Tauko­lii­kunta antaa virkeyttä ja virtaa

Työn tauotus ja liikunta ovat osa työhy­vin­vointia ja työturvallisuutta.

27.5.2021

Tauoista alettiin määrätä työeh­to­so­pi­muk­sissa jo vuosi­sadan alussa. Vuonna 1904 tehdyn Porin Tulitik­ku­teh­taan ohjesäännön mukaan työnte­kijät saivat pitää työpäivän aikana kaksi kolmen vartin lepoa ja yhden tunnin mittaisen levon. Työpäivä alkoi kello 6.30 ja loppui kello 19.

1800-luvun lopulla synty­neen liikun­ta­liik­keen seurauk­sena perus­tet­tiin urhei­luseu­roja sekä työpaik­kojen puulaa­keja, jotka tähtä­sivät kilpaur­hei­luun. Kansa­nur­heilun keskus­liiton tavoit­teena oli 1950- ja 1960-lukujen taitteessa kehittää työpaikka- ja ammattiyhdistysharrasteurheilua.

Tutki­joiden mukaan tauko­lii­kunnan idea syntyi alun perin sosia­lis­ti­sissa maissa. Suomeen tauko­lii­kunnan malli saatiin Ruotsista 1960-luvun lopulla. Silloin myös koulu­tet­tiin ensim­mäiset taukoliikuntaohjaajat.

1970-luvulla hyvin­voin­tiyh­teis­kuntaa raken­net­taessa myös työoloja ja työter­veys­huoltoa kehitet­tiin. Yksipuo­li­siin työasen­toihin ja niiden aiheut­ta­miin vaivoihin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota, samoin liian vähäi­seen liikun­taan. Samaan aikaan tauko­lii­kunta rantautui työpai­koille. Ammat­ti­jär­jestöt ottivat työolot – myös tauko­jumpan – edunval­vonta-asioik­seen, jolloin ne politi­soi­tuivat, kertoo Liikunnan ja kansan­ter­veyden edistä­mis­säätiö Likesin tutkija Maria Rantala.

Aivojen hyvin­vointi vaatii tauotusta. Jatku­vassa ylivi­rit­ty­neessä tilassa aivot eivät työsken­tele tehokkaasti.

1970-luvun lopulla kampan­joi­tiin työlii­kunnan ja elpymis­lii­kunnan puolesta. Työväen Kunto­liiton kampan­ja­ju­lis­teessa esitel­tiin duuna­ri­miehen käsijumppaa sekä selän että jalkojen rentout­ta­mista. Suomen Kuntaur­hei­lu­liiton julis­teessa naistoi­mis­to­työn­te­kijä jumppasi tauollaan.

1980-luvulta lähtien suurten yritysten työter­veys­huol­toon palkat­tiin fysio­te­ra­peut­teja, jotka organi­soivat työpaik­ka­lii­kuntaa, muun muassa taukojumppaa.

– 1990-luvulla tauko­lii­kuntaa toteu­tet­tiin työpai­koilla esimer­kiksi ohjat­tuna ryhmä­jump­pana, porras­kä­vely- tai askel­kam­pan­joina, Työtur­val­li­suus­kes­kuksen asian­tun­tija Päivi Rauramo muistelee.

Vuoden 1990 tulopo­liit­tisen kokonais­rat­kaisun yhtey­dessä tehtiin työkykyä ylläpi­tävää eli tyky-toimintaa koskeva sopimus.

Nykyään työn tauot­ta­minen ja tauko­lii­kunta on ajankoh­taista aivotut­ki­muksen tulosten sekä etätyön vuoksi.

– Aivojen hyvin­vointi vaatii tauotusta. Jatku­vassa ylivi­rit­ty­neessä tilassa aivot eivät työsken­tele tehok­kaasti, Rauramo toteaa.

Esimer­kiksi kooda­reille on järjes­tetty tiloja päivä­unia varten, sillä unessa aivot palau­tuvat tehokkaimmin.

Päätteel­leen tai kännyk­kään voi asentaa sovel­luksen, joka muistuttaa tauoista ja ehdottaa jumppaliikkeitä.

Tauot­ta­mi­sella ja sopivalla liikun­nalla haetaan monen­laisia hyvin­voin­ti­vai­ku­tuksia. Siksi muutamat työnan­tajat ovat sisäl­lyt­tä­neet palkal­li­seen työai­kaan tietyn tunti­määrän liikuntaa.

MIELIALA PARANEE LIIKKUMALLA

Liikun­nalla vähen­ne­tään elintas­osai­rauksia, kuten lihomista, mutta tutki­joiden mukaan liikunta vaikuttaa eniten aivoihin. Muisti ja keskit­ty­mis­kyky paranevat ja stressi vähenee. Muun muassa masen­nuksen hoidossa liikun­nalla on suuri merkitys. Tutki­musten mukaan masen­tu­mis­riskiä voidaan vähentää 50 prosenttia yhdellä kävely­len­killä viikossa.

Valtio­neu­voston liikun­ta­po­liit­ti­sessa selon­teossa todetaan, että suoma­lai­sista aikui­sista vain joka viides liikkuu tervey­tensä kannalta riittä­västi. Liikku­mat­to­muus maksaa yhteis­kun­nalle UKK-insti­tuutin laskel­mien mukaan jopa 7,5 miljardia euroa vuodessa.

RASKAAN TYÖN TEKIJÄT ILMAN LIIKUNTAA

Henki­löstön liikuntaa tuetaan useilla työpai­koilla. Kahdessa työpai­kassa kolmesta on saata­villa välineitä tauko­lii­kuntaa varten. Kuitenkin vain joka 10. organi­saa­tiolla on henki­lös­tö­lii­kuntaa koskeva suunni­telma ja mitat­tavat tavoit­teet, todetaan Olympia­ko­mi­tean Henkilöstöliikuntabarometrissa.

Yli 90 prosenttia istuma­työtä tekevistä kertoo, että työyh­tei­sössä on kiinni­tetty huomiota liikkeen lisää­mi­seen työpäivän aikana. Tilanne on huonompi yrityk­sissä, joissa tehdään fyysistä työtä. Vain 16 prosenttia raskaan työn työpai­koista tarjoaa palaut­tavaa liikuntaa työpäivän aikana.

SOMENISKA ON NYKYAJAN VAIVA

Älypu­he­limen toistuva selailu voi aiheuttaa niin sanotun someniskan. Niska rasittuu, kun päätä pidetään eteen­päin kallis­tu­neena. Suorassa ryhdissä pää painaa vain 5 kiloa, mutta tutki­joiden mukaan 60 asteen kulmassa pää rasittaa niskaa jo 27 kilon verran. Siksi niskaa ja hartioita saattaa särkeä puhelimen selaa­misen jälkeen. Lisäksi puhelimen sinivalo saattaa vaikeuttaa nukahtamista.

Samoja vaivoja voi kokea myös näyttö­päät­teen äärellä. Älypu­he­limen käytön sekä näyttö­pää­te­työn haittoja voi lieventää hyvällä ryhdillä sekä vaihta­malla välillä asentoa, Työter­veys­lai­tok­sesta muistutetaan.

TEKSTI TIINA TENKANEN
KUVA ISTOCK