OIVALTAJA: Mari Nykä­nen: ”Oli helppo mennä uutena jouk­koon, vaik­kei tunte­nut ketään”

”Se oli hyppy tunte­mat­to­maan. En ollut ikinä käynyt missään liiton koulu­tuk­sissa. Enkä tien­nyt, että tällai­nen mahdol­li­suus on ja että kurs­sia varten saa vapaata töistä”, kertoo Mari Nykä­nen.

FIRST STEP – TYÖTURVALLISUUTEEN JA TERVEYTEEN ‑KURSSI

MARI NYKÄNEN

Taimi­tar­ha­työn­te­kijä, Pieksämäki
UPM Kymmene Oyj, Jorois­ten taimitarha
Varkau­den Teol­li­suus­lii­ton ao. 24 halli­tuk­sen jäsen

Nykä­nen haki First Step – Työtur­val­li­suu­teen ja tervey­teen ‑kurs­sille omien sano­jensa mukaan ”hetken mieli­joh­teesta” nähty­ään Teki­jässä Teol­li­suus­lii­ton jäse­niä koulut­ta­van Murikka-opis­ton mainok­sen. Töistä järjes­tyi vapaata, ja hän pääsi osal­lis­tu­maan kurs­sille Tampereelle.

Nykä­sen ennakko-odotuk­sissa oli liikun­taa, ruokaa ja sikeitä yöunia. Nämä toiveet toteu­tui­vat, ja lisäksi hän nautti hyvästä seurasta.

– Siellä oli lämmin ilma­piiri, me-henki. Oli helppo mennä uutena jouk­koon, vaik­kei ketään tunte­nut etukä­teen. Opet­ta­jat­kin olivat muka­via ja kannus­ta­via. Ruoka oli hirvit­tä­vän hyvää ja sitä oli tarjolla riit­tä­västi. Välillä tuntui, että vähän liikaa­kin, hän naurahtaa.

First Stepistä suurin piir­tein puolet oli teoriaa, puolet käytän­töä eli liikun­ta­har­joit­teita. Illat olivat vapaa-aikaa. Kun sääkin oli lämmin ja kaunis, Nykä­nen tutus­tui Näsi­jär­ven rannalla sijait­se­van Muri­kan maastoihin.

– Olin ulkona kaikki illat. Puru­ra­ta­han on siellä hyvä. Kallioilla oli kiva kiipeillä ja istua tuijot­ta­massa vettä. Kävin ranta­sau­nassa ja uimassa.

 Tuli taas intoa ja halu tree­nata. Nyt olisi tarkoi­tus mennä loka­kuussa Lissa­bo­niin juok­se­maan, jos maail­man tilanne silloin sallii, hän suunnittelee.

Tree­nausin­non lisäksi kurssi tuotti epäsuo­rasti toisen­kin muutok­sen elämään. Muri­kasta palat­tu­aan Nykä­nen otti yhteyttä omaan ammat­tio­sas­toonsa kysyäk­seen, tukeeko se kurs­silla käyviä jäse­ni­ään. Häntä pyydet­tiin käymään ammat­tio­sas­ton toimis­tolla ja kerto­maan asiasta kasvokkain.

– Sille tielle minä sitten jäin.

Nykästä alkoi kiin­nos­taa ammat­tio­sas­ton toiminta, ja kulu­van vuoden alusta hänestä tuli halli­tuk­sen jäsen. Hän myös lähti Murik­kaan uudes­taan ja kävi joulu­kuussa Järjes­tö­toi­mi­jan perus­teet ‑kurs­sin.

– Kokous­käy­tän­tö­jen harjoit­telu oli hyödyl­listä, kun en ollut niin paljon kokouk­sissa istunut.

Opin­to­sih­tee­rien semi­naa­riin­kin hän oli menossa, mutta se peruun­tui koro­na­vi­ruk­sen takia. Loppu­vuo­desta suun­ni­tel­missa olisi vielä ammat­tio­sas­ton toimin­taan ja kirjoit­ta­mi­seen liit­ty­vät kurssit.

Murik­kaan opis­ke­le­maan kannat­taa Nykä­sen mielestä mennä useam­masta syystä.

– Siellä saa uusia koke­muk­sia ja tapaa uusia ihmi­siä. Muri­kassa on luon­toa ja rauhaa. Se on hyvä irtiotto, unoh­taa kotiar­jen. Ja se ilma­piiri – tulee tunne, että me ollaan me.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN