Suvi Sajaniemi: Käteni, halko

Sairaan­hoi­taja kysyy, millä sanalla nyt kuvai­lisin kättäni. ”Halko”, vastaan rehel­li­sesti. Käteni on syväpuu­du­tettu uudel­leen, kun olen herännyt nukutuk­sesta. Olin ripus­tanut ranne­leik­kauksen jälkeisen kipuni empimättä kouluas­tei­kolla numeroon 10. Ja olen sentään lapsenkin synnyt­tänyt. Kivun takia käyte­tään halko-terapiaa.

Tapah­tumat ovat nyt sitten vieneet minut Peijaksen sairaalan herää­möön. Varsi­nai­sesti ne alkoivat pohjoi­sella Vantaalla maalis­kuun ensim­mäi­senä päivänä 2019 heti kello 8:n jälkeen aamulla…

Taivallan iloisena ja tyyty­väi­senä kohti Björkbyn rauta­tie­a­semaa noustak­seni aivan tavan­omai­seen K‑junaani mennäk­seni töihin. En juokse, en hypi, en kompuroi.

Puute­ri­lumi peittää peili­jään. Kyllä Vantaan kaupungin pätevät puisto­työn­te­kijät ovat kaiken hiekoit­ta­neet, mutta jalkani tapaa sen ainoan kohdan, johon hiekkaa ei ole tupsah­tanut. Liukastun. Pyllähdän. Ranteeni murtuu.

Olen onnis­tunut siirty­mään omin ja taksin voimin Peijaksen päivys­tyk­seen. Kaksi lääkäriä vetää toisis­taan erkaan­tu­neet värtti­nä­luun palat paikoil­leen. Noh, kunhan lääkärit ennät­tävät irtautua Apotista, joka äksyilee tavan­omai­seen tapaansa. (Vantaa 0 – konsult­ti­toi­mistot ja ohjel­mis­to­y­ri­tykset 200 miljoonaa euroa.) Kipsaus. Särky­lääk­keet. Taksi. Kotiin. Sairaus­lomaa noin alkupa­loiksi kuusi viikkoa.

Mutta luut lipsah­tavat salaa paikoil­taan kipsin alla. Siksi minun on viikon kuluttua tapatur­masta mentävä sairaa­laan ihmisenä, mutta lähdet­tävä kybor­gina. Rantee­seeni on tintattu titaa­ni­levy. Kun ortopedi näyttää leikkauksen jälkei­senä päivänä suuren­nettua kuvaa luistani ja titaa­ni­le­vystä, muistuttaa konstruktio haravaa. Varsi näyttää haravan varrelta, nastat harot­ta­vilta haravan piikeiltä.

Nyt, runsas puoli­toista vuotta myöhemmin, käteni toimii loista­vasti. Työta­pa­tur­mani takia tiedän kokemuk­sesta sen, mistä aina kirjoitan: hyvin­voin­ti­valtio on ihmis­kunnan nerok­kain keksintö silloin, kun se toimii niin kuin sen on tarkoitus toimia!

Kunpa saisimme sen kaikki edut myös heille, jotka raatavat silppu‑, pätkä- ja kaikissa turvat­to­missa alustatöissä!

Koska tapatur­mani sattuu työmat­kalla, en maksa mistään mitään. Vakuutus korvaa, kunhan sairaalan respassa kerron asian heti. Lääkärit ja sairaan­hoi­tajat kohte­levat minua hyvin ja ystäväl­li­sesti, vaikka olen aivan tavis. Ei vaan Ameri­koissa näin olisi. Enhän siellä edes pääsisi mihin­kään huippu­kou­lu­tet­tujen erikois­lää­kä­reiden hoiviin!

Saan palkkaa sairaus­lo­malla. Minun ei siis tarvitse valvoa öitäni miettien, miten tulen toimeen tämän käteni kelvot­toman kauden aikana.

Pääsen fysio­te­ra­peu­tille, joka neuvoo, miten minun pitää kättäni jumpata. Fyssari näyttää sanan­mu­kai­sesti kädestä pitäen, miten rannet­tani on käännel­tävä ja väännel­tävä. Opastaa, kuinka monta kertaa päivässä tätä kääntelyä on harjoi­tet­tava. Todella monta, huh! Mutta kerrankin on viisasta esittää totte­le­vai­suu­teen nöyris­tyvää, kilttiä suoma­laista. Jumppaan ihan hulluna ohjeiden mukaan.

Ortopedit ovat tietenkin samoja Peijak­sessa kuin yksityi­sillä lääkä­ria­se­milla. Kukapa yksityinen sijoit­taja viitsisi tavisten lääkä­reille koulu­tusta maksaa? On paljon kätevämpää tahkota rahaa niin, että veron­mak­sajat vastaavat lääkä­reiden huippu­kal­liista koulu­tuk­sesta, mutta voitot virtau­te­taan yksityisten lääkä­ria­se­mien osakkeenomistajille.

Pientä valuvikaa siis järjes­tel­mässä vielä on…

Muutoin tämä toimii hyvin. Vaadin, että soteuu­distus ei uudista tai yksityistä tervey­den­hoi­toamme jenkki­läi­sellä tavalla kalliiksi ja pätemät­tö­mäksi. Valuviat voitai­siin poistaa ja terveys­kes­kukset terveh­dyttää, mutta muutoin asiat voisivat minun mieles­täni toimia edelleen näin: Tavik­sella olisi joku, joka kysyy, miltä käsi nyt tuntuu.

SUVI SAJANIEMI
Teolli­suus­liiton Tekijä-lehden toimit­taja

J.K. Tämän ohella tavis voisi suosiolla uskoa tytär­tään, joka kehottaa hankki­maan kitka­kengät ennen talven liukkaiden tuloa.

KUVA KITI HAILA

LUE MYÖS: TYÖYMPÄRISTÖ: Liukkaus tulee – oletko valmis?
Suomessa sattui viime vuonna 23 620 työmat­ka­ta­pa­turmaa, joista liukas­tu­misia oli yli 15 000. Työmatkan turval­li­suu­teen kannattaa kiinnittää huomiota työpai­kalla työsuo­jelun yhteistoiminnassa.