OIVALTAJA: Mari Nykänen: ”Oli helppo mennä uutena joukkoon, vaikkei tuntenut ketään”

”Se oli hyppy tunte­mat­to­maan. En ollut ikinä käynyt missään liiton koulu­tuk­sissa. Enkä tiennyt, että tällainen mahdol­li­suus on ja että kurssia varten saa vapaata töistä”, kertoo Mari Nykänen.

FIRST STEP – TYÖTURVALLISUUTEEN JA TERVEYTEEN ‑KURSSI

MARI NYKÄNEN

Taimi­tar­ha­työn­te­kijä, Pieksämäki
UPM Kymmene Oyj, Joroisten taimitarha
Varkauden Teolli­suus­liiton ao. 24 halli­tuksen jäsen

Nykänen haki First Step – Työtur­val­li­suu­teen ja tervey­teen ‑kurssille omien sanojensa mukaan ”hetken mieli­joh­teesta” nähtyään Tekijässä Teolli­suus­liiton jäseniä koulut­tavan Murikka-opiston mainoksen. Töistä järjestyi vapaata, ja hän pääsi osallis­tu­maan kurssille Tampereelle.

Nykäsen ennakko-odotuk­sissa oli liikuntaa, ruokaa ja sikeitä yöunia. Nämä toiveet toteu­tuivat, ja lisäksi hän nautti hyvästä seurasta.

– Siellä oli lämmin ilmapiiri, me-henki. Oli helppo mennä uutena joukkoon, vaikkei ketään tuntenut etukä­teen. Opetta­jatkin olivat mukavia ja kannus­tavia. Ruoka oli hirvit­tävän hyvää ja sitä oli tarjolla riittä­västi. Välillä tuntui, että vähän liikaakin, hän naurahtaa.

First Stepistä suurin piirtein puolet oli teoriaa, puolet käytäntöä eli liikun­ta­har­joit­teita. Illat olivat vapaa-aikaa. Kun sääkin oli lämmin ja kaunis, Nykänen tutustui Näsijärven rannalla sijait­sevan Murikan maastoihin.

– Olin ulkona kaikki illat. Purura­tahan on siellä hyvä. Kallioilla oli kiva kiipeillä ja istua tuijot­ta­massa vettä. Kävin ranta­sau­nassa ja uimassa.

 Tuli taas intoa ja halu treenata. Nyt olisi tarkoitus mennä lokakuussa Lissa­bo­niin juokse­maan, jos maailman tilanne silloin sallii, hän suunnittelee.

Treenausinnon lisäksi kurssi tuotti epäsuo­rasti toisenkin muutoksen elämään. Murikasta palat­tuaan Nykänen otti yhteyttä omaan ammat­tio­sas­toonsa kysyäk­seen, tukeeko se kurssilla käyviä jäseniään. Häntä pyydet­tiin käymään ammat­tio­saston toimis­tolla ja kerto­maan asiasta kasvokkain.

– Sille tielle minä sitten jäin.

Nykästä alkoi kiinnostaa ammat­tio­saston toiminta, ja kuluvan vuoden alusta hänestä tuli halli­tuksen jäsen. Hän myös lähti Murik­kaan uudes­taan ja kävi joulu­kuussa Järjes­tö­toi­mijan perus­teet ‑kurssin.

– Kokous­käy­tän­töjen harjoit­telu oli hyödyl­listä, kun en ollut niin paljon kokouk­sissa istunut.

Opinto­sih­tee­rien seminaa­riinkin hän oli menossa, mutta se peruuntui korona­vi­ruksen takia. Loppu­vuo­desta suunni­tel­missa olisi vielä ammat­tio­saston toimin­taan ja kirjoit­ta­mi­seen liittyvät kurssit.

Murik­kaan opiske­le­maan kannattaa Nykäsen mielestä mennä useam­masta syystä.

– Siellä saa uusia kokemuksia ja tapaa uusia ihmisiä. Murikassa on luontoa ja rauhaa. Se on hyvä irtiotto, unohtaa kotiarjen. Ja se ilmapiiri – tulee tunne, että me ollaan me.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN