Nolla tonnia jätettä – miten siihen päästään? Kiertotalous tavoittelee jätteen muutosta raaka-aineeksi

Mikromuovi meressä, roskat maanteiden varsilla ja ympäristömyrkyt laskuojissa. Jäteahdistus lisääntyy samaa tahtia jätteen määrän kanssa. Mitä jokainen meistä voi tehdä paremmin? Kiertotaloudessa tavoite on, että tulevaisuudessa kaikki jäte hyödynnetään raaka-aineeksi.

Turun ohi­a­jo­tien läheisyy­dessä, Top­ino­jan teol­lisu­usalueel­la vas­taan tulee lemu ja lohdu­ton näky: val­ta­va kaatopaik­ka-alue, jos­sa on kasoit­tain kulu­tusy­hteiskun­nan yli­jäämää. Yhdessä on raken­nusjätet­tä, toises­sa met­al­lia ja kol­man­nes­sa seka­jätet­tä.

Vaik­ka näky on lohdu­ton, voimme lohdut­tau­tua kahdel­la asial­la: Top­ino­jal­la jät­teitä lajitel­laan kier­rä­tyk­seen ja niitä pyritään hyö­dyn­tämän mah­dol­lisim­man tehokkaasti. Toinen ilon­ai­he on se, että varsi­nainen kaatopaikka­toim­inta lop­pui Top­ino­jal­la vuon­na 2010 ja 35 hehtaarin alue sinetöidään lop­ullis­es­ti vuon­na 2025.

SUOMI HOITAA OSUUTENSA

Suomes­sa jät­teen vien­ti kaatopaikoille alkoi vähen­tyä jyrkästi reilut kymme­nen vuot­ta sit­ten. Vuon­na 2003 kaatopaikoille rah­dat­ti­in noin 60 pros­ent­tia yhdyskun­ta­jät­teistä, vuon­na 2013 enää 25 pros­ent­tia ja vuon­na 2017 alle pros­ent­ti. Vuo­den 2016 alus­sa orgaanisen jät­teen vien­ti kaatopaikoille kiel­let­ti­in kokon­aan.

– Olemme jäte­huol­los­sa Euroopan kärkikas­tia. Isoin asia on se, että pääsimme eroon yhdyskun­ta­jät­teen kaatopaikkasi­joit­tamis­es­ta, kun­nal­lis­ten jäte­huoltoyri­tys­ten edun­valvon­ta­jär­jestön Suomen Kier­tovoima ry:n toim­i­tusjo­hta­ja Riku Eksymä sanoo.

Paljon on kuitenkin edelleen tehtävää. Iso osa jät­teestä polte­taan, mikä ei ole kier­rät­tämistä.

– Seu­raa­va askeleemme on se, että jätet­tä kier­rätetään uusio­raa­ka-aineek­si tehokkaam­min ja vähem­män ener­giahyö­dyn­tämiseen. Siihen tarvi­taan kansalais­ten akti­ivi­su­ut­ta eli lajit­telua, lajit­telua ja lajit­telua. Se on paras tapa, jol­la jokainen meistä voi vaikut­taa kier­rä­tysjär­jestelmän kehit­tämiseen ja toimivu­u­teen, Eksymä sanoo.

Lajit­telu on paras tapa, jol­la jokainen meistä voi vaikut­taa kier­rä­tyk­seen.

Kaikkial­la maail­mas­sa tilanne ei ole sama kuin Suomes­sa. Esimerkik­si Int­ian pääkaupungis­sa New Del­hissä sijait­se­valle Ghazipurin kaatopaikalle kipataan päivit­täin 2 000 ton­nia jät­teitä eli kak­si kol­ma­sosaa koko Suomen vuosit­tais­es­ta jätemäärästä. Ghazipurin jäte­vuori on 65 metrin korkuinen ja se saavut­taa vuo­den sisäl­lä Olympias­ta­dion­in tornin 72 metrin korkeu­den.

Vaik­ka tilanne on meil­lä toinen kuin Inti­as­sa, kulut­taa keskiver­to­suo­ma­lainen maa­pal­lon hupenevia luon­non­va­ro­ja paljon nopeam­paa tah­tia kuin intialainen. Tuo­tamme myös melkoiset määrät jätet­tä, sil­lä iso osa han­kkimis­tamme hyödykkeistä on ker­takäyt­töisiä, eri­tyis­es­ti kaik­ki pakkauk­set.

Paperiset, pahviset, lasiset, met­alliset, muo­viset ja mon­i­naiset niiden yhdis­telmiä ole­vat pakkauk­set joutu­vat yhden käyt­tök­er­ran jäl­keen joko seka­jät­teeseen tai eril­liskeräysas­ti­aan. Eril­liskeräys onkin koko kier­rä­tyk­sen ytimessä. Jäte eli kier­rä­tys­raa­ka-aine pitää lajitel­la ja kerätä mah­dol­lisim­man varhaises­sa vai­heessa eli siel­lä, mis­sä hillon kääre muut­tuu lasi- tai muovi­jät­teek­si.

Muovi on Eksymän mukaan hyvä esimerk­ki, miten kier­rä­tys toimii Suomes­sa. Muovipakkausten alueelli­nen keräysjär­jestelmä luoti­in vuo­den 2016 alus­sa ja nyt se on jo hyvässä vauhdis­sa. Alueel­lis­ten keräyspis­tei­den lisäämisen ohel­la kiin­teistöko­htainen eril­liskeräys lisään­tyy.

FORTUMILLA MUOVIPAKKAUKSET KIERTÄVÄT KUKKARUUKUIKSI

FORTUM WASTE SOLUTIONS OY

PERUSTETTU 2017, kun For­tum osti 1979 peruste­tun Ekokem Oyj:n
KOTIPAIKKA Riihimä­ki
OMISTAJA For­tum Oyj
TUOTANTO 8 000 ton­nia muovi­gran­u­laat­te­ja, 2 miljoon­aa ton­nia muoviprofi­ile­ja, 2 miljoon­aa kiloa polt­toainet­ta met­sä­te­ol­lisu­udelle
HENKILÖSTÖ Noin 260, jos­ta työn­tek­i­jöitä 130
LIIKEVAIHTO 122 milj. euroa (2018)

Mar­gari­ini­laatikoi­ta, leipä­pusse­ja, kir­sikkatomaat­ti­ra­sioi­ta ja jugurt­tipurkke­ja. Niitä ja paljon muu­ta näkyy muovipaalin pin­nas­sa For­tu­min muovinkier­rä­tys­laitok­sel­la Riihimäel­lä.

Laitos tuot­taa jäte­muo­vista vuodessa kahdek­san miljoon­aa ton­nia har­mai­ta muovi­rakei­ta eli gran­u­laat­te­ja, joista esimerkik­si Uponor tekee putkia, Orthex kukkaruukku­ja ja Sini­tuote tiski­har­jo­ja. Gran­u­laat­tien lisäk­si laitos tuot­taa muoviprofi­ile­ja ja korkeaen­er­gistä polt­toainet­ta sel­l­u­te­ol­lisu­udelle. Muovien kier­rä­tys säästää neit­seel­listä muovin raa­ka-ainet­ta eli öljyä.

– Kyl­lä me tääl­lä ajat­telemme niin, että puh­taam­man luon­non eteen tääl­lä töitä tehdään. Koton­akin olemme alka­neet ajat­tele­maan, mitä mihinkin roskik­seen pan­naan. Seka­jät­teestä erot­telemme muovit. Lasi, met­allin ja paper­it viemme kau­pan keräyspis­teeseen, omakoti­talos­sa asu­va päälu­ot­ta­mus­mies Jus­si Valka­ma sanoo.

Maail­mas­sa tuote­taan vuosit­tain yli 400 000 000 ton­nia muovia tuhan­si­in käyt­tö­tarkoituk­si­in. Siitä 15 000 ton­nia pää­tyy For­tu­min laitok­selle hyö­dyn­net­täväk­si.

Laitosmies Pekka Lin­na ker­too, miten jokainen meistä voi paran­taa muovien kier­rä­tys­tä hyö­tykäyt­töön.

– Tärkein asia on, että kaik­ki mate­ri­aalit kerätään omi­in astioi­hin. Meille tulee paljon ongelmia siitä, että muovin seassa on esimerkik­si puu­ta tai met­al­lia.

Kun muovi tulee laitok­selle, se on yleen­sä paalat­tua seka­muovia. Aluk­si paalit pure­taan kaivinkoneel­la. Kaivinkoneen kul­jet­ta­ja erot­telee silmämääräis­es­ti muovin seasta isoim­mat sinne kuu­lumat­tomat esineet pois ennen kuin muovi­ma­te­ri­aali syötetään pros­es­si­in.

Kier­rä­tys­muovin valmis­tus on automaat­ti­nen pros­es­si alus­ta lop­pu­un. Jos pros­es­si­in kuu­luma­ton met­allinpala on tukkin­ut esimerkik­si murskaimen, laitosmies tulee paikalle kor­jaa­maan tilanteen.

Myös likaiset muovi­rasi­at aiheut­ta­vat ongelmia.

– Muovin mukana tule­va lika tart­tuu infra­punaerot­ti­men lins­sei­hin, jol­loin laite ei osaa erotel­la muovi­laatu­ja toi­sis­taan. Sik­si on tärkeää, että kulut­ta­jat eivät lai­ta kovin likaista muovia keräyk­seen, Lin­na sanoo.

Kulut­ta­jia neu­votaan, mitkä muovi­laadut käyvät ja mitkä eivät kier­rä­tyk­seen. Kuin­ka tarkkana pitää olla?

– Me erot­telemme tääl­lä pakkausten muovit toi­sis­taan, joten kaik­ki käy. Ongelmia tulee muus­ta kuin pakkaus­muo­vista. Esimerkik­si van­hat muovi­ma­tot, Ikean siniset kas­sit ja kalaverkot eivät kuu­lu pakkauskier­rä­tyk­seen.

Paljon puhut­tu mus­ta pakkaus­muovi erotel­laan muus­ta muo­vista poltet­ta­van mate­ri­aalin joukkoon, sil­lä erot­telu­laiteen infra­punaluk­i­ja ei osaa erot­taa mus­tan muovin laat­ua.

Muovinkier­rä­tys kos­kee vain pakkauk­sia, sil­lä muovipakkausten tek­i­jät mak­sa­vat kier­rä­tyk­sen. Ne eivät ole hyvil­lään, jos kier­rä­tyk­seen pää­tyy pulkkia ja ham­mashar­jo­ja.

IRTI OMISTAMISEN AUTUUDESTA

Turun ammat­tiko­rkeak­oulun ympäristö- ja ener­giatekni­ikan lehto­ril­la Hen­na Knuu­ti­lal­la on pitkä ja monipuo­li­nen koke­mus kier­to­taloud­es­ta. Juuri nyt hän koordi­noi muun muas­sa Telaketju-han­ket­ta, jos­sa kehitetään uusia tapo­ja kier­rät­tää ja hyö­dyn­tää pois­totek­sti­ile­jä.

Kier­to­talous on usein puhet­ta jätemääristä, niis­sä ole­vien mate­ri­aalien uusiokäytöstä ja jät­tei­den­poltos­ta. Knuu­ti­lan mukaan tärkein­tä on kuitenkin sys­teem­i­nen muu­tos, joka tarkoit­taa muun muas­sa siir­tymistä tuot­tei­den omis­tamis­es­ta palvelu­iden käyt­töön. Tämän näemme arjes­sa esimerkik­si kaupunkipolkupyörinä ja naa­pu­rus­tossa lainat­tavina työkaluina. Helsin­gin Kalasa­ta­man kaupungi­nosas­sa kokeilti­in kont­tia, jos­ta asukkaat pää­sivät lainaa­maan muun muas­sa porakonei­ta, vasaroi­ta ja mui­ta pieniä työkalu­ja.

Jot­ta omis­tamis­es­ta voidaan siir­tyä jakamis­malli­in, pitää tuote Knuu­ti­lan mukaan suun­nitel­la alun perin lainat­tavak­si, pitkäikäisek­si ja hel­posti huol­let­tavak­si sekä kier­rätet­täväk­si. Suomes­sa olemme uusien toim­intat­apo­jen kokeiluis­sa jo hyvässä alus­sa, mut­ta maail­man väkirikkaim­mil­la kolkil­la tilanne ei ole aivan sama.

Tuote pitää suun­nitel­la lainat­tavak­si, pitkäikäisek­si ja hel­posti huol­let­tavak­si sekä kier­rätet­täväk­si.

– Opti­mis­mi katoaa Viet­namin miljoon­akaupungeis­sa, jois­sa asioista ajatel­laan kovin eri lail­la. Ihmiset puhu­vat kovin vähän kier­to­taloud­es­ta, ja kier­rät­tämi­nenkin on vielä las­ten kengis­sä. Ongel­mana on myös se, että ihmiset halu­a­vat koko ajan kulut­taa enem­män, syödä enem­män lihaa, omis­taa auto­ja ja yhä use­am­mal­la on mah­dol­lisu­us matkus­taa. Raa­ka-ainei­den kulu­tus kas­vaa ja samal­la jätemäärät, Knuu­ti­la sanoo.

LISÄÄ PAUKKUJA JALOSTUKSEEN

Suo­ma­lais­ten kas­vanut kier­rä­tys­in­to ja halu rak­en­taa parem­paa maail­maa eivät riitä.

– Tarvit­semme huo­mat­tavasti nyky­istä enem­män eril­liskerä­tyn hyö­tyjät­teen käsit­te­lyka­p­a­siteet­tia eli laitok­sia, jot­ka voivat hyö­dyn­tää bio- tai muovi­jätet­tä. Jos ihmiset alka­isi­vat nyt kerätä muovin ja bio­jät­teen sat­apros­ent­tis­es­ti tal­teen, meil­lä ei olisi kap­a­siteet­tia hyö­dyn­tää sitä. For­tu­min laitos Riihimäel­lä on ain­oa, joka jalostaa uusio­raa­ka-ainet­ta koti­talouk­sien muovipakkausjät­teestä, Suomen Kier­tovoiman Riku Eksymä sanoo.

Paperin ja pahvin kier­rä­tys toimii main­iosti, mut­ta bio­jät­teen hyö­dyn­tämiseen tarvi­taan saman­laisia lisäin­vestoin­te­ja kuin muovipakkausten kier­rä­tyk­seen. Kun­tien jäte­laitok­set ja yksi­tyiset yri­tyk­set, kuten Gasum, rak­en­ta­vat tai laa­jen­ta­vat ole­mas­sa ole­via biokaa­su­laitok­sia. Niis­sä bio­jät­teestä jaloste­taan liiken­nepolt­toaineena käytet­tävää biokaa­sua.

Pula kier­rä­tys­laitok­sista kos­kee Eksymän mukaan koko Euroop­paa. Sik­si eril­liskerät­tyä muovia rah­dat­ti­in pitkään laivakau­pal­la EU:sta Aasian mai­hin. Kun Kiina kiel­si muovin tuon­nin, muovi­ral­li suun­tau­tui ympäristöjär­jestö Green­pea­cen mukaan mui­hin mai­hin, joskin pienem­pänä kuin ennen.

– Jät­tei­den ener­giahyö­dyn­tämi­nen on järkevä ratkaisu niin kauan kuin meil­lä ei ole toimi­vaa ja ympäristön­suo­jelullis­es­ti perustel­tua kier­rä­tys­ratkaisua näköpi­iris­sä. Jät­tei­den lajit­telu­un kan­nuste­taan ja keräyspis­teitä lisätään hark­i­tusti otta­mal­la huomioon käsit­te­lyka­p­a­siteet­ti, Eksymä sanoo.

Kier­räte­tyn mate­ri­aalin kysyn­tä on yksi tek­i­jä, joka ohjaa käsit­te­ly­laitosten rak­en­tamista. Kun kier­rä­tys­ma­te­ri­aalit ovat halut­tua raa­ka-ainet­ta, niille muo­dos­tuu riit­tävän korkea hin­ta, jol­loin kier­rä­tys­laitosten rak­en­t­a­mi­nen kan­nat­taa. Mate­ri­aalin hin­ta määräy­tyy muun muas­sa sen laadun perus­teel­la, eli esimerkik­si kier­rä­tys­muovin pitää olla mah­dol­lisim­man puh­das­ta ja tasalaa­tu­ista, jot­ta sille on kysyn­tää. Toisaal­ta hin­taan vaikut­taa myös neit­seel­lisen muovi­raa­ka-aineen hin­ta, joka riip­puu raakaöljyn hin­nas­ta. Hal­pa öljy tekee hal­laa kier­rä­tys­muovin markki­noille.

MOLOKILLA JÄTEASTIAT VALMISTETAAN KIERRÄTYS MIELESSÄ

MOLOK OYJ

PERUSTETTU 1991
KOTIPAIKKA Nokia
OMISTAJAT Perus­ta­ja Veikko Sal­li per­hei­neen, yhtiön avain­henkilöt ja sijoi­tusy­htiö Vaa­ka Part­nersin pääo­masi­joi­tus­ra­has­to
TUOTANTO Jät­tei­den syväk­eräysas­tioi­ta
HENKILÖSTÖ Noin 70, jos­ta työn­tek­i­jöitä 25
LIIKEVAIHTO 25 milj. euroa (2018)

Har­maat, kolme metriä korkeat muo­visäil­iöt on pinot­tu Molokin Nokian tehtaan väli­varas­toon neljäkin sisäkkäin ja päällekkäin. Kier­rä­tysas­tioiden pinot ovat vieri vier­essä ja muo­dosta­vat mas­si­ivisen seinämän.

– Kier­rät­tämisen yleistymi­nen näkyy työssämme joka päivä, kun tuotan­tomäärämme kas­vaa. Eri­laisia kier­rä­tysas­tioi­ta on koko ajan enem­män. Muovikier­rä­tyk­sen lisään­tymi­nen näkyy siinä, että seka­jäteas­t­ioista tehdään väli­seinäl­lä kah­den pussin säil­iöitä: toinen muoville ja toinen seka­jät­teelle. Pahvit menevät paalauskoneeseen, 12 vuot­ta Molok Oy:ssä työsken­nel­lyt päälu­ot­ta­mus­mies Mika Salo­nen ker­too.

Tuotan­non eri vai­heis­sa ja eri­lai­sista pakkauk­sista syn­tyy run­saasti muovi­jätet­tä, jota varten tehtaalle on tulos­sa präs­si, joka helpot­taa yli­jäämä­muovin käsit­te­lyä ja keräämistä.

Maanalaiset Molokin kidat ovat kor­van­neet monis­sa taloy­htiöis­sä per­in­teiset jäteas­t­i­at. Ne säästävät monin tavoin ympäristöä. Iso­ja astioi­ta tyh­jen­netään harvem­min, mikä säästää kul­je­tuskus­tan­nuk­sia ja kul­je­tuk­si­in tarvit­tavaa polt­toainet­ta jopa 80 pros­ent­tia. Kun kullekin jäte­la­jille on oma keräysas­tia, ihmis­ten on help­po erotel­la hyö­ty­ma­te­ri­aalit seka­jät­teestä ja kier­rät­tää bio­jäte, muovit, paper­it, pahvit, lasit ja met­al­lit.

Jätesäil­iöi­den ver­hoilus­sa vuo­den ver­ran työsken­nel­lyt Raimo Kul­mala opet­taa kausi­työläisek­si tulleelle Timo Loivalle, kuin­ka muo­vis­ten astioiden päälle asen­netaan eri­laisia puisia somis­tei­ta.

– Nämä hom­mat eivät lopu. Jätet­tä syn­tyy aina ja sitä täy­tyy kerätä. Mikäs on sen parem­pi tapa kuin paka­ta sitä näin isoon asti­aan, Kul­mala sanoo.

Kun päivästä toiseen tekee kier­rät­tämistä helpot­tavia astioi­ta, ei voi olla ajat­telemat­ta, että on osa suurem­paa kokon­aisu­ut­ta.

– Kier­rä­tys on kaikin puolin hyvä sys­tee­mi: säästää luon­toa ja ilmas­toa, Kul­mala sanoo.

Työ­paikan arjes­sa kier­rät­tämiseen kan­nus­taa se, että kier­rä­tyk­seen toimite­tus­ta muo­vista ja met­allista saadut rahat kerätään työn­tek­i­jöi­den virk­istyskas­saan. Niil­lä jär­jestetään matko­ja koko henkilökun­nalle.

– Viking Gra­cel­la olemme men­neet var­maan viisi ker­taa Ruot­si­in ja viimek­si olimme Urkin piilopir­tillä Pin­siössä, Salo­nen sanoo.

Ruotsin-matko­jen alus­valin­nas­sakin koros­tuu Molokin väen vas­tu­ulli­nen asenne, onhan Viking Gra­cen käyt­tövoimana sekä ympäristöys­tävälli­nen maakaa­su että tuulivoimaa hyö­dyn­tävä root­toripur­je. Suo­ma­laisen teknolo­giayri­tys Norse­pow­erin kehit­tämää root­toripur­jet­ta alus käyt­tää ensim­mäisenä matkus­ta­ja-aluk­se­na maail­mas­sa.

FIKSUMPAA SUUNNITTELUA JA VÄHEMMÄN KULUTUSTA

Mut­ta palataan arkeemme, jos­sa jokaisel­la meistä on paran­net­tavaa.

– Tärkein­tä on se, että jätet­tä pitäisi syn­tyä vähem­män kuin nyt. Kun jätet­tä syn­tyy, on jo tehty jos­sain vai­heessa virhe, joko jo tuote­su­un­nit­telus­sa tai myöhem­min, esimerkik­si kulut­tamises­sa, Turun ammat­tiko­rkeak­oulun Hen­na Knuu­ti­la sanoo.

Tuot­tei­den help­po kier­rätet­tävyys tarkoit­taa tuot­teen uut­ta käyt­töä toisel­la omis­ta­jal­la tai sitä, että niiden mate­ri­aali voidaan käyt­tää uudelleen. Uudelleenkäyt­tö voi olla lain­aus­ta, vuokraus­ta tai yhteiskäyt­töä. Tuote voidaan suun­nitel­la mod­u­laarisek­si, jol­loin use­ampi käyt­täjä voi hyö­dyn­tää sitä hie­man eri taval­la.

Saas­tut­ta­ja mak­saa ‑peri­aate on keskeinen tuot­teen elinkaa­reen ja kier­rä­tyk­seen liit­tyvä asia.

– Tuot­teen hin­nan pitää sisältää kaik­ki sen elinkaa­reen liit­tyvät kus­tan­nuk­set kuten sen, että puuvil­lan kas­va­tus käyt­tää val­tavasti vet­tä, sen että t‑paidan vär­jäämi­nen saas­tut­taa tehtaan vier­essä kulke­van joen, sen että bangladeshi­lainen vaat­teen valmis­ta­ja saa työstään riit­tävän palkan elämiseen ja sen että hin­nas­sa pitää olla kaik­ki kul­je­tuskus­tan­nuk­set ilman sub­ven­tioi­ta. Kun paidan hin­ta sisältää nämä kaik­ki kus­tan­nuk­set, kulut­ta­ja pitää siitä toden­näköis­es­ti hyvää huol­ta usei­ta vuosia, eikä heitä yhden kau­den jäl­keen pois, Knuu­ti­la sanoo.

Oleelli­nen kysymys on se, kuin­ka paljon kulu­tamme.

Lop­ul­ta ideaal­i­maail­man t‑paita tulee tien­sä päähän. Sil­loin siinä ole­va tun­nis­te­tar­ra ker­too kier­rä­tys­laitok­sen kood­in­luk­i­jalle, mitä mate­ri­aalia se on ja miten se voidaan kier­rät­tää mah­dol­lisim­man hyvin.

Yksi arki­nen kier­rä­tyspolku on kulut­ta­jien väli­nen Face­book-ryh­mä tai muu kaup­pa­paik­ka, jos­sa tietyn tuote­merkin tai tuoteryh­män, kuten vau­van­vaat­tei­den, tavarat vai­h­ta­vat tehokkaasti omis­ta­jaa. Tämä antaa myös tur­vaa ostaa laadukkai­ta tuot­tei­ta, kun voi olla var­maa, että niistä saa hyvän hin­nan käytet­tynäkin.

– Kulut­ta­jien tuot­ta­ma polt­toon joutu­va seka­jäte ei ole kier­to­talouden kannal­ta suurin ongel­ma, vaan kulu­tus itsessään ja se, kuin­ka nopeal­la syklil­lä heitämme tavaraa pois. Sen pohtimi­nen, miten saisimme vähen­net­tyä jät­teen tuot­tamista, on tärkein­tä, Knuu­ti­la sanoo.

JÄTTEET AINA KANSSAMME

Muovi- ja bio­jät­tei­den eril­liskeräys­tä tul­laan Suomen Kier­tovoiman Riku Eksymän mukaan kas­vat­ta­maan, mut­ta samal­la ihmis­ten on opit­ta­va myös lajit­tele­maan jät­teen­sä tehokkaam­min. Niin yllät­tävää kuin se onkin, seka­jät­teen seassa on edelleen jopa 30 pros­ent­tia bio­jätet­tä, ilme­nee Helsin­gin Seudun Ympäristö­palve­lut HSY:n selvi­tyk­ses­tä.

Jos saisimme tämänkin bio­jät­teen hyö­tykäyt­töön, syn­ty­isi siitä paljon fos­si­il­isia polt­toainei­ta kor­vaavaa biokaa­sua ja ekol­o­gis­es­ti kestäväl­lä taval­la tuotet­tua maan­paran­nu­sainet­ta.

Voisiko kier­rä­tys­tä ohja­ta kepil­lä ja porkkanal­la, esimerkik­si hin­noit­tele­mal­la seka­jät­teen keräämi­nen kalli­ik­si ja kier­rä­tyskelpois­t­en hyö­tyjät­tei­den keräämi­nen jopa ilmaisek­si?

– Kan­nus­ta­vat jäte­tak­sat ovat käyt­tökelpoisia ohjaa­maan taloy­htiöitä parem­paa jät­tei­den lajit­telu­un. Joil­lakin paikkakun­nil­la on jo kokeil­tu sitä, että muovi­jäte kerätään ilmaisek­si, Eksymä sanoo.

Kom­posi­it­ti­ma­te­ri­aalit ovat kier­rät­tämisen kannal­ta ongel­mallisia, kos­ka ne sisältävät sekaisin usei­ta eri­laisia mate­ri­aale­ja kuten muovia, bio­ma­te­ri­aalia ja met­al­lia. Ne on usein liitet­ty toisi­in­sa lujil­la sidok­sil­la kuten kuumali­imoil­la. Mut­ta niidenkin kanssa on elet­tävä.

– Kom­posi­it­ti­ma­te­ri­aalit ovat aivan hyviä, jos niitä kehitetään niin, että niiden kier­rät­tämi­nen ja uudelleenkäyt­tö huomioidaan jo mate­ri­aali- ja tuote­su­un­nit­telus­sa. Jos kom­posi­it­ti­ma­te­ri­aalit toimi­vat parhait­en käyt­töko­hteessaan ja kestävät parem­min kuin muut mate­ri­aalit, pitää suun­nit­telijoiden huomioi­da niiden kier­rätet­tävyys. Aina pitää laskea myös se, kuin­ka paljon kier­rä­tys kulut­taa ener­giaa, Knuu­ti­la sanoo.

POLTTO ON PIKKU PAKKO

Mon­et arkiset käytän­nön asi­at merk­it­sevät kier­rä­tyk­sessä paljon.

– Keit­tiöi­den jät­teitä varten tehtävät kaapit pitää suun­nitel­la siten, että jät­tei­den lajit­telu on mah­dol­lisim­man help­poa, Eksymä sanoo.

Mik­si Suo­mi suosii edelleen seka­jät­teen polt­toa ja uusia polt­to­laitok­sia raken­netaan, vaik­ka mate­ri­aale­ja pitäisi kier­rät­tää ja EU vaatii kier­rä­tysas­teen nos­toa?

– Vaik­ka kuin­ka pyrimme tilanteeseen, että hyö­tyjät­teet lajitel­laan erik­seen, meil­lä on aina ihmis­ten ja elinkei­noelämän tuot­ta­maa kier­rä­tyskelvo­ton­ta seka­jätet­tä. Sähköä ja läm­pöä tuot­ta­va jätevoimala on hyvä ratkaisu tähän, Eksymä sanoo.

Hyvä esimerk­ki jät­teen käsit­te­lyka­p­a­siteetin puut­teesta löy­tyy Lounais-Suomes­ta, jos­ta on viety vuosikaudet jät­teitä Ruot­si­in ja Viroon poltet­tavak­si. Saloon rak­en­teil­la ole­va val­ta­va jät­teen­polt­to­laitos muut­taa tämän tilanteen. Gasum tutkii yhdessä salon kaupun­gin kanssa, voitaisi­inko sen yhtey­teen rak­en­taa biokaa­su­laitos, jos­sa jalostet­taisi­in seka­jät­teestä eroteltavaa bio­jätet­tä liiken­nepolt­toaineena käytet­täväk­si biokaa­suk­si.

Kier­rätet­tävien mate­ri­aalien määrät ovat Suomes­sa globaal­isti pieniä. Tämä johtaa siihen, että niiden jatko­jalostus ei ole aina kan­nat­tavaa Suomes­sa eikä edes lähiseudul­la. Sik­si muun muas­sa kier­rätet­tävää pakkaus­la­sia viedään jatko­jalostet­tavak­si Iso-Bri­tan­ni­aan.

– On tärkeää, että saamme mah­dol­lisim­man suuren osan kier­toon tulleesta mate­ri­aal­ista globaal­isti hyö­dyn­net­täväk­si ja näin säästämme neit­seel­lisiä luon­non­va­ro­ja. Kaik­ki sul­je­tut mate­ri­aa­likier­rot ovat hyvä asia maa­pal­lon kannal­ta, Knuu­ti­la sanoo.

Oleelli­nen kysymys on aina lop­ul­ta se, kuin­ka paljon kulu­tamme.

– Kaik­ki ratkaisut pitää tehdä ennen kuin jätet­tä syn­tyy. Niiden pitää olla sel­l­aisia, että jät­teen syn­tymi­nen min­i­moidaan, Knuu­ti­la sanoo.

NÄIN SE KÄY!

1. Älä han­ki turhaa tavaraa. Kun hark­it­set, mitä han­kit, jät­teet ja kier­rätet­tävä mate­ri­aali vähe­nee.
2. Kun kulu­tat, val­itse kestävistä mate­ri­aaleista tehtyjä tuot­tei­ta, joi­ta käytät pitkään.
3. Kun et enää tarvitse tuo­lia, asi­as­toa, paitaa tai kam­er­aa, myy se net­tikirp­puto­ril­la tai kier­rätä asuinalueesi Face­book-ryh­mässä. Joku toinen osa käyt­tää sin­ulle tarpee­ton­ta tavaraa.
4. Tutus­tu ja käytä uusia kierrätys‑, lain­aus- ja yhteiskäyt­tö­palvelui­ta. Anna kir­jas­ton yllät­tää: selvitä mitä kaikkea voit mod­ernista kir­jas­tos­ta laina­ta ja mitä palvelui­ta se tar­joaa.
5. Lajit­tele jät­teet kotona omi­in astioi­hin. Jos taloy­htiössäsi ei ole lajit­telu­as­tioi­ta, ota asia esille yhtiökok­ouk­ses­sa tai keskustele­mal­la taloy­htiön hal­li­tuk­sen jäsen­ten kanssa. Omakoti- ja pien­talois­sa selvitä jäte­huoltoy­htiöltä, miten voit jär­jestää kier­rä­tyk­sen parem­min.
6. Huole­h­di työ­paikalla, että mate­ri­aalit menevät niille varat­tui­hin keräysas­tioi­hin. Jos keräysas­tioi­ta ei ole, keskustele luot­ta­mus­miehen kanssa, voisit­teko esit­tää työ­nan­ta­jalle kier­rä­tyk­sen paran­tamista ja keräysas­tioiden han­kkimista.
7. Ker­ro kier­rät­tämisen ilosanomaa lähipi­iris­säsi: säästätte luon­non­va­ro­ja, vähen­nätte hiilid­iok­sidipäästöjä, ehkäisette ilmas­ton­muu­tos­ta, toimitte taloudel­lis­es­ti järkeväl­lä taval­la ja takaat­te tuleville sukupolville parem­man maail­man. Hyvän tekem­i­nen yhdessä antaa hyvän mie­len.
8. Jos voit työssäsi vaikut­ta­maa tuot­tei­den suun­nit­telu­un ja mate­ri­aali­val­in­toi­hin, tuo esille kestäviä mate­ri­aale­ja ja tuotan­to­tapo­ja. Kun tuote tulee käyt­töikän­sä päähän, sen mate­ri­aalit on help­po kier­rät­tää.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT JUHO KUVA