Työka­verit Vesa Liikanen ja André Viio: ”Kasvu hissia­sen­ta­jaksi vie kymmenen vuotta”

Koneen hissia­sen­ta­jaksi valmis­tu­taan yhtiön oman hissi­koulun kautta – mutta oikeasti työn oppii vasta tekemällä, sanovat hissia­sen­tajat Vesa Liikanen ja André Viio.

31.8.2020

VESA LIIKANEN: Tutus­tuimme Andrén kanssa, kun Ilmarisen pääkont­to­rille Ruoho­lah­teen uusit­tiin neljän hissin ryhmä kesällä 2017. Hän osallistui siihen apumie­henä. André oli mukana puoli vuotta, kunnes pääsi opiske­le­maan Koneen hissikouluun.

ANDRÉ VIIO: Olen kotoisin Tampe­reelta, ja entiseltä ammatil­tani keittiö­mes­tari. Toimin ravin­tola-alalla yli 15 vuotta. Kun tuli lapsia, ajattelin, että pitäisi tehdä jotain muuta. Vaimo ehdotti, että rupeaisin opiske­le­maan sähkö­alaa. Löysin iltakoulun. Kävin päivisin töissä ja olin illat koulussa. Huomasin 2017 kesällä, että Koneella oli tarjolla apumiehen paikka ja siinä vaati­muk­sena sähkö­tausta. Pääsin Vesan mukaan. Syksyllä alkoi tuntua, että tätä voisi tehdä ammatik­seen. Hain Koneen hissi­kou­luun. Opiskelu kesti kaksi vuotta. Valmis­tuin marras­kuussa 2019.

”PITÄISI PÄÄSTÄ HISSIÄ TEKEMÄÄN”

VESA: Andrén opiske­luai­kana olimme firman pikku­jou­lussa. Hän sanoi, että pitäisi päästä tekemään kokonaisia hissejä ja tuli mukaan. Olin vieressä opasta­massa. Kataja­no­kalla André teki ensim­mäisen oman hissinsä. En ollut viral­li­sesti mentori. Olen ollut firmassa 22 vuotta. Osaan auttaa, että saadaan hommia eteen­päin. Ainakin yritän.

ANDRÉ: Opiskelun alussa istuimme koulun penkillä puoli vuotta, ja kävimme viikon–parin mittai­silla harjoi­tus­kier­rok­silla viisi toimintoa läpi: huolto, moder­ni­sointi, uudis­tuo­tanto, porras­puoli ja ovipuoli. Opiske­limme teoriassa, mitä hissit, ovet ja portaat ovat ja miten ne toimivat. Sitten aloitimme harjoit­telun, missä olimme asentajan mukana tekemässä hissejä. Sen jälkeen tuotannon puolella piti tehdä kolme hissiä yksin. Lopuksi pääsin tekemään näyttötyötä.

VESA LIIKANEN

Hissia­sen­taja, luottamusmies
Kone Hissit Oy

VESA: Olen itsekin käynyt Koneen koulun. Kun André oli apumie­henä, hän vaikutti olevan ihan kelpo ainesta: oli rauhal­linen ja oppi virheistä. Suosit­telin häntä kouluun.

ANDRÉ: Vesa on minulle tietyn tyyppinen tukipi­lari. Opiske­luai­kana ja sen jälkeenkin hänelle on pystynyt soitta­maan ja pyytä­mään tukea.

”JOS KIROILEN, KIROILEN ITSELLENI”

ANDRÉ: Päälle­päin Vesa on juro, vähän pelot­ta­vankin näköinen, mootto­ri­pyö­rällä kulkeva, molemmat kädet tatuoin­teja täynnä. On se semmoinen, että jos hän kadulla tulisi vastaan, enkä tuntisi, voisin vaihtaa tien toiselle puolen.

VESA: Heh, heh…

ANDRÉ: Mutta aika hyvin me sitten tultiin juttuun. Nykyi­sinkin teemme hissejä yhdessä. Aika nopeasti ulkokuori antoi kertoa, että kyseessä on luotet­tava, osaava henkilö. Vittuilun määrä on vakio, eikä se siitä ole muuttunut mihin­kään. Se tapahtuu hyvässä hengessä. Työ on raskasta, ja jotta siinä kestää, pitää olla vähän puupää itsekin.

Työ vaatii käden­tai­toja sekä vuorovaikutustaitoja.

VESA: Joo… Sanon koulu­kun­deille, jotka tulevat, että jos kiroilen, en minä heille kiroile. Kiroilen itsel­leni. Olen tehnyt jonkin hölmön virheen, joka pitää korjata. Kun kimpassa asenne­taan, vaatii kymmenen vuotta, että sinua pystyy sanomaan hissia­sen­ta­jaksi. Sitten sitä työtä vähän alkaa ymmärtää isossa kuvassa.

ANDRÉ: Allekir­joitan tuon täysin. Me olemme novii­seja vielä pitkän aikaa. Mutta on hyvä, että meillä löytyy vanhempia, keille voi soittaa ja pyytää neuvoa.

”VUOROVAIKUTUSTAITO TARPEEN”

VESA: Kun tehdään vähän isompia hissejä, siinä André on nähnyt mitä homma voi olla rankim­mil­laan. Joutuu osaamaan kaikkea: hitsausta, sähkö­hommia ja hissia­sen­nusta. Välillä maala­taan ja välillä tehdään jalkalistoja.

ANDRÉ: Viimeisin projekti on ollut silmiä avaava. Ei sitä yksinään pystyisi tekemään. Kaikki osat ja tavarat ovat niin painavia, että meiltä kahdel­takin loppuvat voimat kesken. Työ on monipuo­lista ja vaatii erilaisia käden­tai­toja ja siihen päälle vielä vuorovaikutustaitoja.

VESA: Taloissa joutuu asukkaiden tai firman ihmisten kanssa tulemaan toimeen. Ei voi ajatella, että on paikan kuningas. Siellä joutuu sanomaan rouville ja herroille huomenta ja vähän väiste­le­mään asukkaiden tieltä.

”MOLEMMILLA OMA TAPANSA NOLLATA”

ANDRÉ VIIO

Hissia­sen­taja
Kone Hissit Oy

VESA: Ennen koronaa harrastin kahva­kuulaa, uintia ja kävin lenkkei­le­mässä. Mootto­ri­pyö­räilen ja käyn vähän viihteellä. Kun treenaa fysiikkaa, on duunissa helpompaa.

ANDRÉ: Harrastan korea­laista kamppai­lu­lajia taekwondoa, pyöräilen ja vaellan. Fyysi­sestä kunnosta on pidet­tävä huolta, että jaksaa työskennellä.

VESA: En tiedä oikein pääkau­pun­ki­seu­dulta hissia­sen­tajia, jotka olisivat läheisiä kavereita keske­nään. Tietenkin me saatamme kaupun­gilla nähdä jossakin baarissa tai bileissä, mutta muuten aika vähäistä on yhtey­den­pito vapaa-ajalla.

ANDRÉ: Vaikka vierek­käin asuttai­siin, tuskin oltai­siin raskaan työpäivän jälkeen yhdessä. Tulee sen verran paljon katsottua toista. Molem­milla on oma tapansa nollata päivä. Me tulemme hyvin toimeen ja pystymme työsken­te­le­mään yhdessä.

”PITÄÄ LUKEA IHMISTÄ”

VESA: Ei minulla ole yhtään kollegaa, jonka kanssa en tule toimeen. Kaikkien kanssa on hauskaa ja toisten kanssa vielä hauskempaa. Hissi­mies on hissi­mies ja jutut sen mukaisia. Nuoremmat asentajat oppivat sen pikku­hiljaa. Asentajan työ on raakaa peliä ja huumori on mustaa.

ANDRÉ: Mustaa huumoria en ole sisäis­tänyt vielä ihan samalla kalii­pe­rilla kuin Vesa. Aina joskus minulta irtoaa vitsi, mutta olen enemmän hiljaa. Meillä voi mennä pari tuntiakin, että kumpi­kaan ei sano mitään. Rokki soi yleensä aika kovaa. Kuulos­uo­jaimet ovat päässä.

VESA: Kun opastaa nuoria, siinä menee aina muutama päivä tai viikko, ennen kuin tajuaa, mitä kenel­lekin kannattaa puhua. En minä kaikille ole saman­lainen. Jos huomaan, että on uskovai­sesta perheestä, en heitä pervo­läp­piäni silloin, vaan yritän olla normaali. Pitää lukea ihmisiä.

Kaikkien työka­ve­reiden kanssa on hauskaa ja toisten kanssa vielä hauskempaa. 

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVA PEKKA ELOMAA

SARJA JATKUU

Kertokaa meille hyvästä työka­ve­ruu­des­tanne, saatamme tehdä teistä jutun: tekija@teollisuusliitto.fi