Anu-Hanna Anttila: Miten kävisi palkkojen, jos työntekijä sopisi niistä itse ilman työehtosopimuksia?

Esitimme tämän kysymyksen Teolli­suus­liiton pääluot­ta­mus­mie­hille huhti­kuussa suhdan­ne­ky­se­lyssä. Erilai­silla kysymys­pat­te­ris­toilla selvi­timme, minkä­lainen ja minkä tasoinen palkoista ja työeh­doista sopiminen tuntuisi toimi­vim­malta. Vaihtoeh­toja tarjot­tiin useita.

93 prosenttia pääluot­ta­mus­mie­histä (N=1 013) kannatti nykyistä liitto­ta­soista sopimista, jonka tulok­sena syntyy yleis­si­tova työehtosopimus.

Otsikossa esitetty kysymys mittaa palkka­tason mahdol­lista muutosta nykyi­seen. Kysymys on monella tavalla hankala, sillä vastauksen muodos­ta­mi­sessa pitäisi tietää ainakin kaksi keskeistä asiaa. Ensin­näkin se, minkä­lainen palkan­mak­su­kyky työnan­ta­jay­ri­tyk­sellä on. Ja toiseksi tietenkin, onko työnan­ta­jalla palkanmaksuhalua.

Nykyinen laki yhteis­toi­min­nasta yrityk­sissä (334/​2007) velvoittaa työnan­tajaa antamaan tietoa pääluot­ta­mus­mie­helle tuotannon, työlli­syyden, kannat­ta­vuuden ja kustan­nus­ra­ken­teen näkymistä. Joten pääluot­ta­mus­mie­hillä pitäisi olla käsitys työnan­ta­jansa talou­del­li­sesta tilasta eli palkan­mak­su­ky­vystä. Suhdan­ne­ky­selyn vastaus­pro­sentti oli hyvä (44,9 %), joten tieto ja kokemus siivit­tivät pääluot­ta­mus­miesten arvioita.

Yleisimmin (68 %) pääluot­ta­mus­miehet arvioivat, että jos työte­kijä itsek­seen sopisi palkas­taan ilman tessiä, niin loppu­tu­lok­sena osan palkat laski­sivat, osan nousi­sivat ja osan pysyi­sivät ennal­laan. Näillä työpai­koilla palkkaerot väistä­mättä kasvaisivat.

Koetaanko työnte­kijät lasken­nal­li­seksi kulue­räksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työnte­kijät työnan­ta­jalle osaava tuotan­to­te­kijä, johon kannattaa panostaa?

Työnan­tajan maksu­ky­vyt­tö­myy­destä tai ‑halut­to­muu­desta kertoo joka kuudes pääluot­ta­mus­mies. Heidän työpai­koil­laan laski­sivat kaikkien palkat. Kymme­nesosa veikkaisi käyvän niin, että kaikkien palkat pysyi­sivät ennal­laan. Kaikkien palkat nousi­sivat ‑vaihtoeh­toon ei uskottu (0 %) lainkaan.

Pääluot­ta­mus­miesten kirjoit­ta­missa avovas­tauk­sissa (N=909) korostuu etenkin työnan­tajan palkan­mak­su­halu. Toisin sanot­tuna asenne: koetaanko työnte­kijät lasken­nal­li­seksi kulue­räksi, joka syö firman voitto-osuutta. Vai ovatko työnte­kijät työnan­ta­jalle osaava tuotan­to­te­kijä, johon kannattaa panostaa.

Kokemus puhuu pääluot­ta­mus­miehen äänellä. Vaikka palkan­mak­su­kykyä olisi, ei monilta palkan­mak­su­halua löydy. Metal­li­teol­li­suuden pääluot­ta­mus­miehet toteavat, ettei palkkoja haluta nostaa, vaikka ”Firma on tehnyt voittoa viimeiset kahdeksan vuotta” ja ”Jos yritys­koh­tai­sesti ruvetaan sopimaan, silloin ”kasvoton raha” niittää kyllä kaiken tekemisen hinnan minimiin”.

Myöskään palkkae­rojen kasvat­ta­mista ei katsota hyvällä. Työrauha häiriintyy ja palkka­tasa-arvo pakenee, jos samasta tai samanar­voi­sesta työstä voisi maksaa mitä vain. Silloin neuvot­te­lijan ”pärstä­ker­roin” tai konser­ni­johdon tuotto-odotukset vaikut­tavat palkan tasoon entistä enemmän.

Kelvol­lisen palkka­tason ja palkka­tasa-arvon ehtona ovat yleis­si­tovat työeh­to­so­pi­mukset. Niiden mukana sovitaan monista muistakin työn teettä­misen ehdoista ja pelisään­nöistä työpai­koilla. Siitä pääluot­ta­mus­miehet ovat erittäin yhtä mieltä. Näin nasevasti asian toteaa metal­lialan pääluot­ta­mus­mies: ”Liitto ja työnan­tajat pitää saada pysymään neuvot­te­lu­pöy­dässä. Se on loppu­pe­leissä molem­pien etu.”

ANU-HANNA ANTTILA
Teolli­suus­liiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

Teolli­suus­liiton Toimia­la­kat­saus (kevät 2021) löytyy täältä.

11.6.2021