Kiertotalous – vai kolmas maapallo?

teollisuusliitto

Keskiverto EU-kansalainen kuluttaa nyt luonnonvaroja kolmen maapallon verran. Voisiko kiertotalous, laitteiden energiapihiys ja korjattavuus olla yksi pieni osaratkaisu aikamme pahimpaan kestävyysvajeeseen?

29.9.2021

Suomen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 10. huhtikuuta. Maailma palaa, sananmukaisesti. Elonkirjo kutistuu, Suomessakin. Siirtymän kiertotalouteen on oltava reilu, sillä EU-maiden vähävaraiset joutuvat taistelemaan jo nyt toimeentulonsa puolesta. Keskivertoa kulutusta on leikattava, sillä kahta uutta maapalloa ei näytä löytyvän.

– Kyllä, absoluuttisesti, meidän pitäisi vähentää kaikkea luonnonvarojen käyttöä, toteaa ympäristöneuvos Taina Nikula ympäristöministeriöstä.

Nikula on ollut valmistelemassa kiertotalouden strategista edistämisohjelmaa. Suomen puheenjohtajakaudella hän oli vaikuttamassa EU:n kiertotalous- ja tuotepolitiikan suunnitelmiin. EU:ssa kulutus käännetään kohti vähemmän energiaa vieviä laitteita, ja laitteiden kierrätettävyydeltä, korjattavuudelta ja varaosien saatavuudelta vaaditaan enemmän.

Ensimmäisenä päivä maaliskuuta tänä vuonna uudet energiamerkinnät ja muut vaatimukset alkoivat koskea ensimmäisiä laiteryhmiä. Niihin kuuluvat jääkaapit ja muut kuluttajien kylmälaitteet, astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, televisiot ja näytöt, kaupan myyntikylmäsäilytyslaitteet ja hitsauslaitteet. Vähitellen vaatimukset tulevat koskemaan kaikkea kulutusta. Ja tuotantoa. Jopa 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määräytyy jo sitä suunniteltaessa.

TEKNOLOGIAUSKOVAISUUS VAIKUTTAA

– Uusilla teknologioilla voidaan ratkaista kaikki. Tällaisiakin näkemyksiä on, Nikula kertoo.

Ympäristöneuvos ei itse ilmoittaudu näiden teknologiauskovaisten joukkoon. Hänestä uudet teknologiat ja innovaatiot ovat osa ratkaisua. Mutta meidän pitää muuttaa koko tapamme tuottaa ja kuluttaa.

– Hallituksen keväällä hyväksymässä kiertotalousohjelmassa lähdetään siitä, että uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö vähenisi, niiden tuottavuus nousisi ja kaikkea kierrätettäisiin enemmän. Tavoitteena on myös se, että tuotteiden sijasta käytettäisiin palveluita. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse.

Muiden rikkaiden teollisuusmaiden tavoin Suomi ulkoistaa huomattavan osan kulutuksensa sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista köyhempiin maihin.

– Kun ulkoistus otetaan huomioon, viralliseen ilmastoraportointiin verrattuna Suomen kasvihuonekaasuihin pitää lisätä 25–27 prosenttia, Nikula toteaa.

Suomalaistenkin pitäisi Nikulasta ymmärtää, että myös ”meidän” tulee tehdä osamme, ei vain ”muiden”. Viiden miljoonan kansakunta ei pääse vastuustaan hokemalla viittä miljoonaa. Samalla laillahan väkirikkaimmatkin kansakunnat voisivat jakaa itsensä viiden miljoonan asukkaan alueisiin ja todeta, ettei meidän tarvitse tehdä mitään. Toisaalta Suomessa on yrityksiä, joilla on tarjota kestäviä ratkaisuja näihin valtaisiin haasteisiin.

– Suomi on sitoutunut EU:n päätöksiin, Nikula huomauttaa.

Kiertotalous luo Suomeen uutta työtä

– Tällä hetkellä kaupoissa ei ole vielä kovin monta mallia, jotka täyttäisivät kierrätettävyydestä ja korjattavuudesta 1. maaliskuuta voimaan tulleet määräykset. Kaikissa laitteissa pitää kyllä olla uudet energiamerkinnät, mutta muut määräykset koskevat vain uusia malleja.

Johtava asiantuntija Juha Toivanen Energiavirastosta painottaa, että jo aiemmat EU:n ekosuunnitteludirektiiviin liittyneet vaatimukset ovat vaikuttaneet tehokkaasti.

– Euroopan komissio on selvitellyt asiaa. On arvioitu, että energiamerkeillä ja ekosuunnittelulla saatiin vuonna 2020 Italian koko primäärienergian kulutusta vastaava säästö. Vuonna 2030 koko EU:n energian kulutuksesta säästettäisiin noin 15 prosenttia. Suomessa säästö voisi olla samaa tasoa, Toivanen arvioi.

Maaliskuun alusta kodinkoneeseen pitää löytyä varaosia 7–10 vuotta viimeisimmän mallin markkinoille tulon jälkeen. Laitteen on oltava korjattavissa, minkä pitää sujua yleisesti saatavilla olevilla työkaluilla. Nykyiset laitteet on voitu suunnitella vanhentumaan ennenaikaisesti tai käyttää kokoonpanoon esimerkiksi liimoja, jotta purettaessa laite hajoaa käyttökelvottomaksi.

– Varaosien hinnoittelulle ei ole asetettu määräyksiä, Toivanen kertoo.

Asiantuntija kuitenkin uskoo, että kunhan kuluttajien ”massat lähtevät liikkeelle”, korjaamisesta tulee halvempaa ja suositumpaa, ja näin säästetään taas energiaa ja luonnonvaroja.

Seuraavaan vaivaan ei Toivasellakaan ole tarjota vastalääkettä. Kuluttajat ovat ostaneet esimerkiksi valtavia taulutelevisioita, kun energiansäästötoimet ja muu tekniikan kehitys on tehnyt jättitelevisioista halvempia. Suurinta mahdollista leikkausta energian kulutukseen tai raaka-aineiden tuhlaukseen ei ole saavutettu.

– Ei ole keksitty keinoa, millä tähän pystyttäisiin puuttumaan. Toki energian kalliimpi hinta olisi yksi keino. Mutta ne ovat ekosuunnitteludirektiivin ulkopuolisia asioita ja vaatisivat muuta lainsäädäntöä.

KAIKKI TUOTTEET KESTÄVIKSI?

– EU:n kestävien tuotteiden aloite julkaistaan tämän vuoden lopulla. Tavoitteena on saada tuotteista entistä pitkäikäisempiä, ympäristövaikutukseltaan pienempiä, korjattavampia ja kierrätettävämpiä, Toivanen kertoo.

Vaatimukset laajenisivat vähitellen kaikkiin tuotteisiin. Seuraavina listalla olisivat tekstiilit ja huonekalut, myöhemmin myös teräs ja sementti. Laajentuminen ei tule tapahtumaan nopeasti. Esimerkiksi kännyköiden yleislatureista on puhuttu ainakin 15 vuotta, mutta niitä ei ole vieläkään näköpiirissä.

Mutta kysehän on vain sähköstä. Kai laturi olisi teknisesti mahdollinen?

– Olen samaa mieltä. Mutta valmistajat ovat aika kärkkäitä vaikuttamaan komissioon, Toivanen muotoilee.

EU:n suunnitelmiin kuuluu myös viherpesun estäminen. Tällä haavaa valmistajat voivat esittää mainoksissaan melkoisia väitteitä tuotteensa kestävyydestä, ympäristöystävällisyydestä ja eettisyydestä, mutta kuluttajalla ei ole mahdollisuuksia selvittää niiden todenperäisyyttä.

– On esitetty digitaalista tuotepassia. Siinä olisi paljon tietoja tuotteen valmistuksesta, materiaaleista, energiatehokkuudesta ja käytöstä. Kuluttaja voisi helposti tarkastella näitä tietoja.

EU haluaa, että kaikki hyödyllinen otetaan talteen ja että kaikki materiaalit kiertävät.

Villi ja vapaa globaali maailmantalous luo omat ongelmansa myös siinä tapauksessa, että tuotepassi saataisiin aikaiseksi. Toivanen myöntää, että ainakin nykyisin EU:n ulkopuolelta tulevien, kuluttajien suoraan tilaamien tuotteiden valvominen on todella hankalaa. Asiantuntija kuitenkin huomauttaa, että EU:n säädöksillä on iso painoarvo ympäri maailman.

– Kiina ja Yhdysvallat ottavat kyllä EU:sta mallia, säädökset leviävät.

Euroopan unionissa tullaan myös vaatimaan valmistajilta, että ne ilmoittavat, missä osassa ja miten monta grammaa tuotteessa on niin sanottuja kriittisiä materiaaleja, kuten esimerkiksi kobolttia ja litiumia. Kaikkiaan kriittisten materiaalien listalla on 30 eri ainetta.

Tällä pohjustetaan sitä, että kaikki materiaali kiertäisi aidosti.

– EU haluaa, että kaikki hyödyllinen otetaan talteen ja että kaikki materiaalit kiertävät. On tulossa määräys siitä, että uuden laitteen valmistamisessa on käytettävä tietty määrä kierrätettyä materiaalia.

Mutta pelastaako kiertotalous asiantuntijan mielestä maailman?

– Pelastaa se pienen palan maailmaa. Mutta ei se kovin pitkälle riitä, tarvitaan paljon muutakin. Tuskallisen hitaasti tämä etenee ainakin omasta näkökulmastani katsoen. Pieni osa ratkaisua on se, että jatkossa ei tarvitse enää itse omistaa laitetta. Voi liisata, lainata tai ostaa palvelua. Iso asia maailman pelastamisessa olisi sen sijaan energian tuotannon muuttaminen päästöttömäksi.

KIERTOTALOUS, PAKKO

– EU:n tavoitetta olla hiilineutraali vuonna 2050 ei saavuteta, jollei siirrytä hiilineutraaliin kiertotalouteen. Taloudellinen toimeliaisuus on kytkettävä irti luonnonvarojen lisääntyvästä käytöstä. Kun EU julkaisi vihreän kehityksen ohjelman, Green Dealin, kiertotalous tunnustettiin yhdeksi tärkeimmistä keinoista, toteaa asiantuntija Eero Jalava Sitrasta.

Suomessa kiertotalous saa kansalaisten vankkumattoman tuen.

– Teimme tammikuussa reilulle 2 000 suomalaiselle kyselyn. 82 prosenttia oli sitä mieltä, että kiertotalous luo Suomeen uutta työtä. 79 prosenttia sanoi, että Suomelle on siitä hyötyä, ja 78 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomen pitää edistää sitä, vaikka muut maat eivät niin tekisikään. 60 prosenttia oli kiinnostunut toimimaan kiertotalouteen liittyvissä tehtävissä.

Euroopan komissio on arvioinut, että EU-maihin syntyy 700 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä.

–  Mielestäni se on jopa maltillinen arvio. Hiilineutraalisuustavoite vuonna 2050 toisi 5 miljoonaa uutta työpaikkaa, Jalava kertoo ison konsulttitoimiston viime vuonna tekemästä laskelmasta.

Bisneksen on muutettava koko ansaintalogiikkansa. Korjaaminen, laitteiden käyttöikää pidentävät huoltosopimukset tai vaikka rakennusten purkaminen niin, että materiaalit pystytään kierrättämään edelleen, ovat esimerkkejä. Myös Jalava korostaa yhteiskäytön merkitystä.

KOULUTUSTA, JOKA TASOLLE

Siirtyminen kiertotalouteen vaatii insinööritaitoja ja markkinointiosaamista, mutta myös suorittavaa työtä tekevien koulutusta. Pelkkää kiertotaloustyötä tekeviä toimia ei niinkään synny, vaan työssäkäyvistä suurimman osan tehtävät muuttuvat jollain lailla.

– Tämä vaatii 18 miljoonan työntekijän uudelleen kouluttamista EU:ssa, Jalava sanoo viitaten edelleen samaan konsulttien selvitykseen.

Jalava kehaisee, että Suomessa korkeakoulujen kiertotalouden koulutustarjonta on Hollannin kanssa ykkössijalla koko maailmassa.

– Korkeakouluissa kiertotalous on jo sulautumassa olemassa oleviin ohjelmiin. Ammattioppilaitoksissa näin ei samassa määrin ole. Niihin, samoin kuin muille koulutustasoille, kohdistuu melkoinen paine. On vaikeaa opettaa kaikenlaista uutta, jos siihen ei samalla anneta resursseja.

Sitra onkin rahoittamassa nyt neljää eri koulutuspilottia, joiden kokemukset ovat ”skaalattavissa” alojensa ammatillisiin oppilaitoksiin. Teollisuusliitto on ollut mukana niitä valitsemassa. Liiton sopimusaloilta pilotteja löytyy kaksi. Savossa konepajateollisuuden alihankintaverkostoa koulutetaan arvioimaan ympäristövaikutuksiaan ja vähentämään niitä, toisessa pilotissa Kokkolassa kehitetään kemianteollisuuden teollisuuspuiston yritysten valmiuksia siirtyä hiilineutraaliin kiertotalouteen.

Kiertotalous on Jalavan mukaan Suomessa kuitenkin jo suuremmissa yrityksissä arkea. Asiantuntija mainitsee myös, että tehdasmaisen tehokkaasti iPhoneja korjaava ja edelleen myyvä Swappie, samoin kuin traktoreidensa vaihdelaatikot vaihtopanttisysteemillä korjaava Valtra, ovat kiertotalousbisneksen malliesimerkkejä.

– Eri alojen pitäisi ennen kaikkea tunnistaa itse, miten alan osaaminen kehittyy. Mediassa puhutaan jo nyt, että osaajista on pulaa, ja me olemme kiertotaloudessa ja ilmastotoimissa vasta alkuvaiheessa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN