Tiiviillä yhteis­työllä työelä­mään – ”Tutkinto on hankit­tava tekemällä”

Riveria-ammat­tiop­pi­laitos Joensuussa kouluttaa uusia ammat­ti­laisia lujassa liitossa työpaik­kojen kanssa. Konea­sen­ta­jaksi opiske­levan Jetro Frimanin käden­jälki näkyy jo maail­malla John Deeren metsäkoneissa.

KUVA YLLÄ: Konea­sen­ta­jaksi valmis­tuva joensuu­lainen Jetro Friman (vas.) on tyyty­väinen John Deerellä saamaansa ohjauk­seen. Yksi metsä­ko­neyh­tiön koulu­te­tuista työpaik­kaoh­jaa­jista on Riina Kukkonen (oik).

JOHN DEERE FORESTRY OY

KOTIPAIKKA Tampere, metsä­ko­ne­tehdas Joensuussa
PERUSTETTU Vuonna 2000. Joensuun tehdas perus­tettu vuonna 1972 nimellä Rauma-Repola, myöhemmin Lokomo Forest ja Timberjack.
OMISTAJA Yhdys­val­ta­lainen Deere & Company
TUOTANTO Metsä- ja maatalouskoneet
HENKILÖSTÖ Noin 800, joista Joensuun tehtaan työnte­ki­jöitä noin 360
LIIKEVAIHTO 553,5 milj. euroa (2019)

RIVERIA-AMMATTIOPPILAITOS

KOULUTUSYKSIKÖT Joensuu, Kitee, Outokumpu, Lieksa, Nurmes ja Valtimo
OPISKELIJOITA Noin 16 000
TYÖNTEKIJÖITÄ Noin 740
TYÖELÄMÄN OPPIMISPAIKKOJA 11 600
TOIMIALAT Tekno­logia sekä palvelut ja hyvinvointi
PERUS‑, AMMATTI- JA ERIKOISTUTKINTOJA 160

Ei kummoi­nen­kaan opiske­lija, kuvailee joensuu­lainen Jetro Friman, 21, itseään ja motivaa­tion puutetta perus­koulun vuosina. Vielä armei­jaan lähties­sään Friman tuumaili, että jospa jonkin työpaikan ovet avautui­sivat ilman sen kummempia opintoja. Vuosi armei­jassa oli hyvä kokemus, terve­tullut potku persuksille.

– Armei­jassa tajusin, että tutkinto on hankit­tava. Ei niinkään lukemalla, vaan tekemällä. Käytännön tekemi­sessä tiesin olevani aika nopeakin oppija, Friman kertoo. Metallin hän valitsi alakseen pitkälti kaveri­piirin suosituksesta.

Ammatil­listen opintojen henki­lö­koh­tainen opinto­polku tarkoittaa sitä, että jokai­selle opiske­li­jalle laadi­taan yksilöl­linen etene­mis­suun­ni­telma. Polkua raken­net­taessa huomioi­daan monipuo­li­sesti aiempi kokemus ja osaaminen, joka on voinut karttua, vaikka harras­tuksen kautta. Jetro Frimanin opinto­po­lusta suunni­tel­tiin kolmivuotinen.

Nyt nuoru­kai­sella on takana kaksi vuotta Riverian kone- ja tuotan­to­tek­niikan perus­tut­kinnon opintoja. Opintojen ensim­mäinen vuosi kului pääosin luokkaopinnoissa.

– Nyt toisena opiske­lu­vuonna olen päässyt oikei­siin töihin. Ensim­mäi­sellä koulu­tus­jak­solla olin Warata­hilla, joka valmistaa harves­te­ri­päitä Deeren metsä­ko­nei­siin. Sitten pääsinkin oppimaan Deerelle.

Touko­kuun lopulla päätty­neen Deere-jakson jälkeen kesällä oli taas aika tarttua lukuhom­miin. Yleisai­neita Friman opiskelee mielel­lään verkko-opintoina.

– Ruotsia, englantia, matikkaa, fysiikkaa, kemiaa, yhteis­kun­taoppia – kyllä ne aineet saan järjes­ty­mään, motivaatio on nyt toista kuin yläkoulussa.

VÄHEMMÄLLÄ ENEMMÄN

Riverian rehtori Esa Karvinen kuvaa toisen asteen koulu­tus­re­formia tarpeel­li­seksi, mutta myös histo­rial­lisen suureksi ja rajuksi muutok­seksi. Refor­miin liittyi iso rahoi­tusuu­distus, jonka Karvinen tulkitsi valtio­vallan selkeäksi viestiksi – ”vähem­mällä on saatava aikaan enemmän”.

Enää ei ole olemassa kolmi­vuo­tista ammat­ti­koulua, ei lukukausia eikä käsit­teenä perin­teistä työssäoppimistakaan.

– Sen sijaan meillä on toimin­ta­vuosi, koulu­tuk­siin jatkuva haku, yksilöl­li­sesti laaditut opinto­polut, opetusta ja valmis­tu­neita ympäri vuoden. Työpai­kalla tapah­tu­vaan oppimi­seen tarjolla on koulu­tus­so­pimus ja oppiso­pimus. Lähtö­koh­tana on, että jokainen opiskelee jossain vaiheessa koulutussopimuksella.

Reformin myötä työpai­kalla tapah­tuva oppiminen onkin lisääntynyt.

– Tänä keväänä teimme opiske­li­joille kyselyn siitä, miten opiske­lijat itse kokevat oppivansa parhaiten. Suurin osa vastaa­jista kertoi oppivansa parhaiten nimeno­maan työpai­kalla. Toiseksi eniten mainin­toja sai lähio­petus, vasta sen jälkeen etäopetus, Karvinen kertoo.

Oppimisen painopis­teen siirty­minen työpai­koille herätti reformin alkuvai­heessa huolta, jopa närääkin. Omakoh­tainen kokemus siitä on myös Deeren loppu­ko­koon­panon esimie­henä työsken­te­le­vällä Marko Pakari­sella.

– Oma tytär oli reformin tullessa ammat­ti­kou­lussa. Tilan­netta kun sivusta seurasin, niin mieti­tytti, että heite­täänkö nämä opiske­lijat nyt firmojen armoille.

Vaan eihän siinä sitten niin käynyt­kään, tietää Pakarinen, joka sittemmin on itsekin ottanut Deerellä vastuuta opiske­li­joiden työpaik­kaoh­jaa­mi­sesta. Työpaik­kaoh­jaajan koulu­tuksen on saanut kaikkiaan reilut 20 deere­läistä. Riverian antamaan koulu­tuk­seen on ollut paljon intoa ja halukkuutta.

– Nuoria pitää ohjata ja kannustaa, antaa opiske­li­joille riittävät tiedot ja taidot. Meillä ihmisiltä on tullut oppilai­to­syh­teis­työstä vain positii­vista palau­tetta, Pakarinen kertoo.

Myös Jetro Frima­nilla on käytännön työko­ke­muk­sesta silkkaa hyvää sanot­tavaa. Työka­verit ovat ottaneet tulok­kaan hienosti vastaan. Hän on deere­läinen deere­läisten joukossa, osa tiimiä ja mukana tuotannon viikko- ja kuukausi­pa­la­ve­reis­sakin. Ja mikä tärkeintä, työelä­mä­tai­toja opette­le­valla on ollut mahdol­li­suus kysyä ja saada vastauksia.

– Otin varman päälle ja kysyin usein neuvoa. Ajattelin, että on viisasta opetella asiat perus­teel­li­sesti heti alussa, ja jatko on sitten helpompaa.

Koulu­tus­jak­sonsa aikana Friman on työsken­nellyt Deerellä kolmella eri työpis­teellä kooten polttoai­ne­tank­keja ja ohjaa­mo­hyt­tejä. Yksi työelä­mä­jakson huippu­hetki nuoru­kai­selle oli se, kun hän ensim­mäisen kerran kokosi ohjaa­mo­hytin alusta loppuun.

VIESTINTÄÄ JA VUOROPUHELUA

Riverian rehtori myöntää, että osassa yrityk­sistä työpai­kalla tapah­tu­vaan koulut­ta­mi­seen suhtau­du­taan yhä nihkeästi. Ollaan sitä mieltä, ettei koulut­ta­minen ole yrityksen hommaa. Hanka­lalta voi tuntua ajatus siitäkin, että nokkela koulu­tet­tava ottaa opin ja meneekin kilpai­li­jalle töihin.

– Vastuu koulu­tuk­sesta on Riverialla, ei työpai­kalla. Meidän pitää osata rakentaa koulutus työpai­kalla niin, että yritykset kokevat asian tarpeel­li­seksi ja heidän omaa toimin­taansa hyödyttäväksi.

Arki yrityk­sissä on kiireistä, siksikin Karvinen painottaa hyvän kommu­ni­kaa­tion merki­tystä ja koulu­tus­so­pi­musten selkeätä sapluunaa. Yhteys ohjaa­vaan opetta­jaan pidetään tiiviinä.

– Jos ongelmia tai puutteita ilmenee, meidän on syytä ihan ensim­mäi­seksi katsoa peiliin. Olemmeko viesti­neet asioista selkeästi, raken­sim­meko yhtei­sym­mär­rystä riittä­västi, miten voimme parantaa toimin­taamme? Selvä se, että mitä paremmin koulut­ta­minen on suunni­teltu, sitä parempi on myös lopputulos.

Viestinnän merki­tystä koros­tava Karvinen myöntää senkin, että koulu­tus­pa­letin uudel­leen­ra­ken­ta­mi­sessa oppilai­toksen omalta henki­lös­töltä vaadi­taan myös poisop­pi­misen taitoja.

– Työelämä pyörii kesäl­läkin, emme mekään voi entiseen tapaan ajatella, että lukuvuosi päättyy kevää­seen ja sitten lähde­tään lomalle. Oma haasteensa on siinäkin, että opettajat hallit­sevat kaikki talon koulu­tus­tuot­teet ja tutkinnot – mitä kaikkea Riverialla on yrityk­sille tarjota ja ihan koko maakunnan alueella.

Oppilai­toksen avautu­minen ja asiakas­läh­töinen toiminta­tapa luontuvat eri tavalla henki­lö­kun­nalle. Osa opetta­jista kokee mielui­sana yhtey­de­notot yrityk­siin, osalle jalkau­tu­minen kentälle voi tuntua isolta siirty­mältä oman mukavuusa­lueen ulkopuo­lelle. Opittavaa on siis opettajillakin.

VAHVASTI VOITON PUOLELLA

Vuonna 2003 Joensuussa jänni­tet­tiin, keskit­tääkö John Deere Forestry Oy metsä­ko­ne­tuo­tan­tonsa Ruotsin Filips­ta­diin vai Joensuuhun. Joensuu voitti – asenteen mitalla.

Kun Deere valitsi Joensuun, osasiko kukaan uneksia­kaan siitä hyvästä, jota päätös Joensuuhun ja koko maakun­taan nyt säteilee. Lokomo Fores­tista ja Timber­jac­kista John Deere Forestry Oy:ksi kasvanut yritys on maailman suurin metsä­ko­neiden valmis­taja. Deere valmistaa kaikki puuta­va­ra­la­ji­me­ne­telmän metsä­ko­neensa Joensuussa. Sitten vuodesta 1972 yhtiö kertoo valmis­ta­neensa yli 32 000 metsä­ko­netta. Tehtaan valmis­tus­ka­pa­si­teetti on kahdeksan konetta päivässä.

Deere työllistää Suomessa lähes 800 ihmistä. Heistä Joensuun tuotan­to­lai­tok­sella töitä tekee noin 500 henkilöä. Yhtiön pääkont­tori ja suunnit­te­luo­sasto on Tampereella.

2010-luvulla Deere on inves­toinut Joensuun tuotan­toonsa noin 50 miljoonaa euroa. Tuorein iso inves­tointi tehtaan kokoon­pano- ja koeajo­ti­loihin sekä kompo­nent­ti­val­mis­tuksen lisäka­pa­si­teet­tiin käynnistyi viime vuonna. Kaikkiaan noin 15 miljoonaa euroa maksa­vien uudis­tusten on määrä valmistua vuonna 2021.

ARVIOINNIN AIKA

Koulu­tus­so­pi­muksen mukaan oppilaan arvioinnin tekevät yhdessä opettaja ja työelämän edustaja. Jetro Frimanin tapauk­sessa arvioin­ti­lo­make odotti touko­kuun lopulla täyttä­mistä Marko Pakarisen työpöydällä.

– Arvioi­daan työtaito, vuoro­vai­ku­tus­suh­teet, työajan­käyttö, tilaa on myös vapaa­muo­toi­sille kommen­teille. Ja täytyy Jetrosta todeta, että niin on terävä­päinen kaveri, että nopeasti on hommat oppinut.

Noin 17-vuotisen kokemuk­sensa perus­teella Pakarinen arvioi, että yhdeksän kymme­nestä opiske­li­jasta on ”timant­tista laatua”. Moni oppija on opiske­lu­jak­sonsa perus­teella saanut jalan tukevasti oven väliin ja jossain vaiheessa työllis­tynyt Deerelle.

– Menes­ty­minen on opiske­li­jasta itses­tään kiinni. On joskus käynyt niinkin, että kun kaverin koulu­tus­jakso kuun viimei­senä päivänä päättyi, niin seuraavan kuun ensim­mäi­senä päivänä hänet oli jo pestattu tehtaalle töihin.

Yhdessä käytännön asiassa Pakari­sella on selkeä ohje kaikille, jotka mielivät astua tehtaan ovesta sisälle: Ikinä milloin­kaan ei pidä opiske­lijan äidin tai isän ryhtyä kysele­mään ja soitte­le­maan koulu­tus­so­pi­mus­paikan perään. Luuriin pitää osata tarttua ihan itse.

JATKUVAA KEHITTÄMISTÄ

Riveria on panos­tanut yritysten palve­le­mi­seen nimeä­mällä oman yritys­asia­miehen sekä tekno­lo­gia­sek­to­rille että palvelu- ja hyvin­voin­ti­sek­to­rille. Joensuun Deeren-tehtaan tuotan­to­pääl­likkö Ari Toivanen kehuu oitis sitä, miten yritys­asia­miehen tulo on ollut selvä parannus yhteis­työn kehittämiseen.

– On selkeä etu, että asiat lähtevät hoitu­maan yhden ihmisen kautta.

Ja totta vie paljon niitä, yhteisiä hoituvia asioita onkin. Jo 17 vuotta Deerellä työsken­nellyt Toivanen kiteyttää ammat­ti­kou­lu­yh­teis­työn merki­tyksen yhteen sanaan – elintärkeää.

– Yhteis­työn juuret ovat todella syvällä. On ollut työssä­op­pi­joita, oppiso­pi­mus­opis­ke­li­joita, joustavan oppiso­pi­muksen opiske­li­joita, rekry­kou­lu­tuksia, kursseja.

Kuluvan vuoden keväällä Riveria teki Deerelle jälleen työnte­ki­jöiden osaamis­kar­toi­tusta. Riveria tutkii tilan­teen ja tekee ehdotuksia siitä, miten osaamista juuri nyt kannattaa lähteä vahvistamaan.

– Oppilai­toksen tehtävä on tuottaa opetus­pal­ve­luita. Meidän jokapäi­väinen tehtä­vämme on valmistaa metsä­ko­neita, Toivanen linjaa työnjakoa.

Kartoi­tuksen jälkeen osaamista lähdet­tä­neen jälleen täyden­tä­mään muun muassa kortti­kou­lu­tuksin. Erikseen Toivanen mainitsee Riverian ansiot luokkahitsauskoulutuksessa.

– Riverialla on hyvää koneka­pa­si­teettia, hitsaus­ro­bot­teja, käsihit­saus­pis­teitä ja levytyökoneita.

Työelämän oppimis­paik­kojen, kumppa­nuus­so­pi­musten ja yhden luukun periaat­teella yrityksiä palve­levan yritys­asia­miehen lisäksi Riveria kehittää työelä­mä­opet­taja-mallia. Siinä mallissa opettajan työhuone siirtyy koululta yrityksen tiloihin. Yksi työelä­mä­opet­taja työsken­telee jo nyt Pohjois-Karjalan Osuuskaupassa.

”EI ENÄÄ HARJAN VARRESSA HARJAANTUMISTA”

Takavuo­siin verrat­tuna oppimis­kult­tuu­rissa on loikattu aimo harppaus eteen­päin. Tätä mieltä on Deeren Joensuun-tehtaan pääluot­ta­mus­mies Kauko Keränen arvioi­des­saan nuorten opiske­li­joiden mahdol­li­suuksia saada paras mahdol­linen hyöty ja oppi irti työpaikkajaksoilla.

– Oppiminen ei enää ole harjan varressa harjaan­tu­mista, kuten joskus takavuo­sina. Aikanaan ehdin kantaa paljonkin huolta siitä, että oppimis­jakso työpai­kalla saattoi olla perin yksipuo­linen kokemus. Kenenpä motivaatio ei olisi koetuk­sella, jos kuukausi toisensa perään putsailet tehtaan lattiaa.

Keräsen mielestä työnte­kijät suhtau­tuvat varsin positii­vi­sesti opiske­li­joiden ohjaa­mi­seen. Negatii­vista palau­tetta ei kuulu. Suhtau­tu­mista ohjaa­mi­seen tukee myös nykyinen palkkaus­malli – urakka­työssä ohjaa­minen saatet­tiin ajoin kokea hidasteeksi.

On kaikkien etu, että opiske­lija kokee työpaik­ka­jakson mielek­käänä mahdol­li­suu­tena kehittyä.

Maailma ei kuiten­kaan pääluot­ta­mus­mie­hen­kään mielestä ole vielä tykkä­nään valmis, aina on varaa parantaa. Ensin­näkin hän näkisi hyvänä sen, että työnte­ki­jälle makset­tai­siin työpaik­kaoh­jauk­sesta jonkin­lainen korvaus. Lisää jämäk­kyyttä hän toivoo myös työpai­kalla tapah­tu­vien koulu­tus­jak­sojen suunnitelmallisuuteen.

– Koulu­tus­suun­ni­telmia voitai­siin tehdä vielä nykyis­täkin tarkemmin niin, että opiske­lija tietää jo taloon tulles­saan, mitä erilaisia oppimisen mahdol­li­suuksia ja vaiheita jaksoon kulloinkin kuuluu. On kaikkien etu, että opiske­lija kokee työpaik­ka­jakson mielek­käänä mahdol­li­suu­tena kehittyä. Niinhän se kumminkin on, että oppiminen on yhä vahvemmin painot­tunut luokkao­pe­tuk­sesta työpai­kalla oppimiseen.

Keränen on työsken­nellyt Deerellä noin 30 vuotta, ja siitä ajasta pääluot­ta­mus­mie­henä noin kahdeksan vuotta. Pitkällä kokemuk­sella Keränen tietää senkin, että tämän päivän opiske­li­joilla on hyvät valmiudet koulu­tus­so­pi­mus­jak­solle tulles­saan. On kuitenkin yksi kestoaihe, josta nuoria on ojennettava.

– Se on se kännykän räplää­minen. Pereh­dyt­tä­mis­vai­heessa asiasta pitää paina­vasti muistuttaa.

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA