HARRASTAJA: Pörriäispuutarhan haltiakummi

teollisuusliitto

Mäkimeiramissa soittaa pörriäisten orkesteri, pelakuut eivät ole hellekesästä kärsineet ja kivikkorinteen ötökkäbaari on aina auki. Pesusienikurkku pitäisi saada vielä kukkimaan, mutta yleensä tämä on vain mukavaa, sanoo Anna-Mari Eloranta luomupuutarhastaan.

15.9.2021

ANNA-MARI ELORANTA

Operaattori
Neste Oyj, Porvoon tutkimuskeskus
Askola

– Pienelle punatukkaiselle pojalle piti ryhtyä näyttämään, miten siemen laitetaan purkkiin tai maahan ja miten siemen alkaa siitä kasvaa.

Näin Anna-Mari Eloranta kuvailee, miten vuonna 2007 syntynyttä poikaa piti ryhtyä vihkimään puutarhan saloihin askolalaisessa omakotitalossa. Siitä on sitten harrastus ryöpsähtänyt. Poika pitää edelleenkin huolta siitä, että ainakin auringonkukkaa ja päivänkakkaraa puutarhassa kasvaa.

Puutarhanhoito alkoi porvoolaisen kerrostalon parvekkeella. Eloranta kertoo asuneensa kaupungissa vuodet 1993–2006.

– Chilit tulivat kuvioihin, ja kokeilin kaikkea, mitä parvekkeella vaan voi kasvattaa.

Eloranta muutti vanhaan kotikuntaansa Askolaan – siis takaisin maalle – vuonna 2007. Yrteille, kasviksille, kukille, perhosille ja pörriäisille on nyt entistä isommat läänit.

– Ennen olin sellaista Round-up -tyyppiä, Eloranta tunnustaa.

Mieli on muuttunut kokonaan. Eloranta pysähtyy takapihalla kasvavan nokkospuskan viereen. Kun joskus taannoin hän olisi suihkuttanut myrkkyä päästäkseen vihulaisista eroon, nyt puutarhuri näkee niissä lettujen ja pestojen aineksia. Paitsi että tänä vuonna, tavattomana hellekesänä, perhoset ovat syöneet nokkosten lehdet. Pelkät varret siemenineen ovat jäljellä. Mutta niistä vasta ytyä löytyykin.

– Kun nokkosen siemenkodat ovat ruskeita, niissä se kaikkein väkevin aines onkin. Niitä kannattaa ravistella ja laittaa siemenet sitten esimerkiksi puuroon.

Mäkimeirami ja iisoppi kuuluvat Elorannan moninaiseen yrttitarhaan. Ruusupapu ei ole tänä vuonna menestynyt. Samoin puutarhuria harmittaa, kun yksi toinen vakiokoristus, revonhäntä, ei sekään jaksa kuivuuden takia lykätä ihan ”jokaiseen jeesuksen” lehtihankaan revonpunaista huiskuaan.

Mäkimeirakosta Eloranta ohjaa vierailijat kiipeämään kallioiselle ja kivikkoiselle metsätömpäreelle, jonka rinteellä on vanha halkokasa eli ötökkäbaari. Mäen kupeesta löytyy myös ihmeellinen kivimuodostelma, jonka voi hyvin kuvitella kivikautiseksi asumukseksi. Teräviä kvartsikiven kappaleitakin on. Ehkä niistä oli jonkun esi-isiemme heimon hyvä sommitella työkaluja itselleen. Varmaan olikin; Askola on tunnettu muinaislöydöistään.

”KASVUKAUSI ALKOI JO”

Kerta toisensa jälkeen Eloranta päivittelee, että tänä vuonna ei oikein mikään ole kasvanut ennätyksellisten helteiden takia. Vaikea on asiaa uskoa, kun salaattia, basilikaa, tilliä katsoo, on sittenkin kukkivaa revonhäntää, on viinimarjapensaita, on ananaskirsikan tapaista erikoisuutta lasitetulla verannalla, on päärynäpuu, on bonsai-puiksi kutsuttuja pieniä, latvottuja mäntyjä, krassia, orvokkia ja on aloe veraa, josta saa itse kasvatettua ihonhoitovoidetta. Ja paljon, paljon muuta.

– Vuoden 2022 kasvukausi alkoi jo. Puutarhuri kerää nyt siemeniä omista kasveistaan. Kaupoissa on nyt 50–70 prosentin alennukset siemenistä. Käyn kauppojen siemenhyllyt läpi, kertoo Eloranta elokuisella Tekijän vierailulla.

Pimeimpään aikaan sitten talvetetaan niitä kasveja, jotka talvetuksen kestävät. Jopa ananaskirsikan on Eloranta saanut selviytymään talven yli; WC:ssä, oikeastaan ilman kastelua, hyvin vähällä valolla.

Eloranta sanoo, että kokeilemalla ja googlaamalla hän on kerännyt tietotaitonsa puutarhanhoidosta. Haaveissa on nyt esimerkiksi tomaatin talvettaminen. Tomaatti taitanee tehdä talvisin ilmajuuria.

Talvella menee kaksi päivää suunnitella aikajana, mitä ja milloin ryhdytään tällä kertaa puutarhaan kasvattamaan. Maaliskuussa pistetään tomaatit alulle. Huhtikuussa koulitaan taimia. Pelargonioista Eloranta toteaa:

– Jos talvettaminen ei ole sattunut onnistumaan, ostan niitä pienimpiä, jotka eivät kuki. Niille mätän hirveästi lannoitetta, ja ne kukkivat hyvin nopeasti. Olin ajatellut pelakuista, että ne on mummojen kukkia, en ikinä hanki! Mutta nyt tiedän, miksi mummot niitä kasvattivat, Eloranta kuvaa pihojen ja ikkunalautojen ikiaikaista suosikkia.

”KASVATIN PERHOSIA”

Eloranta kuvaa, että tänä kuivana kesänä hän kasvatti pikemminkin perhosia ja surisevia pörriäisiä kuin kasvejaan. Askolaan julistettiin kuivuuden takia kastelukielto, eikä Eloranta pystynyt käyttämään kuin ilmalämpöpumpusta tihkuvaa vettä kasteluun.

– Tässä hoksaa, että tarvitaan vettä, valoa, lämpöä ja ravinteita. Jos yksikin puuttuu, ei tule mitään.

Mutta tavattoman hyvin on lepattelevien kaunokaisten kasvatus onnistunut.

– En ole ikinä nähnyt tällaista perhosten invaasiota, Eloranta kuvaa.

”Bulkkiperhosia”, kuten neitoa, nokkosta ja sinisiipiä, on tietysti hurjat määrät, vierailun aikana näkyy myös suruvaippa ja amiraali, ja onpa tänä vuonna pihassa käynyt myös ritariperhonen.

– Mutta hämähäkkien seitit ovat olleet ihan tyhjät, puutarhuri murehtii.

Hyönteisten puutteessa talitintit ja muut pihalinnut alkoivat syöksyillä metsästysretkillään puutarhurin perhostarhaan. Oli ryhdyttävä toimiin.

– Aloitin lintujen talviruokinnan akkain viikolla, Eloranta kertoo perhosten pelastamisoperaatiostaan tarkoittaen 18. heinäkuuta alkanutta viikkoa.

– Heinäsirkkojen meteliä et saa kirjoitettua lehteen. Mutta niillä on niin paljon eväitä, eivät ne minun salaatteihini tule, puutarhuri naurahtaa.

Otököistä on myös hyötyä.

– Aloe vera on täynnä hämähäkkejä, Eloranta kertoo alleviivaten samalla sitä, että myrkkyjä ei tarvita, kun petohyönteiset pyydystävät tuhohyönteiset pois puutarhsta.

– En ollut samettiruusuihminen, mutta huomasin, että jos niitä iskee vaikka sinne missä on chilejä, elukat ei tykkää niistä, Eloranta kertoo lisää luonnonmukaisen tuholaistorjunnan keinoistaan.

Jopa luomupuutarhuri Eloranta joutui suorastaan seisahtamaan tänä kesänä 2021.

– Ei ole Askolassa ikinä ollut näin kuivaa. Mikä meni pieleen?

Kysymyksellään hän tarkoittaa koko nykyistä elämänmenoamme. Se on Elorannankin elämän aikana muuttunut kulttuuriksi, jossa kerran käytetty viedään kaatopaikalle. Puutarhuri kuvailee, että kaiken on lopulta muututtava.

Omien puutarhakokemustensa myötä Eloranta toivoo myös, että jokainen kokeilisi edes kerran hyötykasvien kasvattamista. Ajatukset ruoan hinnasta ja maanviljelyn arvostuksesta voisivat muuttua.

– Minä nostan hattua niille, jotka tällaisena kesänä hoitavat luonnonmukaisesti tai biodynaamisesti viljelyksensä.

ÄLÄ ODOTA MITÄÄN!

Eloranta yllyttää kaikkia kokeilemaan vaikka siellä omalla parvekkeella keittiöpuutarhan hoivaamista. Hänkään ei ole maalla asumisesta huolimatta hylännyt kaikkia kaupunkilaiskonsteja. Tänäkin kesänä puutarhapation pöydän vieressä on lajitelma ruukkuja, joissa on salaatteja, tilliä ja basilikaa.

– Salaatista on helppo aloittaa, Eloranta neuvoo.

Neuvomisesta puheenollen, Eloranta summaa kokemuksensa räväkällä tavallaan, nauramaan houkuttaen:

– Paskat puutarhurit osaavat nauttia epäonnistumisistaan. Älä odota mitään!

Puutarhanhoito vaatii pitkäjänteisyyttä eikä epäonnistumisia kannata kavahtaa.

Pitkin päivää vierailija on saanut kuulla puhetta pesusienikurkusta. Se ei ole kaikesta ylenpalttisesta huolenpidosta piitannut. Se on jättänyt kukkimatta eikä kurkuista saa joululahjoja. Lopulta on puhuttu kuin karhua kiertäen ”nimeltä mainitsemattomasta” kasvista.

Mutta Eloranta ottaa vaarin omista lannistumattomuuden opeistaan.

– Ehkä saan sen kukkimaan ensi vuonna. Tulee lahjoja vuoden 2025 jouluksi. Ja yleensä tämä on vain mukavaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA