Yhteis­toi­min­nassa on paljon parannettavaa

Johdon ja henki­lös­tö­ryh­mien yhteis­toi­minta on olennainen osa yritysten kehit­tä­mistä. Silti vastaan tulee toistu­vasti tapauksia, joissa yritys­johto sivuuttaa henki­löstön näkemykset työpaikan toiminnan järjes­tä­mi­sessä ja tulevai­suuden suunnittelemisessa.

Tuore esimerkki siitä ovat Nesteen vasti­kään päätty­neet yt-neuvot­telut. Naantalin jalos­tamo sulje­taan. Naantalin ja Porvoon Kilpi­lahden jalos­ta­molta lakkau­te­taan yhteensä 370 työteh­tävää. Henki­lös­tö­ryh­mien edusta­jien kokemuk­seksi neuvot­te­luista jäi se, että heille ei annettu todel­lista mahdol­li­suutta valmis­tella ja tarjota vaihtoeh­toisia ratkai­suja työnan­tajan tekemiin linjauksiin.

Työnte­ki­jöiden tärkeä viesti on se, että työpaikan yhteis­toi­minta on parhaim­mil­laan silloin, kun se toteutuu jatku­vana vuoro­pu­he­luna, neuvot­te­le­mi­sena ja sopimi­sena. Nesteen johto kuitenkin päätti suunnata tulevai­suu­teen Naantalin alasajon ja muiden mitta­vien leikkausten aiheut­taman murroksen ja epävar­muuden kautta.

Luulisi, että valtio-omistei­sessa yhtiössä pysty­tään parem­paan. Nimit­täin kuunte­le­mi­seen, keskus­te­le­mi­seen, tarpeel­lisen tiedon jakami­seen ja riittävän ajan osoit­ta­mi­seen neuvot­te­luille kauas­kan­toisia ratkai­suja harkit­taessa. Näin on Nesteellä vielä aikai­semmin toimittu, mutta ei enää. Kysymys kuuluukin, miksi yritys­johto päätyi runno­maan ratkai­suja, kun kaikkien osapuolten kannalta tasai­sempaa etene­mistä ja yhtei­sym­mär­rystä tuottava reitti olisi ollut henki­lös­tö­ryh­mien puolelta tarjolla.

Rankimmin Nesteen päätös koettelee Naantalia. Alueel­lisen kehit­tä­misen vire kääntyi kamppai­luksi selviy­ty­mi­sestä, jonka pyörtee­seen joutuvat irtisa­no­tuksi tulevat työnte­kijät, kunta ja alueta­lous. Kestää aikansa ennen kuin uutta yritys­toi­mintaa ja uusia työpaik­koja pysty­tään luomaan. Siinä on valtio­val­lalla olennainen roolinsa. Myös Nesteen on tehtävä osansa. Siitä ei voi muodostua alueel­lisen uudis­tu­misen jarrut­tajaa. Sen pitää toimia uuden raken­ta­misen mahdollistajana.

Yhteis­toi­min­ta­lain uudis­ta­misen tarve on suuri. Se ei nykyi­sessä muodos­saan riitä ohjaa­maan yrityksiä aitoon vuoro­pu­he­luun, tietojen jakami­seen, vaihtoeh­toisten ratkai­sujen tutki­mi­seen saati jatku­vaan yhteis­toi­min­taan ja neuvot­te­le­mi­seen henki­lös­tö­ryh­mien kanssa. Yt-neuvot­telut on edelleen mahdol­lista viedä läpi niin, että lain kirjain toteutuu, mutta yhteis­toi­minta unohtuu. Kun niin tapahtuu, on kysymyk­sessä hukattu kehit­tä­misen mahdollisuus.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja