Elina Kinnunen jätti vakityönsä ja kouluttautui oppisopimuksella Valtran maatalouskoneasentajaksi.
Elina Kinnunen jätti vakityönsä ja kouluttautui oppisopimuksella Valtran maatalouskoneasentajaksi.

Mihin menet, amma­til­li­nen koulu­tus? ”Oppi­so­pi­mus oli onnen­potku”, sanoo maata­lous­ko­nea­sen­taja Elina Kinnunen

Amma­til­li­nen koulu­tus on ollut viime vuosina murrok­sessa. Sipi­län halli­tus teki ammat­ti­kou­lu­jen rahoi­tuk­seen rajut leik­kauk­set. Nyky­hal­li­tus sen sijaan panos­taa koulu­tuk­seen lisä­ra­haa, päämää­ränä oppi­vel­vol­li­suu­den piden­nys ja toisen asteen maksu­ton opetus. Mahdol­li­suus opis­kella aikui­siällä jous­ta­vasti on poli­tii­kan kentällä laajasti kanna­tettu tavoite, ja työs­sä­op­pi­mista lisä­tään yritys­ten ja oppi­lai­tos­ten yhteistyöllä.

”Amma­til­li­nen koulu­tus uudis­te­taan osaa­mis­pe­rus­tei­seksi ja asia­kas­läh­töi­seksi kokonaisuudeksi.”

Vuoden 2018 alusta voimaan tullutta uudis­tusta perus­tel­tiin halli­tus­oh­jel­massa Juha Sipi­län (kesk) porva­ri­hal­li­tuk­selle ominai­sella mark­ki­noin­ti­kie­lellä. Käytän­nössä amma­til­lis­ten oppi­lai­tos­ten rahoi­tusta leikat­tiin lähes 250 miljoo­nalla eurolla.

– Ei se loppu­tu­los ollut kuiten­kaan niin karmea kuin olisi voinut ajatella. Tällä hetkellä olen taas vähän opti­mis­ti­sempi, sanoo Teol­li­suus­lii­ton koulu­tus­pääl­likkö Hannu Siltala.

Silta­lan opti­mis­min syynä ovat toisaalta Antti Rinteen /​ Sanna Mari­nin (sd) puna­mul­ta­hal­li­tuk­sen koulu­tus­lin­jauk­set. Toisaalta taas vuoden 2018 uudis­tus on saanut joitain asioita liikah­ta­maan oike­aan­kin suuntaan.

– Hyvä juttu oli, että nuoret ja aikuis­opis­ke­li­jat yhdis­tet­tiin saman lain­sää­dän­nön alle. Ennen oli olemassa vain yhteis­haku, nyt on myös jatkuva haku. Eli aikui­set ja perus­kou­lunsa päät­tä­neet nuoret voivat hakea pitkin vuotta opiskelemaan.

Oppi­lai­tos­ten ja yritys­ten yhteis­työstä on myön­tei­siä esimerk­kejä, joskin ne koske­vat enim­mäk­seen isoja firmoja. Yksi hyvä esimerkki on Suolah­della Valt­ran trak­to­ri­teh­das, joka on saanut oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen toimimaan.

 

”Olin onnesta soikeana”

Oppi­so­pi­mus­kou­lu­tus antoi koko­nais­ku­van trak­to­ri­teh­taan toimin­nasta, sanoo Elina Kinnu­nen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

– Mahtava onnen­potku oli. Olin onnesta soikeana. Ja oli kyllä huojen­tu­nut olo, kun syksy oli näyt­tä­nyt niin hiljai­selta, muis­te­lee Elina Kinnu­nen viime vuoden elokuuta.

Tuol­loin hänelle tarjot­tiin vaki­tuista työso­pi­musta, vaikka koulu­tus oli päät­ty­mässä vasta marras­kuussa. Kinnu­nen suoritti maata­lous­ko­nea­sen­ta­jan ammat­ti­tut­kin­non Valt­ran oppi­so­pi­mus­opis­ke­li­joi­den toisella kurssilla.

– Mieheni oli ensim­mäi­sellä kurs­silla, hän oli tykän­nyt ja sai täältä vaki­pai­kan. Nyt me molem­mat pääs­tiin vuoro­töistä eroon ja saadaan olla omalla paik­ka­kun­nalla päivä­töissä. Se oli muka­vaa, kun lähdin vart­tu­neella iällä opis­ke­le­maan uutta ammat­tia, kertoo Kinnu­nen, joka aiem­min työs­ken­teli Metsä Woodin vane­ri­teh­taalla Suolahdella.

Oli hienoa opis­kella uutta ammat­tia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkillä. 

Riskin­otto ja vaki­työstä lähte­mi­nen osoit­tau­tui kannat­ta­vaksi liik­keeksi. Erityi­sesti Kinnu­nen on tyyty­väi­nen koulu­tuk­sen kautta tullee­seen moni­tai­toi­suu­teen. Koska opis­ke­li­jat kier­si­vät eri työvai­heissa, trak­to­rin­teon kaikki vaiheet tuli­vat tutuiksi.

– Voiman­siir­to­teh­taassa pääsee näke­mään vaih­de­laa­ti­kon kasauk­sen alusta loppuun. Ja kokoon­pa­no­teh­taassa tulee vaiheet tutuksi moot­to­ri­va­rus­te­lusta aina sinne, kun renkaat laite­taan trak­to­rin alle. Tässä näkee, mistä se trak­tori oikein koos­tuu. Mutta jos tekee vain yhtä hommaa, niin silloin ei ole vält­tä­mättä mitään hajua, mitä linjan toisessa päässä tapahtuu.

KÄYTÄNNÖN TYÖT EDELLÄ

Teoriao­suutta kurs­si­lai­set kävi­vät opis­ke­le­massa koulu­tusta järjes­tä­neen POKE:n eli Pohjoi­sen Keski-Suomen ammat­tio­pis­ton tiloissa Ääne­kos­kella ja Saari­jär­vellä. Kinnusta miel­lytti se, että koulu­tuk­sen pääpaino kuiten­kin oli selvästi käytän­nön töissä.

– Oli hienoa opis­kella uutta ammat­tia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkillä. Olisiko sitä teoriaa ollut 20–30 päivää. Siellä käytiin läpi esimer­kiksi huol­toa, hydrau­liik­kaa ja moot­to­ri­tek­niik­kaa. Niille, jotka harkit­se­vat, kannat­taako oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­seen hakeu­tua, Kinnu­nen antaa perusteita.

– Meillä inves­toi­daan tehtaa­seen, eli voisi ajatella, että toiminta on Suolah­dessa vakaalla pohjalla. Työyh­teisö on tosi hyvä ja ei se palk­ka­kaan huono ole. Pääsee moni­puo­li­sesti opet­te­le­maan näitä töitä.

 

Pääluot­ta­mus­mies: Jonkin verran jump­paa­mista vaadit­tiin alussa

Työpaik­kaoh­jaa­jien roolissa meillä on vielä kehit­tä­mi­sen varaa, sanoo Valt­ran pääluot­ta­mus­mies Ville Kivi­mäki. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen uudis­tus ja oppi­so­pi­mus­opis­ke­li­joi­den tulo Valt­ralle vuonna 2018 toivat pääluot­ta­mus­mies Ville Kivi­mäen työpöy­dälle uuden­lai­sia edunvalvontakysymyksiä.

– Oli ensin kyllä ihmet­te­le­mistä, että miten tätä amis­re­for­mia omalla työpai­kalla sovel­le­taan, muis­te­lee Kivimäki.

Yksi ratkais­tava asia oli opis­ke­li­joi­den palkkataso.

– Työeh­to­so­pi­muk­sen mukai­nen oppi­so­pi­mus­opis­ke­li­joi­den tauluk­ko­palkka on pohjana. Se lähtee asteit­tain nouse­maan, ja kun osaa­mi­nen kart­tuu, pääsee meidän tuotan­to­palk­kio­jär­jes­tel­män piiriin, Kivi­mäki kertoo.

Alku­vai­heessa oli työn­te­ki­jöi­den poru­kassa epäluu­loja, että otetaanko tänne opis­ke­li­joita teke­mään halpa­työtä. Mutta nämä ajatuk­set karsiu­tui­vat pian.

Toinen kysy­mys oli, mitä opis­ke­li­joille makse­taan tilan­teessa, jossa he tuuraa­vat vaki­tui­sia työntekijöitä.

– Päädyt­tiin siihen, että he saavat saman palkan kuin tuurat­tava ja pide­tään huolta, ettei tuuraus hait­taa opis­ke­lua, kertoo Kivi­mäki, joka on tyyty­väi­nen työnan­ta­jan kanssa tehtyyn sopimukseen.

– Aivan alku­vai­heessa meillä oli työn­te­ki­jöi­den poru­kassa ehkä epäluu­loja, että otetaanko tänne opis­ke­li­joita teke­mään halpa­työtä. Mutta nämä ajatuk­set karsiu­tui­vat aika pian.

Oppi­mista on tapah­tu­nut koko työyh­tei­sössä. Yksi oival­lus on ollut työpaik­kaoh­jaa­jien tärkeys. He tunte­vat tuotan­non ja autta­vat toteut­ta­maan opis­ke­li­jan HOKS:ia eli henki­lö­koh­tai­sen osaa­mi­sen kehittämissuunnitelmaa.

– Työpaik­kaoh­jaa­jien kautta oppi­las saa tukea ja opis­ke­lun rytmi­tys sujuu. He osaa­vat viedä oppi­laan oikeille työpis­teille niihin töihin, joita juuri siinä kohtaa tutkin­toa vaadi­taan. Vielä meillä on kuiten­kin kehit­tä­mi­sen paikka työpaik­kaoh­jaa­jien roolissa, Kivi­mäki selvittää.

PAIKALLISET SITOUTUVAT VAHVEMMIN

Oppi­so­pi­mus­jär­jes­tel­mää muoka­taan Valt­ralla koko ajan, ja pääluot­ta­mus­mie­hellä on omat kehi­ty­seh­do­tuk­sensa. Koulu­tusta järjes­tä­vältä POKE:lta eli Pohjoi­sen Keski-Suomen ammat­tio­pis­tolta Kivi­mäki toivoo enem­män yhteis­työtä työpaik­kaoh­jaa­jien kanssa.

– Meillä taas saisi vielä tarkem­min miet­tiä koulu­tuk­sen alussa, mitkä ovat työnan­ta­jan tarpeet. Voisi tehdä täsmä­kou­lu­tusta niihin hommiin, joihin on vaikea löytää koulu­tet­tua ihmistä. Näin työnan­taja ja opis­ke­li­jat hyötyi­si­vät molemmat.

Tärkeää Kivi­mäen mielestä on myös tuoda rehel­li­sesti esille, että vaikka koulu­tuk­sen tarkoi­tuk­sena on saada yrityk­selle osaa­vaa työvoi­maa, ei kyseessä ole lupaus työllistymisestä.

– Me ei harhau­teta opis­ke­li­joita sillä, että työpaikka olisi varma asia. Jos heitä ei palkata, niin he saavat kuiten­kin tutkinnon.

Lisäksi Kivi­mäki ottaa esiin alue­po­liit­ti­sen näkö­kul­man ja koros­taa koulu­tuk­sen merki­tystä Ääne­kos­ken seudulle.

– Kun koulu­te­taan tämän seutu­kun­nan ihmi­siä, niin sitou­tu­mi­nen on vahvempi kuin silloin, jos asut­tai­siin kauem­pana. Siinä syntyy symbioosi työnan­ta­jan ja opis­ke­li­jan välille, ja tämä on pitkä­jän­teistä toimintaa.

 

”Rehtori” viih­tyy roolissaan

Valt­ran matkus­tus­koor­di­naat­tori, ”rehtori” Erkki Liima­tai­nen arvioi, että oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­siin liit­ty­vät asiat vievät hänen työajas­taan noin kolman­nek­sen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Erkki Liima­tai­nen tunne­taan Valt­ralla ”rehto­rina”. Hänen vetä­mis­sään ryhmissä oppi­so­pi­mus­opis­ke­li­joista koulu­te­taan maata­lous­ko­neen asentajia.

– Tämä on ollut aika suosit­tua. Kaksi ryhmää meillä on ollut, molem­missa seit­se­män opis­ke­li­jaa. Kolmas ryhmä olisi ollut tänä keväänä, mutta korona sotki suun­ni­tel­mat, sanoo Liimatainen.

”Koulu” sai alkunsa toimi­tus­joh­taja Jari Raut­jär­ven ideasta. Valtra ja koulu­tuk­sen järjes­täjä Pohjoi­sen Keski-Suomen ammat­tio­pisto eli POKE mainos­ti­vat hanketta netissä, paikal­lis­leh­dissä ja muissa medioissa.

– Ensim­mäi­seen ryhmään tuli hake­muk­sia noin 20, toiseen jo lähes 40. Maine oli kiiri­nyt. Ikähaa­rukka oli kaksi­kymp­pi­sestä päälle viisi­kymp­pi­seen, ja monen­laista alan­vaih­ta­jaa oli, esimer­kiksi useampi vane­ri­työn­te­kijä, kertoo Liimatainen.

Liima­tai­nen koor­di­noi toimin­taa, on yhteis­hen­ki­lönä POKE:n suun­taan ja valit­see opis­ke­li­jat yhteis­työssä linjae­si­mies­ten kanssa. Valit­tu­jen kanssa tehdään vuoden mittai­nen määrä­ai­kai­nen työsopimus.

– Pari kertaa kuussa he ovat POKE:n Ääne­kos­ken tai Saari­jär­ven toimi­pis­teessä, siellä hoide­taan teoriao­pin­not. Meillä he ovat kuusi viik­koa yhdellä esimie­sa­lu­eella oppi­massa sen töitä ja siir­ty­vät sitten seuraa­valle. Eli he näke­vät voiman­siir­to­teh­taan, kokoon­pa­non, varus­te­lun ja niin edelleen.

ESIMIESTEN SITOUTTAMINEN OPITTIIN KANTAPÄÄN KAUTTA

Koulu­tuk­sen läpi­käy­neistä muutama on keskeyt­tä­nyt. Suurin osa on kuiten­kin työl­lis­ty­nyt Valt­ralle joko vaki­tui­sesti tai määräaikaisesti.

”Rehto­rin” ja koulu­tuk­sen järjes­tä­jien osaa­mi­nen­kin on matkan varrella kart­tu­nut. Muun muassa esimies­ten sitout­ta­mi­nen hank­kee­seen oli aluksi puut­teel­lista, mutta nyt tilanne on jo toinen.

– Ensim­mäi­sen ryhmän aikana esimie­hillä oli vielä asen­netta, että ei haluta ketään, kun nehän täytyy pereh­dyt­tää ja se vie resurs­seja. Mutta toisen ryhmän kanssa kysel­tiin jo, että koska ne opis­ke­li­jat tule­vat meidän alueelle, ja esimie­hille tuli vähän keske­nään narun­ve­toa, että minä haluan sen ja sen kave­rin tänne, Liima­tai­nen kuvailee.

Liima­tai­sen ammat­ti­ni­mike on matkus­tus­koor­di­naat­tori, ja hän vetää Valt­ralla muun muassa turval­li­suus­pe­reh­dy­tyk­siä ja tuli­työ­kou­lu­tuk­sia. Oppi­so­pi­mus­opis­ke­li­joi­den ohjaa­mi­seen hän arvioi työajas­taan kulu­van noin 30 prosent­tia. Eril­lis­kor­vausta ”rehto­rina” olosta ei makseta; käytäntö on hänen ammat­ti­liit­tonsa Pron työeh­to­so­pi­muk­sen mukai­nen. Työteh­tä­vänä opis­ke­li­joi­den ohjaa­mi­nen on ollut mieluisa.

– Toimi­tus­joh­taja ja hr-pääl­likkö tuli­vat minulta kyse­le­mään, että kiin­nos­tai­siko tällai­nen. Ja on kyllä ollut tosi mielen­kiin­toi­nen juttu.

Pääluot­ta­mus­mies Ville Kivi­mäki, koulu­tus­toi­min­taa koor­di­noiva Erkki Liima­tai­nen ja koulu­tuk­sen kautta työpai­kan hank­ki­nut Elina Kinnu­nen tunte­vat Valt­ran oppi­so­pi­mus­jär­jes­tel­män. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

 

Henki­lös­tö­joh­taja: Saamme moni­tai­toi­sia, sitou­tu­neita ammattilaisia

Valt­ran henki­lös­tö­joh­taja Jari Suuro­nen. KUVA KATJA VUORI

– Oppi­ra­hoja makset­tiin, kun ei ennen ollut sellaista tehty. Paljon yllät­tä­viä haas­teita on tullut vastaan, myön­tää henki­lös­tö­joh­taja Jari Suuro­nen.

– Mutta siitä se lähti, ja kakkos­kurssi meni jo parem­min kuin ensimmäinen.

Ei työ aivan nolla­pis­teestä alka­nut, sillä oppi­so­pi­muk­sia yrityk­sessä oli tehty aiem­min­kin, mutta ei syste­maat­ti­sesti kurssittaen.

Kun nähtiin, että ihmi­set ovat valmiita jopa jättä­mään päivä­työt meidän takia, niin se kasvatti vastuun tunnetta.

Hanke vei sekä henki­lös­tö­re­surs­seja että rahaa.

– Se vaatii jonkun, joka koor­di­noi toimin­taa. Ja euroja, merkit­tä­viä määriä. Me saatiin kuiten­kin paikal­li­sesti sovit­tua asiat pääluot­ta­mus­mie­hen kanssa, Suuro­nen sanoo.

Ensim­mäistä kurs­sia valmis­tel­taessa Valt­ralla hämmäs­tyt­tiin haki­joi­den kovatasoisuutta.

– Kun nähtiin, että ihmi­set ovat valmiita jopa jättä­mään päivä­työt meidän takia, niin se kasvatti vastuun tunnetta. Tuli ajatus, että nyt tästä on pakko tehdä hyvä.

Valtra on saanut panos­tuk­sil­leen vasti­netta. Suuro­nen kehuu oppi­so­pi­mus­kou­lu­tet­tuja monisanaisesti:

– Todella hyviä henki­löitä on saatu, osaa­via ammat­ti­lai­sia. Ovat kier­tä­neet meidän eri osas­tot, ovat moni­tai­toi­sia ja sitou­tu­neita. Meillä on 500 tuotan­to­työn­te­ki­jää, ja joka vuosi heistä eläköi­tyy jokin määrä. Tämä on yksi keino kasvat­taa hyviä traktorintekijöitä.

 

Satsaus aikuis­opis­ke­li­joi­hin toi tulosta Kouvolassa

KSAO:n tiimin­ve­täjä Hannu Salmi­nen. KUVA JUHA METSO

Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen uudis­tus eli reformi tarkoitti KSAO:ssa eli Kouvo­lan seudun ammat­tio­pis­tossa kahden oppi­lai­tok­sen yhdistymistä.

– Ennen oli aikuis­opisto ja ammat­tio­pisto erik­seen, sanoo talo­tek­nii­kan tiimin­ve­täjä Hannu Salmi­nen.

– Se on toteu­tu­nut, että opetus saatiin enem­män työelä­mä­läh­töi­seksi. Ja tämä­hän oli refor­min juurisyy.

Meillä tehtiin tietoi­nen päätös, että alet­tiin panos­taa aikuisopiskelijoihin.

Vuosit­tain KSAO:ssa opis­ke­lee runsaat 3 000 henkeä, ja Salmi­sen arvion mukaan noin kolmas­osa on aikuis­opis­ke­li­joita. Heidän määränsä on kasva­nut koko 2010-luvun ajan, siis jo useita vuosia ennen refor­mia. Se on paljolti seurausta oppi­lai­tok­sen omista linjauksista.

– Meillä tehtiin tietoi­nen päätös, että alet­tiin panos­taa aikuisopiskelijoihin.

Tutkin­noista suosi­tuin on sähkö­au­to­maa­tio, johon on runsaasti ensi­si­jai­sia hakijoita.

– Sähkö­au­to­maa­tion opis­ke­li­joilla on usein vahva moti­vaa­tio ja he valmis­tu­vat hyvin. Putkia­sen­ta­jiksi halu­taan myös, sillä alalla on hyvä työl­li­syys­ti­lanne, kuvaa Salminen.

Proses­sin­hoi­ta­jan tutkinto oli Kouvo­lassa välillä jo vaaravyöhykkeessä.

– Se meinasi tyreh­tyä, kun pape­ri­teol­li­suus uhkasi Suomesta loppua. Mutta opetus­mi­nis­te­riö antoi siihen lisä­mää­rä­ra­haa, koska asia nähtiin tärkeäksi.

”MENNÄÄN FIRMAAN JA PUHUTAAN SAMAA KIELTÄ”

Yrity­syh­teis­työ on toinen asia, johon KSAO panos­taa merkit­tä­västi. Kump­pa­neina on eten­kin alueen suurim­pia yrityk­siä, kuten UPM, Stora Enso, KSS Ener­gia ja Kymen Seudun Osuus­kauppa. Lisäksi oppi­lai­tok­sen joka tiimissä on työelämäopettaja.

– Kun sähkö­tek­nii­kan opis­ke­li­jat valmis­tui­vat touko­kuun lopussa, niin työelä­mä­opet­taja lähti kier­tä­mään sähkö­fir­moja ja selvit­tä­mään niiden tarpeita, Salmi­nen kertoo.

KSAO järjes­tää yrityk­sille sään­nöl­li­sesti info­ti­lai­suuk­sia; niitä pidet­tiin myös ammat­ti­koulu-uudis­tuk­sen voimaan­tu­losta. Salmi­sen havainto on, että isot yrityk­set tunte­vat uuden järjes­tel­män parem­min kuin pienet. KSAO pyrkii jaka­maan tietoa muun muassa työpaik­kaoh­jaa­jien roolista.

Ei opetus­vas­tuu kouluilta mihin­kään häviä. Opet­taja toimii opet­ta­mi­sen asian­tun­ti­jana työelämäjaksollakin.

– Me on tehty niin sanottu salk­ku­malli. Mennään firmaan ja käydään heidän ehdoil­laan asioita läpi, jäte­tään kasva­tuso­pin sivis­tys­sa­nat pois ja puhu­taan samaa kieltä heidän kanssaan.

Eräänä syynä tiedon puut­tee­seen on, että kun reformi tehtiin, vies­tin­nässä oli puutteita.

– Tiedot­ta­mi­sessa oli silloin vääriä paino­tuk­sia, siinä olisi tarvittu enem­män konkre­tiaa. Yrityk­sille tuli pelkoja, että he joutu­vat nyt opet­ta­jiksi. Mutta eihän se opetus­vas­tuu kouluilta mihin­kään häviä. Opet­taja toimii opet­ta­mi­sen asian­tun­ti­jana työelä­mä­jak­sol­la­kin, muis­tut­taa Salminen.

KUVA JUHA METSO

 

Halli­tuk­sen suun­ni­tel­missa maksu­ton koulu­tus ja lisä­ra­haa opettajiin

Toisen asteen koulu­tuk­sen maksut­to­muus on nykyi­sen halli­tus­oh­jel­man myötä toteu­tu­massa. Oppi­vel­vol­li­suusi­kää koro­te­taan 18 vuoteen. Muutos­ten on tarkoi­tus tulla voimaan vuoden 2021 syksyllä.

– Halli­tuk­sen koulu­tus­po­li­tiikka lähtee siitä, että oppi­vel­vol­li­suusiän laajen­nus on tosi tärkeä uudis­tus, joka nostaa suoma­lais­ten osaa­mis­ta­soa, sanoo Anna Mäki­pää.

Opetus­mi­nis­teri Li Anders­so­nin erityi­sa­vus­ta­jana toimiva Mäki­pää katsoo, että koro­na­krii­sin takia otettu valtion­velka ei ole syy uudis­tuk­sen peru­mi­selle tai lykkäämiselle.

– Nykyi­senä aikana ja koro­nae­pi­de­mian seurauk­sena osaa­mi­sen tarve ei ole aina­kaan vähen­ty­nyt, pikem­min­kin päin­vas­toin. Satsauk­set osaa­mi­seen ovat tie ulos koronakriisistä.

Valmis­te­lussa olevassa halli­tuk­sen esityk­sessä oppi­ma­te­ri­aa­lit, työvä­li­neet ja työasut tule­vat opis­ke­li­jalle ilmai­siksi. Maksut­to­muus jatkuisi sen kalen­te­ri­vuo­den loppuun, jolloin opis­ke­lija täyt­tää 20 vuotta.

Osaa­mista on kehi­tet­tävä ja uudis­tet­tava koko työuran ajan. Se on paras turva muut­tu­vassa maailmassa.

Halli­tus on myös sopi­nut 235 miljoo­nan euron lisä­ra­hoi­tuk­sen amma­til­lis­ten oppi­lai­tos­ten henki­lös­tö­ku­lui­hin neljän vuoden ajalle. Rahalla palka­taan uusia opet­ta­jia, ohjaa­jia ja tuki­hen­ki­löitä sekä lisä­tään nykyi­sen henki­lö­kun­nan opetustunteja.

– Viime syksynä jaet­tiin jo 20 miljoo­naa, ja 80 miljoo­naa jaet­tiin kesä­kuussa koulu­tuk­sen järjes­tä­jille. Syksyllä asiaan pala­taan jatkon osalta, kertoo Mäkipää.

Yksi tärkeä halli­tuk­sen tule­vai­suus­hanke on myös jatku­van oppi­mi­sen uudis­tus, jonka tavoit­teena on tarjota jokai­selle mahdol­li­suus päivit­tää osaa­mis­taan. Uudis­tus toteu­te­taan kolmi­kan­tai­sesti, ja sen yhtey­dessä tarkas­tel­laan muun muassa muutos­tur­vaa ja työttömyysturvaa.

Lisäksi amma­til­li­selle koulu­tuk­selle on käyn­nis­ty­mässä laadun ja tasa-arvon kehit­tä­mis­oh­jelma Oikeus osata.

– Osaa­mista on kehi­tet­tävä ja uudis­tet­tava koko työuran ajan. Se on paras turva muut­tu­vassa maail­massa, sanoo Mäkipää.

 

TES-kirjauk­sia työs­sä­op­pi­mi­sesta ja työpaikkaohjaajista

Teol­li­suus­liitto pyrkii työeh­to­so­pi­mus­ten kautta edis­tä­mään työpai­kalla tapah­tu­vaa amma­til­lista oppi­mista ja opis­ke­lua. Sopi­muk­siin on tavoi­teltu muun muassa kirjauk­sia siitä, että oppi­mista tukeva työpaik­kaoh­jaaja olisi oikeu­tettu ajan­käyt­töön ja korvauk­siin. Hänen tulisi siis saada muista töis­tään vapau­tusta voidak­seen käyt­tää riit­tä­västi aikaa työs­sä­op­pi­joi­den kanssa, eikä hänen ansio­ta­sonsa saa aina­kaan laskea ohjaa­mis­teh­tä­vien takia.

Alla on poimin­toja Teol­li­suus­lii­ton voimassa olevista työeh­to­so­pi­muk­sista. Lista ei ole vält­tä­mättä kattava. Työnan­ta­ja­lii­tot ovat monilla aloilla olleet vasta­ha­koi­sia vahvis­ta­maan työpaik­kaoh­jaa­jien asemaa työehtosopimuksissa.

TEKNOLOGIATEOLLISUUS: Työnan­taja ja koulu­tuk­sen järjes­täjä solmi­vat opis­ke­li­jaa koske­van koulu­tus­so­pi­muk­sen. Työpaik­kaoh­jaa­jan on saatava ohjaus­osaa­mi­sen kannalta tarpeel­li­nen koulu­tus, pereh­dy­tys on koulu­tuk­sen järjes­tä­jän vastuulla. Ohjaa­mis­työ­hön ja ohjauk­sen suun­nit­te­luun on varat­tava riit­tä­västi aikaa. Jos työpaik­kaoh­jaa­jan varsi­nai­nen työ keskey­tyy, ohjausa­jalta makse­taan keski­tun­tian­sion mukai­nen palkka.

KEMIAN SEKTORI (muut paitsi autoala ja auton­ren­ga­sala eli yhteensä 10 työeh­to­so­pi­musta): Työeh­to­so­pi­muk­sissa tode­taan koulu­tus­tarve sekä se peri­aate, että työpaik­kaoh­jaa­jana toimi­mi­sesta ei synny ansionmenetystä.

MAASEUTUELINKEINOT, PUUTARHA-ALA, TURKISTUOTANTOALA, VIHER- JA YMPÄRISTÖRAKENTAMISALA: Työpaik­kaoh­jaa­jan tehtävä vaikut­taa vaati­vuus­ryh­män määrit­te­lyyn korot­ta­vasti. Valmis­tau­tu­mi­seen ja varsi­nai­seen ohjaus­työ­hön on annet­tava riit­tä­västi aikaa. Työnan­ta­jan velvol­li­suus on varmis­taa, että työpaik­kaoh­jaa­jalla on riit­tävä osaa­mi­nen ja että hän saa tarvit­taessa alan erityis­piir­teet huomioi­van koulu­tuk­sen. Koulu­tusaika on palkal­lista, työnan­taja vastaa kuluista.

TAIMITARHA-ALA: Pereh­dy­tyk­seen ja työn opas­tuk­seen käyte­tyiltä tunneilta makse­taan eril­lis­kor­vauk­sena, siis normaa­li­pal­kan päälle, 10 prosent­tia henki­lö­koh­tai­sesta aikapalkasta.

MEDIA- JA PAINOALA: Työpaik­kaoh­jaa­jalle vara­taan riit­tävä aika tehtä­viinsä, huomioon otetaan sekä suun­nit­telu- että koulutusaika.

TEKSTIILIALA, TEKSTIILIHUOLTOALA, LASITUSALA: Työnan­ta­jan tulee ilmoit­taa pääluot­ta­mus­mie­helle oppi­so­pi­mus- ja koulutussopimusoppilaista.

 

Termejä

TYÖSSÄOPPIMINEN

Osa opin­toja ja korvaa nyky­ään usein vanhan ilmauk­sen työhar­joit­telu. Työs­sä­op­pi­mi­nen voi perus­tua joko oppi- tai koulutussopimukseen.

OPPISOPIMUS

Opis­ke­lija tekee määrä­ai­kai­sen työso­pi­muk­sen ja on työsuh­teessa työnan­ta­jaan. Lisäksi työnan­taja tekee sopi­muk­sen koulu­tuk­sen järjes­tä­jän kanssa.
Oppi­so­pi­mus voi tähdätä tutkin­toon, tai sen kautta voi suorit­taa osan tutkin­nosta. Opis­ke­lija hank­kii osaa­mi­sensa pääosin työpai­kalla käytän­nön töissä. Teoriao­suuk­sia suori­te­taan usein opetusta järjes­tä­vän oppi­lai­tok­sen tiloissa.

KOULUTUSSOPIMUS

Opis­ke­lija ei ole työsuh­teessa, eikä hänelle makseta palk­kaa. Koulu­tus­so­pi­mus tehdään koulu­tuk­sen järjes­tä­jän ja työpai­kan edus­ta­jan välillä. Se anne­taan tiedoksi opiskelijalle.

Sekä oppi- että koulu­tus­so­pi­muk­sen osana opis­ke­li­jalle tulee työpai­kalla laatia henki­lö­koh­tai­nen osaa­mi­sen kehit­tä­mis­suun­ni­telma (HOKS).

 

TEKSTI MIKKO NIKULA