Työelä­mä­pro­fes­sori Vesa Vihriä­län vetä­män ”talous­vii­sai­den” työryh­män ehdo­tuk­set Suomen talou­den nosta­mi­seksi koro­na­krii­sin aiheut­ta­masta montusta kestä­vään kasvuun saavat osak­seen sekä kiitosta että anka­raa kritiikkiä.

1.7.2020

– Olen samaa mieltä Vihriä­län työryh­män kanssa siitä, että ensin hoide­taan kriisi ja sen jälkeen elvy­te­tään velka­ra­halla. Akuu­tin krii­sin aikana yritys­ten kiin­teät kustan­nuk­set, kuten vuokrat, tulisi korvata valtion tuilla, ettei­vät yrityk­set menisi konkurs­siin, Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tok­sen tutki­mus­joh­taja Tuomas Koso­nen toteaa.

Hänen mieles­tään rapor­tin arvio, että julki­sen talou­den 10 miljar­din kestä­vyys­va­jetta pitäisi ryhtyä kuro­maan umpeen vuodesta 2023 lähtien, olisi kannat­ta­nut jättää tekemättä.

– Talous­ti­lanne ehtii elää sitä ennen mahdol­li­sesti paljon­kin. Tämän takia on liian aikaista arvioida julki­sen talou­den tilaa ja pidem­män aika­vä­lin sopeu­tus­toi­mien tarvetta.

POLITIIKKASUOSITUKSIA MUTUTUNTUMALLA

Vihriä­län työryh­män rapor­tissa väite­tään, että tulo­ve­roja ei voi korot­taa, koska se heiken­täisi talou­den toime­liai­suutta. Siksi julki­sen talou­den kestä­vyys­va­jetta pitäisi ryhtyä kuro­maan julki­sia menoja leik­kaa­malla, raken­teel­li­silla uudis­tuk­silla sekä kulu­tus- ja ympä­ris­tö­ve­roja nostamalla.

Koso­sen mukaan rapor­tin poli­tiik­ka­suo­si­tuk­sissa ei ole huomioitu empii­ri­sen talous­tie­teen tutki­mus­tu­lok­sia vero­ko­ro­tus­ten vaiku­tuk­sista talous­kas­vuun eikä muuten­kaan syväl­li­sesti analy­soitu tilannetta.

– Talous­tie­teel­li­nen tutki­mus ei puolla näke­mystä, jonka mukaan tulo­ve­ro­tuk­sen kiris­tä­mi­sellä olisi suuri nega­tii­vi­nen vaiku­tus työl­li­syy­teen, eikä tutki­mus tue näke­mystä, jonka mukaan tulo­ve­ro­jen kiris­tä­mi­nen olisi haital­lista. Tulo­ve­ro­tus on vain yksi valtion talous­po­li­tii­kan instru­mentti muiden joukossa.

Koso­nen arvos­te­lee raport­tia myös siitä, että sen poli­tiik­ka­suo­si­tus­ten vaiku­tuk­sia tulon­ja­koon ei ole otettu huomioon lainkaan.

– Jos julkista taloutta halu­taan sopeut­taa sosi­aa­li­tur­vaa leik­kaa­malla, muita kuin tulo­ve­roja korot­ta­malla tai “raken­teel­li­silla uudis­tuk­silla”, jotka yleensä tarkoit­ta­vat työt­tö­myys­tur­van heiken­nyk­siä, suosi­vat uudis­tuk­set isom­pi­tu­loi­sia, Koso­nen arvioi.

Hänen mukaansa rapor­tin tarjoa­mat lääk­keet kasvat­tai­si­vat tuloeroja.

– Kulu­tus­ve­rot kohdis­tu­vat suhteel­li­sesti enem­män pieni­tu­loi­siin kuten myös tukien leik­kauk­set. Sen sijaan valtion tulo­ve­ron kiris­tys kohdis­tuisi enem­män suuri­tu­loi­siin. Rapor­tin suosi­tuk­set kuulos­ta­vat enem­män poliit­ti­silta kuin tutki­muk­seen perustuvilta.

Vihriä­län talous­työ­ryh­män mielestä nykyi­sen tasoi­sia hyvin­voin­ti­pal­ve­luita ja sosi­aa­li­tur­vaa ei ole mahdol­lista rahoit­taa. Pitääkö se paikkansa?

– Hyvin­voin­ti­val­tiota voidaan pitää yllä, vaikka se vaatisi vero­jen kiris­tyk­siä, jos niin halu­taan. Maailma ei siihen lopu, jos tulo­ve­ro­jen tasoa vede­tään pari pykä­lää takai­sin ylös­päin. Jos tulo­ve­roja ja kulu­tus­ve­roja nostet­tai­siin laaja­poh­jai­sesti niin, aika pienillä vero­jen kiris­tyk­sillä saatai­siin miljar­deja valtion kassaan, tutki­mus­joh­taja Koso­nen vastaa.

Krii­sia­jan talous­po­li­tii­kan viritykset

Suomen talous on nyt syök­sy­kier­teessä. Millä keinoin tästä taan­tu­masta pitäisi pyrkiä ulos?

– Talou­den kasvuun kään­tä­mi­seen tarvi­taan miljar­dien euro­jen suurui­nen elvy­tys­pa­ketti. Meidän mieles­tämme sen pääpai­non tulisi olla julki­sissa inves­toin­neissa. Perin­teis­ten infra­hank­kei­den lisäksi nyt olisi perus­tel­tua panos­taa myös ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­tään sekä koulu­tuk­seen ja tutki­muk­seen. Julki­sen velan kasvua ei ole syytä tässä vaiheessa pelätä, SAK:n pääe­ko­no­misti Ilkka Kauko­ranta linjaa.

Hänen mieles­tään velka­ra­haa ei kannata silti tuhlata ylei­siin tulo­ve­ro­jen alen­nuk­siin, koska osa rahoista menee kuiten­kin säästämiseen.

– Tehok­kaampi ja oikeu­den­mu­kai­sempi tapa tukea osto­voi­maa olisi paran­taa määrä­ajaksi työttömyysturvaa.

Kauko­ranta painot­taa, että varsi­nai­sen laaja­mit­tai­sen finans­si­po­liit­ti­sen elvy­tyk­sen aika ei ole vielä nyt.

– Hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen merki­tys koros­tuu krii­sin keskellä. Poik­keus­o­lot kasvat­ta­vat tervey­den­huol­lon ja lasten­suo­je­lun kustan­nuk­sia. Siksi yritys­ten pystyssä pitä­mi­seksi päätet­ty­jen tukien lisäksi valtion tulisi vahvis­taa kuntien rahoi­tusta, jotta tärkeät palve­lut ja työpai­kat voitai­siin turvata.

TYÖMARKKINOIDEN RAKENTEET HYVÄSSÄ JAMASSA

Vihriä­län työryh­män raportti patis­taa työmark­ki­na­jär­jes­töjä uudis­ta­maan työeh­doista sopi­mi­sen käytän­teitä ja purka­maan työmark­ki­noi­den sääte­lyä. Sen mielestä Suomen työmark­ki­noi­den jäykät raken­teet jarrut­ta­vat talou­den ja työl­li­syy­den kasvua. Kauko­ranta muis­taa kuul­leensa samat mari­nat työmark­ki­noi­den suurista ongel­mista ja jous­to­jen tarpeesta monta kertaa aikai­sem­min­kin. Hänen mukaansa työnan­ta­ja­jär­jes­tö­jen väit­teet radi­kaa­lien työmark­ki­na­uu­dis­tus­ten vält­tä­mät­tö­myy­destä perus­tu­vat kuiten­kin enem­män mieli­pi­tei­siin kuin tutkit­tuun tietoon.

– Muutama vuosi sitten julkais­tun OECD:n rapor­tin mukaan paras työl­li­syys ja alhai­sin työt­tö­myys saavu­te­taan sellai­sissa työmark­ki­na­jär­jes­tel­missä, joissa työeh­doista sopi­mi­nen on keski­tet­tyä tai koordinoitua.

Kauko­ran­nan mukaan tutki­mus­tie­don valossa näyt­tää vahvasti siltä, että vahvoi­hin työeh­to­so­pi­muk­siin ja koor­di­naa­tioon raken­tuva työmark­ki­na­malli on paras, kun taas laajan paikal­li­sen sopi­mi­sen varaan raken­tuva malli on työl­li­syys­ke­hi­tyk­sen kannalta huono.

VYÖNKIRISTYKSILLÄ PELOTTELU SYÖ KASVUN EVÄITÄ

Vihriä­län työryhmä arvioi, että velkael­vy­tyk­sen jälkeen Suomen julki­nen talous pitää palaut­taa vakaalle pohjalle meno­jen leik­kaa­mi­sesta, vero­jen koro­tuk­sista ja työeh­to­jen heiken­tä­mi­sestä koos­tu­van kipu­pa­ke­tin avulla. Rapor­tin mukaan sen toimeen­pa­ne­mi­sen aika­tau­lusta pitäisi pystyä sopi­maan jo syksyllä. Kauko­ranta on eri mieltä.

– Krii­sin keskellä ei kannata tehdä hätä­päis­sään pitkälle mene­viä raken­teel­li­sia ratkai­suja, vaan suuret uudis­tuk­set tulee valmis­tella aina huolella.

Kauko­ranta uskoo, että jo pelkkä keskus­telu edessä olevista vyön­ki­ris­tys­toi­mista vaikut­taisi lamaut­ta­vasti kulu­tuk­seen ja inves­toin­tei­hin, mikä puoles­taan heiken­täisi kaavail­tu­jen elvy­tys­ruis­kei­den tehoa.

KENEN LAULUJA TALOUSTYÖRYHMÄN RAPORTISSA LAULETAAN

– Vihriä­län työryh­män raportti painot­taa, että nyt ei ole meno­leik­kaus­ten aika, ja että krii­sin jälkeen kasvu pitää käyn­nis­tää finans­si­po­liit­ti­sella elvy­tyk­sellä. Toivon, että polii­ti­kot toimi­vat näiden ohjei­den mukai­sesti, julkis­ta­lou­den profes­sori Matti Tuomala sanoo.

Hänen mieles­tään rapor­tin pitkän aika­vä­lin poli­tiik­ka­suo­si­tuk­set raken­tu­vat kuiten­kin jo ajat sitten paik­kansa pitä­mät­tö­miksi osoi­te­tuille väit­teille muun muassa julki­sen sekto­rin oman tuotan­non tehottomuudesta.

– Rapor­tin uusli­be­ra­lis­min makui­set linjauk­set eivät toki tulleet yllä­tyk­senä. Ovat­han sekä Vihriälä että Sixten Kork­man mark­ki­naus­ko­vaista sano­maa levit­tä­vän Elin­kei­noe­lä­män valtuus­kun­nan enti­siä toimi­tus­joh­ta­jia, ja myös Bengt Holm­ström on julis­tau­tu­nut oikeistolaiseksi.

Tuoma­lan mielestä sitä voi silti pitää erikoi­sena, että neljää enem­män tai vähem­män oikeis­to­laista ekono­mis­tia on pyydetty valmis­te­le­maan kasvustra­te­gia viher­va­sem­mis­toe­nem­mis­töi­selle hallitukselle.

VÄHEMMÄN VIISAITA NEUVOJA

Vihriä­län työryh­män rapor­tin mukaan talou­teen pitää ensin panna vauh­tia julki­sia menoja lisää­mällä, mutta heti kun talous on saatu kasvuun, menoja pitää ryhtyä leik­kaa­maan tai veroja korot­ta­maan. Tuoma­lan mielestä rapor­tin tuput­ta­malle leik­kaus­ten tielle lähte­mi­selle ei ole mitään tarvetta, jos elvy­tys toimii niin kuin on tarkoitus.

– Kun talous on saatu kohtuul­li­seen kasvuun, niin se helpot­taa nykyis­ta­sois­ten hyvin­voin­ti­pal­ve­lu­jen ja sosi­aa­lie­tui­suuk­sien yllä­pi­toa ja luo edel­ly­tyk­siä niiden parantamiseen.

Tuoma­lan mielestä on tarpee­tonta lyödä lukkoon sopeu­tus­toi­mien keino­va­li­koi­maa ja mitta­luok­kaa vuosiksi eteenpäin.

– Kukaan ei pysty ennus­ta­maan talou­den kehi­tystä vuosien päähän. Sen takia tällais­ten tavoit­tei­den aset­ta­mi­nen on vahin­gol­lista talou­den kehi­tyk­selle. Sopeu­tus­toi­mista ennalta sopi­mi­nen rajoit­taisi tarpeet­to­masti talous­po­li­tii­kan mahdol­li­suuk­sia tukea työl­li­syy­den kasvua kulloi­sen­kin suhdan­ne­ti­lan­teen edel­lyt­tä­min keinoin.

VELKAA NYKYISTEN JA TULEVIEN SUKUPOLVIEN PARHAAKSI

Valtion velka kasvaa krii­sin aikana miljar­di­tol­kulla kuukau­dessa, ja keskus­telu siitä, keiden makset­ta­vaksi velka­vuori lopulta jää, käy kuumana.

– Vihriä­län työryh­män rapor­tissa tois­te­taan väärin­kä­si­tystä, jonka mukaan nyt elävät ihmi­set ottai­si­vat lainaa pelkäs­tään lastemme kustannuksella.

Tuomala muis­tut­taa, että tosia­siassa suurinta osaa nyt otet­ta­vista veloista tule­vat maksa­maan jo elossa olevat ihmi­set. Hänen mukaansa velan kasvua ei ole syytä kauhis­tella niin kauan kuin rahat käyte­tään talou­den kehi­tystä lyhyellä ja pitkällä aika­vä­lillä tuke­viin julki­siin investointeihin.

– Valtio saa lainaa olemat­to­malla korolla, ja tällä hetkellä edes euroa­lu­een jäykät alijää­mä­sään­nöt eivät ole esteenä järke­vän talous­po­li­tii­kan harjoittamiselle.

Tuoma­lan mielestä velkael­vy­tyk­sessä suurim­mat panos­tuk­set tulisi panna nykyis­ten ja tule­vien suku­pol­vien elämän­laa­tua paran­ta­viin kohtei­siin, kuten koulu­tuk­seen, tutki­muk­seen, hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­hin ja ilmas­ton­muu­tok­sen hillitsemiseen.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN