NÄKIJÄ: Elina Pylkkänen: ”Valoa koronatunnelin päässä”

teollisuusliitto

Suomen hallitus lähti tavoittelemaan 75 prosentin työllisyysastetta. Tavoite on karkaamassa, mutta ei välttämättä lohduttoman kauas, uskoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen Elina Pylkkänen.

ELINA PYLKKÄNEN Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja. Työskennellyt aikaisemmin mm. finanssineuvoksena valtiovarainministeriössä, yksikön johtajana Stakesissa ja ekonomistina Ruotsin valtiovarainministeriössä.

Korona on kurittanut Suomea koko kevään. Kauppa kärsii, matkailu kärsii, teollisuus kärsii. Kymmeniätuhansia ihmisiä on irtisanottu ja lähitulevaisuus on sumun peitossa.

Korona on siirtänyt toimistotyöläiset etämoodiin, ja myös Palkansaajien tutkimuslaitos PT:n käytävillä on tyhjää. Tyhjää on ollut myös kalenterissa.

– Normaalisti käymme kertomassa järjestöille työllisyyden ja talouden näkymistä. Ne ovat nyt jääneet, mutta kirjoitushommia on ollut enemmän, kertoo PT:n johtaja Elina Pylkkänen.

Laitos – ja sen johtaja – halusi kuitenkin pitää kiinni tietyistä rutiineista.

– Ennusteryhmällä oli haluttomuutta julkaista jokakeväistä ennustettamme, koska kriisi oli niin poikkeuksellinen. Sanoin kuitenkin, ettemme voi väistää vastuuta, kun muut tutkimuslaitokset heittivät pyyhkeen kehään – meidän on tehtävä sitä, mitä meiltä tässä tilanteessa odotetaan. Meillä täytyy olla aina joku skenaario taloudesta.

Niin hurjaa aikaa kuin elämmekin, pandemia on myös kiinnostava ajanjakso, jossa moni inhimillinen ja yhteiskunnallinen asia heittää häränpyllyä. Poikkeuksellinen aika on herkullista tutkijoille.

– Ei tällaista tilaisuutta varmaankaan tule toiste. Toivottavasti, Pylkkänen hymähtää.

Uskon, että tämä kriisi enemmän yhdistää kuin eriyttää.

TYÖLLISYYSTAVOITE KARKAAMASSA

Koronakriisi löi ilmat pihalle myös hallitusohjelman tavoitteista, ja ne ovat ainakin julkisuudessa jääneet taka-alalle. Monien mielessä tavoiteltu työllisyysaste, 75 prosenttia vuoteen 2023 mennessä, on jo mahdoton saavuttaa.

Elina Pylkkänen ei kuitenkaan pidä sitä aivan toivottomana.

– Tiukoille se menee. Patoutunutta kulutuskysyntää on nyt paljon, joten jos epidemia jäisi yhteen aaltoon, siihen olisi ehkä vielä jotain mahdollisuuksia.

Hän kuitenkin muistuttaa, että PT ei uskonut alunperinkään ylioptimistiseen 75 prosentin tavoitteeseen.

– Arviomme mukaan olisi mahdollista kuitenkin palata noin 73 prosentin lukemaan, joka oli saavutettu ennen kriisiä.

Hallitusohjelmassa on pitkä lista asioita, joiden varaan työllisyysasteen nosto perustuu: ikääntyneiden työllisyyden parantaminen, työvoimapalveluihin satsaaminen, toisen asteen koulutuksen pakollisuus, sotu-uudistukset… Näistä asioista ei voi luopua, vaikka maan agenda olisikin vielä pelkkää pandemiapaniikkia.

– Nämä ovat aivan keskeisiä uudistuksia, joita ei saa missään nimessä jättää tekemättä. Se vasta tuleekin kalliiksi, jos parhaassa työiässä olevista tulee työelämän pudokkaita.

Meillä täytyy olla aina joku skenaario taloudesta.

TUKEA YRITYKSILLE TÄSMÄLLISEMMIN

Jotta työllisyystavoitteita voidaan onnistuneesti jahdata, keskeisimpiin toimenpiteisiin kuuluvat Pylkkäsen mukaan myös julkisen vallan tukipaketit. Niistä on karsittava turha byrokratia ja niiden on osuttava tarkasti kriisistä eniten kärsiville sektoreille.

– Mallia voisi katsoa rohkeammin muista Pohjoismaista. Esimerkiksi Tanskassa tehtiin kymmenien miljardien panostus pakettiin, jossa yrityksille maksetaan 75 prosenttia palkkakuluista. Se olisi yksi tapa pitää yritykset hengissä kriisin yli ja estää työttömyyttä.

Satsaus kannattaisi, koska työttömyyden kulut lankeaisivat kuitenkin yhteiskunnan maksettavaksi.

Koronakriisin alussa yritystukia jaettiin kiireellä niin kunnista, Ely-keskuksista kuin Business Finlandista. Osumatarkkuus oli kauniisti sanottuna varsin vaihtelevaa.

– Oli kiire näyttää, että täältä pesee, hallitus on päätöksentekokykyinen eikä nyt niuhoteta kuten aiemmissa kriiseissä, Pylkkänen sanoo.

Mandaatti tuille saatiin niin oppositiosta, EU:sta kuin globaalisti, joten selusta oli turvattu.

– Mutta kyllähän se oli alussa sekasortoista roiskintaa. Jälkikäteen on tietysti helppo sanoa, mutta esimerkiksi Business Finland oli väärä ja turhan byrokraattinen kanava jakamaan tukia.

VALTTEINA LAATU JA OSAAMINEN

Työllisyys on ainakin toistaiseksi kuopassa, ja pohjaa ei ole vielä edes ehkä nähty. Kesäkuussa Suomessa oli lähes 140 000 koronakriisin takia kokoaikaisesti lomautettua, joista Teollisuusliiton jäseniä noin 26 000. Pahimpien aikojen povataan kuitenkin iskevän teollisuuteen vasta kesän jälkeen.

Pylkkänen rauhoittelee.

– Aika suuri osa teollisuuden tuotteista menee vientiin ja niiden kysyntä ei enää toivottavasti laske, koska keskeiset vientimaamme elvyttävät myös kaikista eniten. Suomi myy sitä paitsi korkeaa laatua, joka tulee painottumaan, kun mietitään tavaratuotannon ekologista kestävyyttä.

Pylkkäsen toimistossa eletään siis suhteellisen toiveikkaissa tunnelmissa. Hän sanoo nähneensä synkempiäkin aikoja.

– Esimerkiksi eurokriisin aikana oltiin hajottamassa historiallista maiden välistä herkkää koalitiota, ja siihen liittyivät yksittäisten maiden välistävedot. Se huojutti meitä enemmän kuin tämä yhteinen pandemia.

Pylkkänen uskoo, että tiettyihin asioihin panostamalla voimme tulla kriisistä ulos vahvempana. Yksi on digitalisaation hyödyntäminen, jossa olemme jo nyt hyviä.

– Toista on jo kriisin aikana harjoiteltu, eli public-private partnership. Siinä julkinen ja yksityinen puoli lyöttäytyvät yhteen, koska molemmilla on sama tavoite, kuten selviäminen kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin.

Pylkkänen näkee myös mahdollisuuksia ilmastopolitiikassa, joka on hallituksen asialistalla korkealla.

– Nyt ihmiset ehkä tajuavat paremmin, että ilmastonmuutos tuottaa pahimmillaan vieläkin suuremman globaalin hätäännyksen kuin pandemia.

Tulee kalliiksi, jos parhaassa työiässä olevista tulee pudokkaita.

DUUNARIN VOIMIN NOUSUUN

Suomalaisen yhteiskunnan kyky rajat ylittävään yhteistyöhön on kliseistä kulunein, mutta Pylkkänen nostaa senkin esille. Tällaisissa tilanteissa työntekijöiden ja työnantajien tavoitteet ovat yhteneväiset.

– Keskeisin kilpailukykytekijämme globaalissa markkinassa on työntekijöidemme osaaminen ja vastuullisuus. Suomalainen duunari on työntekijöiden eliittiä, hän sanoo.

– Mutta palkansaaja on palkansaaja vain silloin, kun yrittäjä hänet työllistää. Tämä on yhteispeliä, ja omassa roolissani toivon vähentäväni menneisyyden jyrkkiä vastakkainasetteluja.

Elina Pylkkäsen mukaan työnantajille koronakriisin aikana annettu mahdollisuus lomauttaa työntekijöitä lyhemmällä ilmoitusajalla oli toimenpide, josta hyötyivät lopulta kaikki. Työmarkkinaosapuolet löysivät yhteisen sävelen, ja vaikka joku pelkääkin, että pieni myönnytys työnantajille veisi pikkusormen lisäksi koko käden, se on turha pelko.

– Tämän hetken hätä on yhteinen. Uskon, että tämä kriisi enemmän yhdistää kuin eriyttää.

TYÖLLISYYSASTE

Tilastokeskuksen laskemaan työllisyysasteeseen lasketaan mukaan myös epätyypilliset ja hyvinkin lyhyet työsuhteet, vuokratyö ja erilaiset alustatalouden työt. Haastattelututkimuksessa kysytään, onko ihminen viimeisimmän viikon aikana tehnyt töitä vähintään kaksi tuntia. Eli vaikka työn määrä voi olla hyvinkin pieni, se lasketaan työllisyysasteeseen.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVAT KITI HAILA