Lakossa Jyväs­kylän UPM Plywoo­dilla: ”Isä, miksei työnan­taja suostu maksa­maan riittä­västi palkkaa?”

”Isä, miksei työnan­taja suostu maksa­maan riittä­västi palkkaa?” Niin kysyi UPM Plywoodin Jyväs­kylän vaneri­teh­taan pääluot­ta­mus­miehen Jarno Kemiläisen 14-vuotias tytär. Niin, miksei? UPM tahkoaa jatku­vasti miljar­di­voit­toja, mutta ropoa­kaan ei riitä työnte­ki­jöille. Mutta nyt on työnte­ki­jöiden mitta tullut täyteen. Taistelu elämi­seen riittä­västä palkasta käydään loppuun asti, vakuut­tavat lakkovahdit.

30.1.2020

Säynät­sa­lossa sijait­sevan UPM Plywood Oy:n Jyväs­kylän vaneri­teh­taan portille on kerään­tynyt keskellä ensim­mäistä lakko­viikkoa päättä­väinen joukko. Pääluot­ta­mus­mies Jarno Kemiläisen kanssa lakko­vah­teina ovat viiluo­saston luotta­mus­mies Milja Torstensson, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Matti Väänänen, konekor­jaamon luotta­mus­mies Juha Laaksonen ja ammat­tio­saston halli­tuksen jäsen Jari Savolainen. Paikalla ovat myös vaneri­työn­te­kijä Riitta Paananen ja monio­saaja Tuula Mattola, jotka ovat ammat­tio­saston aktii­vi­jä­seniä, vaikka juuri nyt ei tehtaalla luotta­mus­teh­tävää olekaan.

Lakko­vah­deilla ei ole tosin mitään vahdit­tavaa. Järjes­täy­ty­mi­saste on lähes 100, eikä 140 tuotannon työntekijän joukosta rikku­reita löydy.

– Minä olen ylpeä meidän työväestä, jota itsekin saan edustaa. Meillä on kuitenkin ollut vaikea syksy, on ollut lomau­tuksia, sitten tuli lakko ja sen perään työsulku. Nostan hattua, monen talous on jo kireällä, mutta kaikki ovat hyvin sitou­tu­neita taiste­le­maan asiamme puolesta, Kemiläinen kuvailee.

”EIKÖ TYÖLLÄ TARVITSE TULLA TOIMEEN?”

Lakko­vah­tien puhee­nai­heena on viime päivinä otsikoissa pyöri­neet omista­jayh­tiön rikkaim­paan kärkeen kuuluvan johtajan halven­tavat puheet siitä, ettei työllä tarvit­se­kaan tulla toimeen. Nämä heitot ovat tavat­to­masti loukan­neet ja kuohut­ta­neet kaikkia.

Kuohunnan taustalla on myös tieto siitä, että UPM on tehnyt 26 kvartaalia eli yli kuusi vuotta voittoa putkeen kuuluen niihin pörssiyh­tiöihin, joista maan suurin päivä­lehti totesi muutama päivä sitten: ”Suoma­laiset pörssiyh­tiöt ovat vahvassa talou­del­li­sessa kunnossa, eli ne ovat vähän velkaan­tu­neita. Lisäksi monet yhtiöt ovat hyvissä ajoin reagoi­neet toimin­taym­pä­ristön muuttu­mi­seen tehos­ta­malla toimin­taansa. Kun kaikki nämä tekijät otetaan huomioon, yhtiöt voivat jakaa huomat­tavan osan tulok­ses­taan osakkee­no­mis­ta­jil­leen”. UPM:n oma katsaus viime vuoden kolmelta ensim­mäi­seltä kvartaa­lilta kertoo, että yhtiö teki yli miljardin euron liikevoiton.

Vaneri­teh­taan työnte­kijät painot­tavat, että he haluavat yksin­ker­tai­sesti tulla palkal­laan toimeen.

– Me emme ole vaati­massa mitään kohtuut­tomia. Kun vuodessa tienaa 30 000–34 000 euroa, ei siitä ole varaa leikata, kun kaikki hinnat nousevat koko ajan. Me haluamme vain, että pärjäämme palkal­lamme, Kemiläinen tiivistää.

– Jos pörssiyh­tiöitä mainos­tet­tai­siin samalla tavalla kuin työnte­ki­jöille, ”ei ole rahaa”, jokainen tietää mitä osakkeille silloin kävisi, ironisoi Laaksonen.

KYSE PALJOSTA MUUSTA KUIN KIKYSTÄ

– Koko ajan puhutaan vain ”kiky, kiky, kiky”, mutta siellä on niin paljon muutakin, Torstensson kuvaa tuohtu­neena julki­suuden antamaa vääris­ty­nyttä kuvaa 24 talkoo­tunnin merkityksestä.

Työnan­ta­ja­puoli eli Metsä­teol­li­suus ry on ehdot­tanut valtaisan määrän erilaisia heiken­nyksiä työeh­to­so­pi­muk­seen. Ne merkit­si­sivät 20 prosentin palkan alennusta mekaa­nisen metsä­teol­li­suuden työnte­ki­jöille. Ja on siellä jopa kansain­vä­listen ihmisoi­keus­so­pi­musten vastaisia ehdotuk­siakin kuten lakko-oikeuden vieminen.

Pääluot­ta­mus­mies muistuttaa puoles­taan siitä, että sosiaa­li­va­kuu­tus­mak­sujen siirto työnan­ta­jilta työnte­ki­jöille on pysyvä tulon­siirto palkan­saa­jilta osakkeenomistajille.

– Siirrosta kerty­neet voitot jäävät sinne omista­jille. Ja tulevat jäämään edelleen. Siitä työnan­ta­ja­puoli ei tieten­kään muistuta. Mutta kun ahneus on loputonta eikä työväen alista­mi­sessa mikään riitä…

MISSÄ ON ISÄNMAALLISUUS?

– Harmittaa nähdä, että miljar­di­voi­toista ei olla valmiita inves­toi­maan Suomeen ja luomaan sitä kautta tänne uusia työpaik­koja, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Väänänen toteaa.

– Missä on UPM:n yhteis­kun­ta­vastuu? Eipä kikyn 24 tuntia estänyt yhden paperi­linjan sulke­mista Raumalta, Kemiläinen huomauttaa.

Pääluot­ta­mus­mies sanoo olevansa suoras­taan kylläs­tynyt siihen uhkai­luun ja kiris­tyk­seen, jota suoma­laiset suuryh­tiöt harjoit­tavat puhues­saan tehtaiden siirtä­mi­sestä muualle.

– Ei se ole aikuisen sopimus­neu­vot­te­lijan tapa toimia, Kemiläinen kuvaa. Hän lisää, että suuryh­tiön strate­giset ratkaisut tehtaiden sulke­mi­sesta tai laajen­ta­mi­sesta tehdään ihan jollain muilla perus­teilla kuin sillä, mitä tes-neuvot­te­luissa tapahtuu tai mitä mieltä luotta­mus­mies on.

MIKSI HALUTAAN RISTIRIITOJA?

– Miksi tahal­laan ajetaan asioita solmuun? Miksi luotta­mus­miehen asemaa heiken­ne­tään koko ajan, vaikka järjes­täy­tynyt työvoima on myös työnan­tajan etu? Miksei meitä nähdä voima­va­rana? Mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa on paljon osaavia ihmisiä, joilla olisi valmiuksia kehittää toimintaa. Miksi työnan­tajat haluavat riitelyä ja sanelua?

Kemiläinen on tavat­toman turhau­tunut siitä, että työnte­ki­jöiden poten­ti­aalia ei hyödyn­netä. Hän ennus­taakin, että lopulta todel­lista kilpai­lu­kykyä on se, että työnte­ki­jöitä kohdel­laan hyvin. Työvoi­ma­pulan vuosina houkut­te­levin ala on se, jolla on kilpai­lu­ky­kyiset palkat ja jolla työnte­kijät voivat hyvin.

– Hyvä johta­minen ja se, että ihmisiä kohdel­laan ihmisinä eikä koneen osina, niin tiivistää Torstensson aidon reseptin tehtaiden tuloksellisuuteen.

– Yhtiön tärkein voima­vara on hyvin­voivat työnte­kijät, komppaa Väänänen.

Lakko­vah­tien rintaman puhei­siin kiertyy vielä uudes­taan se palkka.

– Ihmisten on tultava palkal­laan toimeen. Eihän tämä niin voi mennä, että ensin käydään töissä ja sitten joudu­taan hakemaan vielä joitain tukia, Laaksonen toteaa.

Lakko­vah­tien päättä­väi­sellä ja hyvän­tuu­li­sesti toistensa kanssa vitsai­le­valla porukalla on terveisiä niin työnan­ta­ja­puo­lelle kuin liiton neuvottelijoille.

– Ei meillä rikku­reita ole. Me ollaan lakko­vah­dissa siksi, että näytään ja osoite­taan työnan­ta­jalle. että rivit pitävät ja voimaa on, Väänänen sanoo.

Kemiläinen sanoo luotta­vansa muitten sekto­reiden tukeen mekaa­nisen metsä­teol­li­suuden sopimus­neu­vot­te­luissa, jos tarvetta ilmaantuu.

– Pysykää tiukkoina! Kemiläinen lähettää kehotuksen Teolli­suus­liiton neuvottelijoille.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN