Rukan nuori­so­ta­pah­tu­massa lasket­tiin koskea ja puhut­tiin jäse­nyy­destä: ”Nuoria ei voi opas­taa liikaa”

Riikka Inke­röi­nen, Tilda Musta­järvi ja Juha-Matti Laak­so­nen ovat liit­ty­neet liit­toon siksi, että joko luot­ta­mus­mies tai työka­ve­rit ovat otta­neet asian puheeksi.

10.6.2019

OULU–LAPPI NUORISOTAPAHTUMA 6.–8.6. RUKA, KUUSAMO

Katso video nuori­so­ta­pah­tu­man kosken­las­kusta! VIDEO ASKO ALASALMI

Riikka Inke­röi­nen liit­tyi opis­ke­luai­kana Raken­nus­lii­ton oppi­las­jä­se­neksi, mutta löysi työpai­kan Mart­tii­nilta Rovaniemeltä.

– Juuri, kun olin saanut töitä puuk­ko­teh­taalta, soit­ti­vat Raken­nus­lii­tosta, että liity jäse­neksi, kun olit meillä oppi­las­jä­se­ne­nä­kin. Vasta­sin, että olen siir­ty­nyt toiselle alalle.

– Työpai­kalla kaikki kehui­vat ammat­tio­sas­ton toimin­taa ja reis­suja ja sanoi­vat, että liit­toon kannat­taa liit­tyä. Niin tein. Tuntui muka­valta, että talon nuorin työn­tekijä otet­tiin sillä tavalla vastaan. Toisaalta kun ensim­mäi­nen työsuhde oli määrä­ai­kai­nen, niin tiesin, että pääsen ansio­si­don­nai­selle, jos jäisin työt­tö­mäksi. Se tuli tarpee­seen. Olin vähän aikaa muissa töissä sovi­tel­lulla päivä­ra­halla ennen kuin sain vaki­nai­sen työpai­kan Mart­tii­nilta, Inke­röi­nen sanoo.

Juha-Matti Laak­so­nen aloitti työuransa raken­nusa­lalla. Taus­talla oli Raken­nus­lii­ton oppi­las­jä­se­nyys, joka muut­tui varsi­nai­seksi jäse­nyy­deksi, kun luot­ta­mus­mies otti asian puheeksi.

– Sen jälkeen siir­ryin pienem­pään firmaan ja tein töitä omis­ta­jan aisa­pa­rina. Sovin asiat itse. Siir­ryin YTK:n jäseneksi.

– Kun sain töitä Outo­kumpu Chro­men Kemin kaivok­selta, liityin Metal­li­liit­toon. Silloin­kin pääluot­ta­mus­mies tuli jutte­le­maan. Täytimme laput. Tehdas­maa­ilma ei toimi niin, että yksi­lönä yrit­täisi hoitaa sopi­mi­set itse. Asiat etene­vät luot­ta­mus­mie­hen kautta, Laak­so­nen toteaa.

Tilda Musta­järvi ajoi amma­tik­seen kuorma-autoa yli neljän vuoden ajan ennen kuin vaih­toi työpaik­kaa Ylivies­kassa sijait­se­vaan E.T. Listat Oy:hyn.

– Minulla ei ollut käsi­tystä liiton toimin­nasta ennen kuin luot­ta­mus­mies tuli puhu­maan asiasta. Se tapah­tui pari viik­koa sen jälkeen, kun olin aloit­ta­nut työt. Hetken mietin ja ajat­te­lin, että se on aivan hyvä kuulua liit­toon. Edut vaikut­ti­vat hyviltä, eikä vuosi­maksu tuntu­nut hirveän kalliilta. Myös kave­rilta kuul­lut myön­tei­set koke­muk­set liitosta vaikut­ti­vat päätök­sessä, Musta­järvi sanoo.

MAINOSTA, ÄLÄ PAINOSTA

Inke­röi­nen on tuukari. Hän hioo ja käsit­te­lee puuk­ko­jen puiset kappa­leet. Hän on Rova­nie­men metal­li­työ­väen ammat­tio­sasto 99:n halli­tuk­sen jäsen ja nuorisovastaava.

Laak­so­nen on porari. Hän toimii kaivok­sessa osas­ton luot­ta­mus­mie­henä, vara­pää­luot­ta­mus­mie­henä ja työsuo­je­lua­sia­mie­henä sekä Kemin­maan metalli- ja kaivos­työn­te­ki­jöi­den ammat­tio­sasto 213:n opin­to­sih­tee­rinä ja nuori­so­vas­taa­vana ja liiton Oulu–Lappi alueen nuor­ten jaos­ton jäsenenä.

Musta­järvi on höylää­mö­työn­te­kijä. Hän on Joki­laak­so­jen ammat­tio­sasto 875:n jäsen. Luot­ta­mus­teh­tä­viä Musta­jär­vellä ei ole, mutta liiton jäse­nyy­destä hän on uusien työn­te­ki­jöi­den kanssa keskustellut.

– Olen puhu­nut perus­asioista, kuten että jäse­nyy­teen sisäl­tyvä oikeus­apu on iso plussa verrat­tuna työt­tö­myys­kas­saan. Toisaalta toiminta ei ole vain tiuk­kaa asiaa. Tarjolla on myös tapah­tu­mia, retkiä ja muuta toimintaa.

– Ihmi­set ovat suhtau­tu­neet eri tavoin, mutta asial­li­sesti. Kysy­myk­siä on esitetty. Nega­tii­vista vasta­kai­kua ei ole tullut. Se riip­puu myös siitä, miten asian ottaa puheeksi. Olen jutel­lut työka­ve­rina, en liiton viral­li­sena edus­ta­jana. Tyrkyt­tä­mi­sen tuntua ei pitäisi syntyä, Musta­järvi pohtii.

Sama käsi­tys on myös Inke­röi­sellä ja Laaksosella.

– Mainosta, mutta älä painosta, Inke­röi­nen tiivistää.

– Yksi­lön päätöstä pitää arvos­taa. Sen pohjaksi on kuiten­kin hyvä puhua siitä, miten hommat toimi­vat työpai­kalla. Kaik­kea ei tarvitse hoitaa itse, vaan luot­ta­mus­mies huoleh­tii asioista työn­te­ki­jöi­den puolesta.

– Esimerk­kinä voi käyt­tää sitä, että tapa­turma-asioi­den hoita­mi­nen on yksin hanka­laa ja kallista, jos sukset mene­vät työnan­ta­jan kanssa ristiin. Siinä mielessä jäse­nyys on vakuu­tus, jota toivot­ta­vasti ei tarvitse. Toisaalta jäsen­mak­sunsa saa takai­sin, kun osal­lis­tuu toimintaan.

– Eten­kään nuoria työelä­mään tuli­joita ei oikeas­taan voi opas­taa liikaa, Laak­so­nen sanoo.

LIITOLTA LISÄÄ AKTIIVISUUTTA

Kolmikko toivoo liitolta aktii­vi­sem­paa otetta jäsen­han­kin­taan. Se tarkoit­taa lisää näky­vyyttä eri vies­tin­tä­ka­na­vissa ja suoria yhtey­den­ot­toja mahdol­li­siin jäseniin.

– Liiton pitää lisätä jäsen­mak­su­jen kohden­ta­mista jäsen­han­kin­taan. Ei sitä pidä jäsen­ten vastuulle jättää. Sillä pääsee jo pitkälle, että palka­taan alueille muutama kunnon moot­to­ri­turpa, jotka puhu­vat kaikki ympäri, Laak­so­nen toteaa.

Oulun ja Lapin alueen nuori­so­ta­pah­tuma järjes­tet­tiin 6.–8. kesä­kuuta Kuusa­mossa. 26 osal­lis­tu­jan ohjel­maan sisäl­tyi muun muassa soit­to­kier­ros vasta­val­mis­tu­neille liiton oppi­las­jä­se­nille, runsaasti keskus­te­lua järjes­täy­ty­mi­sestä sekä kosken­las­kua ja melon­taa. Katso lisää kuvia alta!

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT JOUNI PORSANGER