Anu-Hanna Anttila: Miten kävisi palk­ko­jen, jos työn­tekijä sopisi niistä itse ilman työehtosopimuksia?

Esitimme tämän kysy­myk­sen Teol­li­suus­lii­ton pääluot­ta­mus­mie­hille huhti­kuussa suhdan­ne­ky­se­lyssä. Erilai­silla kysy­mys­pat­te­ris­toilla selvi­timme, minkä­lai­nen ja minkä tasoi­nen palkoista ja työeh­doista sopi­mi­nen tuntuisi toimi­vim­malta. Vaih­toeh­toja tarjot­tiin useita.

93 prosent­tia pääluot­ta­mus­mie­histä (N=1 013) kannatti nykyistä liit­to­ta­soista sopi­mista, jonka tulok­sena syntyy yleis­si­tova työehtosopimus.

Otsi­kossa esitetty kysy­mys mittaa palk­ka­ta­son mahdol­lista muutosta nykyi­seen. Kysy­mys on monella tavalla hankala, sillä vastauk­sen muodos­ta­mi­sessa pitäisi tietää aina­kin kaksi keskeistä asiaa. Ensin­nä­kin se, minkä­lai­nen palkan­mak­su­kyky työnan­ta­jay­ri­tyk­sellä on. Ja toiseksi tieten­kin, onko työnan­ta­jalla palkanmaksuhalua.

Nykyi­nen laki yhteis­toi­min­nasta yrityk­sissä (334/​2007) velvoit­taa työnan­ta­jaa anta­maan tietoa pääluot­ta­mus­mie­helle tuotan­non, työl­li­syy­den, kannat­ta­vuu­den ja kustan­nus­ra­ken­teen näky­mistä. Joten pääluot­ta­mus­mie­hillä pitäisi olla käsi­tys työnan­ta­jansa talou­del­li­sesta tilasta eli palkan­mak­su­ky­vystä. Suhdan­ne­ky­se­lyn vastaus­pro­sentti oli hyvä (44,9 %), joten tieto ja koke­mus siivit­ti­vät pääluot­ta­mus­mies­ten arvioita.

Ylei­sim­min (68 %) pääluot­ta­mus­mie­het arvioi­vat, että jos työte­kijä itsek­seen sopisi palkas­taan ilman tessiä, niin loppu­tu­lok­sena osan palkat laski­si­vat, osan nousi­si­vat ja osan pysyi­si­vät ennal­laan. Näillä työpai­koilla palk­kae­rot väis­tä­mättä kasvaisivat.

Koetaanko työn­te­ki­jät lasken­nal­li­seksi kulue­räksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työn­te­ki­jät työnan­ta­jalle osaava tuotan­to­te­kijä, johon kannat­taa panostaa?

Työnan­ta­jan maksu­ky­vyt­tö­myy­destä tai ‑halut­to­muu­desta kertoo joka kuudes pääluot­ta­mus­mies. Heidän työpai­koil­laan laski­si­vat kaik­kien palkat. Kymme­nes­osa veik­kaisi käyvän niin, että kaik­kien palkat pysyi­si­vät ennal­laan. Kaik­kien palkat nousi­si­vat ‑vaih­toeh­toon ei uskottu (0 %) lainkaan.

Pääluot­ta­mus­mies­ten kirjoit­ta­missa avovas­tauk­sissa (N=909) koros­tuu eten­kin työnan­ta­jan palkan­mak­su­halu. Toisin sanot­tuna asenne: koetaanko työn­te­ki­jät lasken­nal­li­seksi kulue­räksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työn­te­ki­jät työnan­ta­jalle osaava tuotan­to­te­kijä, johon kannat­taa panostaa.

Koke­mus puhuu pääluot­ta­mus­mie­hen äänellä. Vaikka palkan­mak­su­ky­kyä olisi, ei monilta palkan­mak­su­ha­lua löydy. Metal­li­teol­li­suu­den pääluot­ta­mus­mie­het totea­vat, ettei palk­koja haluta nostaa, vaikka ”Firma on tehnyt voit­toa viimei­set kahdek­san vuotta” ja ”Jos yritys­koh­tai­sesti ruve­taan sopi­maan, silloin ”kasvo­ton raha” niit­tää kyllä kaiken teke­mi­sen hinnan minimiin”.

Myös­kään palk­kae­ro­jen kasvat­ta­mista ei katsota hyvällä. Työrauha häiriin­tyy ja palk­ka­tasa-arvo pake­nee, jos samasta tai sama­nar­voi­sesta työstä voisi maksaa mitä vain. Silloin neuvot­te­li­jan ”pärs­tä­ker­roin” tai konser­ni­joh­don tuotto-odotuk­set vaikut­ta­vat palkan tasoon entistä enemmän.

Kelvol­li­sen palk­ka­ta­son ja palk­ka­tasa-arvon ehtona ovat yleis­si­to­vat työeh­to­so­pi­muk­set. Niiden mukana sovi­taan monista muis­ta­kin työn teet­tä­mi­sen ehdoista ja peli­sään­nöistä työpai­koilla. Siitä pääluot­ta­mus­mie­het ovat erit­täin yhtä mieltä. Näin nase­vasti asian toteaa metal­lia­lan pääluot­ta­mus­mies: ”Liitto ja työnan­ta­jat pitää saada pysy­mään neuvot­te­lu­pöy­dässä. Se on loppu­pe­leissä molem­pien etu.”

ANU-HANNA ANTTILA
Teol­li­suus­lii­ton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teol­li­suus­lii­ton Toimia­la­kat­saus (kevät 2021) löytyy täältä.

11.6.2021