Koulutus kannattaa

Suomen 15–29-vuotiaista nuorista noin 60 000 on vailla koulu­tusta ja työtä. Pelkän perus­kou­lu­tuksen varaan jäävä ihminen aiheuttaa elämänsä aikana julki­selle talou­delle keski­määrin 370 000 euron menetyksen koulu­tuk­seen saanee­seen ihmiseen verrattuna.

Edellä kuvattu Terveyden ja hyvin­voinnin laitok­sessa tehty laskelma on pitkän tarkas­te­luai­ka­välin ja asetel­massa vaikut­ta­vien erinäisten ja osin ennus­ta­mat­to­mienkin muuttu­jien takia nähtävä suuntaa antavaksi. Samalla se kuitenkin on oikean­suun­tainen aina siihen mittaan asti, että se kannattaa ottaa vakavasti.

Koko 60 000 koulut­ta­mat­toman henkilön joukkoon suhteu­tet­tuna laskelma nimit­täin tarkoittaa sitä, että valtion talouden kestä­vyys­vaje tulisi jotakuinkin hoidettua, jos puoletkin näistä ihmisistä vain saisi koulu­tuksen ja pääsisi töihin. Vaikut­ta­vimmat mekanismit ovat työttö­myyden alentu­minen ja työlli­syy­sas­teen kohoa­minen. Niistä seuraavan valtion talouden vahvis­tu­misen rinnalla voitai­siin toden­nä­köi­sesti helpottaa myös eri tuotan­no­na­loja vaivaavaa työvoi­ma­pulaa, kun työmark­ki­noiden käytet­tä­vissä olisi nykyistä enemmän ammat­ti­tai­toisia työntekijöitä.

Edellä oleva kuulostaa miltei jopa liian yksin­ker­tai­selta yhteis­kun­ta­po­li­tii­kalta, mutta kysymys on mahdol­li­suu­desta, jota ei pidä jättää käyttä­mättä. Vähintä mitä voidaan tehdä, on kehittää koulu­tus­jär­jes­telmä sellai­seksi, että pullon­kau­loja ei sen sisälle tai takia pääse synty­mään. Tavoit­teeksi pitää asettaa katkea­maton opintie perus­kou­lusta toisen asteen koulu­tuk­seen ja edelleen kohti työelämää. Aikuis­kou­lu­tuksen tehtä­vänä puoles­taan on antaa eväät ammat­ti­taidon kehit­tä­mi­selle, sujuvalle ammatista toiseen siirty­mi­selle ja mahdol­listen työttö­myys­jak­sojen ylittä­mi­selle. Kun nämä elementit on saatu toimi­maan, ei kaikki valta­kun­nassa silloin­kaan vielä ole hyvin, mutta askel parem­paan on otettu. Julkinen rahoitus raksuttaa inves­toin­tina tulevai­suu­teen, jolloin tarve sen vaihtoeh­dolle eli passii­visten tukien maksa­mi­selle vähentyy.

Yhteis­kunnan tehtävä on tarjota ihmisille heidät yksilöinä huomioon ottavia mahdol­li­suuksia pärjätä elämässä. Yksilöiden vastuulla puoles­taan on käyttää tarjotut mahdol­li­suudet hyödyk­seen. Tarttua koulutus- ja työti­lai­suuk­siin ja siten osallistua yhteis­kunnan sosiaa­lisen ja talou­del­lisen kestä­vyyden raken­ta­mi­seen ja ylläpi­tä­mi­seen. Yhtälön tulos on hyvin­voinnin edistä­minen ja syrjäy­ty­misen ja köyhyyden ennalta ehkäiseminen.

Koulu­tuk­sella oletet­ta­vasti saavu­tet­ta­vissa olevia makro­tason hyötyjä tavoi­tel­taessa on tarpeen pitää mielessä, että asian ytimessä on aina ihminen. Tietä­myksen, ymmär­ryksen ja osaamisen kasvat­ta­minen ja syven­tä­minen tarkoittaa tyypil­li­sesti vanhoihin rajoihin törmää­mistä ennen kuin ne voidaan ylittää. Oival­ta­misen ilo on hieno ja motivoiva kokemus, mutta usein hermo­jakin koette­levan työn takana. Se on hyvä muistaa myös koulu­tus­jär­jes­telmiä kehitettäessä.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja