Rukan nuori­so­ta­pah­tu­massa lasket­tiin koskea ja puhut­tiin jäsenyy­destä: ”Nuoria ei voi opastaa liikaa”

Riikka Inkeröinen, Tilda Musta­järvi ja Juha-Matti Laaksonen ovat liitty­neet liittoon siksi, että joko luotta­mus­mies tai työka­verit ovat ottaneet asian puheeksi.

10.6.2019

OULU–LAPPI NUORISOTAPAHTUMA 6.–8.6. RUKA, KUUSAMO

Katso video nuori­so­ta­pah­tuman kosken­las­kusta! VIDEO ASKO ALASALMI

Riikka Inkeröinen liittyi opiske­luai­kana Raken­nus­liiton oppilas­jä­se­neksi, mutta löysi työpaikan Marttii­nilta Rovaniemeltä.

– Juuri, kun olin saanut töitä puukko­teh­taalta, soittivat Raken­nus­lii­tosta, että liity jäseneksi, kun olit meillä oppilas­jä­se­ne­näkin. Vastasin, että olen siirtynyt toiselle alalle.

– Työpai­kalla kaikki kehuivat ammat­tio­saston toimintaa ja reissuja ja sanoivat, että liittoon kannattaa liittyä. Niin tein. Tuntui mukavalta, että talon nuorin työntekijä otettiin sillä tavalla vastaan. Toisaalta kun ensim­mäinen työsuhde oli määrä­ai­kainen, niin tiesin, että pääsen ansio­si­don­nai­selle, jos jäisin työttö­mäksi. Se tuli tarpee­seen. Olin vähän aikaa muissa töissä sovitel­lulla päivä­ra­halla ennen kuin sain vakinaisen työpaikan Marttii­nilta, Inkeröinen sanoo.

Juha-Matti Laaksonen aloitti työuransa raken­nusa­lalla. Taustalla oli Raken­nus­liiton oppilas­jä­se­nyys, joka muuttui varsi­nai­seksi jäsenyy­deksi, kun luotta­mus­mies otti asian puheeksi.

– Sen jälkeen siirryin pienem­pään firmaan ja tein töitä omistajan aisapa­rina. Sovin asiat itse. Siirryin YTK:n jäseneksi.

– Kun sain töitä Outokumpu Chromen Kemin kaivok­selta, liityin Metal­li­liit­toon. Silloinkin pääluot­ta­mus­mies tuli jutte­le­maan. Täytimme laput. Tehdas­maa­ilma ei toimi niin, että yksilönä yrittäisi hoitaa sopimiset itse. Asiat etenevät luotta­mus­miehen kautta, Laaksonen toteaa.

Tilda Musta­järvi ajoi ammatik­seen kuorma-autoa yli neljän vuoden ajan ennen kuin vaihtoi työpaikkaa Ylivies­kassa sijait­se­vaan E.T. Listat Oy:hyn.

– Minulla ei ollut käsitystä liiton toimin­nasta ennen kuin luotta­mus­mies tuli puhumaan asiasta. Se tapahtui pari viikkoa sen jälkeen, kun olin aloit­tanut työt. Hetken mietin ja ajattelin, että se on aivan hyvä kuulua liittoon. Edut vaikut­tivat hyviltä, eikä vuosi­maksu tuntunut hirveän kalliilta. Myös kaverilta kuullut myönteiset kokemukset liitosta vaikut­tivat päätök­sessä, Musta­järvi sanoo.

MAINOSTA, ÄLÄ PAINOSTA

Inkeröinen on tuukari. Hän hioo ja käsit­telee puukkojen puiset kappa­leet. Hän on Rovaniemen metal­li­työ­väen ammat­tio­sasto 99:n halli­tuksen jäsen ja nuorisovastaava.

Laaksonen on porari. Hän toimii kaivok­sessa osaston luotta­mus­mie­henä, varapää­luot­ta­mus­mie­henä ja työsuo­je­lua­sia­mie­henä sekä Kemin­maan metalli- ja kaivos­työn­te­ki­jöiden ammat­tio­sasto 213:n opinto­sih­tee­rinä ja nuori­so­vas­taa­vana ja liiton Oulu–Lappi alueen nuorten jaoston jäsenenä.

Musta­järvi on höylää­mö­työn­te­kijä. Hän on Jokilaak­sojen ammat­tio­sasto 875:n jäsen. Luotta­mus­teh­täviä Musta­jär­vellä ei ole, mutta liiton jäsenyy­destä hän on uusien työnte­ki­jöiden kanssa keskustellut.

– Olen puhunut perus­asioista, kuten että jäsenyy­teen sisäl­tyvä oikeusapu on iso plussa verrat­tuna työttö­myys­kas­saan. Toisaalta toiminta ei ole vain tiukkaa asiaa. Tarjolla on myös tapah­tumia, retkiä ja muuta toimintaa.

– Ihmiset ovat suhtau­tu­neet eri tavoin, mutta asial­li­sesti. Kysymyksiä on esitetty. Negatii­vista vasta­kaikua ei ole tullut. Se riippuu myös siitä, miten asian ottaa puheeksi. Olen jutellut työka­ve­rina, en liiton viral­li­sena edusta­jana. Tyrkyt­tä­misen tuntua ei pitäisi syntyä, Musta­järvi pohtii.

Sama käsitys on myös Inkeröi­sellä ja Laaksosella.

– Mainosta, mutta älä painosta, Inkeröinen tiivistää.

– Yksilön päätöstä pitää arvostaa. Sen pohjaksi on kuitenkin hyvä puhua siitä, miten hommat toimivat työpai­kalla. Kaikkea ei tarvitse hoitaa itse, vaan luotta­mus­mies huolehtii asioista työnte­ki­jöiden puolesta.

– Esimerk­kinä voi käyttää sitä, että tapaturma-asioiden hoita­minen on yksin hankalaa ja kallista, jos sukset menevät työnan­tajan kanssa ristiin. Siinä mielessä jäsenyys on vakuutus, jota toivot­ta­vasti ei tarvitse. Toisaalta jäsen­mak­sunsa saa takaisin, kun osallistuu toimintaan.

– Etenkään nuoria työelä­mään tulijoita ei oikeas­taan voi opastaa liikaa, Laaksonen sanoo.

LIITOLTA LISÄÄ AKTIIVISUUTTA

Kolmikko toivoo liitolta aktii­vi­sempaa otetta jäsen­han­kin­taan. Se tarkoittaa lisää näkyvyyttä eri viestin­tä­ka­na­vissa ja suoria yhtey­den­ot­toja mahdol­li­siin jäseniin.

– Liiton pitää lisätä jäsen­mak­sujen kohden­ta­mista jäsen­han­kin­taan. Ei sitä pidä jäsenten vastuulle jättää. Sillä pääsee jo pitkälle, että palka­taan alueille muutama kunnon mootto­ri­turpa, jotka puhuvat kaikki ympäri, Laaksonen toteaa.

Oulun ja Lapin alueen nuori­so­ta­pah­tuma järjes­tet­tiin 6.–8. kesäkuuta Kuusa­mossa. 26 osallis­tujan ohjel­maan sisältyi muun muassa soitto­kierros vasta­val­mis­tu­neille liiton oppilas­jä­se­nille, runsaasti keskus­telua järjes­täy­ty­mi­sestä sekä kosken­laskua ja melontaa. Katso lisää kuvia alta!

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JOUNI PORSANGER