Liima yhdistää Kiillon tehtailla

Hento liiman haju leijailee vastaan Kiillon polymerointilaitoksen rappukäytävässä Lempäälässä. Polymeroija Jarmo Altonen on pyöräillyt töihin kuudeksi.

– Viime viikolla työkaverit laittoivat jugurttipurkista räpättimiä polkupyöräni pinnoihin. Kyllä huumori kuuluu työpäivään, Altonen toteaa.

Hän polymeroi jokaisessa työvuorossaan 10 000 kiloa dispersiota eli liiman sideainetta.

– Kemia on ihmeellistä. Jokainen ajo on erilainen. Käytän samoja raaka-aineita joka päivä, mutta ne käyttäytyvät aina eri lailla.

Kun prosessi on valmis, Altonen siirtää dispersion reaktorista jäähdytyssäiliöön. Siellä se on kahdeksan tuntia ennen kuin se siirretään putkia pitkin liimatehtaaseen.

–Tämä on pääasiassa valvomotyötä. Liikun työvuoron aikana vain puoli tuntia, kun käyn pesemässä reaktorin. Liikkua pitää sitten töiden jälkeen.

Työnantaja tarjoaa tennistä, padelia, jääkiekkoa, sählyä, lentopalloa ja joogaa, mutta Altosta ei ole viime vuosina treeneissä näkynyt.

– Polvet vähän juilii. Ensin leikattiin toinen ja nyt kiukuttelee toinen.

Kiekkotreenien sijaan Altonen käy kerran viikossa työnantajan kustantamassa fysioterapiassa. Siitä on ollut apua, hän sanoo. Lisäksi Altonen metsästää ja golfaa.

– Pistin koko e-passini golfiin, Altonen sanoo ja kertoo, että Kiilto tukee työntekijöidensä liikunta- ja kulttuuriharrastuksia jopa 400 eurolla vuodessa.

“OPIN JOKA PÄIVÄ UUTTA”

Liimatehtaan toisessa kerroksessa tuotantotyöntekijä Mika Järvinen valuttaa liiman sideainetta sekoittajaan isosta IBC-kontista. Tällä kertaa sitä tarvitaan 340 kiloa.

– Sekoitamme raaka-aineet reseptin mukaan. Osa tulee putkia pitkin ja osa on konteissa. Resepteissä lukee myös, millä nopeuksilla liimaa sekoitetaan ja kuinka kauan.

Järvinen on työskennellyt Kiillolla 21 vuotta. Hän aloitti pakkaamossa armeijan jälkeen ja suoritti ensimmäisinä työvuosinaan kemian ammattitutkinnon.

– Se oli työpaikan järjestämä koulutus. Sain siitä ammattitaidon ja siirryin sitten pakkaamosta liimanvalmistukseen vuonna 2004, Järvinen kertoo.

Opin joka päivä jotain uutta, ja haasteetkin lisääntyivät pari vuotta sitten, kun aloitin liiman valmistuksen kymppinä.

Hän on viihtynyt Kiillolla hyvin eikä suunnittele vaihtavansa työpaikkaa.

– Työ on mielenkiintoista. Opin joka päivä jotain uutta, ja haasteetkin lisääntyivät pari vuotta sitten, kun aloitin liiman valmistuksen kymppinä.

Järvinen sulkee sekoittajan luukun, ja kone aloittaa työnsä. Kun raaka-aineet ovat sekoittuneet tasaiseksi liimaksi, Järvinen ottaa siitä näytteen.

– Laadunvalvontalaboratorio tutkii sen ja antaa liimalle pakkausluvan, jos väri, viskositeetti ja ph-arvo ovat oikeissa rajoissa, hän kertoo.

UUSI KULJETIN TOI JOULUN

Ennen kuin liimat voidaan pakata, pitää niille varatut astiat etiketöidä. Tuotantotyöntekijä Laura Suominen syöttää harmaita 15 litran suorakaideastioita lavalta upouuden kuljettimen kitaan.

– Kun tämä uusi kone tuli helmikuussa, olin kuin lapsi jouluaattona. En meinannut malttaa kotiin lähteä, Suominen sanoo.

Eikä aikaakaan, kun astiat jo vilistävät linjastoa pitkin, ja etiketöintikone lätkii tarrat niiden molempiin poskiin.

– Uusi kuljetin säästää olkapäitä. Se oli työnantajan toivekin, että sairaspoissaoloja olisi vähemmän, kun kone hoitaa fyysisimmän osuuden, tuotantotyöntekijä Sari Vuori sanoo ja pinoaa linjaston toisessa päässä astioita lavalle.

Lähipäivinä niihin pakataan NoWo-seinäliimaa.

– Yritämme olla kaksi päivää tuotantoa edellä.

Vuori pääsi Kiillolle töihin työharjoittelun jälkeen vuonna 2000. Sitä ennen hän työskenteli Viialan nahkatehtaalla, kunnes se teki konkurssin vuonna 1995.

– Sen jälkeen olin lasten kanssa kotona, kunnes kuopus täytti kolme.

Vuoren mukaan väki viihtyy Kiillolla, eivätkä 30–40 vuoden työurat ole harvinaisia.

– Kiillon yksi vahvuus on, että täällä voi tehdä päivätyötä ja viikonloput ovat vapaat. Ketään ei runnota kahteen vuoroon. Pakkaamossakin teemme aamua, päivää ja iltaa.

Kiillon yksi vahvuus on, että täällä voi tehdä päivätyötä ja viikonloput ovat vapaat.

Myös Laura Suominen kiittelee työnantajaa joustavaksi.

– Pelaan amerikkalaista jalkapalloa ja pääsen käymään hyvin treeneissä. Etenkin pelejä edeltävät treenit ovat tosi tärkeät.

TAUOT SAA PITÄÄ

Seinäliimaerää varten tarvitaan 330 astiaa. Koneen mukaan yksi astia puuttuu, Suominen toteaa.

– Varmaan yksi puuttuu, vastaa Vuori, joka on pitänyt astioista lukua.

Niinpä linjastolta tulee vielä yksi astia.

– Vaikka täälläkin on kiirettä, saan kuitenkin pitää tauot. Työ on paremmin rytmitettyä kuin edellisessä työpaikassani pieneläinklinikalla, Suominen sanoo.

Siellä hän uupui ja päätti vaihtaa alaa.

– Opiskelin Valkeakosken ammattiopistossa prosessiteollisuutta. Olin paperipuolella, mutta tein samalla kemiankin paperit, jotta pystyn hakemaan töitä kummaltakin puolelta.

Suominen sai vakituisen paikan Kiillolta viime syksynä harjoittelun ja oppisopimuksen kautta. Nyt hän opiskelee Kiillon sisäisessä koulutuksessa turvallisuusvalvojaksi.

– Palkka voisi aina olla parempi, mutta omalla aktiivisuudella siihen voi vaikuttaa. Jos haluaa, voi opetella uutta. Palkkaluokka nousee sen mukaan, mitä enemmän osaa.

Kun Suominen aloitti klinikkaeläinhoitajana, hänen palkkansa oli 1 100 euroa kuussa.

– Kymmenessä vuodessa sain sen sellaiselle tasolle, jonka saavutin täällä kahdessa vuodessa. Minusta on ihan outoa, että minulla on säästötili.

Alanvaihto kannatti myös ihmissuhteiden kannalta. Kiillolta löytyi uusia ystäviä ja mies.

– Liima yhdistää, Suominen vitsailee.

TUOTANNOSSA VALTAOSA MIEHIÄ

Seinän toisella puolella pääluottamusmies, tuotantotyöntekijä Paula Järvinen valmistautuu laskemaan tasoitetapettiliimaa suorakaideastioihin.

– Olen nyt toista vuotta pääluottamusmiehenä. Asetuin ehdolle, koska halusin vaikuttaa työhyvinvointiin, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, hän sanoo.

Järvinen tuli Kiillolle 20 vuotta sitten liimanvalmistuksessa työskentelevän veljensä Mika Järvisen jalanjäljissä.

– Alkuun olin kesät kotona. Vakituisena aloitin vuonna 2007. Sittemmin toinenkin veljistäni päätyi tänne. Hän tosin oli välillä viisi vuotta pois, mutta palasi viime syksynä.

Asetuin ehdolle, koska halusin vaikuttaa työhyvinvointiin, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen.

Kiilto työllistää Lempäälässä lähes 120 tuotantotyöntekijää. Järjestäytymisaste on yli 80 prosenttia. Työntekijöistä valtaosa on miehiä.

– Meillä on tuotannossa 17 naista. Heistä kaksi työskentelee liimanvalmistuksessa, yksi laastitehtaalla ja loput täällä pakkaamossa, Järvinen kertoo.

Hän toimii myös Forssan lattiatasoiteyksikön ja Vantaan varaston pääluottamusmiehenä. Niissä työskentelee yhteensä yhdeksän ihmistä.

Kiillon Lempäälän-tehtaiden työntekijät kuuluvat ammattiosasto 509:ään eli Tekno-Kemia Lempäälään.

– Olemme järjestämässä nimikilpailua, jotta saamme ammattiosastolle kuvaavamman nimen, Järvinen kertoo.

”Yhteistä kemiaa”

Liimatehtaan lisäksi Kiillolla on Lempäälässä toinenkin tehdas. Se sijaitsee kivenheiton päässä vanhan Tampereentien toisella puolella.

Siellä tehdään saumalaasteja ja tasoitteita rautakauppoihin ja urakoitsijoille. Vuonna 2006 valmistuneen tehtaan siilot kohoavat 43 metrin korkeuteen. Siiloista raaka-aine annostellaan vaakojen kautta sekoittajaan ja jaetaan pakkauslinjastoille.

Yhdellä linjastoista työskentelee tuotantotyöntekijä Mika Järvensivu työparinsa Juha Timosen kanssa.

– Pakkaamme parhaillaan tummanharmaata lattiasaumalaastia suursäkeistä kymmenen kilon ämpäreihin, Järvensivu kertoo.

Hän valvoo linjaston häntäpäätä. Siellä kone pudottaa laastin ämpäriin, laittaa kannen päälle ja lyö tarran ämpärin kylkeen.

– Olin aina ollut kiinnostunut tulemaan tänne töihin, koska asun lähellä ja olin kuullut Kiillosta pelkkää hyvää, mutta en päässyt, Järvensivu sanoo ja pinoaa ämpäreitä trukkilavalle.

Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan vaihtaa työpaikkaa.

Vajaa viisi vuotta sitten tärppäsi. Järvensivu kuuli kaveriltaan, että Kiillolle haetaan työntekijöitä ja sai tältä suositukset.

– Tämä on paras työpaikka, missä olen ollut. Työnantaja on reilu ja pitää huolta työntekijöiden terveydestä.

Järvensivu arvostaa myös työnantajan tarjoamia harrastusmahdollisuuksia, vaikka ei pienten lasten isänä olekaan niitä ehtinyt viime vuosina juuri hyödyntää. Maaliskuussa hän kuitenkin osallistui työpaikan pilkkikisoihin.

– Se oli kyllä mukava tapahtuma. Kaikki yhteinen tekeminen on plussaa. Se antaa paljon hyviä kokemuksia ja luo yhteistä kemiaa.

Kun lavalla on 44 ämpäriä, Järvensivu hakee trukin, siirtää lavan varastoon odottamaan kyytiä maailmalle ja palaa takaisin linjastolle uuden lavan kanssa.

– Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan vaihtaa työpaikkaa.

SUOJAIMET KÄYTTÖÖN

Viimeiset kolme vuotta Kiillolla on kehitetty erityisesti koneturvallisuutta, kertoo työsuojeluvaltuutettu Aleksi Saarinen.

– Koneita on päivitetty ja vanhoja koneita, joita ei ole pystytty tekemään turvallisiksi, on hävitetty. Vanhimmat käytöstä poistetut koneet ovat olleet 1980-luvulta.

Saarinen työskentelee sähköasentajana kunnossapidossa. Hän toimii nyt toista kautta työsuojeluvaltuutettuna.

– Siksi minä tähän lähdinkin, kun työturvallisuus kuuluu myös omaan ammattiini. Nyt pystyn vaikuttamaan siihen entistä enemmän.

Seuraavaksi kehitämme työergonomiaa, ja työntekijöiden suojainkoulutukset alkoivat maaliskuussa.

Työnantaja suhtautuu Saarisen mukaan positiivisesti hänen ehdotuksiinsa, mutta jos niistä aiheutuu isoja kustannuksia, eivät ehdotukset tahdo edetä.

– Seuraavaksi kehitämme työergonomiaa, ja työntekijöiden suojainkoulutukset alkoivat maaliskuussa. Suojaintoimittajan kouluttaja käy joka osastolla.

Työntekijät käyttävät suojalaseja tunnollisesti, mutta hengityssuojaimet ja paksut kumihanskat tuppaavat osalta unohtumaan, Saarinen sanoo.

– Suojaimia on kaikki kaapit aina väärällään. Olen muistuttanut esimiehiä, että he vahtisivat suojainten käyttöä paremmin. Valvonta on kuitenkin heidän vastuullaan.

KIILTO OY

PERUSTETTU 1919
KOTIPAIKKA Lempäälä
PÄÄOMISTAJAT Erkki Solja ja lapset Eeva ja Ville Solja
TUOTANTO Teollisuuden liimat, palonestotuotteet ja rakentamisen tuotteet kuten laastit, tasoitteet ja lattiapäällysteet
HENKILÖSTÖ 214 työntekijää, joista tuotannossa 117
LIIKEVAIHTO 70,3 miljoonaa (2020)