Korona tuli jäädäkseen

Korona­virus lähti leviä­mään ja alkoi nousta uutisot­si­koihin loppu­vuo­desta 2019. Maailman terveys­jär­jestö WHO julisti Covid-19-tartun­ta­taudin pande­miaksi 11.3.2020. Siitä lähtien korona on ohjannut yhteis­kun­tien toimintaa maail­man­laa­jui­sesti ja pysynyt sitkeästi julkisen keskus­telun yhtenä hallit­se­vana teemana.

Sairas­tu­misia ja ennen­ai­kaisia kuolemia aiheut­tanut sekä huolta ja epävar­muutta poikkeuk­sel­lisen paljon nostat­tanut pandemia on ajan oloon tullut tautina lääke­tie­teel­li­sesti paremmin ymmär­re­tyksi. Sen myötä taudin hallinta on edennyt parem­paan suuntaan.

Uusi tieto on enemmän lievit­tänyt epävar­muutta kuin lisännyt huolta. Rokotuksen ottaneet ovat saaneet suojan tautia vastaan niin, että kohdalle osues­saan tauti on lievempi kuin miksi se ilman rokotusta saattaisi äityä. Samalla viruksen aiheut­ta­maan riskiin on jo turrut­tukin. Se on ihmisille tyypil­linen tapa reagoida ja tottua ympäristön muutoksiin.

Korona on edelleen riski­te­ki­jänä jatku­vasti läsnä arjessa. Taudin vaaral­li­suus ei ole hävinnyt. Heti pande­mian alettua muodostui työelä­mässä selvä jako niihin palkan­saa­jiin, jotka voivat tehdä etätöitä ja niihin palkan­saa­jiin, jotka ovat sidot­tuja töiden tekemi­seen työnan­tajan osoit­ta­massa paikassa. Tausta on ymmär­ret­tävä. Tieto­työtä voi tehdä etänäkin, mutta terästä, autoja, biopolt­toai­neita tai höylättyä sahata­varaa on mahdo­tonta valmistaa omassa autotal­lissa tai olohuoneessa.

Korona on myös tulevai­suu­dessa riski, joka voidaan hallita vain yhteisvastuullisesti.

Tilas­to­kes­kuksen mukaan palkan­saa­jien kokema jännit­ty­nei­syys, hermos­tu­nei­suus ja ärtyi­syys ovat lisään­ty­neet koronan aikana. Lisäys on toteu­tunut myös työnte­ki­jöillä, joista 44 prosenttia raportoi viime vuonna edellä mainit­tuja kokemuksia. Muutos vuoteen 2018 verrat­tuna on melko suuri, 17 prosenttiyksikköä.

Koronan sairas­ta­misen ja pelon tiede­tään kasau­tuvan niille työnte­ki­jöille, joilla ei ole mahdol­li­suutta etätyöhön. Toisaalta korona­ra­joi­tus­toimet ovat heiken­tä­neet työnte­ki­jöiden toimeen­tuloa monilla aloilla ja työpai­koilla. Näillä perus­teilla on hyvä syy arvioida, että Tilas­to­kes­kuksen tutki­muk­sessa havaittu palkan­saa­jien henkisen hyvin­voinnin vähene­minen ei selity pois muilla tekijöillä, vaan on yhtey­dessä koronaan.

Tilan­teen purka­mi­seksi tarvi­taan toimen­pi­teitä. Työpai­koilla se tarkoittaa esimer­kiksi tinki­mä­töntä työnteon turval­li­sesta järjes­tä­mi­sestä huoleh­ti­mista ja turvaoh­jeiden mukaan toimi­mista. Toisaalta koronan aiheut­tamia talou­del­lisia kustan­nuksia voidaan kompen­soida yhteis­kunnan tukitoimin ihmisille, ei pelkäs­tään yrityksille.

Korona on aikamme kriisi, josta selviy­ty­misen edelly­tykset eivät jakaudu tasai­sesti ihmisten kesken. Viisautta on tasoittaa väestö­ryh­mien eroja taakan kanta­mi­sessa ja edistää ihmisten mahdol­li­suuksia suojautua taudilta. Korona on myös tulevai­suu­dessa riski, joka voidaan hallita vain yhteisvastuullisesti.

Kirjoit­taja on Tekijä-lehden päätoimittaja.