Työpaikan vuorovaikutuksen parhaat käytännöt syntyvät usein jatkuvan kehittelyn tuloksena. Tyypillisesti ne ovat muodollisen ja epämuodollisen vuorovaikutuksen paikallisesti hyväksi havaittuja yhdistelmiä.

SKF: Taulupalaveri omalla maaperällä

OY SKF AB SUOMI

PERUSTETTU 1972 (Muu­ra­men tehdas), osa SKF Aktiebo­la­gia vuodes­ta 2006 alka­en
TOIMIPISTEET Muu­rame, Espoo ja Oulu
TUOTANTO (SKF Muu­rame) Teol­lisu­u­den automaat­tiset voitelu­jär­jestelmät sekä raskaiden ajoneu­vo­jen ja työstökonei­den keskusvoitelu­jär­jestelmät; toimit­ti esimerkik­si Met­sä Groupin Äänekosken bio­tuotete­htaaseen noin 3 000 voitelupis­tet­tä
HENKILÖSTÖ 160, joista 100 Muu­rames­sa, työn­tek­i­jöitä 50
LIIKEVAIHTO 83,4 milj. euroa (2017)

Laak­ereis­taan tun­net­tu SKF valmis­taa teol­lisu­u­den ja liikku­van kalus­ton voitelu­jär­jestelmiä Muu­rames­sa. Tuotan­non viikkopalaveri jär­jestetään keskivi­ikkoisin. Myös tuotan­non tiimi­palaver­it pide­tään ker­ran viikos­sa tai tarpeen mukaan use­am­minkin. Koneis­tusti­imin palaveripäivä on per­jan­tai.

– Joskus aikaisem­min kokoon­nuimme isoon neu­vot­teluhuoneeseen koko tuotan­non väki. Se ei toimin­ut. Niin suures­sa porukas­sa omia asioi­ta ei oikein kehda­ta tuo­da esi­in, koneis­tuk­sen esimies Ismo Lehti­nen arvioi.

Palaver­it päätet­ti­in paloitel­la pienem­mil­lä ryh­mil­lä pidet­täväk­si.

– Sit­ten saimme ajanko­htaiset asi­at jo hyvin käsitel­tyä, mut­ta fläp­pi­taulu­jen kanssa toimit­taes­sa muis­ti­in­pan­ot jäivät hajanaisik­si. Pää­timme ottaa tekni­ikan avuk­si, ja ryhdy­imme pitämään Excel-pöytäkir­jaa siitä, mitä on tehty, mis­sä on onnis­tut­tu, mis­sä on paran­net­tavaa ja mitä seu­raavak­si tehdään. Asi­at pysyvät järjestyk­sessä, ja niihin voidaan pala­ta mil­loin tahansa, Lehti­nen toteaa.

Koneis­tuk­sen ”neu­vot­teluhuone” sijait­see tuotan­toti­las­sa. Tii­mi istuu palave­ria pitäessään konei­den ja lait­tei­den keskel­lä tuoliringis­sä, keskustelee, tekee huomioi­ta, ehdo­tuk­sia ja päätök­siä. Kir­jauk­set näkyvät isol­ta taulutele­vi­sioru­udul­ta kaikille. Siitä tulee nim­i­tys taulu­palaveri.

– Koimme järkeväm­mäk­si pitää taulu­palaver­it työpis­teel­lä pien­imuo­tois­es­ti kuin lähteä istu­maan johonkin neu­vot­te­lu­ti­laan, jol­loin se saat­taisi tul­la joillekin vähän epämiel­lyt­täväk­si tai tun­tua oudol­ta paikalta puhua tuotan­non arki­a­sioista. Hoidamme asi­at luon­tev­asti oma­l­la maaperäl­lä, koneis­ta­ja ja päälu­ot­ta­mus­mies Mikko Aal­to­nen ker­too.

– Siinä tuotan­non keskel­lä on help­po kaikkien osal­lis­tua ja käsitel­lä asioi­ta. Keskustelus­sa ei ole kiireen tun­tua tai ongelmia. Koneet pyörivät koko ajan, mut­ta niitä voi vähän hiljen­nel­läkin, jos sel­l­aisia työ­vai­hei­ta olisi menos­sa.

– Olemme muokan­neet taulu­palaverikäytän­nön itse. Koemme, että se on ket­terin, helpoin ja vähiten kus­tan­nuk­sia tuot­ta­va tapa toimia, Lehti­nen arvioi.

– Malli on todel­la hyvä. Kaik­ki ovat olleet tyy­tyväisiä, Aal­to­nen vahvis­taa.

KIERTÄVÄ VAPAAEHTOINEN VETOVASTUU

Taulu­palaverin voi halutes­saan vetää kuka tahansa tiimin jäsen.

– Tiimis­sä on neljästä viiteen kave­ria, jot­ka ovat otta­neet veto­vas­tu­un kiertävästi hal­tu­un. Se menee aika mon­esti niin, että palaverin vetäjä pitää myös aikataulus­ta kiin­ni, että ei ruve­ta rön­sy­ilemään jut­tu­jen kanssa muualle. Ensim­mäisenä käymme aina yhdessä läpi läheltä piti ‑tilanteet, joi­ta on tapah­tunut Muu­ra­men yksikössämme ja asi­akkaiden luona tehtävil­lä asen­nuk­sil­la sekä muut työ­tur­val­lisu­usasi­at, Aal­to­nen kuvailee.

Taulu­palaver­it ovat käytössä SKF:n Muu­ra­men tehtaan jokaises­sa kuudessa tiimis­sä. Tiimeil­lä on omat pöytäkir­jansa, joi­ta muut tiim­it voivat sähköisel­lä alustal­la käy­dä luke­mas­sa ja kom­men­toimas­sa.

– Voimme esit­tää kysymyk­siä tai muu­tose­hdo­tuk­sia toisillemme. Huomiot voi kir­joit­taa suo­raan pöytäkir­joi­hin tai men­nä toisen tiimin taulu­palaveri­in keskustele­maan asi­as­ta.

– Tiimien sisäl­lä ja niiden välil­lä käytävää keskustelua voi luon­nehtia muodol­lisen epä­muodol­lisek­si. Teemme yhteistyötä ja kehi­tystyötä sisäis­ten asi­akkaiden kanssa. Haemme järke­viä ratkaisu­ja. Omas­ta näke­myk­ses­tä ei pide­tä jääräpäis­es­ti kiin­ni, Aal­to­nen sanoo.

ISOSSA JOUKOSSA ENEMMÄN OHJAUSTA

Tiimien taulu­palavereista siir­tyy asioi­ta koko tuotan­non viikkopalave­r­ien käsiteltäväk­si. Niis­sä on paikalla osas­to­jen edus­tus ja tehtaan johto. Avain­teemo­ja ovat tuotan­non suju­vu­us, toim­i­tus­var­muus ja mah­dol­lis­es­ti havait­tu­jen epäko­h­tien kor­jaami­nen niin, että vas­taa­vat ongel­mat pystytään ehkäisemään.

– Asi­at saadaan tuotan­non viikkopalavereis­sa kat­ta­van edus­tuk­sen myötä useim­miten ratkaistua. Jos jotain kysymys­tä ei pystytä päät­tämään, siir­tyy se johto­ryh­män käsiteltäväk­si, henkilöstöpääl­likkö Kaa­ri­na Luo­ma ker­too.

Henkilökun­nan tiedo­tusti­laisu­udet jär­jestetään ker­ran kuukaudessa.

– Tehtaan ruokalas­sa pidet­tävis­sä infois­sa käy­dään kahvikupin äärel­lä läpi yri­tyk­sen taloudelli­nen tilanne ja ajanko­htaiset asi­at. Yri­tyk­sen henkilöstö kokoon­tuu ker­ran vuodessa myös tiimipäivään. Alku­vuodes­ta toteutet­tavis­sa tilaisuuk­sis­sa käy­dään läpi asete­tut tavoit­teet, ja nos­te­taan esi­in asioi­ta, joi­ta halu­taan pain­ot­taa, kuten esimerkik­si tänä vuon­na aloite­toim­inta. Yhteis­ten osuuk­sien lisäk­si henkilöstö sekoite­taan keskenään työryh­mi­in.

– Työryh­mis­sä olemme käyt­täneet fasil­i­taat­tor­e­i­ta eli omas­ta väestä koulutet­tu­ja henkilöitä, jot­ka pitävät huolen siitä, että työryh­mä käsit­telee annetut asi­at aikataulun mukaises­ti ja että sen kaikil­la jäse­nil­lä on mah­dol­lisu­us osal­lis­tua keskustelu­un, Luo­ma toteaa.

PELKKÄ MUODOLLISUUS JÄYKISTÄISI ILMAPIIRIN

SKF:n Muu­ra­men tehtaal­la on jo maini­tun yhteisen ruokalan lisäk­si kak­si yhteistä taukoti­laa ja kun­tos­ali. Sen lisäk­si työ­nan­ta­ja jär­jestää henkilökun­nalle yhteisiä tapah­tu­mia ja vapaa-ajan toim­intaa kuten esimerkik­si teat­te­ria, jääkiekko-ottelui­ta, säh­lyvuoro­ja, keilat­a­pah­tu­mia, cartin­gia ja pikku­joulut.

– On tärkeää, että ihmiset tapaa­vat muis­sakin kuin työn merkeis­sä. Kun tuotan­nos­ta ei liiku­ta työvuoro­jen aikana muualle, tarvi­taan tilaisuuk­sia, jois­sa tuotan­non ja toimis­ton väki voivat oppia tun­temaan toisen­sa. Aina se helpot­taa asioiden esi­in tuomista, kun tun­tee ihmisiä, Luo­ma arvioi.

– Vapaa-ajan tapah­tu­mis­sa yhdessä olem­i­nen on ren­toa ja puheenai­hei­ta riit­tää. Niitä ovat esimerkik­si itse tapah­tu­ma ja har­ras­tuk­set, jot­ka nou­se­vat usein esi­in. Toisaal­ta kun työ­porukalla lähde­tään liik­keelle, niin eihän niistä työa­sioista eroon päästä, Aal­to­nen ker­too.

– Se mon­en­lainen tiedonva­i­h­to koetaan hyväk­si, Luo­ma jatkaa.

– Se ehdot­tomasti tukee työhyv­in­voin­tia. Luulen, että se vaikut­taa myös aloitekyky­isyy­teen. Jos tun­nel­ma on sel­l­ainen, että se ei ole väl­itön, syn­tyy halut­to­muut­ta kehit­tää tekemistä, Lehti­nen täy­den­tää.

– Jos työ­paikalla keski­tyt­täisi­in vain muodol­liseen vuorovaiku­tuk­seen, niin ainakin osa hyvästä ilmapi­iristä menetet­täisi­in ja työhyv­in­voin­ti kär­sisi, Aal­to­nen päät­tää.

VASTUUTA TYÖNTEKIJÖILLE

SKF:llä on siir­ret­ty tuotan­non suun­nit­telun vas­tu­u­ta työn­tek­i­jöille.

– Työn­tek­i­jät pää­sevät vaikut­ta­maan työn suun­nit­telu­un. Koneis­tuk­ses­sa he esimerkik­si tekevät työvuoroli­s­tat ja miet­tivät keskinäisen työn­jakon­sa antamieni ohjei­den mukaan. Toimin­nan pitää olla tas­a­puolista ja rasituk­sen pitää jakau­tua tasais­es­ti. Konei­den pitää pyöriä ja tuotan­nos­sa pitää olla aina riit­tävästi osaamista paikalla, Lehti­nen lin­jaa.

– Toimi­ta­mme suun­nitel­mat tiimin esimiehelle hyväksyt­täväk­si, ja työt hoidamme niin, että olemme annetun luot­ta­muk­sen arvoisia. Tiimien itseo­h­jau­tu­vu­us ja mah­dol­lisu­us ryt­mit­tää työtä itse ovat iso­ja asioi­ta. Se on valt­ti työhyv­in­voin­nis­sa, kun saamme itse suun­nitel­la ja tehdä työtä mieluisak­si, Aal­to­nen toteaa.

SKF:n toim­i­tus­var­muus on pysynyt jo pitkän ajan yli 99 pros­en­tis­sa. Se on koko henkilökun­nan läpäi­sevä tavoite ja ylpey­de­nai­he, jon­ka jatku­vaan saavut­tamiseen kan­nus­taa osin se, että se on yksi tulospalkkion määrit­telyssä huomioon otet­ta­va tek­i­jä.

ROCLA: Yhteishengen ja ilmapiirin luominen sekä toimivat palaverikäytännöt

ROCLA OY

PERUSTETTU 1942, osa Mit­subishi Logis­nex­tiä
KOTIPAIKKA Jär­ven­pää
TUOTANTO Sähköiset varas­to- ja vastapain­otruk­it, automaat­titrukki­jär­jestelmät sekä niiden huolto- ja ylläpi­topalve­lut
HENKILÖSTÖ 480, joista työn­tek­i­jöitä noin 215
LIIKEVAIHTO 124,1 milj. euroa (2018)

Trukke­ja Jär­ven­päässä valmis­ta­van Roclan tehtaal­la toimii yhdek­sän tuotan­to-osas­toa. Ne pitävät tuotan­topalavere­ja viikoit­tain tai jopa päivit­täin. Palaver­it jär­jestetään tuotan­totilois­sa tai taukopaikoil­la.

– Viikkopalavereis­sa käy­dään vapaa­ta, mut­ta työa­sioi­hin pureutu­vaa keskustelua tuotan­non val­lit­sev­as­ta tilanteesta. Käymme asi­at ja läpi ja kat­somme, mitä niille pystytään tekemään. Kaik­ista palavereista ei vält­tämät­tä tehdä muis­tioi­ta, mut­ta akuu­tit asi­at kir­jataan aina ylös. Niitä ovat esimerkik­si mate­ri­aal­i­tarpeet ja vaarati­lanteet, hit­saamossa työsken­televä päälu­ot­ta­mus­mies Petri Tap­per ker­too.

– Automaa­tiotrukkien valmis­tuk­sen työn­jo­hta­ja pitää kaikissa tuotan­topalavereis­sa juok­se­vaa Excel-kir­jaus­ta. Se on tarpeen sik­si, että työt ovat pro­jek­tilu­on­teisia ja yksi pro­jek­ti saat­taa kestää esimerkik­si vuo­den. Siinä ajas­sa suun­nitelmi­in tulee muu­tok­sia ja aikataulut elävät. Asi­at kuitenkin ovat tal­lessa alus­ta alka­en ja niihin voidaan pala­ta, automaa­tioasen­ta­ja ja työhuone­toimikun­nan puheen­jo­hta­ja Jyri Niem­i­nen sanoo.

– Varas­ton näkökul­mas­ta osas­to­jen sään­nöl­liset palaver­it helpot­ta­vat toim­intaa. Kun tiedämme hyvis­sä ajoin, mitä osia mil­läkin osas­tol­la tarvi­taan, pystymme toimit­ta­maan ne niin, että tuotan­to voi pyöriä jatku­vasti. Tarvit­taes­sa pystymme reagoimaan myös nopeasti, trukinkul­jet­ta­ja ja logis­ti­ikkaosas­ton luot­ta­mus­mies Suvi Tuomi­nen toteaa.

Palaverikäytän­töjä on muokat­tu myös vuorotyötä ja toi­sis­taan eril­lisiä työte­htäviä ajatellen.

– Hit­saamossa pide­tään vuoro­jen kesken tun­nin lim­i­tys. Sen ajan olemme yhtä aikaa paikalla. Ehdimme kat­soa mis­sä men­nään, mitä on tehty ja mitä seu­raavak­si tehdään, Tap­per sanoo.

TIETO NIILLE, JOTKA SEN TARVITSEVAT

– Toisaal­ta kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, vaan asi­at käy­dään läpi niiden työn­tek­i­jöi­den kanssa, joi­ta ne suo­ranais­es­ti koske­vat. Se antaa mah­dol­lisu­u­den pitää palaver­it pienem­mis­sä ryh­mis­sä. Toim­inta­malli on hyvä. Isois­sa ryh­mis­sä keskustelu karkaa herkem­min varsi­nais­es­ta aiheesta ja osal­la voi jäädä jotain kuulemat­ta, Tap­per arvioi.

Tuotan­topalave­r­ien rin­nal­la Roclal­la on usei­ta mui­ta sään­nöl­lisiä palavere­ja kuten työ­suo­je­lu­toimikun­nan kok­ouk­set ker­ran kuukaudessa, tiedot­ta­va yhteis­toim­intakok­ous ja henkilöstö­palvelu­jen työ­suo­jelukok­ous kak­si ker­taa vuodessa sekä tasa-arvo­toimikun­nan palaveri ker­ran vuodessa. Toim­i­tusjo­hta­ja tapaa henkilöstöryh­mien edus­ta­jat muu­ta­man ker­ran vuodessa ja pitää sään­nöl­lis­es­ti yhteisiä avoimen keskustelun kahvi­hetk­iä henkilökun­nan kanssa. Luot­ta­mushenkilöt ja tuotan­non johto kokoon­tu­vat palaveri­in ker­ran kahdessa viikos­sa.

– Palaverikäytän­tömme on kokon­aisuute­na toimi­va. Ei ole nous­sut esille, että olisi jotain eri­ty­istä, mikä vaatisi huomio­ta. Kyl­lä me aika ket­ter­iä olemme. Pystymme viemään asioi­ta nopeastikin eteen­päin, henkilöstöpääl­likkö Leena Järvi­nen tiivistää.

KERHOTOIMINTA KOKOAA VÄKEÄ YHTEEN

Epä­muodol­lisen vuorovaiku­tuk­sen alueel­la Roclan eri­ty­ispi­irre on työ­paikoille tyyp­il­lis­ten yhteis­ten tilaisuuk­sien lisäk­si vilkas ympärivuoti­nen ker­ho­toim­inta. Ker­ho­ja on täl­lä het­kel­lä kym­menkun­ta. Niis­sä kaikissa on puheen­jo­hta­ja ja rahas­ton­hoita­ja. Ne tekevät vuosit­tain toim­inta­su­un­nitel­mat ja ‑ker­to­muk­set. Osa rahoituk­ses­ta tulee työ­nan­ta­jal­ta ja osa työn­tek­i­jöiltä ker­ho­jen jäsen­mak­suina.

– Työ­nan­ta­ja bud­je­toi ker­hoi­hin vuosit­tain rahaa osana tyky-toim­intaa. Ajatuk­se­na on rak­en­taa mah­dol­lisuuk­sia siihen, että ihmiset voivat tava­ta toisi­aan talon sisältä laa­jem­min, että voimme oppia ymmärtämään parem­min toisi­amme ja eri osas­to­jen tekemisiä. Toimin­nan rahoit­tamisen moti­iv­ina on se, että siten voimme tukea ja lisätä yleistä viihtyvyyt­tä, työkykyä ja työhyv­in­voin­tia, Järvi­nen perustelee.

– Ker­hot jär­jestävät run­saasti mon­en­moista toim­intaa. Esimerkik­si ampumi­nen, kalas­tus, sulka­pal­lo, säh­ly, kiipeily, jalka­pal­lo, hiih­to, keilaus ja kult­tuuri. Ne ovat hausko­ja yhteisiä jut­tu­ja, Tap­per sanoo.

Roclal­la on henkilökun­nan ruokalan lisäk­si usei­ta taukotilo­ja. Työn­tek­i­jöille myös jär­jestetään tuotan­totilois­sa ohjat­tua tauko­jump­paa.

– Ilman epä­muodol­lista vuorovaiku­tus­ta menet­täisimme paljon yhteishengessä ja ilmapi­iris­sä, Tuomi­nen arvioi. Tap­per, Niem­i­nen ja Järvi­nen ilmoit­ta­vat ole­vansa samaa mieltä.

TYÖKAARI KANTAA EDELLEEN

Rocla on osal­lis­tunut Työkaari kan­taa- ja sitä edeltäneeseen Hyvä työ – pidem­pi työu­ra ‑työhyv­in­voin­ti­hankkeisi­in. Järvisen mukaan han­kkeet oli­vat yri­tyk­selle hyödyk­si.

– Ne antoi­vat ymmär­rystä hoitaa henkilöstöpoli­ti­ikkaa yri­tyk­sessä. Vaik­ka kyse on ole­mas­sa ole­vista tutu­is­takin asioista, niin han­kkei­den kaut­ta tul­lut eri näkökul­ma oli tarpeelli­nen.

– Viimeisim­män han­kkeen hyödyk­si koin eri­tyis­es­ti sen, että kokosimme työhyv­in­voin­ti­in liit­tyvät toim­inta­mallimme yhteen. Teimme ehyen rak­en­teen siihen, miten nämä asi­at meil­lä toimi­vat ja miten niitä hoide­taan niin, että työn­teko sujuu eri elämän­vai­heis­sa mah­dol­lisim­man hyvin jokaisel­la yksilöl­lä, Järvi­nen tiivistää.

Vuorovaikutus on avain työpaikan toimivuuteen

Tam­pereen yliopis­ton sosi­aalip­sykolo­gian pro­fes­sorin Johan­na Ruusu­vuoren mukaan työ­paikalla tapah­tu­van muodol­lisen ja epä­muodol­lisen vuorovaiku­tuk­sen välille on vaikea vetää tarkkaa määritelmäl­listä tai käytän­nössä havait­tavaa rajaa. Vaik­ka muodolli­nen vuorovaiku­tus liit­tyy suo­ranais­es­ti tiet­ty­i­hin työte­htävi­in, voi siihen liit­tyä vapaam­paa aja­tusten vai­h­toa ja ideoin­tia. Toisaal­ta vaik­ka epä­muodolli­nen vuorovaiku­tus tyyp­il­lis­es­ti tapah­tuu tauoil­la ja taukotilois­sa eli työn tuoksi­nas­ta eril­lisenä, voi se silti olla yhtey­dessä töi­den tekemiseen.

– Rajan­ve­to muodol­lisen ja epä­muodol­lisen vuorovaiku­tuk­sen välil­lä tapah­tuu usein niin, että vuorovaiku­tuk­ses­sa mukana ole­vat ihmiset vetävät ne rajat tilan­neko­htais­es­ti itse. Viralli­nen tilaisu­us saate­taan aloit­taa tun­nustelul­la, suh­teen luomisel­la ja tehtävään suun­tau­tu­misel­la ja sit­ten vas­ta ryhdytään käsit­telemään varsi­naista asi­aa.

– Lääkärin vas­taan­ot­to on hyvä esimerk­ki. Siinä voi ensin olla tut­taval­lisem­pi jutustelu­vai­he ja sit­ten lääkäri kysyy poti­laal­ta, että mitä varten tulit vas­taan­otolle? Se on merk­ki siitä, että vuorovaiku­tuk­ses­sa siir­ry­tään muodol­liseen osu­u­teen.

– Työ­paikan kahvi­huoneen vuorovaiku­tuk­ses­sa sitä vas­toin ryhdytään har­voin puhu­maan pelkkää työasi­aa. Keskustelu voi olla omaan arkielämään tai myös töi­hin liit­tyvää, mut­ta kuitenkin epä­muodol­lista niin, että se ei liity varsi­nais­es­ti kenenkään työte­htävään, Ruusu­vuori määrit­telee.

Rajan­ve­to tapah­tuu Ruusu­vuoren mukaan pait­si puheel­la myös usein aika pie­nil­lä ja jopa läh­es huo­maa­mat­tomil­la vuorovaiku­tuk­sel­lisil­la keinoil­la kuten asen­non muu­tok­sil­la ja eleil­lä.

– Kysymyk­sessä on tärkeä työelämä­taito. Havai­ta ja säädel­lä sitä, mikä on muodol­lista tehtävään suun­tau­tu­vaa vuorovaiku­tus­ta ja mikä on epä­muodol­lista vuorovaiku­tus­ta, ja mikä se oikea suhde niiden välil­lä kus­sakin tilanteessa on.

– Toisin sanoen pitää pysyä asi­as­sa sil­loin kun sitä tarvi­taan, ja antaa tilaa kevyem­mälle jutustelulle sil­loin kun sen aika on. On osat­ta­va erot­taa se, mikä kuu­luu ja mikä ei kuu­lu asi­aan.

EPÄMUODOLLISELLA VUOROVAIKUTUKSELLA RAKENNETAAN LUOTTAMUSTA

Ruusu­vuoren mukaan epä­muodol­lisel­la vuorovaiku­tuk­sel­la raken­netaan poh­jaa muodol­lisen vuorovaiku­tuk­sen onnis­tu­miselle.

– Työ­paikoil­la tehdään töitä eri­lai­sis­sa ryh­mis­sä ja tiimeis­sä. Niiden toimivu­us edel­lyt­tää jonkin­laisen luot­ta­mus­suh­teen rak­en­tamisen ihmis­ten kesken sekä ymmär­rystä tois­t­en ajat­telu- ja työ­tavoista. Se puolestaan vaatii var­masti jonkin ver­ran epä­muodol­lis­takin vuorovaiku­tus­ta. Se on edel­ly­tys sille, että tii­mi voisi toimia tehokkaasti.

– Jos työ­paikalla keski­tytään vain muodol­liseen vuorovaiku­tuk­seen, niin sil­loin siitä jää puut­tumaan sosi­aalisen suh­teen ja luot­ta­muk­sen rak­en­t­a­mi­nen. Jos ajatel­laan esimerkik­si uupumisongelmia, niin voisi kuvitel­la, että jos työ­paikalla puhutaan vain työa­sioista, voi käy­dä niin, että jotkin työn­tek­i­jät ajau­tu­vat lähelle burnoutia ennen kuin kukaan huo­maa mitään.

Hyvää huo­men­ta, hyvää päivää tai mitä kuu­luu? Ne ovat lyhy­itä, mut­ta Ruusu­vuoren mukaan tärkeitä lau­sei­ta työ­paikalla.

– Tul­la tun­nis­te­tuk­si ja tun­nuste­tuk­si, että sinä olet siinä. Se on yllät­tävän tärkeä asia. Sitä ei vaan vält­tämät­tä tule ajatelleek­si.

– Sik­si työ­paikan ilmapi­ir­iä paran­taa se, että ter­ve­hdimme toisi­amme. Se on kätevää ja help­poa. Se ei edel­lytä sitä, että tarvit­see jäädä pitkäk­si aikaa jut­tele­maan niitä näitä. Se on vain sen havait­semista, että ollaan läs­nä. Se, että ihmiset oikeasti noteer­aa­vat toisen­sa, tekee jo aika paljon.

TAUKOTILAT TARVITAAN

Ruusu­vuori on työ­paikko­jen yhteis­ten taukotilo­jen puoles­ta puhu­ja. Taustal­la on tutkimustyön lisäk­si omako­htainen koke­mus suu­tarin lapsel­la ei ole kenkiä ‑tyyp­pisessä asetel­mas­sa.

– Työsken­telin aikaisem­min tutk­i­jana Työter­veyslaitok­sel­la. Toimip­is­teessämme ei ollut yhteistä taukoti­laa työn­tek­i­jöille. Rupes­imme kol­le­gan kanssa kehit­telemään talon isoon aulaan vas­taavaa kokoon­tu­mi­s­paikkaa. Jär­jes­timme sinne sei­somapöytiä ja muu­takin rekvisi­it­taa. Siinä rupe­si käymään porukkaa aika paljon ja siihen kehkey­tyi muu­takin toim­intaa. Teimme esimerkik­si työkavereista ote­tu­ista tilan­neku­vista jouluka­len­terin aulan seinälle.

– Se pää­tyi siihen, että kun yksi huone tyh­jen­tyi, niin saimme siitä yhteisen taukoti­lan. Tapah­tu­mien kulku havain­nol­listi, mitä mah­dol­lisu­us kokoon­tua yhteen voi tehdä työ­paikan ilmapi­ir­ille. Viihtyvyys lisään­tyi töi­den siitä kär­simät­tä. Uskon, että sama pätee yleisem­minkin.

Teol­lisu­udessa ja eri­lai­sis­sa korkeam­man melu­ta­son työ­paikois­sa taukotiloille on Ruusu­vuoren mukaan eri­tyi­nen tarpeen­sa.

– Töitä suorite­taan tiukasti tehtävi­in keskit­tyen kuu­lo­suo­jaimet päässä. Sil­loin on jo työkyvyn ylläpitämistä ajatellen tärkeää, että työ­paikalla on taukoti­la, jos­sa työstä aiheutunut­ta muis­tia, tarkkaavaisu­ut­ta ja suori­tuskykyä rasit­tavaa kog­ni­ti­ivista kuor­maa voi tasoitel­la, että pystyy taas hyvään suorituk­seen.

Tauoil­la syn­tyy usein ideoita ja kehit­te­lyjä, mut­ta niistä jää har­voin mitään pysyväm­pää tal­teen.

– Se, mikä tauoista kuitenkin aina jää, on se emo­tion­aa­li­nen palk­in­to, joka tulee vai­htelus­ta, rauhoit­tumis­es­ta ja työkaverei­den kanssa jut­telemis­es­ta. Se lisää viihtyvyyt­tä ja hyv­in­voin­tia.

MUODOLLINEN VUOROVAIKUTUS MUOTISSAAN

Työ­paikoil­la ykkösa­sia on se, että työt tule­vat tehdyk­si. Toim­intaa edis­tää kum­masti, kun palaverei­hin valmis­taudu­taan kun­nol­la. Se kos­kee Ruusu­vuoren mukaan eri­tyis­es­ti palave­r­ien vetäjiä, että kullekin palaver­ille asetet­tu tavoite on heil­lä kirkkaana mielessä.

– Kiusaan­nut­tavaa voi olla vaikka­pa se, että kok­ouk­sen puheen­jo­hta­ja ei osaa rajoit­taa ihmis­ten jori­noi­ta, ei pysty pitämään keskustelua hallinnas­sa tai vetämään asioi­ta yhteen. Sil­loin liu’utaan hel­posti pois itse asi­as­ta. Kuun­teli­ja ajat­telee siinä, että pitäisi olla tekemässä miljoon­aa muu­takin asi­aa täl­lä het­kel­lä, ja kok­ous ei etene mihinkään.

Aika on Ruusu­vuoren mukaan työ­paikol­la yleen­sä kallista. Sik­si on tärkeää, että palavereista syn­tyy päätök­siä, toim­intal­in­jauk­sia ja tulok­sia.

– Tutkimuk­sis­sa on kuitenkin havait­tu, että yllät­tävän usein käy niin, että päätök­siä ei san­o­ta ääneen muis­tioon kir­jaamista varten. Sit­ten voi käy­dä niin, että jälkikä­teen ei olla samaa mieltä siitä, mitä on sovit­tu tai mitä muis­tios­sa lukee.

– Yksi keino tämän vält­tämisek­si on hei­jas­taa muis­tio seinälle jo kir­joi­tus­vai­heessa. Se antaa mah­dol­lisu­u­den osal­lis­tua ja kom­men­toi­da. Sit­ten tiede­tään mitä on sovit­tu, ja muis­tiokin on oikeas­t­aan saman tien tarkastet­tu.

TYÖNTEKIJÖITÄ KANNATTAA KUUNNELLA

Kun Ruusu­vuor­ta pyytää tiivistämään ne tek­i­jät, jot­ka edis­tävät työ­paikan vuorovaiku­tuk­sen onnis­tu­mista, on vas­tauk­sen ydin työn­tek­i­jöi­den kuun­telem­i­nen.

– Kuun­nel­laan työn­tek­i­jöi­den tarpei­ta ja toivei­ta. Annetaan hei­dän itse ehdot­taa.

– Pide­tään kehit­tämisil­tapäiviä tai työkon­fer­enssimenetelmäl­lä tilaisuuk­sia, jois­sa työn­tek­i­jät pää­sevät itse paikan­ta­maan keino­ja. Mitkä ovat mei­dän ongel­mat ja miten niitä ratkaistaisi­in, mitä halu­taan ja mikä olisi hyvä. Se oikeas­t­aan on se jut­tu, minkä rin­nal­la jonkin­laisen keskinäisen luot­ta­muk­sen pitää val­li­ta, että työte­htävät voidaan suorit­taa hyvin.

Työn­tek­i­jöi­den tas­a­puolisen kuun­telemisen myön­teinen seu­raus on myös siinä, että se ehkäisee vuorovaiku­tuk­sen ongelmien syn­tymistä. Kuun­telemisel­la tehdään varsi­nais­ten asi­a­sisältö­jen rin­nal­la työtä myös sen puoles­ta, että ei pää­sisi syn­tymään tilantei­ta, jois­sa joku ei tulisi huo­matuk­si, tai että joku tulisi sul­je­tuk­si vuorovaiku­tuk­sen ulkop­uolelle.

– Me kaik­ki tarvit­semme ympäristön sosi­aal­ista tukea ja ver­tais­tukea, ja edel­lisen rin­nal­la niitä lep­o­hetk­iä yhtei­sis­sä taukotilois­sa työpäivän tai ‑vuoron aikana tapah­tu­vaa palau­tu­mista varten. Ne ovat tärkeitä tek­i­jöitä työssä jak­samisen kannal­ta.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT PEKKA ELOMAA, HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN JA JYRKI LUUKKONEN