haluttu, koska työnan­taja pitää työn­te­ki­jöis­tään hyvää huolta.

Hento liiman haju leijai­lee vastaan Kiil­lon poly­me­roin­ti­lai­tok­sen rappu­käy­tä­vässä Lempää­lässä. Poly­me­roija Jarmo Alto­nen on pyöräil­lyt töihin kuudeksi.

– Viime viikolla työka­ve­rit lait­toi­vat jugurt­ti­pur­kista räpät­ti­miä polku­pyö­räni pinnoi­hin. Kyllä huumori kuuluu työpäi­vään, Alto­nen toteaa.

Hän poly­me­roi jokai­sessa työvuo­ros­saan 10 000 kiloa disper­siota eli liiman sideainetta.

– Kemia on ihmeel­listä. Jokai­nen ajo on erilai­nen. Käytän samoja raaka-aineita joka päivä, mutta ne käyt­täy­ty­vät aina eri lailla.

Kiillon laastitehtaan siilot kohoavat yli 40 metrin korkeuteen Lempäälän Sääksjärvellä.
Kiil­lon laas­ti­teh­taan siilot kohoa­vat yli 40 metrin korkeu­teen Lempää­län Sääksjärvellä.

Kun prosessi on valmis, Alto­nen siir­tää disper­sion reak­to­rista jääh­dy­tys­säi­li­öön. Siellä se on kahdek­san tuntia ennen kuin se siir­re­tään putkia pitkin liimatehtaaseen.

–Tämä on pääasiassa valvo­mo­työtä. Liikun työvuo­ron aikana vain puoli tuntia, kun käyn pese­mässä reak­to­rin. Liik­kua pitää sitten töiden jälkeen.

Työnan­taja tarjoaa tennistä, pade­lia, jääkiek­koa, sählyä, lento­pal­loa ja joogaa, mutta Altosta ei ole viime vuosina tree­neissä näkynyt.

– Polvet vähän juilii. Ensin leikat­tiin toinen ja nyt kiukut­te­lee toinen.

Kiek­kot­ree­nien sijaan Alto­nen käy kerran viikossa työnan­ta­jan kustan­ta­massa fysio­te­ra­piassa. Siitä on ollut apua, hän sanoo. Lisäksi Alto­nen metsäs­tää ja golfaa.

– Pistin koko e‑passini golfiin, Alto­nen sanoo ja kertoo, että Kiilto tukee työn­te­ki­jöi­densä liikunta- ja kult­tuu­ri­har­ras­tuk­sia jopa 400 eurolla vuodessa.

polymeroija Jarmo Altonen.
”Työmatka on lyhyt, ja täällä on hyvät työka­ve­rit ja edut. Olen viih­ty­nyt”, sanoo vuodesta 2004 Kiil­lolla työs­ken­nel­lyt poly­me­roija Jarmo Altonen.

“OPIN JOKA PÄIVÄ UUTTA”

Liima­teh­taan toisessa kerrok­sessa tuotan­to­työn­te­kijä Mika Järvi­nen valut­taa liiman side­ai­netta sekoit­ta­jaan isosta IBC-kontista. Tällä kertaa sitä tarvi­taan 340 kiloa.

– Sekoi­tamme raaka-aineet resep­tin mukaan. Osa tulee putkia pitkin ja osa on konteissa. Resep­teissä lukee myös, millä nopeuk­silla liimaa sekoi­te­taan ja kuinka kauan.

Järvi­nen on työs­ken­nel­lyt Kiil­lolla 21 vuotta. Hän aloitti pakkaa­mossa armei­jan jälkeen ja suoritti ensim­mäi­sinä työvuo­si­naan kemian ammattitutkinnon.

– Se oli työpai­kan järjes­tämä koulu­tus. Sain siitä ammat­ti­tai­don ja siir­ryin sitten pakkaa­mosta liiman­val­mis­tuk­seen vuonna 2004, Järvi­nen kertoo.

Opin joka päivä jotain uutta, ja haas­teet­kin lisään­tyi­vät pari vuotta sitten, kun aloi­tin liiman valmis­tuk­sen kymppinä.

Hän on viih­ty­nyt Kiil­lolla hyvin eikä suun­nit­tele vaih­ta­vansa työpaikkaa.

– Työ on mielen­kiin­toista. Opin joka päivä jotain uutta, ja haas­teet­kin lisään­tyi­vät pari vuotta sitten, kun aloi­tin liiman valmis­tuk­sen kymppinä.

Järvi­nen sulkee sekoit­ta­jan luukun, ja kone aloit­taa työnsä. Kun raaka-aineet ovat sekoit­tu­neet tasai­seksi liimaksi, Järvi­nen ottaa siitä näytteen.

– Laadun­val­von­ta­la­bo­ra­to­rio tutkii sen ja antaa liimalle pakkaus­lu­van, jos väri, visko­si­teetti ja ph-arvo ovat oikeissa rajoissa, hän kertoo.

Tuotantotyöntekijä Mika Järvinen laskee liiman sideainetta sekoittajaan.
Tuotan­to­työn­te­kijä Mika Järvi­nen laskee liiman side­ai­netta sekoittajaan.

UUSI KULJETIN TOI JOULUN

Ennen kuin liimat voidaan pakata, pitää niille vara­tut astiat etike­töidä. Tuotan­to­työn­te­kijä Laura Suomi­nen syöt­tää harmaita 15 litran suora­kai­deas­tioita lavalta upouu­den kuljet­ti­men kitaan.

– Kun tämä uusi kone tuli helmi­kuussa, olin kuin lapsi joulu­aat­tona. En meinan­nut malt­taa kotiin lähteä, Suomi­nen sanoo.

Eikä aikaa­kaan, kun astiat jo vilis­tä­vät linjas­toa pitkin, ja etike­töin­ti­kone lätkii tarrat niiden molem­piin poskiin.

– Uusi kulje­tin sääs­tää olka­päitä. Se oli työnan­ta­jan toive­kin, että sairas­pois­sao­loja olisi vähem­män, kun kone hoitaa fyysi­sim­män osuu­den, tuotan­to­työn­te­kijä Sari Vuori sanoo ja pinoaa linjas­ton toisessa päässä astioita lavalle.

Tuotantotyöntekijät Laura Suominen (vas.) ja Sari Vuori vaihtavat uudet etiketit etiketöintikoneelle.
Tuotan­to­työn­te­ki­jät Laura Suomi­nen (vas.) ja Sari Vuori vaih­ta­vat uudet etike­tit etiketöintikoneelle.

Lähi­päi­vinä niihin paka­taan NoWo-seinäliimaa.

– Yritämme olla kaksi päivää tuotan­toa edellä.

Vuori pääsi Kiil­lolle töihin työhar­joit­te­lun jälkeen vuonna 2000. Sitä ennen hän työs­ken­teli Viialan nahka­teh­taalla, kunnes se teki konkurs­sin vuonna 1995.

– Sen jälkeen olin lasten kanssa kotona, kunnes kuopus täytti kolme.

Vuoren mukaan väki viih­tyy Kiil­lolla, eivätkä 30–40 vuoden työurat ole harvinaisia.

– Kiil­lon yksi vahvuus on, että täällä voi tehdä päivä­työtä ja viikon­lo­put ovat vapaat. Ketään ei runnota kahteen vuoroon. Pakkaa­mos­sa­kin teemme aamua, päivää ja iltaa.

Kiil­lon yksi vahvuus on, että täällä voi tehdä päivä­työtä ja viikon­lo­put ovat vapaat.

Myös Laura Suomi­nen kiit­te­lee työnan­ta­jaa joustavaksi.

– Pelaan amerik­ka­laista jalka­pal­loa ja pääsen käymään hyvin tree­neissä. Eten­kin pelejä edel­tä­vät tree­nit ovat tosi tärkeät.

TAUOT SAA PITÄÄ

Seinä­lii­mae­rää varten tarvi­taan 330 astiaa. Koneen mukaan yksi astia puut­tuu, Suomi­nen toteaa.

– Varmaan yksi puut­tuu, vastaa Vuori, joka on pitä­nyt astioista lukua.

Niinpä linjas­tolta tulee vielä yksi astia.

– Vaikka tääl­lä­kin on kiirettä, saan kuiten­kin pitää tauot. Työ on parem­min rytmi­tet­tyä kuin edel­li­sessä työpai­kas­sani piene­läinkli­ni­kalla, Suomi­nen sanoo.

Siellä hän uupui ja päätti vaih­taa alaa.

– Opis­ke­lin Valkea­kos­ken ammat­tio­pis­tossa proses­si­teol­li­suutta. Olin pape­ri­puo­lella, mutta tein samalla kemian­kin pape­rit, jotta pystyn hake­maan töitä kummal­ta­kin puolelta.

Yhdentoista maissa Laura Suominen (vas.) ja Sari Vuori suuntaavat lounaalle.
Yhden­toista maissa Laura Suomi­nen (vas.) ja Sari Vuori suun­taa­vat lounaalle. ”Yleensä meille tulee näihin aikoi­hin valmis­tuk­sesta uudet työkor­tit ja sitten tiedämme, mitä teemme loppu­päi­vän ja seuraa­van aamun”, Vuori kertoo.

Suomi­nen sai vaki­tui­sen paikan Kiil­lolta viime syksynä harjoit­te­lun ja oppi­so­pi­muk­sen kautta. Nyt hän opis­ke­lee Kiil­lon sisäi­sessä koulu­tuk­sessa turvallisuusvalvojaksi.

– Palkka voisi aina olla parempi, mutta omalla aktii­vi­suu­della siihen voi vaikut­taa. Jos haluaa, voi opetella uutta. Palk­ka­luokka nousee sen mukaan, mitä enem­män osaa.

Kun Suomi­nen aloitti klinik­kae­läin­hoi­ta­jana, hänen palk­kansa oli 1 100 euroa kuussa.

– Kymme­nessä vuodessa sain sen sellai­selle tasolle, jonka saavu­tin täällä kahdessa vuodessa. Minusta on ihan outoa, että minulla on säästötili.

Alan­vaihto kannatti myös ihmis­suh­tei­den kannalta. Kiil­lolta löytyi uusia ystä­viä ja mies.

– Liima yhdis­tää, Suomi­nen vitsailee.

"Meillä on tuotannossa 17 naista, joista suurin osa työskentelee täällä pakkaamossa", kertoo pääluottamusmies Paula Järvinen.
Pääluot­ta­mus­mies, tuotan­to­työn­te­kijä Paula Järvi­nen pakkaa tasoi­te­ta­pet­ti­lii­maa viiden litran suora­kai­deas­tioi­hin. Liima­pak­kaus­ten koot vaih­te­le­vat litrasta tuhanteen.

TUOTANNOSSA VALTAOSA MIEHIÄ

Seinän toisella puolella pääluot­ta­mus­mies, tuotan­to­työn­te­kijä Paula Järvi­nen valmis­tau­tuu laske­maan tasoi­te­ta­pet­ti­lii­maa suorakaideastioihin.

– Olen nyt toista vuotta pääluot­ta­mus­mie­henä. Asetuin ehdolle, koska halusin vaikut­taa työhy­vin­voin­tiin, tasa-arvoon ja yhden­ver­tai­suu­teen, hän sanoo.

Järvi­nen tuli Kiil­lolle 20 vuotta sitten liiman­val­mis­tuk­sessa työs­ken­te­le­vän veljensä Mika Järvi­sen jalanjäljissä.

– Alkuun olin kesät kotona. Vaki­tui­sena aloi­tin vuonna 2007. Sittem­min toinen­kin veljis­täni päätyi tänne. Hän tosin oli välillä viisi vuotta pois, mutta palasi viime syksynä.

Asetuin ehdolle, koska halusin vaikut­taa työhy­vin­voin­tiin, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen.

Kiilto työl­lis­tää Lempää­lässä lähes 120 tuotan­to­työn­te­ki­jää. Järjes­täy­ty­mi­saste on yli 80 prosent­tia. Työn­te­ki­jöistä valtaosa on miehiä.

– Meillä on tuotan­nossa 17 naista. Heistä kaksi työs­ken­te­lee liiman­val­mis­tuk­sessa, yksi laas­ti­teh­taalla ja loput täällä pakkaa­mossa, Järvi­nen kertoo.

Hän toimii myös Fors­san lattia­ta­soi­teyk­si­kön ja Vantaan varas­ton pääluot­ta­mus­mie­henä. Niissä työs­ken­te­lee yhteensä yhdek­sän ihmistä.

Kiil­lon Lempää­län-tehtai­den työn­te­ki­jät kuulu­vat ammat­tio­sasto 509:ään eli Tekno-Kemia Lempäälään.

– Olemme järjes­tä­mässä nimi­kil­pai­lua, jotta saamme ammat­tio­sas­tolle kuvaa­vam­man nimen, Järvi­nen kertoo.

 

Tuotantotyöntekijä Mika Järvensivu
Tuotan­to­työn­te­kijä Mika Järven­sivu on yksi laas­ti­teh­taan viides­tä­toista työn­te­ki­jästä. Hän siir­tyi Kiil­lolle varas­to­hom­mista syksyllä 2017.

”Yhteistä kemiaa”

Liima­teh­taan lisäksi Kiil­lolla on Lempää­lässä toinen­kin tehdas. Se sijait­see kiven­hei­ton päässä vanhan Tampe­reen­tien toisella puolella.

Siellä tehdään sauma­laas­teja ja tasoit­teita rauta­kaup­poi­hin ja urakoit­si­joille. Vuonna 2006 valmis­tu­neen tehtaan siilot kohoa­vat 43 metrin korkeu­teen. Siiloista raaka-aine annos­tel­laan vaako­jen kautta sekoit­ta­jaan ja jaetaan pakkauslinjastoille.

Yhdellä linjas­toista työs­ken­te­lee tuotan­to­työn­te­kijä Mika Järven­sivu työpa­rinsa Juha Timo­sen kanssa.

– Pakkaamme parhail­laan tumman­har­maata lattia­sau­ma­laas­tia suur­sä­keistä kymme­nen kilon ämpä­rei­hin, Järven­sivu kertoo.

Hän valvoo linjas­ton häntä­päätä. Siellä kone pudot­taa laas­tin ämpä­riin, lait­taa kannen päälle ja lyö tarran ämpä­rin kylkeen.

– Olin aina ollut kiin­nos­tu­nut tule­maan tänne töihin, koska asun lähellä ja olin kuul­lut Kiil­losta pelk­kää hyvää, mutta en pääs­syt, Järven­sivu sanoo ja pinoaa ämpä­reitä trukkilavalle.

Toivot­ta­vasti minun ei tarvitse koskaan vaih­taa työpaikkaa.

Vajaa viisi vuotta sitten tärp­päsi. Järven­sivu kuuli kave­ril­taan, että Kiil­lolle haetaan työn­te­ki­jöitä ja sai tältä suositukset.

– Tämä on paras työpaikka, missä olen ollut. Työnan­taja on reilu ja pitää huolta työn­te­ki­jöi­den terveydestä.

Järven­sivu arvos­taa myös työnan­ta­jan tarjoa­mia harras­tus­mah­dol­li­suuk­sia, vaikka ei pien­ten lasten isänä olekaan niitä ehti­nyt viime vuosina juuri hyödyn­tää. Maalis­kuussa hän kuiten­kin osal­lis­tui työpai­kan pilkkikisoihin.

– Se oli kyllä mukava tapah­tuma. Kaikki yhtei­nen teke­mi­nen on plus­saa. Se antaa paljon hyviä koke­muk­sia ja luo yhteistä kemiaa.

Kun lavalla on 44 ämpä­riä, Järven­sivu hakee trukin, siir­tää lavan varas­toon odot­ta­maan kyytiä maail­malle ja palaa takai­sin linjas­tolle uuden lavan kanssa.

– Toivot­ta­vasti minun ei tarvitse koskaan vaih­taa työpaikkaa.

 

työsuojeluvaltuutettu, sähköasentaja Aleksi Saarinen
”Liuo­tin­poh­jai­set tulos­tin­mus­teet eivät ole kovin terveel­li­siä. Taval­li­set kumi­hans­kat sula­vat hetkessä, ja haju­kin on pistävä. Alku­vuo­desta saimme etike­töin­tiin liuo­tin­va­paan muste­suih­ku­tu­los­ti­men ja samalla sain puhut­tua, että uusimme tulos­ti­met muual­la­kin”, kertoo työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, sähkö­asen­taja Aleksi Saarinen.

SUOJAIMET KÄYTTÖÖN

Viimei­set kolme vuotta Kiil­lolla on kehi­tetty erityi­sesti kone­tur­val­li­suutta, kertoo työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Aleksi Saari­nen.

– Koneita on päivi­tetty ja vanhoja koneita, joita ei ole pystytty teke­mään turval­li­siksi, on hävi­tetty. Vanhim­mat käytöstä pois­te­tut koneet ovat olleet 1980-luvulta.

Saari­nen työs­ken­te­lee sähkö­asen­ta­jana kunnos­sa­pi­dossa. Hän toimii nyt toista kautta työsuojeluvaltuutettuna.

– Siksi minä tähän lähdin­kin, kun työtur­val­li­suus kuuluu myös omaan ammat­tiini. Nyt pystyn vaikut­ta­maan siihen entistä enemmän.

Seuraa­vaksi kehi­tämme työer­go­no­miaa, ja työn­te­ki­jöi­den suojain­kou­lu­tuk­set alkoi­vat maaliskuussa.

Työnan­taja suhtau­tuu Saari­sen mukaan posi­tii­vi­sesti hänen ehdo­tuk­siinsa, mutta jos niistä aiheu­tuu isoja kustan­nuk­sia, eivät ehdo­tuk­set tahdo edetä.

– Seuraa­vaksi kehi­tämme työer­go­no­miaa, ja työn­te­ki­jöi­den suojain­kou­lu­tuk­set alkoi­vat maalis­kuussa. Suojain­toi­mit­ta­jan koulut­taja käy joka osastolla.

Työn­te­ki­jät käyt­tä­vät suoja­la­seja tunnol­li­sesti, mutta hengi­tys­suo­jai­met ja paksut kumi­hans­kat tuppaa­vat osalta unoh­tu­maan, Saari­nen sanoo.

– Suojai­mia on kaikki kaapit aina vääräl­lään. Olen muis­tut­ta­nut esimie­hiä, että he vahti­si­vat suojain­ten käyt­töä parem­min. Valvonta on kuiten­kin heidän vastuullaan.

Kiillon Lempäälän-tehtaiden katoille on asennettu runsaat 3 000 aurinkopaneelia.
Kiil­lon Lempää­län-tehtai­den katoille on asen­nettu runsaat 3 000 aurin­ko­pa­nee­lia. Ne tuot­ta­vat vuodessa noin 800 000 kWh sähköä, mikä vastaa noin 15 prosent­tia tehtai­den vuotui­sesta sähkön­ku­lu­tuk­sesta. Yhtiön johto on linjan­nut, että Kiilto käyt­tää vuonna 2028 vain uusiu­tu­vaa energiaa.

KIILTO OY

PERUSTETTU 1919
KOTIPAIKKA Lempäälä
PÄÄOMISTAJAT Erkki Solja ja lapset Eeva ja Ville Solja
TUOTANTO Teol­li­suu­den liimat, palo­nes­to­tuot­teet ja raken­ta­mi­sen tuot­teet kuten laas­tit, tasoit­teet ja lattiapäällysteet

HENKILÖSTÖ 214 työn­te­ki­jää, joista tuotan­nossa 117
LIIKEVAIHTO 70,3 miljoo­naa (2020)