Näihin maali­purk­keihin loppui Huberilla yli sadan vuoden tuotanto – Pääluot­ta­mus­mies: ”Ei jääty valoja sammuttelemaan”

Huber Packa­ging Oy:n Vantaan tehtaan yt-neuvot­telut päättyivät yrityksen lakkaut­ta­mi­seen. Työt loppuivat koko henki­lös­töltä. Työnte­ki­jöiden työvel­voite päättyi joulu­kuun alussa, ja viimeiset työsuh­teet päättyvät ensi vuoden kesäkuussa.

KUVA YLLÄ: Viimeiset Huber Packa­gingin tuottamat metal­li­pak­kaukset. Lava jäi vajaaksi.

– Perjan­taina 29.11. olimme viimeistä päivää työpai­kalla ja heitimme jäähy­väiset. Osa helsin­ki­läistä teolli­suus­his­to­riaa kuopat­tiin. Fiilikset olivat porukalla alamaissa, kuvailee pääluot­ta­mus­mies Markku Nieminen.

– Pisimmät työsuh­teet kestivät 45 vuotta. Oma työsuhde on kestänyt 34 vuotta, siitä viimeiset 17 vuotta pääluot­tona. Arvaa, oliko tunteet pinnassa?

ENSIN YRITYSKAUPPA, SITTEN LAKKAUTUS

Yli sata vuotta metal­li­pak­kauksia valmis­tanut Huber Packa­ging myytiin Embal­lator Metalpak Oy:lle lokakuun alussa. Kaksi päivää myöhemmin henki­lös­tö­ryh­mien edustajat saivat kutsun yt-neuvot­te­luihin mahdol­li­sesta tehtaan lakkauttamisesta.

Neuvot­telut päättyivät 14.11., jonka jälkeen Embal­lator Metal­pakin hallitus päätti lakkauttaa Huber Packa­gingin toiminnan ja siirtää tuotannon Embal­la­torin Lempäälän tehtaalle.

Nimillä G.W.Sohlberg, GWS Metal­li­pak­kaus ja Crown Pakkaus aiemmin tunnettu metal­li­pak­kaus­tehdas sijaitsi 1900-luvun alkupuo­lella Helsingin Jääkä­rin­ka­dulla ja vuodesta 1947 lähtien Helsingin Hertto­nie­messä, mistä se kaksi vuotta sitten muutti Vantaan Piispankylään.

”ÄLKÄÄ ANTAKO PERIKSI”

Vielä 1980-luvulla tehtaassa oli 450 työnte­kijää. 1990-luvun laman sekä lukuisten yritys­jär­jes­te­lyjen seurauk­sena väkeä on vähen­netty niin, että lopetus­het­kellä henki­lö­kunnan määrä oli enää 23.

– Viimei­senä päivänä meidän vielä jäljellä olevien duuna­reiden kohta­loksi koitui lakkauttaa vuonna 1945 perus­tettu työhuo­ne­kunta. Ei ollut hauska kokemus sekään. Iltapäi­vällä häivyimme tehtaalta, ei jääty valoja sammut­te­le­maan, Nieminen kertoo, ja lähettää terveisiä:

– Monta vääntöä on työnan­tajan kanssa käyty, kerran työtuo­miois­tui­mes­sakin testattu kumpi tulkitsi paikal­lista sopimusta oikein. Porukalta olen aina saanut tukea, kun sitä olen tarvinnut. Pitäkää toverit lippu korkealla, koulut­tau­tukaa Murikassa, pyytäkää apua ja tukea liitosta, kun sitä tarvit­sette. Älkää antako periksi!

TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN
KUVAT MARKKU NIEMINEN JA HENRIK KETTUNEN