Kiertotalous – vai kolmas maapallo?

Keskiverto EU-kansalainen kuluttaa nyt luonnonvaroja kolmen maapallon verran. Voisiko kiertotalous, laitteiden energiapihiys ja korjattavuus olla yksi pieni osaratkaisu aikamme pahimpaan kestävyysvajeeseen?

29.9.2021

Suomen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 10. huhtikuuta. Maailma palaa, sananmukaisesti. Elonkirjo kutistuu, Suomessakin. Siirtymän kiertotalouteen on oltava reilu, sillä EU-maiden vähävaraiset joutuvat taistelemaan jo nyt toimeentulonsa puolesta. Keskivertoa kulutusta on leikattava, sillä kahta uutta maapalloa ei näytä löytyvän.

– Kyllä, absoluuttisesti, meidän pitäisi vähentää kaikkea luonnonvarojen käyttöä, toteaa ympäristöneuvos Taina Nikula ympäristöministeriöstä.

Nikula on ollut valmistelemassa kiertotalouden strategista edistämisohjelmaa. Suomen puheenjohtajakaudella hän oli vaikuttamassa EU:n kiertotalous- ja tuotepolitiikan suunnitelmiin. EU:ssa kulutus käännetään kohti vähemmän energiaa vieviä laitteita, ja laitteiden kierrätettävyydeltä, korjattavuudelta ja varaosien saatavuudelta vaaditaan enemmän.

Ensimmäisenä päivä maaliskuuta tänä vuonna uudet energiamerkinnät ja muut vaatimukset alkoivat koskea ensimmäisiä laiteryhmiä. Niihin kuuluvat jääkaapit ja muut kuluttajien kylmälaitteet, astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, televisiot ja näytöt, kaupan myyntikylmäsäilytyslaitteet ja hitsauslaitteet. Vähitellen vaatimukset tulevat koskemaan kaikkea kulutusta. Ja tuotantoa. Jopa 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määräytyy jo sitä suunniteltaessa.

TEKNOLOGIAUSKOVAISUUS VAIKUTTAA

– Uusilla teknologioilla voidaan ratkaista kaikki. Tällaisiakin näkemyksiä on, Nikula kertoo.

Ympäristöneuvos ei itse ilmoittaudu näiden teknologiauskovaisten joukkoon. Hänestä uudet teknologiat ja innovaatiot ovat osa ratkaisua. Mutta meidän pitää muuttaa koko tapamme tuottaa ja kuluttaa.

– Hallituksen keväällä hyväksymässä kiertotalousohjelmassa lähdetään siitä, että uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö vähenisi, niiden tuottavuus nousisi ja kaikkea kierrätettäisiin enemmän. Tavoitteena on myös se, että tuotteiden sijasta käytettäisiin palveluita. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse.

Muiden rikkaiden teollisuusmaiden tavoin Suomi ulkoistaa huomattavan osan kulutuksensa sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista köyhempiin maihin.

– Kun ulkoistus otetaan huomioon, viralliseen ilmastoraportointiin verrattuna Suomen kasvihuonekaasuihin pitää lisätä 25–27 prosenttia, Nikula toteaa.

Suomalaistenkin pitäisi Nikulasta ymmärtää, että myös ”meidän” tulee tehdä osamme, ei vain ”muiden”. Viiden miljoonan kansakunta ei pääse vastuustaan hokemalla viittä miljoonaa. Samalla laillahan väkirikkaimmatkin kansakunnat voisivat jakaa itsensä viiden miljoonan asukkaan alueisiin ja todeta, ettei meidän tarvitse tehdä mitään. Toisaalta Suomessa on yrityksiä, joilla on tarjota kestäviä ratkaisuja näihin valtaisiin haasteisiin.

– Suomi on sitoutunut EU:n päätöksiin, Nikula huomauttaa.

Kiertotalous luo Suomeen uutta työtä

– Tällä hetkellä kaupoissa ei ole vielä kovin monta mallia, jotka täyttäisivät kierrätettävyydestä ja korjattavuudesta 1. maaliskuuta voimaan tulleet määräykset. Kaikissa laitteissa pitää kyllä olla uudet energiamerkinnät, mutta muut määräykset koskevat vain uusia malleja.

Johtava asiantuntija Juha Toivanen Energiavirastosta painottaa, että jo aiemmat EU:n ekosuunnitteludirektiiviin liittyneet vaatimukset ovat vaikuttaneet tehokkaasti.

– Euroopan komissio on selvitellyt asiaa. On arvioitu, että energiamerkeillä ja ekosuunnittelulla saatiin vuonna 2020 Italian koko primäärienergian kulutusta vastaava säästö. Vuonna 2030 koko EU:n energian kulutuksesta säästettäisiin noin 15 prosenttia. Suomessa säästö voisi olla samaa tasoa, Toivanen arvioi.

Maaliskuun alusta kodinkoneeseen pitää löytyä varaosia 7–10 vuotta viimeisimmän mallin markkinoille tulon jälkeen. Laitteen on oltava korjattavissa, minkä pitää sujua yleisesti saatavilla olevilla työkaluilla. Nykyiset laitteet on voitu suunnitella vanhentumaan ennenaikaisesti tai käyttää kokoonpanoon esimerkiksi liimoja, jotta purettaessa laite hajoaa käyttökelvottomaksi.

– Varaosien hinnoittelulle ei ole asetettu määräyksiä, Toivanen kertoo.

Asiantuntija kuitenkin uskoo, että kunhan kuluttajien ”massat lähtevät liikkeelle”, korjaamisesta tulee halvempaa ja suositumpaa, ja näin säästetään taas energiaa ja luonnonvaroja.

Seuraavaan vaivaan ei Toivasellakaan ole tarjota vastalääkettä. Kuluttajat ovat ostaneet esimerkiksi valtavia taulutelevisioita, kun energiansäästötoimet ja muu tekniikan kehitys on tehnyt jättitelevisioista halvempia. Suurinta mahdollista leikkausta energian kulutukseen tai raaka-aineiden tuhlaukseen ei ole saavutettu.

– Ei ole keksitty keinoa, millä tähän pystyttäisiin puuttumaan. Toki energian kalliimpi hinta olisi yksi keino. Mutta ne ovat ekosuunnitteludirektiivin ulkopuolisia asioita ja vaatisivat muuta lainsäädäntöä.

KAIKKI TUOTTEET KESTÄVIKSI?

– EU:n kestävien tuotteiden aloite julkaistaan tämän vuoden lopulla. Tavoitteena on saada tuotteista entistä pitkäikäisempiä, ympäristövaikutukseltaan pienempiä, korjattavampia ja kierrätettävämpiä, Toivanen kertoo.

Vaatimukset laajenisivat vähitellen kaikkiin tuotteisiin. Seuraavina listalla olisivat tekstiilit ja huonekalut, myöhemmin myös teräs ja sementti. Laajentuminen ei tule tapahtumaan nopeasti. Esimerkiksi kännyköiden yleislatureista on puhuttu ainakin 15 vuotta, mutta niitä ei ole vieläkään näköpiirissä.

Mutta kysehän on vain sähköstä. Kai laturi olisi teknisesti mahdollinen?

– Olen samaa mieltä. Mutta valmistajat ovat aika kärkkäitä vaikuttamaan komissioon, Toivanen muotoilee.

EU:n suunnitelmiin kuuluu myös viherpesun estäminen. Tällä haavaa valmistajat voivat esittää mainoksissaan melkoisia väitteitä tuotteensa kestävyydestä, ympäristöystävällisyydestä ja eettisyydestä, mutta kuluttajalla ei ole mahdollisuuksia selvittää niiden todenperäisyyttä.

– On esitetty digitaalista tuotepassia. Siinä olisi paljon tietoja tuotteen valmistuksesta, materiaaleista, energiatehokkuudesta ja käytöstä. Kuluttaja voisi helposti tarkastella näitä tietoja.

EU haluaa, että kaikki hyödyllinen otetaan talteen ja että kaikki materiaalit kiertävät.

Villi ja vapaa globaali maailmantalous luo omat ongelmansa myös siinä tapauksessa, että tuotepassi saataisiin aikaiseksi. Toivanen myöntää, että ainakin nykyisin EU:n ulkopuolelta tulevien, kuluttajien suoraan tilaamien tuotteiden valvominen on todella hankalaa. Asiantuntija kuitenkin huomauttaa, että EU:n säädöksillä on iso painoarvo ympäri maailman.

– Kiina ja Yhdysvallat ottavat kyllä EU:sta mallia, säädökset leviävät.

Euroopan unionissa tullaan myös vaatimaan valmistajilta, että ne ilmoittavat, missä osassa ja miten monta grammaa tuotteessa on niin sanottuja kriittisiä materiaaleja, kuten esimerkiksi kobolttia ja litiumia. Kaikkiaan kriittisten materiaalien listalla on 30 eri ainetta.

Tällä pohjustetaan sitä, että kaikki materiaali kiertäisi aidosti.

– EU haluaa, että kaikki hyödyllinen otetaan talteen ja että kaikki materiaalit kiertävät. On tulossa määräys siitä, että uuden laitteen valmistamisessa on käytettävä tietty määrä kierrätettyä materiaalia.

Mutta pelastaako kiertotalous asiantuntijan mielestä maailman?

– Pelastaa se pienen palan maailmaa. Mutta ei se kovin pitkälle riitä, tarvitaan paljon muutakin. Tuskallisen hitaasti tämä etenee ainakin omasta näkökulmastani katsoen. Pieni osa ratkaisua on se, että jatkossa ei tarvitse enää itse omistaa laitetta. Voi liisata, lainata tai ostaa palvelua. Iso asia maailman pelastamisessa olisi sen sijaan energian tuotannon muuttaminen päästöttömäksi.

KIERTOTALOUS, PAKKO

– EU:n tavoitetta olla hiilineutraali vuonna 2050 ei saavuteta, jollei siirrytä hiilineutraaliin kiertotalouteen. Taloudellinen toimeliaisuus on kytkettävä irti luonnonvarojen lisääntyvästä käytöstä. Kun EU julkaisi vihreän kehityksen ohjelman, Green Dealin, kiertotalous tunnustettiin yhdeksi tärkeimmistä keinoista, toteaa asiantuntija Eero Jalava Sitrasta.

Suomessa kiertotalous saa kansalaisten vankkumattoman tuen.

– Teimme tammikuussa reilulle 2 000 suomalaiselle kyselyn. 82 prosenttia oli sitä mieltä, että kiertotalous luo Suomeen uutta työtä. 79 prosenttia sanoi, että Suomelle on siitä hyötyä, ja 78 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomen pitää edistää sitä, vaikka muut maat eivät niin tekisikään. 60 prosenttia oli kiinnostunut toimimaan kiertotalouteen liittyvissä tehtävissä.

Euroopan komissio on arvioinut, että EU-maihin syntyy 700 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä.

–  Mielestäni se on jopa maltillinen arvio. Hiilineutraalisuustavoite vuonna 2050 toisi 5 miljoonaa uutta työpaikkaa, Jalava kertoo ison konsulttitoimiston viime vuonna tekemästä laskelmasta.

Bisneksen on muutettava koko ansaintalogiikkansa. Korjaaminen, laitteiden käyttöikää pidentävät huoltosopimukset tai vaikka rakennusten purkaminen niin, että materiaalit pystytään kierrättämään edelleen, ovat esimerkkejä. Myös Jalava korostaa yhteiskäytön merkitystä.

KOULUTUSTA, JOKA TASOLLE

Siirtyminen kiertotalouteen vaatii insinööritaitoja ja markkinointiosaamista, mutta myös suorittavaa työtä tekevien koulutusta. Pelkkää kiertotaloustyötä tekeviä toimia ei niinkään synny, vaan työssäkäyvistä suurimman osan tehtävät muuttuvat jollain lailla.

– Tämä vaatii 18 miljoonan työntekijän uudelleen kouluttamista EU:ssa, Jalava sanoo viitaten edelleen samaan konsulttien selvitykseen.

Jalava kehaisee, että Suomessa korkeakoulujen kiertotalouden koulutustarjonta on Hollannin kanssa ykkössijalla koko maailmassa.

– Korkeakouluissa kiertotalous on jo sulautumassa olemassa oleviin ohjelmiin. Ammattioppilaitoksissa näin ei samassa määrin ole. Niihin, samoin kuin muille koulutustasoille, kohdistuu melkoinen paine. On vaikeaa opettaa kaikenlaista uutta, jos siihen ei samalla anneta resursseja.

Sitra onkin rahoittamassa nyt neljää eri koulutuspilottia, joiden kokemukset ovat ”skaalattavissa” alojensa ammatillisiin oppilaitoksiin. Teollisuusliitto on ollut mukana niitä valitsemassa. Liiton sopimusaloilta pilotteja löytyy kaksi. Savossa konepajateollisuuden alihankintaverkostoa koulutetaan arvioimaan ympäristövaikutuksiaan ja vähentämään niitä, toisessa pilotissa Kokkolassa kehitetään kemianteollisuuden teollisuuspuiston yritysten valmiuksia siirtyä hiilineutraaliin kiertotalouteen.

Kiertotalous on Jalavan mukaan Suomessa kuitenkin jo suuremmissa yrityksissä arkea. Asiantuntija mainitsee myös, että tehdasmaisen tehokkaasti iPhoneja korjaava ja edelleen myyvä Swappie, samoin kuin traktoreidensa vaihdelaatikot vaihtopanttisysteemillä korjaava Valtra, ovat kiertotalousbisneksen malliesimerkkejä.

– Eri alojen pitäisi ennen kaikkea tunnistaa itse, miten alan osaaminen kehittyy. Mediassa puhutaan jo nyt, että osaajista on pulaa, ja me olemme kiertotaloudessa ja ilmastotoimissa vasta alkuvaiheessa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN

Jätteen jalostajat – Clean Turku hakee teollisuuden kasvua puhtaammin, kestävämmin ja kierrättäen

Teollisuus kääntää kasvukurssia kestävämpään suuntaan. Clean Turku -hankkeessa hiili halutaan tilinpäätöksiin debitin ja kreditin rinnalle niin, että teollisuuden arvot näkyvät rahavirtojen rinnalla. Sellutehtaat voivat uusilla innovaatioilla käyttää puuta jopa kymmeniä prosentteja tehokkaammin. Sähköautojen törmäyksenkestävät akut halutaan murskata, ja ottaa litium kiertoon.

KUVA YLLÄ: CH Bioforcen Lari Vähäsalo esittelee biomassasta valmistettua 3D-tulostusmateriaalia.

Kasvua ja uutta liiketoimintaa haetaan nyt teollisuuden mahdollisuuksista toimia puhtaammin, kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteilla. Yksi kasvun kärkialoista on clean. Sanalla voidaan tarkoittaa biotaloutta, puhdasta teollisuutta, kiertotaloutta, resurssiviisautta, resurssien tehokasta käyttöä, biodiversiteettiä ja ilmastonmuutoksen hillintää.

Kun kuuntelee Clean Turku -kärkihankkeen johtajaa Linda Fröberg-Niemeä, on pakko terästäytyä. Termit ovat kunnianhimoisia, mutta muuttuuko kaunis clean konkretiaksi? Kuka puhuu Fröberg-Niemen kanssa samaa kieltä? Onko teollisuus todellakin menossa kohti kestävämpää kasvua?

Clean Turku -hankkeessa on mukana korkeakouluja, niin Turun yliopisto, Åbo Akademi kuin Turun ammattikorkeakoulu, julkisen tahon toimijoita, mutta myös yllättävän paljon yrityksiä. Mukana on tuttuja nimiä. Tai miltä kuulostavat Valmet Technologies, Neste Oil ja sen Naantalin jalostamo, Nordkalk sekä Paroc. Osa on startup- ja kasvuyrityksiä, joilla on uusia ratkaisuja bio- ja kiertotalouteen, kuten Crisolteq, CH-Bioforce ja Renotech. Nimilistaa riittää.

PUHDAS JA NUUKA TEOLLISUUS

Fröberg-Niemi luovii tässä verkostossa ja on ikään kuin luomassa satamaa, johon yritykset voivat kiinnittyä.

Cleantech on termeistä vanhin ja merkitsee puhdasta teknologiaa. Se on lähtenyt suomalaisesta teollisuudesta ja teollisuuden uudistumisesta. Mietitään tehokkaampaa veden, energian ja materiaalin käyttöä valmistuksessa. Puhtaalla teknologialla päästään askel kerrallaan lähemmäs vähäpäästöisempää tuotantoa ja teollisuutta, Fröberg-Niemi sanoo.

”On tärkeää, että nimenomaan nämä tutkimusaihiot, startupit jalkautuvat oikeasti teollisuuteen. Skaalaus ja pilotointi käytäntöön on kallis matka, mutta se on tehtävä”, Clean Turun johtaja Linda Fröberg-Niemi sanoo.

Biotalous ja kiertotalous ovat tulleet mukaan myöhemmin, ne ovat talouden uusia muotoja. Fröberg-Niemen mukaan ne ovat enemmän kuin yksi teknologia tai asia, jota tarkastellaan kerrallaan. Sen sijaan katsotaan yhteiskunnan murrosta, jossa pyritään energiatehokkuuteen ja vähähiilisyyteen. Puhutaan kokonaisesta systeemisestä muutoksesta.

– Kiertotalous tarkoittaa sitä, että neitseellisen raaka-aineen käyttö ei ainakaan lisääntyisi. Biotalous taas luo biopohjaisia raaka-aineita ja vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä.

Samalla nämä ovat EU:n yhteisiä tavoitteita fossiilittoman yhteiskunnan rakentamiseen. Ei ole kestävää, että synnytetään suuria määriä jätteitä. Kallisarvoiset raaka-aineet halutaan saada pysymään kierrossa pitempään.

RAISION IHMEELLINEN KEMIANLAAKSO

Fröberg-Niemi puhuu biopohjaisista tekstiileistä, muoveista ja liimoista. Siitä, mitä kuluttajat näkevät ympäristöystävällisempänä. Miten lähellä tämän kaiken toteutuminen on?

Raision tehtaiden vanhaan, tyhjäksi jääneeseen laboratoriokeskittymään on noussut Smart Chemistry Park. Pienten yritysten yhteinen pelikenttä, kuin pieni piilaakso. Sytytyslankana on kuitenkin kemian ja erityisesti prosessikemian osaaminen.

– Paikka on sekä Suomessa että Euroopan tasolla ainutlaatuinen. Mukana on 14 pienempää yritystä ja noin 60 yritystä tiiviissä verkostossa. Siellä on osaamista käsitellä biopohjaisia massoja ja teollisuuden sivuvirtoja uusiksi tuotteiksi, Fröberg-Niemi sanoo.

Raisiossa CH Bioforcessa tekniikan tohtori, tuotekehitysjohtaja Lari Vähäsalo kertoo tekniikasta, jolla liki mikä tahansa biomassa, niin panimoteollisuuden mäski kuin selluteollisuuden sivuvirtana pitkälti taivaan tuuliin palava hemiselluloosa, muuttuu pitkäketjuisemmaksi raaka-aineeksi. Tätä biomateriaalia voidaan käyttää liimoiksi, 3D-tulostusmateriaaliksi tai lääketeollisuuden aihioiksi. Puhumattakaan siitä, että saadaan ravintokuitua, jota voidaan ripotella viilin päälle aamupalalla.

Akkuteollisuus tarvitsee arvometallien louhintaa, ja niiden käytön ei haluta olevan kertaluontoista.

Myös Fortum haistoi Smart Chemistry Parkista bisneksen ja osti siellä toimivan Crisolteqin osaamisen itselleen. Crisolteq on kehittänyt akkumetallien talteenottoa, erottelua ja käyttöä uudestaan akkujen valmistukseen.

– Akkuteollisuus tarvitsee arvometallien louhintaa, ja niiden käytön ei haluta olevan kertaluontoista. Sillä tavalla Crisolteq on kiertotalouden edelläkävijäyritys, metallit laitetaan uudestaan kiertoon ja tässä vaaditaan hydrometallurgista osaamista, Fröberg-Niemi kuvailee.

Raision kemiakeskittymässä on myös Renotech, jolla on osaamista käsitellä energiateollisuuden teollisuusjätettä biotuhkaa sekä ennen kaikkea viedä kiertotalouden osaamista suurteollisuuteen. Kun pystytään muokkaamaan tuhkan koostumusta, sitä voidaan käyttää sideaineena, rakennusmateriaaleina tai muuna raaka-aineena muulle teollisuudelle. Sen sijaan, että se olisi jäte.

Turussa rannikkokaupunkina on päätetty luopua läjityksestä merialueille vuoteen 2024 mennessä. Mitä sen jälkeen tehdään? Voisiko meren pohjasta ruopattavaa löysää savimaata stabiloida biotuhkalla, että sitä voisi käyttää maanrakennusaineena? Tätä ongelmaa ratkotaan Paraisilla Nordkalkin vetämässä rakentamisen ja kierrätyksen klusterissa.

– Tietoa on valtavasti, tässäkin ollaan pilotointi ja skaalausvaiheessa. Kuka ottaa riskin, kenellä on niin iso intressi, että voidaan erikoistua tällaiseen.

KIELITAITOA LÖYTYY SUURIMMISTA YRITYKSISTÄ

Linda Fröberg-Niemi sanoo, että suurimmat yritykset puhuvat kiertotaloudesta, biotaloudesta ja puhtaasta teollisuudesta samaa kieltä. Ne ovat muutoksissa vetureita. Mutta mukaan tarvitaan kaikki yritykset. Lainsäädännöllä päästään siihen, että vaikutukset näkyvät myös suomalaisessa yritys- ja koulutuskentässä.

– Hiilineutraalisuustavoitteet ja kestävän kehityksen keskustelut ovat mukana koronaelvytyspaketissa. Samalla eurolla luodaan ratkaisu, joka on samalla kestävämpi.

Nyt suomalainen nuuka tapa elää siirretään teollisuuteen.

Vuoteen 2050 mennessä tapahtuu paljon. Teollisessa mittakaavassa tuotanto muuttuu.

– Clean Turku on yhteiskunnan systeemistä muutosta, kun kuluttajan tuote kiertää. Toimintatapa on kestävä.

Perinteisesti suomalainen on toiminut tosi kestävästi. Tavarat on käytetty uudestaan sellaisena kuin ne ovat. Nyt nuuka tapa elää siirretään teollisuuteen. Työntekijän pitää hallita prosesseja, että lopputuote on puhtaampi. Kun uudet yritykset saavat kasvua cleantechista, se tarkoittaa samalla työtä ja teollisia työpaikkoja.

AUTOTALLISSA SYNTYVÄT SUURIMMAT YRITYKSET?

”Siellä missä on ongelma, on ratkaisu. Emme me mitään muuta ollakaan kuin Pelle Pelottomia”, Lari Vähäsalo (vas.) CH Bioforcesta toteaa yrittäjäkumppaninsa Sebastian von Schoultzin kanssa.

Smart Chemistry Parkin innostus tarttuu. Siellä toimivan CH Bioforcen lähtökohta on klassinen. Tuotekehitysjohtaja Lari Vähäsalo opiskeli Åbo Akademin puu- ja paperikemian laboratoriosta tekniikan tohtoriksi, liiketoimintajohtaja Sebastian von Schoultz filosofian maisteriksi.

– Me oikeastaan halusimme testata omia ideoita, meillä oli autotallissa oma pieni reaktori, johon Paraisten metsistä haettiin puuta, Vähäsalo kuvailee. Silloin, vuonna 2012, Suomen paperi- ja selluteollisuutta oltiin ajamassa alas. Kaksikko halusi kokeilla ja kehittää jotain sellaista, joka mullistaisi sellun tuotannon kannattavuutta.

– Heti ensimmäisten testien yhteydessä huomattiin, että on kompastuttu johonkin uuteen ilmiöön. Minkä tahansa biomassan pystyi fraktioimaan eli jaottelemaan pääkomponentteihin tehokkaasti.

Kaiken ytimenä on menetelmä, jossa biomassasta on onnistuttu erottamaan pitkäketjuista sokeria. Lyhytketjuisena hemiselluloosa on haurasta ja sellaisenaan vaikeasti hyödynnettävää. Pitkäketjuisena se on mainiota, mutta sen valmistamiseen tarvitaan kemiallista osaamista. CH Bioforce on patentoinut menetelmänsä, mutta tietää faktat:

– Ei kannata käsillään istua. Jossain vaiheessa joku löytää vaihtoehtoisen tavan.

– Vuonna 2015 täytyi poistua autotallista, Vähäsalo nauraa.

Nyt Raision tehdasalueella on CH Bioforcen pilottituotantotehdas. Siellä toimii yrityksen kehittelemä erotteluprosessi metsätalouden biomassoille, mutta myös muille biomassoille. Biomassasta erotetaan hemiselluloosaa ja ligniiniä puhtaina elementteinä. Ne ovat käytettävissä muille toimialoille, kosmetiikkateollisuuteen, tekstiiliteollisuuteen, elintarvikkeisiin, muoveihin, liimojen tai polyuretaanilevyjen raaka-aineena. Lisäksi prosessissa tuotetaan puhdasta selluloosaa, jollaisena se soveltuu viskoosiprosesseihin eli tekstiileihin.

CH Bioforcen biomassasta erottama pitkäketjuinen hemiselluloosa voi tarkoittaa vaikka suomalaismetsien puun hyödyntämistä ravintokuituna; ”puolet petäjäistä” saa täysin uuden merkityksen. Laboratoriossa kehitysinsinööri Frida Sjögren.

Tuotannossa pystytään mistä tahansa biomassasta, kuten puusta, oljesta, bambusta, kaurasta, hampusta tai vaikka hevosenlannasta, tekemään korkean jalostusasteen tuotteita. Suunnitelmat ovat valmiina ensimmäisen teollisen mittakaavan laitoksen rakentamiseen Raision tehtaan alueelle parin vuoden kuluttua.

– Tämän vuoden aikana on tarkoitus laittaa lapio maahan, von Schoultz kertoo.

Vähäsalo kertoo, että nykyisissä sellutehtaissa hemiselluloosa ja ligniini poltetaan taivaan tuuliin. Käytännössä 50 prosenttia kuivasta puusta menee hiilidioksidina tehtaan piipusta ulos. Osa tätä energiaa tuotannossa tarvitaankin. Lämpöarvo ei ole likimainkaan se arvo, mitä samasta biomassasta saataisiin jalostamalla se korkeammalle jalostusasteelle.

Eikö Äänekoskella uudella sellutehtaalla sitten jo tehdä näin? Vähäsalon mukaan missään sellutehtaassa ei vielä tehdä näin.

– Jos meidän prosessimme yhdistettäisiin olemassa olevaan sellutehtaaseen, pystyttäisiin raaka-aineen jalostusarvo nostamaan 50 prosentista 80–90 prosenttiin, ja silti tehdas saisi myös tarvitsemansa energian.

– Esisuunniteltu tehdaskokonaisuus on meidän kauppamateriaalimme. Maksavia asiakkaita on ollut alusta asti.

CH Bioforcen alkutaival alkoi Sebastian von Schoultzin autotallissa, koska juuri siihen talliin saatiin voimavirtaa. Sieltä siirryttiin Raision tehtaiden vanhoihin laboratorioihin. Tulevaisuus näyttää, rakennetaanko jatko sellutehtaan mittakaavaan.

Vaikka 2016 perustetun CH Bioforcen konsepteilla ei ole vielä toteutettu suurta tehdasta, sillä on isoja asiakkaita, kuten AB InBev, maailman suurin olutpanimo. Sen tuotemerkkejä ovat Becks, Budwiser sekä Corona. Yritykselle syntyy maailmanlaajuisesti 40 miljoonaa tonnia mäskiä vuodessa. Siitä pystytään muokkaamaan biotuotteita. Vaikka jo nyt mäskiä käytetään rehuna, suurin osa käytetään maanparannusaineena.

Waste to value, jätteestä arvoksi -ajattelu on hyvin läsnä täällä. Kun nostetaan tuotteen jalostusarvoa tehtaalla, jo kymmenesosan kokoinen tehdas nykyisiin sellutehtaisiin verrattuna on kannattavaa liiketoimintaa.

RENOTECH NOSTAA KIERTOTALOUDEN KIRJANPITOON

Renotechin kehityspäällikkö Valter Wigren on itse puikoissa tekemässä kalsinointikoetta korkealämpouunissa.

Renotechille Smart Chemistry Park tarkoitti hakeutumista saman henkiseen porukkaan, kehityspäällikkö Valter Wigren kertoo. Mutta yrityksessä ei olla eilisen teeren poikia, Renotechin perustaja, toimitusjohtaja Bob Talling on ollut tekemässä erilaisia kiertotalouteen liittyviä asioita vähintään 40 vuotta. Hän aloitti hiilidioksidivapaista sementeistä jo 1980-luvun lopulla.

– Silloin sitä kutsuttiin resurssiviisaudeksi, Wigren sanoo. Nyt hiilidioksidien vähennys merkitsee paljon enemmän.

Renotech tarjoaa kuitenkin pelkkien rakennusmateriaalien sijaan kiertotalouteen liittyvää osaamista suurteollisuuteen.

– Me pystymme kertomaan, miten asiat tehdään ja miten paljon se maksaa. Teräs- tai energiateollisuudella voi olla vähintään kymmeniä tonneja, pahimmillaan useita miljoonia tonneja nykyisellään käyttökelvotonta jätettä. Me tuomme osaamista ja prosesseja, joilla näille voidaan tehdä jotain.

Renotechin osaamista on saada jäte muuttumaan uudeksi käyttökelpoiseksi materiaaliksi. Tässä käytössä on Renotechin valmistamaa hiekkapuhallusmateriaalia.

Wigren sanoo, että kiertotalous on ollut tuloillaan suurteollisuuteen, niin metsä-, teräs, kuin rakennusteollisuuteen. Kaikki myöntävät, että hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä, mutta miten se on tehtävä?

– Me näytämme, miten se tehdään. Osaaminen löytyy, ellei meiltä, niin meidän verkostoltamme, kun yritykset keskittävät osaamisensa omien tuotteidensa parantamiseen.

Wigren korostaa, että kiertotaloudessa on tyypillistä, ettei kyse ole yhden yrityksen sisäisistä prosesseista.

– Tässä ei auta kuin kokemus, se että on ollut pitkään mukana. Olemme mukana kiertotalouden jalkautumisessa. Ei vain jätevirroissa, mutta myös raaka-aineissa, että mahdollisimman vähän menisi hukkaan.

– Nyt katsotaan paitsi mitä on myyty, paljonko on voittoa, mutta kirjanpitoon tulee indeksinä myös hiilidioksidi. Miten se saadaan talouspuolella näkyviin, eikä vain markkinointipuolen juhlapuheisiin.

”Nyt liikevaihto tulee konsultoinnista, tulevaisuudessa tuotteista”, sanoo Renotechin kehityspäällikkö Valter Wigren.

Se, mihin Renotech on menossa, ovat ulkomaat, josta rakennusteollisuuden partnereita kiertotalouden periaatteilla ja tekniikoilla haetaan esimerkiksi Nigeriasta.

– Nyt liikevaihto tulee konsultoinnista, tulevaisuudessa tuotteista.

Kun Wigren tuli mukaan alalle, hän todella pohti sitä, kuka määrittelee kiertotalouden ja ”kuka puhuu sen äänellä”.

– Olin sitä mieltä, että kiertotalous on kemiaa, hajotat asian osiin, teet siitä uutta. Se oli hyvin tekninen näkökulma. Mutta tarvitaan myös tarinaa ja arvoja, pitää olla kirjanpidossa lisää sarakkeita. Tarinat muuttavat maailmaa, ei se, että teen jonkun teknisen revoluution, vaan että ihmiset saadaan innostumaan siitä.

Smart Chemistry Park tarkoitti, että tullaan yhteiseen pöytään, avataan sitä, mitä volyymeja kiertotaloudessa liikkuu.

AKUT KIERTOON HARJAVALLASSA

Sähköautoilijoiden on syytä painaa mieleensä paikkakunta nimeltä Harjavalta. Siellä on jo nyt teollisen mittakaavan pilottilaitos litiumakkujen ja niiden materiaalien kierrätykseen. Fortumin ostaman Crisolteqin osaaminen hydrometallurgisessa kierrätyksessä on yksi syy siihen, että sähköautolla ajajan omatunto voi olla hivenen puhtaampi.

Pilottilaitos on vasta alku, suunnitelmat uuden tehtaan rakentamiseksi ovat käynnissä. Investointimääristä ei voida pörssiyhtiössä kertoa.

– Toteutuessaan tehdas on suuri ja sillä on merkittävä työllistävä vaikutus, kyse on teollisen mittakaavan prosesseista, Fortumin akkuliiketoiminnan johtaja Tero Holländer kertoo.

– Tähtäämme globaaliin toimintaan. Harjavallalla on siinä iso rooli. Alueella on osaajia, joilla on kokemusta tämän tyyppisestä tekemisestä, viranomaisyhteistyö on ollut tosi hyvää. Täällä yhdistyy aika moni asia.

Akkuklusterin tulevaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että Turun yliopistossa on uusi akkuteknologian professuuri. Akkuteollisuudessa on myös tarve kierrätysmateriaaleille, mihin Fortum ja Tero Holländer Harjavallassa satsaavat. ”Toteutuessaan tehtaalla on merkittävä työllistävä vaikutus.” KUVA FORTUM

Fortum katsoo akkujen olevan kokoaan suuremmassa roolissa osana energiantuotantoa. Harjavaltaan on syntymässä kokonainen akkuklusteri, josta Crisolteq ja Fortum ovat vain osa. Mukana ovat myös nikkelijalostaja Nornickel Harjavalta Oy sekä BASF Battery Material Finland Oy:n Harjavallan akkumateriaalitehdas, joka on heinäkuussa saanut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston luvat.

– Litiumakut on nähty jätteenä, Harjavallassa ne nähdään raaka-aineena. Meidän roolimme on kierrättää akkujen valmistuksesta tulevia sivuvirtoja ja käytöstä poistettuja akkuja, Holländer kertoo.

Raaka-aineet, joita otetaan talteen ovat akkujen tuotannolle tärkeitä: nikkeliä, kobolttia, mangaania ja myöhemmin litiumia. Muidenkin materiaalien hyödyntämistä tutkitaan.

– Akkuteollisuus kehittyy tosi nopeasti. Tarve ja kysyntä kierrätysperäisille materiaaleille on kova, Holländer sanoo.

KUVA FORTUM

Ensin sähköajoneuvojen akut esikäsitellään. Autoista irrotetut akkumodulit analysoidaan, esipuretaan ja kierrätetään mekaanisesti esimerkiksi murskaamalla. Jos akkumoduli on hyvässä kunnossa, on mahdollista, että se käytetään uudelleen, eli puhutaan akkujen second life -käytöstä. Näistä akuista voidaan rakentaa akkujärjestelmiä ja tehdä energiavarastoja.

– Harjavallassa tähtäin on nimenomaan litiumakkujen materiaalien kierrätyksessä. Akuista erotetaan niin sanottu musta massa, joka käsitellään Harjavallassa Crisolteqilla ja kierrätetään hydrometallurgian avulla akkuteollisuuden raaka-aineeksi.

MITEN MURTAA MURTAMATON AKKU

Ehkä suurin haaste akkujen kierrätyksessä on, että ne pitäisi suunnitella paremmin kierrätettäviksi.

Sähköautojen akut on suunniteltu kestämään kolaritilanteessa lähes kaikkea. Kierrätyksen näkökulmasta taas olisi hyvä, jos akku olisi helposti purettava. Kaikkien etu kuitenkin on, että ne päätyvät kierrätykseen. Akun osuus ajoneuvon massasta on aika suuri, ja myös direktiivit ohjaavat ajoneuvojen kierrätykseen.

– Pidämme tärkeänä, että ne akut, jotka poistuvat Euroopassa käytöstä, myös kierrätettäisiin Euroopassa. Keskeistä on, että akkuihin tarvittavia raaka-aineita pystytään tuottamaan läpinäkyvästi ja kestävästi, Holländer tähdentää.

 

Teollisuusliitto hioo strategiaa biotalouteen

Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho vetää liiton bio- ja kiertotalousryhmää. Parhaillaan liitossa rakennetaan keskeisiä linjauksia siitä, mitä biotalouden kokonaisuus tarkoittaa suomalaiselle työelämälle, ja mitkä ovat Teollisuusliiton ajatukset tästä. Liitto rakentaa biotalousstrategiaa, joka kattaa myös cleantechia, vähähiilisyyttä, kiertotaloutta, puhdasta teollisuutta – kokonaisuus on vedetty yhden otsikon alle.

– Biotalous ulottuu kaikille sopimusaloille, Teollisuusliitossa niin puu- ja metsäpuolen työehtosopimuksissa kuin kemianteollisuudessa. Nyt katsotaan vielä puu- ja hiilivetykemian yhdistyminen. Hyvä esimerkki on Äänekosken sellutehdas ja sen tuotevirtojen hyödyntäminen uudella tavalla.

Biotaloudessa on Laihon mukaan Suomelle valtava potentiaali, jota pitää pystyä hyödyntämään.

– Osa vanhoista tehtaista konvertoituu biotalouden ja cleantechin puolelle. Siinä pitää olla mukana.

Tulevaisuudessa suuri muutos on puualan ja kemian osaamisen yhdistyminen, näkee Teollisuusliiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho. KUVA KITI HAILA

Bio- ja kiertotalouden kasvu tulee Laihon mukaan vaikuttamaan työpaikkoihin paljon. Se voi merkitä uutta työtä tai vanha saa uusia muotoja. Käytettävät raaka-aineet ja lopputuotteet muuttuvat. Työn vaativuus tulee kasvamaan biotalouden kehittyessä. Tapahtuu tuotekehitystä bio-etuliitteellä. Energia-ala on tässä tärkeänä mukana.

– Taustalla ovat valtiovallan ja yhteiskunnan sekä EU:n tavoitteet hiilivapaasta yhteiskunnasta.

– Tässä on mielenkiintoista se, miten eri osapuolet näkevät asian omalta kannaltaan, ja meidän tulee nähdä, millainen on kokonaisuus bio- ja kiertotalous. Teollisuusliittona, suurimpana ammattiliittona, meillä pitää olla siitä näkemys.

Bio- ja kiertotalouson ilmiö, joka ulottuu joka alalle. Laiho muistuttaa, että muutamia vuosia sitten öljybisneksessä ei ajateltu ympäristöasioita. Nyt syntyy myös uudenlaista betonirakentamista, energiatehokkuus on tärkeää, hukkalämpöä otetaan talteen, puurakentamisessa mietitään hiilijalanjälkeä ja hiilen sitomista. Syntyy sellaisia teollisuuden lohkoja, joita ei ole vielä olemassakaan. Jätebisnes on jo muuttunut, ja se on kymmenen vuoden kuluttua hyvin erilainen. Myös puu raaka-aineena muuttuu.

– Näen itse suurimman muutoksen, kun puupuolen osaaminen liitetään kemian osaamiseen. Suunnittelupöydällä ne ovat valtavia mahdollisuuksia raaka-ainevalmistukseen ja lääketeollisuuteen. Hirveä määrä potentiaalia. Toisten jätteet ovat toisille raaka-aineita, millä päästään kiertotalouteen kiinni.

Pitää myös seurata, mitä muualla Euroopassa tehdään ja miten se vaikuttaa Suomeen. Keskivertokansalainen on jo syvästi tietoinen näistä asioista, ja se näkyy ihmisten normaalissa elämässä.

 

TEKSTI SINI SILVÀN
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

Kiertotalous toimii Meri-Lapissa: Yhden jäte on toisen raaka-aine

Meri-Lapin kiertotalousmallissa teollisuusyritykset tekevät poikkeuksellista yhteistyötä. Toisten sivuvirtoja hyödyntämällä on aiemmin jätteeksi luokitellusta materiaalista voitu kehittää ekologisia tuotteita, jotka vähentävät hukkaa ja säästävät ympäristöä.

KUVA YLLÄ: Outokummun Tornion terästehtaan tuotannon sivuvirtana syntyy kuonaa, josta valmistetaan myyntiin maarakentamisessa käytettävää ferrokromikuonaa 700 000 tonnia ja kuvassa näkyvää vaaleaa teräskuonaa vajaat 300 000 tonnia vuodessa. Teräskuonan Outokumpu käyttää itse omiin rakennushankkeisiinsa.

  • Meri-Lapissa on maailman pohjoisin bio-, metalli-, kaivos- ja energiateollisuuden keskittymä. Yritykset sijaitsevat ympyrässä, jonka halkaisija on 25 kilometriä. Alueen sisällä on kolme suurta teollisuuskeskittymää ja noin 100 teollisuuspalveluihin keskittynyttä pk-yritystä.
  • Elinvoimaisella talousalueella syntyy noin 80 % Lapin teollisuustuotannosta ja 7 % koko Suomen viennistä. Alueen yritysten viennin arvo on yli 4 mrd. euroa vuodessa.
  • Teollisuusyrityksissä on 4 000 työpaikkaa. Laskettaessa mukaan alihankintaketjut ja muut työllistävät vaikutukset on työpaikkoja yhteensä 15 000–20 000.

Meri-Lapissa tuotetaan teollisuuden sivutuotteita 1,7 miljoonaa tonnia vuosittain. Määrän on arvioitu vastaavan 130 rekkalastillista tavaraa vuoden jokaisena päivänä. Sitä ei haluta hukata.

Näitä teollisen kiertotalouden tuotteita hyödynnetään jo nyt muun muassa maarakentamisessa, kemikaalien tuotannossa, betonituotteissa, ravinteina ja energiana.

Teollisessa kiertotaloudessa materiaalien määrät ovat valtavia. Suomessa syntyvästä jätteestä yli 95 prosenttia syntyy muualla kuin kotitalouksissa. Tähän liittyy huikeita liiketaloudellisia mahdollisuuksia. Meri-Lapissa arvioidaan olevan parikymmentä teollisen kiertotalouden aihiota jo kehitteillä. Työllisyysvaikutus niissä olisi parhaimmillaan 400 työpaikkaa.

Outokummun Tornion terästehdas on alueen merkittävin teollinen toimija, jonka palveluksessa työskentelee suoraan 2 200 työntekijää sekä urakoitsijoiden ja alihankkijoiden kautta 600 työntekijää. Kierrätysmateriaalien ja sivuvirtojen hyötykäyttö on varapääluottamusmies Tommi Sauvolaisen mielestä kasvattanut yhtiötä jo vuosikymmenien ajan.

– Me ajattelemme, että kiertotalous on ensinnäkin ekologisesti kestävää, mutta se kykenee myös luomaan pysyviä työpaikkoja Tornion seudulle. Haalarissa ei tarvitse aina lukea ”Outokumpu”. Ammattiosaston jäsenmäärä on 1990-luvulta lähtien vähintäänkin tuplaantunut.

Outokummun Tornion terästehtaan raaka-aineen vastaanottaja Aimo Stark ja varapääluottamusmies Tommi Sauvolainen. Taustalla satamaan tulluttu kierrätysterästä.

SUOMI ON EDELLÄKÄVIJÄ

Suomi on edelläkävijä kiertotaloudessa. Euroopan komissio valitsi vuonna 2014 Lapin modernin klusterikehittämisen Euroopan mallialueeksi luonnonvarojen kestävässä jalostamisessa. Sitra valittiin viime vuonna maailman johtavaksi kiertotaloustoimijaksi Maailman talousfoorumissa.

Kemin Digipolis Oy:llä on ollut merkittävä rooli kiertotalousmallin rakentamisessa. Kiertotaloudessa ei jaeta pikavoittoja.

– Aivan ensimmäiseksi pitää kyetä löytämään toimijoiden keskinäinen luottamus, sanoo Digipoliksessa teollisuuspalvelujen kehittämisohjelmaa aiemmin pitkään vetänyt Kari Poikela.

Kun maahan laadittiin vuonna 2016 maailman ensimmäinen kansallinen kiertotalouden toimintaohjelman tiekartta, Sitra nimesi yhdeksi avainhankkeeksi Kemi-Tornion teollisen kiertotalouden innovaatioalustan.

Digipolis, Kemin kaupunki, Lapin ammattikorkeakoulu ja Sitra ovat yhdessä teollisuuden ja palveluyritysten kanssa luoneet suomalaisen ekoteollisuuspuistojen mallin. Siinä lähellä sijaitsevat yritykset jakavat esimerkiksi tietoa ja osaamista sekä materiaaleja, vettä, energiaa ja infrastruktuuria keskenään.

– Kemi-Tornion ekoteollisuuspuisto on muihin puistoihin verrattuna fyysisesti laaja alue, mutta sen sisällä tehdään kiinteää yhteistyötä etäisyyksistä huolimatta, kiertotalouden johtava asiantuntija Nani Pajunen Sitrasta kiittelee.

Meneillään olevan hankkeen myötä Kemiin sijoitettiin Suomen ensimmäinen valtakunnallinen teollisen kiertotalouden osaamiskeskus. Kierto- ja biotalouskeskuksen johtajana nykyisin toimiva Poikela pitää alueen vahvuutena mahdollisuutta hyödyntää eri toimijoiden tuotannon sivuvirtoja toimialarajat ylittävällä tavalla.

Hän iloitsee erityisesti kaivosteollisuuden kanssa tapahtuvasta laajenevasta yhteistyöstä. Kiertotalouskeskuksen yhdessä Tapojärvi Oy:n kanssa rakentama pilottihanke sivukivikasojen ekologisen päällysrakenteen kehittämisestä palkittiin tänä vuonna kansainvälisellä Global Slag -innovaatiopalkinnolla.

Palkinto myönnettiin kuonapohjaisen geopolymeerin tuotteistamistyöstä Outokummun alihankkijana toimivalle Tapojärvelle. Geopolymeeripintarakenne on tiivis, veden ja hapen pitävä rakenne, jolla voidaan peittää kaivosten sulfidiset sivukivikasat. Tähän tarkoitukseen on tyypillisesti käytetty HDPE-muovikalvoa.

– Tätä rakennetta on testattu Kittilän kultakaivoksella. Kykenemme vastaamaan kaivosteollisuuden globaaleihin ympäristöhaasteisiin, Poikela myhäilee.

Kierto- ja biotalous ovat Kemin kaupungin strategisia kehittämisaloja. Digipolis on kaupungin tytäryhtiö. Kaupunginjohtaja Tero Nissisen mielestä mainittu kaivosalan pilottihanke on hyvä esimerkki nykyisten rahoitusinstrumenttien liiallisesta jäykkyydestä.

– Kyse oli vain reilun 200 000 euron hankkeesta. Mukana oli parikymmentä yritystä. Joillekin rahoittajille mainittu summa oli liian suuri ja toisille liian pieni. Menetimme vuoden etsiessämme riittävän joustavaa rahoitusmekanismia, Nissinen lähettää päättäjille terveisiä.

Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen valtakunnassaan kaupungintalon panoraamakahvilassa.

ROMUSTA KIERRÄTYSTERÄSTÄ

Outokummun Tornion terästehdas on Euroopan suurin materiaalien kierrätyslaitos. Tehdas valmistaa vuosittain noin 1,6 miljoonaa tonnia ruostumatonta terästä kierrätysteräksestä. Sitä kutsuttiin ennen romuraudaksi. Kierrätysterästä käytetään 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Sen lisäksi valmistukseen hupenee 0,5 miljoonaa tonnia erilaisia seosaineita.

Outokumpu-konsernin kestävän kehityksen johtaja Juha Ylimaunu toteaa tehtaalla valmistetun teräksen metallisisällön kierrätystason olevan noin 85 prosenttia. Outokumpu ostaa kierrätysterästä etupäässä pohjoismaista ja Keski-Euroopasta. Joitakin eriä ostetaan myös Rotterdamin isosta kierrätysteräspörssistä, johon tulee tavaraa muistakin maanosista.

– Romurauta ostetaan tiettyinä standardien mukaisina laatuina, joihin kaikki toimittajamme ovat sitoutuneet, Ylimaunu selittää.

Kupari tai sinkki romuraudan joukossa ovat ruostumattomalle teräkselle myrkkyä. Niiden löytyminen sulatuksessa saattaa johtaa koko sulatuksen romuttamiseen. Kierrätysteräksen eri sulatusvaiheissa otetaankin useampia analysoitavia näytteitä, joiden avulla korkea laatu ja muiden metallien määrän minimaalisuus varmistetaan.

– Olemme joutuneet palauttamaan toimittajille kokonaisia laivalasteja, mikä tarkoittaa tuhansia tonneja epäkuranttia raaka-ainetta, toteaa Outokummun Tornion ja Ruotsin Avestan raaka-aineiden hankintajohtaja Tarja Elf.

Teräksestä tekee ruostumattoman juuri kromi, jota Outokumpu saa omistamastaan Kemin kaivoksesta louhitusta kromiittimalmista. Ruostumattoman teräksen valmistuksen eri vaiheissa ja muissakin metallurgisissa prosesseissa tarvitaan myös kuonanmuodostajia.

– Ferrokromia sulatettaessa kuonanmuodostaja on kvartsiitti. Näistä kuonanmuodostajista muodostuu merkittävä sivumateriaalivirta, joka pitää saada kiertoon, Ylimaunu selittää.

Outokummun Tornion terästehdas valmistaa vuosittain noin 1,6 miljoonaa tonnia ruostumatonta terästä kierrätysteräksestä. Sitä kutsuttiin ennen romuraudaksi. Kierrätysterästä käytetään 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa.

Kuonan tärkein tehtävä on prosessin aikana vastaanottaa syntyviä hapetustuotteita ja suojata terästä ilman hapettavalta vaikutukselta. Kuona erotellaan sulasta joko kaatamalla tai laappaamalla konvertterista tai valokaariuunista.

Kuonaa tehdään kahta lajia, ferrokromikuonaa 700 000 tonnia ja teräskuonaa 300 000 tonnia vuodessa. Mustaa ferrokromikuonaa Outokumpu on myynyt vuosikymmenien ajan. Kuonaa käytetään lähinnä rakennustarkoituksiin, erityisesti maarakentamiseen.

– Tätä kuonaa ohjataan myös muuhun teollisuuteen. Kromin korkean sulamispisteen vuoksi sitä käytetään tulenkestävien tiilien valmistamiseen. Vaalean teräskuonan käytämme suurimmaksi osaksi itse, Ylimaunu selventää.

Outokumpu käyttää kuonien prosessointiin alihankkijana terästehtaan kupeessa sijaitsevaa monialayritystä Tapojärveä. Sekä ferrokromi- että teräskuonassa on arvometalleja, jotka Tapojärvi erottelee ja palauttaa Outokummulle. Samalla kuonat käsitellään uudelleenkäyttöä varten.

Konverttereissa ja valokaariuuneissa käytetään tulenkestäviä tiiliä, jotka Tapojärvi murskaa niiden tullessa käyttöikänsä päähän ja tekee niistä tulenkestävää massaa, minkä Outokumpu voi käyttää jälleen uudestaan.

HIILIJALANJÄLKI MAAILMAN ALHAISIN

Outokummun Tornion tehtaiden hiilijalanjälki on ruostumattoman teräksen valmistuksessa maailman alhaisin. Se perustuu Ylimaunun mukaan erityisesti omaan ferrokromiin, joka valmistetaan erittäin tehokkaasti ja vähähiilisellä sähköllä. Alhaiseen hiilijalanjälkeen vaikuttavat myös integraation tuomat edut.

– Meillä on ferrokromisulatto, terässulatto, kuumavalssaamo ja kylmävalssaamo samalla alueella. Se mahdollistaa sulan ferrokromin käytön terästehtaalla, Ylimaunu selittää.

Terästeollisuuden valssaamot ovat perinteisesti saattaneet sijaita eri paikkakunnilla, jopa eri maissa, mikä on pakottanut yhtiöt hillijalanjälkeä kasvattaviin ylimääräisiin kuljetuksiin. Integraatio antaa Outokummulle merkittävän kilpailuedun. Sulaa ferrokoromia ei pystytä käyttämään missään muualla.

Outokummun kehittämillä teknisillä ratkaisuilla kyetään tuotantoprosessin eri vaiheissa monin tavoin säästämään ja kierrättämään. Sivutuotepäällikkö Eveliina Karjalainen kertoo, kuinka integraation ansiosta jatkuvavalukoneessa valetut, 14 metrin mittaisiksi katkaistut reilun 20 tonnin painoiset teräsaihiot voidaan toimittaa kuumina kuumavalssaamolle.

– Ei tarvitse käyttää niin paljon polttokaasua aihion lämmittämiseen, Karjalainen sanoo.

Kuumavalssausta varten aihio on kuumennettava yli 1 200 asteeseen. Niin ferrokromitehtaalla kuin kuuma- ja kylmävalssaamollakin hyödynnetään polttoenergiana sulatusprosessissa syntyvää häkäkaasua.

Tornion Voima käyttää myös Outokummun häkäkaasua raaka-aineenaan energian tuotannossa. Se välittää kaukolämpöä sekä kaupungille että Outokummulle. Terästehtaan häkäkaasua ostaa myös Röyttän satamassa sijaitseva kalkkitehdas SMA Mineral.

Torniossa kyetään saavuttamaan vieläkin alhaisempi hiilijalanjälki tulevien tehokkaampaan teknologiaan ohjautuvien korvausinvestointien ansiosta. Kesäkuussa vihittiin käyttöön pohjoismaiden suurin LNG-varasto tehtaan satamassa. Outokumpu on suurin osakas terminaalin omistavassa Manga LNG Oy:ssä.

– Olemme investoineet tehtaalle merkittävästi maakaasun käyttöönottamiseksi. Terminaali maksoi noin 100 miljoonaa euroa. Lisäksi Outokumpu investoi noin 30 miljoonaa euroa siirtyäkseen käyttämään nesteytettyä maakaasua. Tämä vähentää Tornion tehtaiden CO2- ja typpioksidipäästöjä 10–20 prosenttia, Ylimaunu kertoo.

Outokummun Tornion terästehtaan sivutuotepäällikkö Eveliina Karjalainen ja Tapojärvi Oy:n tuotantopäällikkö Joonas Tapojärvi käsissään OKTO-mursketta.

HIILTÄ EI VOI KIELTÄÄ

Antti Rinteen hallitusohjelmassa pyritään yltämään hiilineutraaliuteen jo vuonna 2035. Lisäksi hiilinegatiivisuuteen sitoudutaan pian vuoden 2035 jälkeen. Hallitus vaatii EU:ta saavuttamaan hiilineutraaliuden ennen vuotta 2050 ja tiukentamaan vuoden 2030 päästövähennystavoitetta vähintään 55 prosenttiin.

Jos tavoitteet halutaan käytännössäkin toteuttaa, uusia käyttökelpoisia teknologioita ja hiilinieluja tulisi Ylimaunun mielestä olla nykyistä enemmän.

– Ruostumatonta terästä ei ole ilman ferrokromia. Ferrokromin valmistuksessa hiili on ainoa mahdollinen kromimalmin pelkistin.

Jos ferrokromia ei voi enää tehdä hiilellä, silloin ei maailmassa olisi enää ruostumatonta terästä. Hiilen kieltäminen johtaisi moniin kohtuuttomiin seurauksiin. Ruostumattoman teräksen puuttuessa hygienian taso sairaaloissa tai keittiöissä romahtaisi.

Ylimaunu pitää EU-tason päättäjien tietämättömyyttä kiertotalouden lainalaisuuksista uhkana terästeollisuudelle. Sekä komissiossa että europarlamentissa käytetyissä puheenvuoroissa on vaadittu haitallisten aineiden poistamista teräksen kierrätyksestä. Kiellettäviksi on ehdotettu muun muassa nikkeliä, kromia ja muita vastaavia metalleja.

– Ne ovat täysin välttämättömiä seosaineita ruostumattoman teräksen valmistuksessa. Jossakin muussa olomuodossa nämä aineet voivat toki olla haitallisia, mutta ei teräksessä missään sen elinkaaren vaiheessa.

Sen sijaan hallitusohjelman mukainen sähköveron laskeminen EU:n minimitasoon samalla tavalla kuin Ruotsissa kannustaa teollisuutta metallien kierrätykseen jatkossakin.

– Uudessa järjestelyssä minimivero maksetaan vain kerran ilman monimutkaista palautusmenettelyä, mikä on selkeä parannus, Ylimaunu kehuu.

Tapojärven ferrokromikuonan käsittelylaitoksella murske seulotaan fraktioihin. Kiviaines on valmis myytäväksi terästehtaan ulkopuolisille asiakkaille. KUVA TAPOJÄRVI OY

Ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio ympäristöministeriöstä painottaa, että kiertotalouteen siirtymisessä tarvitaan niin elinkeinoelämää kuin viranomaisia. Kuluttajatkin ovat tärkeitä. Jokaisella on oma roolinsa, tehtävänsä, velvollisuutensa ja vastuunsa.

– Valtion roolina on luoda toimintaympäristö, joka mahdollistaa ja vauhdittaa siirtymistä kiertotalouden mukaisiin tuotanto- ja kulutustapoihin, Pajukallio korostaa.

Valtioneuvoston ja ympäristöministeriön tehtävänä on luoda kiertotaloutta edistäviä ohjauskeinoja. Taloudelliset ohjauskeinot voivat olla porkkanaa, kuten investointien ja tutkimuksen tukemista, tai keppiä kuten veroja.

– Lainsäädäntö on tärkeä ajuri. Fiksu ja toimintavarmuutta tuova säätely on edellytys uusien kiertotalouden arvoketjujen syntymiselle.

Euroopan komissio julkaisi laajan kiertotaloussuunnitelman joulukuussa 2015. Osana suunnitelmaa valmisteltiin EU:n muovistrategia ja kertakäyttömuoveja koskeva direktiivi. Direktiivi tuo teollisuudellemme mahdollisuuksia muovia korvaavien materiaalien kehittäjinä ja valmistajina.

Kemi-Tornion alueella oleva raskas prosessiteollisuus on yksi Suomen talouden ja hyvinvoinnin lähteistä. Pajukallion mukaan alueellisilla keskittymillä on vahvuutena myös hyvät kumppanuudet niin suomalaisten kuin globaalienkin toimijoiden kesken.

– Jos ruostumatonta terästä tarvitaan tulevaisuudessakin ja sitä valmistetaan pienimmällä hiilijalanjäljellä Outokummulla Suomessa, onko silloin järkevää kiristää hallinnollisia ohjauskeinoja EU-alueella siten, että täällä toimivien yritysten kilpailukyky vaarantuu globaaleilla markkinoilla, kysyy Nani Pajunen.

Jos Outokummun kaltaiset yritykset eivät voi toimia kannattavasti EU:n alueella johtuen liian suurista tuotantokustannuksista, voisimme jäädä unionin alueella tulevaisuudessa täysin tuonnin varaan. Silloin mahdollisuutemme vaikuttaa esimerkiksi käytettävien materiaalien ja valmistettavien tuotteiden ympäristövaikutuksiin kapenevat Pajusen mielestä olennaisesti.

 

Outokummun ferrokromiuunista kuona tulee isona palana, joka on syötemateriaali Tapojärven ferrokromirikastamolle tehtaan vieressä.
Rikastamossa palasta erotetaan murskaamalla metallit, jotka käytetään ferrokromituotteina, ja kuona päätyy murskeena myyntiin. Kuvassa karkeaa ferrokromia metallierotteena. Pinnassa kromin kimallusta.
Outokumpu valmistaa itse OKTO-eristettä sulasta ferrokromikuonasta granuloimalla eli rakeistamalla paineellisen vesisuihkun avulla.

KUONASTA TUOTTEEKSI

Outokumpu käynnisti tuotteistamisprosessin 2000-luvun alkupuolella kuonatuotteiden määrän kasvun ja loppusijoittamisen vaikeutumisen johdosta. Nykyisin Outokummun yhteistyökumppanina OKTO-rakennustuotteiden myynnissä toimii Destia Oy.

Outokummun alihankkija Tapojärvi Oy valmistaa OKTO-murskeet ilmajäähdytetystä kuonasta osana omaa tuotantoprosessiaan. Murskeita saa erikokoisissa fraktioissa eli jakeissa, pienimmillään ne ovat 0–4 ja suurimmillaan 16–22 millimetriä läpimitaltaan. Lisäksi valmistetaan Croval-runkoainetta kuumuutta kestäviin sovelluksiin.

– Joitakin pieneriä jatkojalostamme itse seulomalla päätuotteista erikoisfraktioita, joita ei Tapojärven tuotantoprosessista suoraan saa, sanoo tuotepäällikkö Juha Mustaniemi Destiasta.

OKTO-eristeen valmistaa Outokumpu itse granuloimalla eli rakeistamalla paineellisen vesisuihkun avulla. Tornion kaupunki käyttää eristettä kaikissa kadunrakennustöissä korvaamaan suodatinkerroksena käytettävää luonnonhiekkaa.

– Eristettä käytetään myös talonrakennuksen pohjatäytöissä. Mursketta olemme käyttäneet vähäisemmin kantavissa kerroksissa esimerkiksi tenniskentillä ja jalkapallokentällä, toteaa Tornion kaupungin tekninen johtaja Markus Kannala.

OKTO on geoteknisiltä ominaisuuksiltaan luonnonhiekkaa parempi materiaali. Sillä on hyvä vedenläpäisevyys. Veden kapillaarinen nousukorkeus on alhainen. Luonnonhiekkaa heikompi lämmönjohtavuus tekee siitä paremman eristeen.

– Kuonapohjaisella tuotteella toteutettavat rakennekerrokset ovat ohuemmat kuin luonnonhiekalla. Perusmaahan kohdistuva kuormitus on pienempi. Se auttaa painumien hallinnassa pehmeillä alueilla, Kannala selittää.

Materiaalin käyttöä voidaan perustella myös ympäristösyillä. Se korvaa arvokkaan ja hupenevan luonnonhiekan käyttöä. Kuljetusetäisyydetkin ovat lyhyet. Parhaimmillaan pohjoisen sora- ja moreenipatjat voivat toimia jättimäisinä vedensuodattimina, mikäli niitä ei kaiveta ja kuljeteta pois. Kaupungin lisäksi Tornion asukkaat ovat hyödyntäneet jo vuosikymmenien ajan OKTO-tuotteita vastaavilla tavoilla.

Tornion kaupunki käyttää vanhojen katurakenteiden ja kunnallistekniikan saneeraamisessa OKTO-tuotteita. Tässä työmaassa on uusittu jätevesiviemäri ja vesijohto sekä lisätty hulevesiviemäröinti. Vanhojen kerrosten poistamisten jälkeen leikkuupohjalle asennetaan suodatinkangas. Sen päälle rakennetaan neljä raekooltaan vaihtelevaa katukerrosta, joista suodatinkerrokseen käytetään OKTO-mursketta. Uuden katurakenteen annetaan tiivistyä ”omalla painollaan” liikenteen alla pari talvikautta. Sen jälkeen kohde asfaltoidaan. KUVA JANNE MALILA/TORNION KAUPUNKI

KIERTO- JA BIOTALOUSKESKUS

Suomen ensimmäinen valtakunnallinen teollisen kiertotalouden osaamiskeskus perustettiin Kemiin vuonna 2018. Kierto- ja biotalouskeskuksen perustajina toimivat Kemin Digipolis Oy, Kemin kaupunki sekä Lapin ammattikorkeakoulu.

Sitra on myöntänyt keskukselle 600 000 euron tuen. Kiertotalouskeskus johtaa Suomessa Ekoteollisuuspuistojen verkostoa, joka koostuu ekoteollisuuspuistoista, niiden alueilla toimivista kehitysyhtiöistä ja muista keskeisistä toimijoista.

Kansallinen verkosto järjestää eri puolilla maata työpajoja. Osallistujat hakevat uusia, konkreettisia teollisen kiertotalouden kehittämismahdollisuuksia, yhteistyökumppaneita ja hankkeita. Parhaat käytännöt kootaan ekoteollisuuspuistojen toimintamalliksi.

Lapin ammattikorkeakoulu johtaa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa 19 suomalaisen ammattikorkeakoulun yhteistä kiertotalousopetuksen kehittämishanketta, jonka käynnistämisessä myös Sitra oli mukana.

Kemin Digipolis on perustajajäsen pohjoismaisessa teollisen kiertotalouden verkostossa Nordic Industrial Symbiosis Network. Kansainvälinen yhteistyö kattaa Euroopan lisäksi etenkin Aasian. Kansainvälistä verkostoitumista on tapahtunut myös Sitran World Circular Economy Forum -konferensseissa Suomessa ja Japanin Yokohamassa. Kiinalainen valtiojohtoinen China Association of Circular Economy (CACE) ja Digipolis sopivat viime vuonna kiertotalouden kehittämisyhteistyöstä.

SANASTOA

KIERTOTALOUS Talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen sekä kierrättämiseen. Materiaaleja ei lopuksi tuhota, vaan niistä syntyy yhä uudelleen uusia tuotteita.

SIVUVIRTA Pääasiallisen tuotteen valmistusprosessissa syntyy usein erilaisia sivutuotteita, kuten hukkalämpöä. Näitä sivutuotteita kutsutaan sivuvirroiksi, jotka kannattaa myös hyödyntää uudelleen.

SYSTEEMINEN MUUTOS Systeemisellä muutoksella tarkoitetaan toimintamallien, rakenteiden ja näiden vuorovaikutusten samanaikaista muutosta, jolla luodaan edellytyksiä tulevaisuuden hyvinvoinnille ja kestävälle kehitykselle.

www.sitra.fi/tulevaisuussanasto

 

TEKSTI MARKKU TASALA
KUVAT JAAKKO HEIKKILÄ

 

LUE LISÄÄ: Kierrolla kärkeen: Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025 (Sitra 2016)

LUE MYÖS: Nolla tonnia jätettä – miten siihen päästään? Kiertotalous tavoittelee jätteen muutosta raaka-aineeksi (Tekijä 17.7.2019)

Nolla tonnia jätettä – miten siihen päästään? Kiertotalous tavoittelee jätteen muutosta raaka-aineeksi

Mikromuovi meressä, roskat maanteiden varsilla ja ympäristömyrkyt laskuojissa. Jäteahdistus lisääntyy samaa tahtia jätteen määrän kanssa. Mitä jokainen meistä voi tehdä paremmin? Kiertotaloudessa tavoite on, että tulevaisuudessa kaikki jäte hyödynnetään raaka-aineeksi.

Turun ohiajotien läheisyydessä, Topinojan teollisuusalueella vastaan tulee lemu ja lohduton näky: valtava kaatopaikka-alue, jossa on kasoittain kulutusyhteiskunnan ylijäämää. Yhdessä on rakennusjätettä, toisessa metallia ja kolmannessa sekajätettä.

Vaikka näky on lohduton, voimme lohduttautua kahdella asialla: Topinojalla jätteitä lajitellaan kierrätykseen ja niitä pyritään hyödyntämän mahdollisimman tehokkaasti. Toinen ilonaihe on se, että varsinainen kaatopaikkatoiminta loppui Topinojalla vuonna 2010 ja 35 hehtaarin alue sinetöidään lopullisesti vuonna 2025.

SUOMI HOITAA OSUUTENSA

Suomessa jätteen vienti kaatopaikoille alkoi vähentyä jyrkästi reilut kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2003 kaatopaikoille rahdattiin noin 60 prosenttia yhdyskuntajätteistä, vuonna 2013 enää 25 prosenttia ja vuonna 2017 alle prosentti. Vuoden 2016 alussa orgaanisen jätteen vienti kaatopaikoille kiellettiin kokonaan.

– Olemme jätehuollossa Euroopan kärkikastia. Isoin asia on se, että pääsimme eroon yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoittamisesta, kunnallisten jätehuoltoyritysten edunvalvontajärjestön Suomen Kiertovoima ry:n toimitusjohtaja Riku Eksymä sanoo.

Paljon on kuitenkin edelleen tehtävää. Iso osa jätteestä poltetaan, mikä ei ole kierrättämistä.

– Seuraava askeleemme on se, että jätettä kierrätetään uusioraaka-aineeksi tehokkaammin ja vähemmän energiahyödyntämiseen. Siihen tarvitaan kansalaisten aktiivisuutta eli lajittelua, lajittelua ja lajittelua. Se on paras tapa, jolla jokainen meistä voi vaikuttaa kierrätysjärjestelmän kehittämiseen ja toimivuuteen, Eksymä sanoo.

Lajittelu on paras tapa, jolla jokainen meistä voi vaikuttaa kierrätykseen.

Kaikkialla maailmassa tilanne ei ole sama kuin Suomessa. Esimerkiksi Intian pääkaupungissa New Delhissä sijaitsevalle Ghazipurin kaatopaikalle kipataan päivittäin 2 000 tonnia jätteitä eli kaksi kolmasosaa koko Suomen vuosittaisesta jätemäärästä. Ghazipurin jätevuori on 65 metrin korkuinen ja se saavuttaa vuoden sisällä Olympiastadionin tornin 72 metrin korkeuden.

Vaikka tilanne on meillä toinen kuin Intiassa, kuluttaa keskivertosuomalainen maapallon hupenevia luonnonvaroja paljon nopeampaa tahtia kuin intialainen. Tuotamme myös melkoiset määrät jätettä, sillä iso osa hankkimistamme hyödykkeistä on kertakäyttöisiä, erityisesti kaikki pakkaukset.

Paperiset, pahviset, lasiset, metalliset, muoviset ja moninaiset niiden yhdistelmiä olevat pakkaukset joutuvat yhden käyttökerran jälkeen joko sekajätteeseen tai erilliskeräysastiaan. Erilliskeräys onkin koko kierrätyksen ytimessä. Jäte eli kierrätysraaka-aine pitää lajitella ja kerätä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eli siellä, missä hillon kääre muuttuu lasi- tai muovijätteeksi.

Muovi on Eksymän mukaan hyvä esimerkki, miten kierrätys toimii Suomessa. Muovipakkausten alueellinen keräysjärjestelmä luotiin vuoden 2016 alussa ja nyt se on jo hyvässä vauhdissa. Alueellisten keräyspisteiden lisäämisen ohella kiinteistökohtainen erilliskeräys lisääntyy.

 

FORTUMILLA MUOVIPAKKAUKSET KIERTÄVÄT KUKKARUUKUIKSI

FORTUM WASTE SOLUTIONS OY

PERUSTETTU 2017, kun Fortum osti 1979 perustetun Ekokem Oyj:n
KOTIPAIKKA Riihimäki
OMISTAJA Fortum Oyj
TUOTANTO 8 000 tonnia muovigranulaatteja, 2 miljoonaa tonnia muoviprofiileja, 2 miljoonaa kiloa polttoainetta metsäteollisuudelle
HENKILÖSTÖ Noin 260, josta työntekijöitä 130
LIIKEVAIHTO 122 milj. euroa (2018)

Margariinilaatikoita, leipäpusseja, kirsikkatomaattirasioita ja jugurttipurkkeja. Niitä ja paljon muuta näkyy muovipaalin pinnassa Fortumin muovinkierrätyslaitoksella Riihimäellä.

Laitos tuottaa jätemuovista vuodessa kahdeksan miljoonaa tonnia harmaita muovirakeita eli granulaatteja, joista esimerkiksi Uponor tekee putkia, Orthex kukkaruukkuja ja Sinituote tiskiharjoja. Granulaattien lisäksi laitos tuottaa muoviprofiileja ja korkeaenergistä polttoainetta selluteollisuudelle. Muovien kierrätys säästää neitseellistä muovin raaka-ainetta eli öljyä.

– Kyllä me täällä ajattelemme niin, että puhtaamman luonnon eteen täällä töitä tehdään. Kotonakin olemme alkaneet ajattelemaan, mitä mihinkin roskikseen pannaan. Sekajätteestä erottelemme muovit. Lasi, metallin ja paperit viemme kaupan keräyspisteeseen, omakotitalossa asuva pääluottamusmies Jussi Valkama sanoo.

”Kyllä me ajattelemme niin, että puhtaamman luonnon eteen täällä töitä tehdään. Kotonakin olemme alkaneet ajatatella, mitä mihinkin roskikseen pannaan”, pääluottamusmies Jussi Valkama sanoo.

Maailmassa tuotetaan vuosittain yli 400 000 000 tonnia muovia tuhansiin käyttötarkoituksiin. Siitä 15 000 tonnia päätyy Fortumin laitokselle hyödynnettäväksi.

Laitosmies Pekka Linna kertoo, miten jokainen meistä voi parantaa muovien kierrätystä hyötykäyttöön.

– Tärkein asia on, että kaikki materiaalit kerätään omiin astioihin. Meille tulee paljon ongelmia siitä, että muovin seassa on esimerkiksi puuta tai metallia.

Kun muovi tulee laitokselle, se on yleensä paalattua sekamuovia. Aluksi paalit puretaan kaivinkoneella. Kaivinkoneen kuljettaja erottelee silmämääräisesti muovin seasta isoimmat sinne kuulumattomat esineet pois ennen kuin muovimateriaali syötetään prosessiin.

Kierrätysmuovin valmistus on automaattinen prosessi alusta loppuun. Jos prosessiin kuulumaton metallinpala on tukkinut esimerkiksi murskaimen, laitosmies tulee paikalle korjaamaan tilanteen.

”Tärkein asia on, että materiaalit kerätään omiin astioihin. Meille tulee paljon ongelmia siitä, että muovin seassa on esimerkiksi puuta tai metallia”, laitosmies Pekka Linna sanoo.

Myös likaiset muovirasiat aiheuttavat ongelmia.

– Muovin mukana tuleva lika tarttuu infrapunaerottimen linsseihin, jolloin laite ei osaa erotella muovilaatuja toisistaan. Siksi on tärkeää, että kuluttajat eivät laita kovin likaista muovia keräykseen, Linna sanoo.

Kuluttajia neuvotaan, mitkä muovilaadut käyvät ja mitkä eivät kierrätykseen. Kuinka tarkkana pitää olla?

– Me erottelemme täällä pakkausten muovit toisistaan, joten kaikki käy. Ongelmia tulee muusta kuin pakkausmuovista. Esimerkiksi vanhat muovimatot, Ikean siniset kassit ja kalaverkot eivät kuulu pakkauskierrätykseen.

Paljon puhuttu musta pakkausmuovi erotellaan muusta muovista poltettavan materiaalin joukkoon, sillä erottelulaiteen infrapunalukija ei osaa erottaa mustan muovin laatua.

Muovinkierrätys koskee vain pakkauksia, sillä muovipakkausten tekijät maksavat kierrätyksen. Ne eivät ole hyvillään, jos kierrätykseen päätyy pulkkia ja hammasharjoja.

”Me erottelemme täällä pakkausten muovit toisistaan, joten kaikki käy. Ongelmia tulee muusta kuin pakkausmuovista. Esimerkiksi vanhat muovimatot, Ikean siniset kassit ja kalaverkot eivät kuulu pakkauskierrätykseen”, laitosmies Pekka Linna sanoo.

 

IRTI OMISTAMISEN AUTUUDESTA

Turun ammattikorkeakoulun ympäristö- ja energiatekniikan lehtorilla Henna Knuutilalla on pitkä ja monipuolinen kokemus kiertotaloudesta. Juuri nyt hän koordinoi muun muassa Telaketju-hanketta, jossa kehitetään uusia tapoja kierrättää ja hyödyntää poistotekstiilejä.

Kiertotalous on usein puhetta jätemääristä, niissä olevien materiaalien uusiokäytöstä ja jätteidenpoltosta. Knuutilan mukaan tärkeintä on kuitenkin systeeminen muutos, joka tarkoittaa muun muassa siirtymistä tuotteiden omistamisesta palveluiden käyttöön. Tämän näemme arjessa esimerkiksi kaupunkipolkupyörinä ja naapurustossa lainattavina työkaluina. Helsingin Kalasataman kaupunginosassa kokeiltiin konttia, josta asukkaat pääsivät lainaamaan muun muassa porakoneita, vasaroita ja muita pieniä työkaluja.

Jotta omistamisesta voidaan siirtyä jakamismalliin, pitää tuote Knuutilan mukaan suunnitella alun perin lainattavaksi, pitkäikäiseksi ja helposti huollettavaksi sekä kierrätettäväksi. Suomessa olemme uusien toimintatapojen kokeiluissa jo hyvässä alussa, mutta maailman väkirikkaimmilla kolkilla tilanne ei ole aivan sama.

Tuote pitää suunnitella lainattavaksi, pitkäikäiseksi ja helposti huollettavaksi sekä kierrätettäväksi.

– Optimismi katoaa Vietnamin miljoonakaupungeissa, joissa asioista ajatellaan kovin eri lailla. Ihmiset puhuvat kovin vähän kiertotaloudesta, ja kierrättäminenkin on vielä lasten kengissä. Ongelmana on myös se, että ihmiset haluavat koko ajan kuluttaa enemmän, syödä enemmän lihaa, omistaa autoja ja yhä useammalla on mahdollisuus matkustaa. Raaka-aineiden kulutus kasvaa ja samalla jätemäärät, Knuutila sanoo.

LISÄÄ PAUKKUJA JALOSTUKSEEN

Suomalaisten kasvanut kierrätysinto ja halu rakentaa parempaa maailmaa eivät riitä.

– Tarvitsemme huomattavasti nykyistä enemmän erilliskerätyn hyötyjätteen käsittelykapasiteettia eli laitoksia, jotka voivat hyödyntää bio- tai muovijätettä. Jos ihmiset alkaisivat nyt kerätä muovin ja biojätteen sataprosenttisesti talteen, meillä ei olisi kapasiteettia hyödyntää sitä. Fortumin laitos Riihimäellä on ainoa, joka jalostaa uusioraaka-ainetta kotitalouksien muovipakkausjätteestä, Suomen Kiertovoiman Riku Eksymä sanoo.

Paperin ja pahvin kierrätys toimii mainiosti, mutta biojätteen hyödyntämiseen tarvitaan samanlaisia lisäinvestointeja kuin muovipakkausten kierrätykseen. Kuntien jätelaitokset ja yksityiset yritykset, kuten Gasum, rakentavat tai laajentavat olemassa olevia biokaasulaitoksia. Niissä biojätteestä jalostetaan liikennepolttoaineena käytettävää biokaasua.

Pula kierrätyslaitoksista koskee Eksymän mukaan koko Eurooppaa. Siksi erilliskerättyä muovia rahdattiin pitkään laivakaupalla EU:sta Aasian maihin. Kun Kiina kielsi muovin tuonnin, muoviralli suuntautui ympäristöjärjestö Greenpeacen mukaan muihin maihin, joskin pienempänä kuin ennen.

– Jätteiden energiahyödyntäminen on järkevä ratkaisu niin kauan kuin meillä ei ole toimivaa ja ympäristönsuojelullisesti perusteltua kierrätysratkaisua näköpiirissä. Jätteiden lajitteluun kannustetaan ja keräyspisteitä lisätään harkitusti ottamalla huomioon käsittelykapasiteetti, Eksymä sanoo.

Kierrätetyn materiaalin kysyntä on yksi tekijä, joka ohjaa käsittelylaitosten rakentamista. Kun kierrätysmateriaalit ovat haluttua raaka-ainetta, niille muodostuu riittävän korkea hinta, jolloin kierrätyslaitosten rakentaminen kannattaa. Materiaalin hinta määräytyy muun muassa sen laadun perusteella, eli esimerkiksi kierrätysmuovin pitää olla mahdollisimman puhdasta ja tasalaatuista, jotta sille on kysyntää. Toisaalta hintaan vaikuttaa myös neitseellisen muoviraaka-aineen hinta, joka riippuu raakaöljyn hinnasta. Halpa öljy tekee hallaa kierrätysmuovin markkinoille.

 

MOLOKILLA JÄTEASTIAT VALMISTETAAN KIERRÄTYS MIELESSÄ

MOLOK OYJ

PERUSTETTU 1991
KOTIPAIKKA Nokia
OMISTAJAT Perustaja Veikko Salli perheineen, yhtiön avainhenkilöt ja sijoitusyhtiö Vaaka Partnersin pääomasijoitusrahasto
TUOTANTO Jätteiden syväkeräysastioita
HENKILÖSTÖ Noin 70, josta työntekijöitä 25
LIIKEVAIHTO 25 milj. euroa (2018)

Harmaat, kolme metriä korkeat muovisäiliöt on pinottu Molokin Nokian tehtaan välivarastoon neljäkin sisäkkäin ja päällekkäin. Kierrätysastioiden pinot ovat vieri vieressä ja muodostavat massiivisen seinämän.

– Kierrättämisen yleistyminen näkyy työssämme joka päivä, kun tuotantomäärämme kasvaa. Erilaisia kierrätysastioita on koko ajan enemmän. Muovikierrätyksen lisääntyminen näkyy siinä, että sekajäteastioista tehdään väliseinällä kahden pussin säiliöitä: toinen muoville ja toinen sekajätteelle. Pahvit menevät paalauskoneeseen, 12 vuotta Molok Oy:ssä työskennellyt pääluottamusmies Mika Salonen kertoo.

“Kierrättämisen yleistyminen näkyy työssämme joka päivä, kun tuotantomäärämme kasvaa. Erilaisia kierrätysastioita on koko ajan enemmän”, pääluottamusmies Mika Salonen kertoo.

Tuotannon eri vaiheissa ja erilaisista pakkauksista syntyy runsaasti muovijätettä, jota varten tehtaalle on tulossa prässi, joka helpottaa ylijäämämuovin käsittelyä ja keräämistä.

Maanalaiset Molokin kidat ovat korvanneet monissa taloyhtiöissä perinteiset jäteastiat. Ne säästävät monin tavoin ympäristöä. Isoja astioita tyhjennetään harvemmin, mikä säästää kuljetuskustannuksia ja kuljetuksiin tarvittavaa polttoainetta jopa 80 prosenttia. Kun kullekin jätelajille on oma keräysastia, ihmisten on helppo erotella hyötymateriaalit sekajätteestä ja kierrättää biojäte, muovit, paperit, pahvit, lasit ja metallit.

Jätesäiliöiden verhoilussa vuoden verran työskennellyt Raimo Kulmala opettaa kausityöläiseksi tulleelle Timo Loivalle, kuinka muovisten astioiden päälle asennetaan erilaisia puisia somisteita.

– Nämä hommat eivät lopu. Jätettä syntyy aina ja sitä täytyy kerätä. Mikäs on sen parempi tapa kuin pakata sitä näin isoon astiaan, Kulmala sanoo.

”Nämä hommat eivät lopu. Jätettä syntyy aina ja sitä täytyy kerätä. Mikäs on sen parempi tapa kuin pakata sitä näin isoon astiaan, Raimo Kulmala (vas.) sanoo. Hän opettaa Timo Loivalle jätesäiliöiden verhoilua.

Kun päivästä toiseen tekee kierrättämistä helpottavia astioita, ei voi olla ajattelematta, että on osa suurempaa kokonaisuutta.

– Kierrätys on kaikin puolin hyvä systeemi: säästää luontoa ja ilmastoa, Kulmala sanoo.

Työpaikan arjessa kierrättämiseen kannustaa se, että kierrätykseen toimitetusta muovista ja metallista saadut rahat kerätään työntekijöiden virkistyskassaan. Niillä järjestetään matkoja koko henkilökunnalle.

– Viking Gracella olemme menneet varmaan viisi kertaa Ruotsiin ja viimeksi olimme Urkin piilopirtillä Pinsiössä, Salonen sanoo.

Ruotsin-matkojen alusvalinnassakin korostuu Molokin väen vastuullinen asenne, onhan Viking Gracen käyttövoimana sekä ympäristöystävällinen maakaasu että tuulivoimaa hyödyntävä roottoripurje. Suomalaisen teknologiayritys Norsepowerin kehittämää roottoripurjetta alus käyttää ensimmäisenä matkustaja-aluksena maailmassa.

Isoja astioita tyhjennetään harvemmin, mikä säästää kuljetuskustannuksia ja kuljetuksiin tarvittavaa polttoainetta jopa 80 prosenttia.

 

FIKSUMPAA SUUNNITTELUA JA VÄHEMMÄN KULUTUSTA

Mutta palataan arkeemme, jossa jokaisella meistä on parannettavaa.

– Tärkeintä on se, että jätettä pitäisi syntyä vähemmän kuin nyt. Kun jätettä syntyy, on jo tehty jossain vaiheessa virhe, joko jo tuotesuunnittelussa tai myöhemmin, esimerkiksi kuluttamisessa, Turun ammattikorkeakoulun Henna Knuutila sanoo.

Tuotteiden helppo kierrätettävyys tarkoittaa tuotteen uutta käyttöä toisella omistajalla tai sitä, että niiden materiaali voidaan käyttää uudelleen. Uudelleenkäyttö voi olla lainausta, vuokrausta tai yhteiskäyttöä. Tuote voidaan suunnitella modulaariseksi, jolloin useampi käyttäjä voi hyödyntää sitä hieman eri tavalla.

Saastuttaja maksaa -periaate on keskeinen tuotteen elinkaareen ja kierrätykseen liittyvä asia.

– Tuotteen hinnan pitää sisältää kaikki sen elinkaareen liittyvät kustannukset kuten sen, että puuvillan kasvatus käyttää valtavasti vettä, sen että t-paidan värjääminen saastuttaa tehtaan vieressä kulkevan joen, sen että bangladeshilainen vaatteen valmistaja saa työstään riittävän palkan elämiseen ja sen että hinnassa pitää olla kaikki kuljetuskustannukset ilman subventioita. Kun paidan hinta sisältää nämä kaikki kustannukset, kuluttaja pitää siitä todennäköisesti hyvää huolta useita vuosia, eikä heitä yhden kauden jälkeen pois, Knuutila sanoo.

Oleellinen kysymys on se, kuinka paljon kulutamme.

Lopulta ideaalimaailman t-paita tulee tiensä päähän. Silloin siinä oleva tunnistetarra kertoo kierrätyslaitoksen koodinlukijalle, mitä materiaalia se on ja miten se voidaan kierrättää mahdollisimman hyvin.

Yksi arkinen kierrätyspolku on kuluttajien välinen Facebook-ryhmä tai muu kauppapaikka, jossa tietyn tuotemerkin tai tuoteryhmän, kuten vauvanvaatteiden, tavarat vaihtavat tehokkaasti omistajaa. Tämä antaa myös turvaa ostaa laadukkaita tuotteita, kun voi olla varmaa, että niistä saa hyvän hinnan käytettynäkin.

– Kuluttajien tuottama polttoon joutuva sekajäte ei ole kiertotalouden kannalta suurin ongelma, vaan kulutus itsessään ja se, kuinka nopealla syklillä heitämme tavaraa pois. Sen pohtiminen, miten saisimme vähennettyä jätteen tuottamista, on tärkeintä, Knuutila sanoo.

JÄTTEET AINA KANSSAMME

Muovi- ja biojätteiden erilliskeräystä tullaan Suomen Kiertovoiman Riku Eksymän mukaan kasvattamaan, mutta samalla ihmisten on opittava myös lajittelemaan jätteensä tehokkaammin. Niin yllättävää kuin se onkin, sekajätteen seassa on edelleen jopa 30 prosenttia biojätettä, ilmenee Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut HSY:n selvityksestä.

Jos saisimme tämänkin biojätteen hyötykäyttöön, syntyisi siitä paljon fossiilisia polttoaineita korvaavaa biokaasua ja ekologisesti kestävällä tavalla tuotettua maanparannusainetta.

Voisiko kierrätystä ohjata kepillä ja porkkanalla, esimerkiksi hinnoittelemalla sekajätteen kerääminen kalliiksi ja kierrätyskelpoisten hyötyjätteiden kerääminen jopa ilmaiseksi?

– Kannustavat jätetaksat ovat käyttökelpoisia ohjaamaan taloyhtiöitä parempaa jätteiden lajitteluun. Joillakin paikkakunnilla on jo kokeiltu sitä, että muovijäte kerätään ilmaiseksi, Eksymä sanoo.

Komposiittimateriaalit ovat kierrättämisen kannalta ongelmallisia, koska ne sisältävät sekaisin useita erilaisia materiaaleja kuten muovia, biomateriaalia ja metallia. Ne on usein liitetty toisiinsa lujilla sidoksilla kuten kuumaliimoilla. Mutta niidenkin kanssa on elettävä.

– Komposiittimateriaalit ovat aivan hyviä, jos niitä kehitetään niin, että niiden kierrättäminen ja uudelleenkäyttö huomioidaan jo materiaali- ja tuotesuunnittelussa. Jos komposiittimateriaalit toimivat parhaiten käyttökohteessaan ja kestävät paremmin kuin muut materiaalit, pitää suunnittelijoiden huomioida niiden kierrätettävyys. Aina pitää laskea myös se, kuinka paljon kierrätys kuluttaa energiaa, Knuutila sanoo.

Kunnallisille jäteasemille voit tuoda jätteet, jotka eivät sovi tai kelpaa kierrätysastioihin: kestopuun, isot metalliesineet, vanhat kodinkoneet, vaaralliset jätteet sekä käyttökelvottomat huonekalut ja muun polttokelpoisen sekajätteen. Muu kuin pakkausmuovi, esimerkiksi pulkat, harjat, letkut, kalaverkot ja lelut, otetaan myös siellä vastaan. KUVA PÄIJÄT-HÄMEEN JÄTEHUOLTO OY / LAHDEN JÄTEASEMA PILLERI

POLTTO ON PIKKU PAKKO

Monet arkiset käytännön asiat merkitsevät kierrätyksessä paljon.

– Keittiöiden jätteitä varten tehtävät kaapit pitää suunnitella siten, että jätteiden lajittelu on mahdollisimman helppoa, Eksymä sanoo.

Miksi Suomi suosii edelleen sekajätteen polttoa ja uusia polttolaitoksia rakennetaan, vaikka materiaaleja pitäisi kierrättää ja EU vaatii kierrätysasteen nostoa?

– Vaikka kuinka pyrimme tilanteeseen, että hyötyjätteet lajitellaan erikseen, meillä on aina ihmisten ja elinkeinoelämän tuottamaa kierrätyskelvotonta sekajätettä. Sähköä ja lämpöä tuottava jätevoimala on hyvä ratkaisu tähän, Eksymä sanoo.

Hyvä esimerkki jätteen käsittelykapasiteetin puutteesta löytyy Lounais-Suomesta, josta on viety vuosikaudet jätteitä Ruotsiin ja Viroon poltettavaksi. Saloon rakenteilla oleva valtava jätteenpolttolaitos muuttaa tämän tilanteen. Gasum tutkii yhdessä salon kaupungin kanssa, voitaisiinko sen yhteyteen rakentaa biokaasulaitos, jossa jalostettaisiin sekajätteestä eroteltavaa biojätettä liikennepolttoaineena käytettäväksi biokaasuksi.

Kierrätettävien materiaalien määrät ovat Suomessa globaalisti pieniä. Tämä johtaa siihen, että niiden jatkojalostus ei ole aina kannattavaa Suomessa eikä edes lähiseudulla. Siksi muun muassa kierrätettävää pakkauslasia viedään jatkojalostettavaksi Iso-Britanniaan.

– On tärkeää, että saamme mahdollisimman suuren osan kiertoon tulleesta materiaalista globaalisti hyödynnettäväksi ja näin säästämme neitseellisiä luonnonvaroja. Kaikki suljetut materiaalikierrot ovat hyvä asia maapallon kannalta, Knuutila sanoo.

Oleellinen kysymys on aina lopulta se, kuinka paljon kulutamme.

– Kaikki ratkaisut pitää tehdä ennen kuin jätettä syntyy. Niiden pitää olla sellaisia, että jätteen syntyminen minimoidaan, Knuutila sanoo.

 

NÄIN SE KÄY!

  1. Älä hanki turhaa tavaraa. Kun harkitset, mitä hankit, jätteet ja kierrätettävä materiaali vähenee.
  2. Kun kulutat, valitse kestävistä materiaaleista tehtyjä tuotteita, joita käytät pitkään.
  3. Kun et enää tarvitse tuolia, asiastoa, paitaa tai kameraa, myy se nettikirpputorilla tai kierrätä asuinalueesi Facebook-ryhmässä. Joku toinen osa käyttää sinulle tarpeetonta tavaraa.
  4. Tutustu ja käytä uusia kierrätys-, lainaus- ja yhteiskäyttöpalveluita. Anna kirjaston yllättää: selvitä mitä kaikkea voit modernista kirjastosta lainata ja mitä palveluita se tarjoaa.
  5. Lajittele jätteet kotona omiin astioihin. Jos taloyhtiössäsi ei ole lajitteluastioita, ota asia esille yhtiökokouksessa tai keskustelemalla taloyhtiön hallituksen jäsenten kanssa. Omakoti- ja pientaloissa selvitä jätehuoltoyhtiöltä, miten voit järjestää kierrätyksen paremmin.
  6. Huolehdi työpaikalla, että materiaalit menevät niille varattuihin keräysastioihin. Jos keräysastioita ei ole, keskustele luottamusmiehen kanssa, voisitteko esittää työnantajalle kierrätyksen parantamista ja keräysastioiden hankkimista.
  7. Kerro kierrättämisen ilosanomaa lähipiirissäsi: säästätte luonnonvaroja, vähennätte hiilidioksidipäästöjä, ehkäisette ilmastonmuutosta, toimitte taloudellisesti järkevällä tavalla ja takaatte tuleville sukupolville paremman maailman. Hyvän tekeminen yhdessä antaa hyvän mielen.
  8. Jos voit työssäsi vaikuttamaa tuotteiden suunnitteluun ja materiaalivalintoihin, tuo esille kestäviä materiaaleja ja tuotantotapoja. Kun tuote tulee käyttöikänsä päähän, sen materiaalit on helppo kierrättää.

 

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT JUHO KUVA