Jenni Uljas: Yhteis­toi­min­nasta voimaa myös poikkeusoloissa

Korona­pan­demia on vaikut­tanut monien ihmisten elämään mitä erilai­simmin tavoin. Valtio­valta tekee hyvinkin radikaa­leja toimia varsin nopeasti. Silti elämä on suurelta osin melko lailla saman­laista kuin ennen koronaa.

Työym­pä­ris­tö­toi­minnan näkökul­masta tarkas­tel­tuna korona on työsuo­je­lu­riski. Sen leviä­mistä pitää ehkäistä siinä kuin muitakin terveys­ris­kejä työpai­koilla. Tartun­ta­tau­teja ei kuiten­kaan ole meidän aloil­lamme tyypil­li­sesti mielletty riskeinä. Koronaan liittyvät hallin­ta­keinot saattavat tuntua vierailta, vaikka keskei­simmät torjun­ta­tavat ovat ihan tuttuja.

Jo ennen koronaa ihmisten olisi pitänyt pestä käsiään, olla yskimättä muiden päälle ja pysyä kipeänä kotona. Työnan­ta­jien olisi ollut syytä jo aiemmin järjestää ihmisille mahdol­li­suus hyvään käsihy­gie­niaan ja siihen, että sairas­lo­malle on helppo jäädä.

Yhteis­toi­mintaa pidetään yleisesti arvok­kaana tapana kehittää työelämää. Yritykset, joissa yritys­johto keskus­telee aidosti työn parhaiden asian­tun­ti­joiden eli työnte­ki­jöiden kanssa, tuntuvat menes­tyvän muita paremmin. Työ sujuu paremmin, kun työnte­kijät jaksavat hyvin ja ovat motivoi­tu­neita. Korona­pa­nii­kissa tämä aito keskus­telu tuntuu kuitenkin usein unohtuvan.

Koronan torjunnan koetaan olevan ilmei­sesti jotain sellaista, joka oikeuttaa ja jopa velvoittaa erilai­siin ylilyön­teihin ja harkit­se­mat­to­miin toimiin myös työpaikoilla.

Työteh­tä­vis­säni olen viime keväästä asti kohdannut korona­pan­de­mian sivutuot­teena synty­neen oudon ilmiön. Koronan torjunnan koetaan olevan ilmei­sesti jotain sellaista, joka oikeuttaa ja jopa velvoittaa erilai­siin ylilyön­teihin ja harkit­se­mat­to­miin toimiin myös työpai­koilla. Työpai­koilta on esimer­kiksi kiirinyt juttuja siitä, miten etätöissä olevat tekevät ohjeita ja muiste­levat, miten siellä tehtaalla asiat ovatkaan.

Melko kummal­lisia tilan­teita on syntynyt esimer­kiksi silloin, kun ohjeis­tuksen tekijä ei ole ymmär­tänyt, missä turva­vä­lejä pysty­tään pitämään ja missä ei. Ohjeiden ja sääntöjen tekemi­sessä kannat­taisi toki kuunnella työpai­kalla edelleen olevia ihmisiä.

Koronan estämi­sessä pitää huomioida normaalit periaat­teet ja lainsää­dännön määräykset. Ensin arvioi­daan riskit ja sitten mieti­tään hallin­ta­keinot. Riski­nar­vioin­nissa pitäisi olla mukana työnte­ki­jöiden edustaja ja työter­veys­huolto. Riskejä voidaan hallita parhaiten harki­tuilla, oikein kohden­ne­tuilla ja oikean tasoi­silla toimen­pi­teillä asioiden ensisi­jai­suus­jär­jestys mielessä pitäen.

Riskien hallinnan toteut­ta­minen pitää käsitellä yhteis­toi­min­nassa ja henki­löstö pitää kouluttaa. Mitä suurempi vaikutus kunkin työntekijän osaami­sella ja motivaa­tiolla on valitun riskin­hal­lin­ta­toi­men­pi­teen onnis­tu­mi­seen, sitä enemmän tiedot­ta­mi­seen ja koulut­ta­mi­seen pitää panostaa. Tässäkin henki­löstön edusta­jilla on keskeinen rooli.

JENNI ULJAS
Teolli­suus­liiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA