Tiiviillä yhteis­työllä työelä­mään – ”Tutkinto on hankit­tava tekemällä”

Rive­ria-ammat­tiop­pi­lai­tos Joen­suussa koulut­taa uusia ammat­ti­lai­sia lujassa liitossa työpaik­ko­jen kanssa. Konea­sen­ta­jaksi opis­ke­le­van Jetro Frima­nin käden­jälki näkyy jo maail­malla John Deeren metsäkoneissa.

KUVA YLLÄ: Konea­sen­ta­jaksi valmis­tuva joen­suu­lai­nen Jetro Friman (vas.) on tyyty­väi­nen John Deerellä saamaansa ohjauk­seen. Yksi metsä­ko­neyh­tiön koulu­te­tuista työpaik­kaoh­jaa­jista on Riina Kukko­nen (oik).

JOHN DEERE FORESTRY OY

KOTIPAIKKA Tampere, metsä­ko­ne­teh­das Joensuussa
PERUSTETTU Vuonna 2000. Joen­suun tehdas perus­tettu vuonna 1972 nimellä Rauma-Repola, myöhem­min Lokomo Forest ja Timberjack.
OMISTAJA Yhdys­val­ta­lai­nen Deere & Company
TUOTANTO Metsä- ja maatalouskoneet
HENKILÖSTÖ Noin 800, joista Joen­suun tehtaan työn­te­ki­jöitä noin 360
LIIKEVAIHTO 553,5 milj. euroa (2019)

RIVERIA-AMMATTIOPPILAITOS

KOULUTUSYKSIKÖT Joen­suu, Kitee, Outo­kumpu, Lieksa, Nurmes ja Valtimo
OPISKELIJOITA Noin 16 000
TYÖNTEKIJÖITÄ Noin 740
TYÖELÄMÄN OPPIMISPAIKKOJA 11 600
TOIMIALAT Tekno­lo­gia sekä palve­lut ja hyvinvointi
PERUS‑, AMMATTI- JA ERIKOISTUTKINTOJA 160

KUVA JOHN DEERE

Ei kummoi­nen­kaan opis­ke­lija, kuvai­lee joen­suu­lai­nen Jetro Friman, 21, itse­ään ja moti­vaa­tion puutetta perus­kou­lun vuosina. Vielä armei­jaan lähties­sään Friman tuumaili, että jospa jonkin työpai­kan ovet avau­tui­si­vat ilman sen kummem­pia opin­toja. Vuosi armei­jassa oli hyvä koke­mus, terve­tul­lut potku persuksille.

– Armei­jassa tajusin, että tutkinto on hankit­tava. Ei niin­kään luke­malla, vaan teke­mällä. Käytän­nön teke­mi­sessä tiesin olevani aika nopea­kin oppija, Friman kertoo. Metal­lin hän valitsi alak­seen pitkälti kave­ri­pii­rin suosituksesta.

Amma­til­lis­ten opin­to­jen henki­lö­koh­tai­nen opin­to­polku tarkoit­taa sitä, että jokai­selle opis­ke­li­jalle laadi­taan yksi­löl­li­nen etene­mis­suun­ni­telma. Polkua raken­net­taessa huomioi­daan moni­puo­li­sesti aiempi koke­mus ja osaa­mi­nen, joka on voinut kart­tua, vaikka harras­tuk­sen kautta. Jetro Frima­nin opin­to­po­lusta suun­ni­tel­tiin kolmivuotinen.

Parhaassa tapauk­sessa mesta­ri­kin voi oppia kisäl­liltä, tietää Deeren Joen­suun-tehtaan loppu­ko­koon­pa­non esimies Marko Paka­ri­nen. Jetro Frima­nia hän kehuu ripeäksi oppijaksi.

Nyt nuoru­kai­sella on takana kaksi vuotta Rive­rian kone- ja tuotan­to­tek­nii­kan perus­tut­kin­non opin­toja. Opin­to­jen ensim­mäi­nen vuosi kului pääosin luokkaopinnoissa.

– Nyt toisena opis­ke­lu­vuonna olen pääs­syt oikei­siin töihin. Ensim­mäi­sellä koulu­tus­jak­solla olin Wara­ta­hilla, joka valmis­taa harves­te­ri­päitä Deeren metsä­ko­nei­siin. Sitten pääsin­kin oppi­maan Deerelle.

Touko­kuun lopulla päät­ty­neen Deere-jakson jälkeen kesällä oli taas aika tart­tua luku­hom­miin. Ylei­sai­neita Friman opis­ke­lee mielel­lään verkko-opintoina.

– Ruot­sia, englan­tia, matik­kaa, fysiik­kaa, kemiaa, yhteis­kun­taop­pia – kyllä ne aineet saan järjes­ty­mään, moti­vaa­tio on nyt toista kuin yläkoulussa.

VÄHEMMÄLLÄ ENEMMÄN

Rive­rian rehtori Esa Karvi­nen kuvaa toisen asteen koulu­tus­re­for­mia tarpeel­li­seksi, mutta myös histo­rial­li­sen suureksi ja rajuksi muutok­seksi. Refor­miin liit­tyi iso rahoi­tusuu­dis­tus, jonka Karvi­nen tulkitsi valtio­val­lan selkeäksi vies­tiksi – ”vähem­mällä on saatava aikaan enemmän”.

Enää ei ole olemassa kolmi­vuo­tista ammat­ti­kou­lua, ei luku­kausia eikä käsit­teenä perin­teistä työssäoppimistakaan.

– Sen sijaan meillä on toimin­ta­vuosi, koulu­tuk­siin jatkuva haku, yksi­löl­li­sesti laadi­tut opin­to­po­lut, opetusta ja valmis­tu­neita ympäri vuoden. Työpai­kalla tapah­tu­vaan oppi­mi­seen tarjolla on koulu­tus­so­pi­mus ja oppi­so­pi­mus. Lähtö­koh­tana on, että jokai­nen opis­ke­lee jossain vaiheessa koulutussopimuksella.

Refor­min myötä työpai­kalla tapah­tuva oppi­mi­nen onkin lisääntynyt.

– Tänä keväänä teimme opis­ke­li­joille kyse­lyn siitä, miten opis­ke­li­jat itse koke­vat oppi­vansa parhai­ten. Suurin osa vastaa­jista kertoi oppi­vansa parhai­ten nime­no­maan työpai­kalla. Toiseksi eniten mainin­toja sai lähio­pe­tus, vasta sen jälkeen etäope­tus, Karvi­nen kertoo.

Rive­rian rehtori Esa Karvi­nen kannus­taa yrityk­siä kehit­tä­mään työnan­ta­ja­mie­li­ku­vaansa ja kilpai­le­maan kyvyk­käästä työvoimasta.

Oppi­mi­sen pain­opis­teen siir­ty­mi­nen työpai­koille herätti refor­min alku­vai­heessa huolta, jopa närää­kin. Omakoh­tai­nen koke­mus siitä on myös Deeren loppu­ko­koon­pa­non esimie­henä työs­ken­te­le­vällä Marko Paka­ri­sella.

– Oma tytär oli refor­min tullessa ammat­ti­kou­lussa. Tilan­netta kun sivusta seura­sin, niin mieti­tytti, että heite­täänkö nämä opis­ke­li­jat nyt firmo­jen armoille.

Vaan eihän siinä sitten niin käynyt­kään, tietää Paka­ri­nen, joka sittem­min on itse­kin otta­nut Deerellä vastuuta opis­ke­li­joi­den työpaik­kaoh­jaa­mi­sesta. Työpaik­kaoh­jaa­jan koulu­tuk­sen on saanut kaik­ki­aan reilut 20 deere­läistä. Rive­rian anta­maan koulu­tuk­seen on ollut paljon intoa ja halukkuutta.

– Nuoria pitää ohjata ja kannus­taa, antaa opis­ke­li­joille riit­tä­vät tiedot ja taidot. Meillä ihmi­siltä on tullut oppi­lai­to­syh­teis­työstä vain posi­tii­vista palau­tetta, Paka­ri­nen kertoo.

Jetro Frima­nille (vas.) yksi työelä­mä­jak­son huip­pu­het­kistä oli se, kun hän ensim­mäi­sen kerran kokosi ohjaa­mo­hy­tin alusta loppuun. Kuvassa myös työpaik­kaoh­jaaja Riina Kukkonen.

Myös Jetro Frima­nilla on käytän­nön työko­ke­muk­sesta silk­kaa hyvää sanot­ta­vaa. Työka­ve­rit ovat otta­neet tulok­kaan hienosti vastaan. Hän on deere­läi­nen deere­läis­ten joukossa, osa tiimiä ja mukana tuotan­non viikko- ja kuukausi­pa­la­ve­reis­sa­kin. Ja mikä tärkeintä, työelä­mä­tai­toja opet­te­le­valla on ollut mahdol­li­suus kysyä ja saada vastauksia.

– Otin varman päälle ja kysyin usein neuvoa. Ajat­te­lin, että on viisasta opetella asiat perus­teel­li­sesti heti alussa, ja jatko on sitten helpompaa.

Koulu­tus­jak­sonsa aikana Friman on työs­ken­nel­lyt Deerellä kolmella eri työpis­teellä kooten polt­toai­ne­tank­keja ja ohjaa­mo­hyt­tejä. Yksi työelä­mä­jak­son huip­pu­hetki nuoru­kai­selle oli se, kun hän ensim­mäi­sen kerran kokosi ohjaa­mo­hy­tin alusta loppuun.

VIESTINTÄÄ JA VUOROPUHELUA

Rive­rian rehtori myön­tää, että osassa yrityk­sistä työpai­kalla tapah­tu­vaan koulut­ta­mi­seen suhtau­du­taan yhä nihkeästi. Ollaan sitä mieltä, ettei koulut­ta­mi­nen ole yrityk­sen hommaa. Hanka­lalta voi tuntua ajatus siitä­kin, että nokkela koulu­tet­tava ottaa opin ja menee­kin kilpai­li­jalle töihin.

– Vastuu koulu­tuk­sesta on Rive­rialla, ei työpai­kalla. Meidän pitää osata raken­taa koulu­tus työpai­kalla niin, että yrityk­set koke­vat asian tarpeel­li­seksi ja heidän omaa toimin­taansa hyödyttäväksi.

Arki yrityk­sissä on kiireistä, siksi­kin Karvi­nen painot­taa hyvän kommu­ni­kaa­tion merki­tystä ja koulu­tus­so­pi­mus­ten selkeätä sapluu­naa. Yhteys ohjaa­vaan opet­ta­jaan pide­tään tiiviinä.

– Jos ongel­mia tai puut­teita ilme­nee, meidän on syytä ihan ensim­mäi­seksi katsoa peiliin. Olem­meko vies­ti­neet asioista selkeästi, raken­sim­meko yhtei­sym­mär­rystä riit­tä­västi, miten voimme paran­taa toimin­taamme? Selvä se, että mitä parem­min koulut­ta­mi­nen on suun­ni­teltu, sitä parempi on myös lopputulos.

Vies­tin­nän merki­tystä koros­tava Karvi­nen myön­tää senkin, että koulu­tus­pa­le­tin uudel­leen­ra­ken­ta­mi­sessa oppi­lai­tok­sen omalta henki­lös­töltä vaadi­taan myös poisop­pi­mi­sen taitoja.

– Työelämä pyörii kesäl­lä­kin, emme mekään voi enti­seen tapaan ajatella, että luku­vuosi päät­tyy kevää­seen ja sitten lähde­tään lomalle. Oma haas­teensa on siinä­kin, että opet­ta­jat hallit­se­vat kaikki talon koulu­tus­tuot­teet ja tutkin­not – mitä kaik­kea Rive­rialla on yrityk­sille tarjota ja ihan koko maakun­nan alueella.

Oppi­lai­tok­sen avau­tu­mi­nen ja asia­kas­läh­töi­nen toimin­ta­tapa luon­tu­vat eri tavalla henki­lö­kun­nalle. Osa opet­ta­jista kokee mielui­sana yhtey­de­no­tot yrityk­siin, osalle jalkau­tu­mi­nen kentälle voi tuntua isolta siir­ty­mältä oman muka­vuusa­lu­een ulko­puo­lelle. Opit­ta­vaa on siis opettajillakin.

”Tajusin, että tutkinto on hankit­tava. Ei niin­kään luke­malla, vaan teke­mällä”, sanoo konea­sen­ta­jao­pis­ke­lija Jetro Friman.

 

VAHVASTI VOITON PUOLELLA

Vuonna 2003 Joen­suussa jänni­tet­tiin, keskit­tääkö John Deere Fore­stry Oy metsä­ko­ne­tuo­tan­tonsa Ruot­sin Filips­ta­diin vai Joen­suu­hun. Joen­suu voitti – asen­teen mitalla.

Kun Deere valitsi Joen­suun, osasiko kukaan unek­sia­kaan siitä hyvästä, jota päätös Joen­suu­hun ja koko maakun­taan nyt sätei­lee. Lokomo Fores­tista ja Timber­jac­kista John Deere Fore­stry Oy:ksi kasva­nut yritys on maail­man suurin metsä­ko­nei­den valmis­taja. Deere valmis­taa kaikki puuta­va­ra­la­ji­me­ne­tel­män metsä­ko­neensa Joen­suussa. Sitten vuodesta 1972 yhtiö kertoo valmis­ta­neensa yli 32 000 metsä­ko­netta. Tehtaan valmis­tus­ka­pa­si­teetti on kahdek­san konetta päivässä.

Deere työl­lis­tää Suomessa lähes 800 ihmistä. Heistä Joen­suun tuotan­to­lai­tok­sella töitä tekee noin 500 henki­löä. Yhtiön pääkont­tori ja suun­nit­te­luo­sasto on Tampereella.

2010-luvulla Deere on inves­toi­nut Joen­suun tuotan­toonsa noin 50 miljoo­naa euroa. Tuorein iso inves­tointi tehtaan kokoon­pano- ja koea­jo­ti­loi­hin sekä kompo­nent­ti­val­mis­tuk­sen lisä­ka­pa­si­teet­tiin käyn­nis­tyi viime vuonna. Kaik­ki­aan noin 15 miljoo­naa euroa maksa­vien uudis­tus­ten on määrä valmis­tua vuonna 2021.

 

ARVIOINNIN AIKA

Koulu­tus­so­pi­muk­sen mukaan oppi­laan arvioin­nin teke­vät yhdessä opet­taja ja työelä­män edus­taja. Jetro Frima­nin tapauk­sessa arvioin­ti­lo­make odotti touko­kuun lopulla täyt­tä­mistä Marko Paka­ri­sen työpöydällä.

– Arvioi­daan työtaito, vuoro­vai­ku­tus­suh­teet, työajan­käyttö, tilaa on myös vapaa­muo­toi­sille kommen­teille. Ja täytyy Jetrosta todeta, että niin on terä­vä­päi­nen kaveri, että nopeasti on hommat oppinut.

Noin 17-vuoti­sen koke­muk­sensa perus­teella Paka­ri­nen arvioi, että yhdek­sän kymme­nestä opis­ke­li­jasta on ”timant­tista laatua”. Moni oppija on opis­ke­lu­jak­sonsa perus­teella saanut jalan tuke­vasti oven väliin ja jossain vaiheessa työl­lis­ty­nyt Deerelle.

”Nuoria pitää ohjata ja kannus­taa, antaa opis­ke­li­joille riit­tä­vät tiedot ja taidot. Meillä ihmi­siltä on tullut oppi­lai­to­syh­teis­työstä vain posi­tii­vista palau­tetta”, sanoo John Deeren loppu­ko­koon­pa­non esimies Marko Pakarinen.

– Menes­ty­mi­nen on opis­ke­li­jasta itses­tään kiinni. On joskus käynyt niin­kin, että kun kave­rin koulu­tus­jakso kuun viimei­senä päivänä päät­tyi, niin seuraa­van kuun ensim­mäi­senä päivänä hänet oli jo pestattu tehtaalle töihin.

Yhdessä käytän­nön asiassa Paka­ri­sella on selkeä ohje kaikille, jotka mieli­vät astua tehtaan ovesta sisälle: Ikinä milloin­kaan ei pidä opis­ke­li­jan äidin tai isän ryhtyä kyse­le­mään ja soit­te­le­maan koulu­tus­so­pi­mus­pai­kan perään. Luuriin pitää osata tart­tua ihan itse.

JATKUVAA KEHITTÄMISTÄ

Rive­ria on panos­ta­nut yritys­ten palve­le­mi­seen nimeä­mällä oman yritys­asia­mie­hen sekä tekno­lo­gia­sek­to­rille että palvelu- ja hyvin­voin­ti­sek­to­rille. Joen­suun Deeren-tehtaan tuotan­to­pääl­likkö Ari Toiva­nen kehuu oitis sitä, miten yritys­asia­mie­hen tulo on ollut selvä paran­nus yhteis­työn kehittämiseen.

– On selkeä etu, että asiat lähte­vät hoitu­maan yhden ihmi­sen kautta.

Ja totta vie paljon niitä, yhtei­siä hoitu­via asioita onkin. Jo 17 vuotta Deerellä työs­ken­nel­lyt Toiva­nen kiteyt­tää ammat­ti­kou­lu­yh­teis­työn merki­tyk­sen yhteen sanaan – elintärkeää.

– Yhteis­työn juuret ovat todella syvällä. On ollut työs­sä­op­pi­joita, oppi­so­pi­mus­opis­ke­li­joita, jous­ta­van oppi­so­pi­muk­sen opis­ke­li­joita, rekry­kou­lu­tuk­sia, kursseja.

John Deeren tuotan­to­pääl­likkö Ari Toiva­nen kehuu Rive­rian yritys­asia­mies­käy­tän­töä. Asiat oppi­lai­tok­sen ja yrityk­sen välillä hoitu­vat yhden ihmi­sen kautta.

Kulu­van vuoden keväällä Rive­ria teki Deerelle jälleen työn­te­ki­jöi­den osaa­mis­kar­toi­tusta. Rive­ria tutkii tilan­teen ja tekee ehdo­tuk­sia siitä, miten osaa­mista juuri nyt kannat­taa lähteä vahvistamaan.

– Oppi­lai­tok­sen tehtävä on tuot­taa opetus­pal­ve­luita. Meidän joka­päi­väi­nen tehtä­vämme on valmis­taa metsä­ko­neita, Toiva­nen linjaa työnjakoa.

Kartoi­tuk­sen jälkeen osaa­mista lähdet­tä­neen jälleen täyden­tä­mään muun muassa kort­ti­kou­lu­tuk­sin. Erik­seen Toiva­nen mainit­see Rive­rian ansiot luokkahitsauskoulutuksessa.

– Rive­rialla on hyvää kone­ka­pa­si­teet­tia, hitsaus­ro­bot­teja, käsi­hit­saus­pis­teitä ja levytyökoneita.

Työelä­män oppi­mis­paik­ko­jen, kump­pa­nuus­so­pi­mus­ten ja yhden luukun peri­aat­teella yrityk­siä palve­le­van yritys­asia­mie­hen lisäksi Rive­ria kehit­tää työelä­mä­opet­taja-mallia. Siinä mallissa opet­ta­jan työhuone siir­tyy koululta yrityk­sen tiloi­hin. Yksi työelä­mä­opet­taja työs­ken­te­lee jo nyt Pohjois-Karja­lan Osuuskaupassa.

 

”EI ENÄÄ HARJAN VARRESSA HARJAANTUMISTA”

John Deeren pääluot­ta­mus­mies Kauko Kerä­nen nostaa keskus­te­luun työpaik­kaoh­jauk­sesta makset­ta­van korvauk­sen sekä koulu­tus­jak­so­jen suun­ni­tel­mal­li­suu­den kehittämisen.

Taka­vuo­siin verrat­tuna oppi­mis­kult­tuu­rissa on loikattu aimo harp­paus eteen­päin. Tätä mieltä on Deeren Joen­suun-tehtaan pääluot­ta­mus­mies Kauko Kerä­nen arvioi­des­saan nuor­ten opis­ke­li­joi­den mahdol­li­suuk­sia saada paras mahdol­li­nen hyöty ja oppi irti työpaikkajaksoilla.

– Oppi­mi­nen ei enää ole harjan varressa harjaan­tu­mista, kuten joskus taka­vuo­sina. Aika­naan ehdin kantaa paljon­kin huolta siitä, että oppi­mis­jakso työpai­kalla saat­toi olla perin yksi­puo­li­nen koke­mus. Kenenpä moti­vaa­tio ei olisi koetuk­sella, jos kuukausi toisensa perään putsai­let tehtaan lattiaa.

Kerä­sen mielestä työn­te­ki­jät suhtau­tu­vat varsin posi­tii­vi­sesti opis­ke­li­joi­den ohjaa­mi­seen. Nega­tii­vista palau­tetta ei kuulu. Suhtau­tu­mista ohjaa­mi­seen tukee myös nykyi­nen palk­kaus­malli – urak­ka­työssä ohjaa­mi­nen saatet­tiin ajoin kokea hidasteeksi.

On kaik­kien etu, että opis­ke­lija kokee työpaik­ka­jak­son mielek­käänä mahdol­li­suu­tena kehittyä.

Maailma ei kuiten­kaan pääluot­ta­mus­mie­hen­kään mielestä ole vielä tykkä­nään valmis, aina on varaa paran­taa. Ensin­nä­kin hän näkisi hyvänä sen, että työn­te­ki­jälle makset­tai­siin työpaik­kaoh­jauk­sesta jonkin­lai­nen korvaus. Lisää jämäk­kyyttä hän toivoo myös työpai­kalla tapah­tu­vien koulu­tus­jak­so­jen suunnitelmallisuuteen.

– Koulu­tus­suun­ni­tel­mia voitai­siin tehdä vielä nykyis­tä­kin tarkem­min niin, että opis­ke­lija tietää jo taloon tulles­saan, mitä erilai­sia oppi­mi­sen mahdol­li­suuk­sia ja vaiheita jaksoon kulloin­kin kuuluu. On kaik­kien etu, että opis­ke­lija kokee työpaik­ka­jak­son mielek­käänä mahdol­li­suu­tena kehit­tyä. Niin­hän se kummin­kin on, että oppi­mi­nen on yhä vahvem­min painot­tu­nut luok­kao­pe­tuk­sesta työpai­kalla oppimiseen.

Kerä­nen on työs­ken­nel­lyt Deerellä noin 30 vuotta, ja siitä ajasta pääluot­ta­mus­mie­henä noin kahdek­san vuotta. Pitkällä koke­muk­sella Kerä­nen tietää senkin, että tämän päivän opis­ke­li­joilla on hyvät valmiu­det koulu­tus­so­pi­mus­jak­solle tulles­saan. On kuiten­kin yksi kestoaihe, josta nuoria on ojennettava.

– Se on se känny­kän räplää­mi­nen. Pereh­dyt­tä­mis­vai­heessa asiasta pitää paina­vasti muistuttaa.

 

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA