Kun haettavaa ei ole

Työttömänä olleille Teollisuusliiton jäsenille tehdyssä tutkimuksessa jäsenet kertovat kokemuksia työn menettämisestä, työttömyydestä ja uuden työn hakemisesta.

”Tilanne on huono, pian loppuvat liiton päivät ja putoaminen Kelan rahalle pelottaa. Laskujen maksu vaikeutuu huomattavasti ja töitä on edelleen vähän tarjolla tällä alueella. Pienen lapsen äitinä myös olen huolissani muiden perheiden jaksamisesta ja laskujen maksukyvystä, koska tilanne nykyhallituksen leikkauksilla huononee koko ajan. En voi ymmärtää, miten vielä vähätuloisilta ja työttömiltä leikataan kaikki vähäinenkin tuki ja turva pois.”
Nainen, ikä 36–45

”Olen ollut tehtaalla töissä viidellä eri sopimuksella pätkissä jo, mutta en ole vakinaistunut vieläkään. Tällä hetkellä olen taas työtön, kun elokuussa työsuhteeni päättyi.”
Mies, ikä alle 36

”En ole löytänyt oman alani töitä enää vuosiin, teen kaikkea työtä, joihin osaamiseni riittää. Teen nykyään lähinnä lyhyitä (1 päivä – 14 päivää) määräaikaisia sijaisuuksia. Työhön kutsutaan parhaimmillaan muutaman päivän varoituksella, pahimmillaan työpäivän aamuna. Jokaisesta työjaksosta tehdään erillinen määräaikainen työsopimus, työnantaja kuitenkin useimmiten sama. Haluaisin ja haen koko ajan kokoaikaista työtä työssäkäyntialueeltani, palkkatoive huikea 1 500 €.”
Nainen, ikä 46–55

”Noin 40 vuotta olin eri tehtaissa töissä tällä paikkakunnalla. Sen jälkeen kunnalla avustavissa tehtävissä kunnossapidossa. Olen yli 60 vuotta. Töitä olen hakenut kuukausittain, mutta tämän ikäisiä ei töihin oteta. Yhdestä firmasta sanottiin et katselemme nuorempaa väkeä. Ei auttanut sekään, vaikka palkkatukikin olisi myönnetty. Mitä muuten tulee työttömiin, niin työttömiltä ei saa enää yhtään leikata, saati kiristää työttömyysturvan ehtoja. Itse nippa nappa pärjään taloudellisesti. Mitään kulutusjuhlia ei vietellä. Tehkää tämä EK:lle ja kokoomukselle selväksi. Sama koskee työsuhdeturvaa. Sitä ei saa heikentää yhtään enää.”
Mies, ikä yli 55

”Olen työttömänä ja minun on ollut hyvin vaikea työllistyä, vaikka minulla on kokemusta usean vuoden ajalta. Minua on haastateltu hakemiini työpaikkoihin, mutta en kuitenkaan saa työtä. Kerran on jopa suoraan sanottu, että asuinpaikkani on sen verran kaukana (noin 120 km), ettei minun nähdä olevan sopiva työtehtäviin. Rekryfirmat hakee työntekijöitä, vaikka heillä ei ole edes kyseistä työtehtävää tarjolla… tai sitten asiakasyritykset syyllistyvät syrjintään. Niin tai näin, tilanne on järjettömän valheellinen, kun isot herrat paasaa paljonko on ”avoimia työpaikkoja”. Työnhakijalle tämä on todella voimia vievää ja turhauttavaa.”
Nainen, ikä 36–45

”Olen työttömänä, vaikken tahtoisi. Eniten minua risoo se, että Suomessa ollaan ikärasisteja. Minulla on logistiikasta lähemmäs 10 vuoden kokemus ja kaupan alan töistä noin pari vuotta. Koulutuksia löytyy useampi ammatti- ja perustutkinto. Teollisuusalan töistä kokemusta on 18 vuotta. Olisin edelleen halukas jatkamaan töissä niin kauan kuin terveys ja hyvinvointi sen sallii. Ikääntyminen on suurin ongelma, kun itselläkin alkaa 50 vuoden raja lähestyä.”
Mies, ikä 36–45

”Tällä hetkellä olen työvoimakoulutuksessa koneasentajan ammattiin, koko tutkinto kahdessa vuodessa. Aikaisempi työkokemus teollisuudessa, varastossa. Metallipajalla töissä, kunnes Venäjän sota alkoi. Vaikea saada yhtään mitään työtä, ilman tuttuja.”
Nainen, ikä 46–55

”Minulla on kaksi ammatillista perustutkintoa (koneistaja ja sähköasentaja) sekä lisäkoulutuksia (hitsausta ja pienkylmälaiteasennusta). Olen tehnyt kaikenlaista työtä, mutta en ole ikinä päässyt kiinni ”omaan alaan”. Puuttuva työkokemus vaikeuttaa pääsyä sähköalan työpaikkoihin.”
Mies, ikä alle 36

”Olen ollut teknologiateollisuudessa reilu 30 vuotta töissä, lähinnä elektroniikan parissa. Haluaisin vaihtaa alaa, terveydellisistä ja muustakin syystä. Tuntuu että olen reilut 50-vuotiaana ihan liian vanha, työnantajat hakevat nuorempaa väkeä. Eivät halua antaa edes mahdollisuutta. Minulla on vielä pitkä aika eläkeikään ja halua ja intoa tehdä töitä olisi, mutta alkaa tuntua aika toivottomalta, että työllistyisi mihinkään.”
Nainen, ikä 46–55

”Työtön. Aloitin kokopäivätyöt 16-vuotiaana, työuraa takana reilu 36 vuotta ja nyt ensi kertaa pitkäaikaistyötön. Tähän saakka minut on aina haettu kotoa töihin, mutta ikääntymisen myötä verkostot ovat pienentyneet merkittävästi. Osaamista valtavat määrät eri ammateista, joihin nykyään vaaditaan korkeakoulututkintoja. Työkokemuksella ei mitään merkitystä, vaan pitäisi vielä eläkkeen kynnyksellä lähteä koulun penkille vuosiksi hakemaan todistusta siitä, että osaat tehdä sitä mitä olet jo tehnyt vuosia.”
Mies, ikä 46–55

”TE-toimistossa vain aktivoidaan työnhakuvelvoite. On pakko hakea jotain työpaikkaa, koska laki niin määrää, muuten tulee sanktioita. Joka kuukausi stressaa, mihin lähettää hakemuksia, kun mitään realistista haettavaa ei ole. TE-toimisto vain siirtää eteenpäin jonkin valmennuspalvelun asiakkaaksi. Kyllä iäkkäämmille, yli 60-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille pitäisi olla jotain muuta ratkaisua. Työnhakuvelvoite on kuulemma voimassa ties kuinka monta vuotta vielä.”
Nainen, ikä yli 55

”Työsuhde kesti 35 vuotta ja yhtäkkiä olen muutosneuvottelun jälkeen tarpeeton, työtön ja arvoton.”
Nainen, ikä yli 55

”Luultavasti saan töitä kaverin rakennusfirmasta. Viimeistään vuoden alusta.”
Mies, ikä 46–55

”Täytyy sanoa, että tuli tuuria (uskaltaako vielä edes hehkuttaa). Tässä iässä allekirjoitin toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen omaa koulutusta vastaavaa työtä. Työt alkaa marraskuussa.”
Nainen, ikä yli 55