SKF:n Muuramen tehtaan koneistuksen esimies Ismo Lehtinen (selin ), työsuojeluvaltuutettu Mika Suhonen (vas.) ja pääluottamusmies Mikko Aaltonen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Vuoro­vai­ku­tus on työelä­mä­taito – ”Jos keski­ty­tään vain muodol­li­seen vuoro­vai­ku­tuk­seen, hyvä ilma­piiri menetetään”

Työpai­kan vuoro­vai­ku­tuk­sen parhaat käytän­nöt synty­vät usein jatku­van kehit­te­lyn tulok­sena. Tyypil­li­sesti ne ovat muodol­li­sen ja epämuo­dol­li­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen paikal­li­sesti hyväksi havait­tuja yhdistelmiä.

 

SKF: Taulu­pa­la­veri omalla maaperällä

SKF:n koneis­tuk­sen ”neuvot­te­lu­huone” sijait­see tuotan­to­ti­lassa. Tiimi istuu pala­ve­ria pitäes­sään konei­den ja lait­tei­den keskellä tuoli­rin­gissä, keskus­te­lee, tekee huomioita, ehdo­tuk­sia ja päätök­siä. Kirjauk­set näky­vät isolta taulu­te­le­vi­sio­ruu­dulta kaikille. Siitä tulee nimi­tys taulu­pa­la­veri. Vasem­malta koneis­ta­jat Ville Hytö­nen, Ari Hito­nen, Mikko Suokas, Sami Pert­tu­nen ja koneis­tus­tii­min esimies Ismo Lehti­nen ja pääluot­ta­mus­mies Mikko Aalto­nen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

OY SKF AB SUOMI

PERUSTETTU 1972 (Muura­men tehdas), osa SKF Aktie­bo­la­gia vuodesta 2006 alkaen
TOIMIPISTEET Muurame, Espoo ja Oulu
TUOTANTO (SKF Muurame) Teol­li­suu­den auto­maat­ti­set voite­lu­jär­jes­tel­mät sekä raskai­den ajoneu­vo­jen ja työs­tö­ko­nei­den keskus­voi­te­lu­jär­jes­tel­mät; toimitti esimer­kiksi Metsä Grou­pin Ääne­kos­ken biotuo­te­teh­taa­seen noin 3 000 voitelupistettä
HENKILÖSTÖ 160, joista 100 Muura­messa, työn­te­ki­jöitä 50
LIIKEVAIHTO 83,4 milj. euroa (2017)

Laake­reis­taan tunnettu SKF valmis­taa teol­li­suu­den ja liik­ku­van kalus­ton voite­lu­jär­jes­tel­miä Muura­messa. Tuotan­non viik­ko­pa­la­veri järjes­te­tään keski­viik­koi­sin. Myös tuotan­non tiimi­pa­la­ve­rit pide­tään kerran viikossa tai tarpeen mukaan useam­min­kin. Koneis­tus­tii­min pala­ve­ri­päivä on perjantai.

– Joskus aikai­sem­min kokoon­nuimme isoon neuvot­te­lu­huo­nee­seen koko tuotan­non väki. Se ei toimi­nut. Niin suuressa poru­kassa omia asioita ei oikein kehdata tuoda esiin, koneis­tuk­sen esimies Ismo Lehti­nen arvioi.

Pala­ve­rit päätet­tiin paloi­tella pienem­millä ryhmillä pidettäväksi.

– Sitten saimme ajan­koh­tai­set asiat jo hyvin käsi­tel­tyä, mutta fläp­pi­tau­lu­jen kanssa toimit­taessa muis­tiin­pa­not jäivät haja­nai­siksi. Päätimme ottaa teknii­kan avuksi, ja ryhdyimme pitä­mään Excel-pöytä­kir­jaa siitä, mitä on tehty, missä on onnis­tuttu, missä on paran­net­ta­vaa ja mitä seuraa­vaksi tehdään. Asiat pysy­vät järjes­tyk­sessä, ja niihin voidaan palata milloin tahansa, Lehti­nen toteaa.

Koneis­tuk­sen ”neuvot­te­lu­huone” sijait­see tuotan­to­ti­lassa. Tiimi istuu pala­ve­ria pitäes­sään konei­den ja lait­tei­den keskellä tuoli­rin­gissä, keskus­te­lee, tekee huomioita, ehdo­tuk­sia ja päätök­siä. Kirjauk­set näky­vät isolta taulu­te­le­vi­sio­ruu­dulta kaikille. Siitä tulee nimi­tys taulupalaveri.

– Koimme järke­väm­mäksi pitää taulu­pa­la­ve­rit työpis­teellä pieni­muo­toi­sesti kuin lähteä istu­maan johon­kin neuvot­te­lu­ti­laan, jolloin se saat­taisi tulla joil­le­kin vähän epämiel­lyt­tä­väksi tai tuntua oudolta paikalta puhua tuotan­non arki­asioista. Hoidamme asiat luon­te­vasti omalla maape­rällä, koneis­taja ja pääluot­ta­mus­mies Mikko Aalto­nen kertoo.

– Siinä tuotan­non keskellä on helppo kaik­kien osal­lis­tua ja käsi­tellä asioita. Keskus­te­lussa ei ole kiireen tuntua tai ongel­mia. Koneet pyöri­vät koko ajan, mutta niitä voi vähän hiljen­nel­lä­kin, jos sellai­sia työvai­heita olisi menossa.

– Olemme muokan­neet taulu­pa­la­ve­ri­käy­tän­nön itse. Koemme, että se on kette­rin, helpoin ja vähi­ten kustan­nuk­sia tuot­tava tapa toimia, Lehti­nen arvioi.

– Malli on todella hyvä. Kaikki ovat olleet tyyty­väi­siä, Aalto­nen vahvistaa.

KIERTÄVÄ VAPAAEHTOINEN VETOVASTUU

Taulu­pa­la­ve­rin voi halu­tes­saan vetää kuka tahansa tiimin jäsen.

– Tiimissä on neljästä viiteen kave­ria, jotka ovat otta­neet veto­vas­tuun kier­tä­västi haltuun. Se menee aika monesti niin, että pala­ve­rin vetäjä pitää myös aika­tau­lusta kiinni, että ei ruveta rönsyi­le­mään juttu­jen kanssa muualle. Ensim­mäi­senä käymme aina yhdessä läpi läheltä piti ‑tilan­teet, joita on tapah­tu­nut Muura­men yksi­kös­sämme ja asiak­kai­den luona tehtä­villä asen­nuk­silla sekä muut työtur­val­li­suus­asiat, Aalto­nen kuvailee.

SKF:llä ”taulu­pa­la­ve­rin” voi halu­tes­saan vetää kuka tahansa tiimin jäsen. Kuvassa koneis­ta­jat Ville Hytö­nen ja Olli Rämä­nen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

Taulu­pa­la­ve­rit ovat käytössä SKF:n Muura­men tehtaan jokai­sessa kuudessa tiimissä. Tiimeillä on omat pöytä­kir­jansa, joita muut tiimit voivat sähköi­sellä alus­talla käydä luke­massa ja kommentoimassa.

– Voimme esit­tää kysy­myk­siä tai muuto­seh­do­tuk­sia toisil­lemme. Huomiot voi kirjoit­taa suoraan pöytä­kir­joi­hin tai mennä toisen tiimin taulu­pa­la­ve­riin keskus­te­le­maan asiasta.

– Tiimien sisällä ja niiden välillä käytä­vää keskus­te­lua voi luon­neh­tia muodol­li­sen epämuo­dol­li­seksi. Teemme yhteis­työtä ja kehi­tys­työtä sisäis­ten asiak­kai­den kanssa. Haemme järke­viä ratkai­suja. Omasta näke­myk­sestä ei pidetä jäärä­päi­sesti kiinni, Aalto­nen sanoo.

ISOSSA JOUKOSSA ENEMMÄN OHJAUSTA

Tiimien taulu­pa­la­ve­reista siir­tyy asioita koko tuotan­non viik­ko­pa­la­ve­rien käsi­tel­tä­väksi. Niissä on paikalla osas­to­jen edus­tus ja tehtaan johto. Avain­tee­moja ovat tuotan­non suju­vuus, toimi­tus­var­muus ja mahdol­li­sesti havait­tu­jen epäkoh­tien korjaa­mi­nen niin, että vastaa­vat ongel­mat pysty­tään ehkäisemään.

– Asiat saadaan tuotan­non viik­ko­pa­la­ve­reissa katta­van edus­tuk­sen myötä useim­mi­ten ratkais­tua. Jos jotain kysy­mystä ei pystytä päät­tä­mään, siir­tyy se johto­ryh­män käsi­tel­tä­väksi, henki­lös­tö­pääl­likkö Kaarina Luoma kertoo.

Henki­lö­kun­nan tiedo­tus­ti­lai­suu­det järjes­te­tään kerran kuukaudessa.

– Tehtaan ruoka­lassa pidet­tä­vissä infoissa käydään kahvi­ku­pin äärellä läpi yrityk­sen talou­del­li­nen tilanne ja ajan­koh­tai­set asiat. Yrityk­sen henki­löstö kokoon­tuu kerran vuodessa myös tiimi­päi­vään. Alku­vuo­desta toteu­tet­ta­vissa tilai­suuk­sissa käydään läpi asete­tut tavoit­teet, ja noste­taan esiin asioita, joita halu­taan painot­taa, kuten esimer­kiksi tänä vuonna aloi­te­toi­minta. Yhteis­ten osuuk­sien lisäksi henki­löstö sekoi­te­taan keske­nään työryhmiin.

– Työryh­missä olemme käyt­tä­neet fasi­li­taat­to­reita eli omasta väestä koulu­tet­tuja henki­löitä, jotka pitä­vät huolen siitä, että työryhmä käsit­te­lee anne­tut asiat aika­tau­lun mukai­sesti ja että sen kaikilla jäse­nillä on mahdol­li­suus osal­lis­tua keskus­te­luun, Luoma toteaa.

PELKKÄ MUODOLLISUUS JÄYKISTÄISI ILMAPIIRIN

SKF:n Muura­men tehtaalla on jo maini­tun yhtei­sen ruoka­lan lisäksi kaksi yhteistä tauko­ti­laa ja kunto­sali. Sen lisäksi työnan­taja järjes­tää henki­lö­kun­nalle yhtei­siä tapah­tu­mia ja vapaa-ajan toimin­taa kuten esimer­kiksi teat­te­ria, jääkiekko-otte­luita, sähly­vuo­roja, keila­ta­pah­tu­mia, cartin­gia ja pikkujoulut.

– On tärkeää, että ihmi­set tapaa­vat muis­sa­kin kuin työn merkeissä. Kun tuotan­nosta ei liikuta työvuo­ro­jen aikana muualle, tarvi­taan tilai­suuk­sia, joissa tuotan­non ja toimis­ton väki voivat oppia tunte­maan toisensa. Aina se helpot­taa asioi­den esiin tuomista, kun tuntee ihmi­siä, Luoma arvioi.

– Vapaa-ajan tapah­tu­missa yhdessä olemi­nen on rentoa ja puhee­nai­heita riit­tää. Niitä ovat esimer­kiksi itse tapah­tuma ja harras­tuk­set, jotka nouse­vat usein esiin. Toisaalta kun työpo­ru­kalla lähde­tään liik­keelle, niin eihän niistä työasioista eroon päästä, Aalto­nen kertoo.

– Se monen­lai­nen tiedon­vaihto koetaan hyväksi, Luoma jatkaa.

– Se ehdot­to­masti tukee työhy­vin­voin­tia. Luulen, että se vaikut­taa myös aloi­te­ky­kyi­syy­teen. Jos tunnelma on sellai­nen, että se ei ole väli­tön, syntyy halut­to­muutta kehit­tää teke­mistä, Lehti­nen täydentää.

– Jos työpai­kalla keski­tyt­täi­siin vain muodol­li­seen vuoro­vai­ku­tuk­seen, niin aina­kin osa hyvästä ilma­pii­ristä mene­tet­täi­siin ja työhy­vin­vointi kärsisi, Aalto­nen päättää.

SKF Muura­men koneis­ta­jat Ari Hito­nen, Harri Jurva­nen, Sami Pert­tu­nen ja edessä koneis­tus­tii­min esimies Ismo Lehti­nen. KUVA HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN

VASTUUTA TYÖNTEKIJÖILLE

SKF:llä on siir­retty tuotan­non suun­nit­te­lun vastuuta työntekijöille.

– Työn­te­ki­jät pääse­vät vaikut­ta­maan työn suun­nit­te­luun. Koneis­tuk­sessa he esimer­kiksi teke­vät työvuo­ro­lis­tat ja miet­ti­vät keski­näi­sen työn­ja­konsa anta­mieni ohjei­den mukaan. Toimin­nan pitää olla tasa­puo­lista ja rasi­tuk­sen pitää jakau­tua tasai­sesti. Konei­den pitää pyöriä ja tuotan­nossa pitää olla aina riit­tä­västi osaa­mista paikalla, Lehti­nen linjaa.

– Toimi­tamme suun­ni­tel­mat tiimin esimie­helle hyväk­syt­tä­väksi, ja työt hoidamme niin, että olemme anne­tun luot­ta­muk­sen arvoi­sia. Tiimien itseoh­jau­tu­vuus ja mahdol­li­suus rytmit­tää työtä itse ovat isoja asioita. Se on valtti työhy­vin­voin­nissa, kun saamme itse suun­ni­tella ja tehdä työtä mielui­saksi, Aalto­nen toteaa.

SKF:n toimi­tus­var­muus on pysy­nyt jo pitkän ajan yli 99 prosen­tissa. Se on koko henki­lö­kun­nan läpäi­sevä tavoite ja ylpey­de­naihe, jonka jatku­vaan saavut­ta­mi­seen kannus­taa osin se, että se on yksi tulos­palk­kion määrit­te­lyssä huomioon otet­tava tekijä.

 

ROCLA: Yhteis­hen­gen ja ilma­pii­rin luomi­nen sekä toimi­vat palaverikäytännöt

Kahvi­tauko Roclan tehtaalla Järven­päässä. Etum­mai­sessa pöydässä keskellä pääluot­ta­mus­mies Petri Tapper. KUVA PEKKA ELOMAA

ROCLA OY

PERUSTETTU 1942, osa Mitsu­bishi Logisnextiä
KOTIPAIKKA Järven­pää
TUOTANTO Sähköi­set varasto- ja vasta­pai­not­ru­kit, auto­maat­tit­ruk­ki­jär­jes­tel­mät sekä niiden huolto- ja ylläpitopalvelut
HENKILÖSTÖ 480, joista työn­te­ki­jöitä noin 215
LIIKEVAIHTO 124,1 milj. euroa (2018)

Truk­keja Järven­päässä valmis­ta­van Roclan tehtaalla toimii yhdek­sän tuotanto-osas­toa. Ne pitä­vät tuotan­to­pa­la­ve­reja viikoit­tain tai jopa päivit­täin. Pala­ve­rit järjes­te­tään tuotan­to­ti­loissa tai taukopaikoilla.

– Viik­ko­pa­la­ve­reissa käydään vapaata, mutta työasioi­hin pureu­tu­vaa keskus­te­lua tuotan­non vallit­se­vasta tilan­teesta. Käymme asiat ja läpi ja katsomme, mitä niille pysty­tään teke­mään. Kaikista pala­ve­reista ei vält­tä­mättä tehdä muis­tioita, mutta akuu­tit asiat kirja­taan aina ylös. Niitä ovat esimer­kiksi mate­ri­aa­li­tar­peet ja vaara­ti­lan­teet, hitsaa­mossa työs­ken­te­levä pääluot­ta­mus­mies Petri Tapper kertoo.

– Auto­maa­tiot­ruk­kien valmis­tuk­sen työn­joh­taja pitää kaikissa tuotan­to­pa­la­ve­reissa juok­se­vaa Excel-kirjausta. Se on tarpeen siksi, että työt ovat projek­ti­luon­tei­sia ja yksi projekti saat­taa kestää esimer­kiksi vuoden. Siinä ajassa suun­ni­tel­miin tulee muutok­sia ja aika­tau­lut elävät. Asiat kuiten­kin ovat tallessa alusta alkaen ja niihin voidaan palata, auto­maa­tio­asen­taja ja työhuo­ne­toi­mi­kun­nan puheen­joh­taja Jyri Niemi­nen sanoo.

– Varas­ton näkö­kul­masta osas­to­jen sään­nöl­li­set pala­ve­rit helpot­ta­vat toimin­taa. Kun tiedämme hyvissä ajoin, mitä osia millä­kin osas­tolla tarvi­taan, pystymme toimit­ta­maan ne niin, että tuotanto voi pyöriä jatku­vasti. Tarvit­taessa pystymme reagoi­maan myös nopeasti, trukin­kul­jet­taja ja logis­tiik­kao­sas­ton luot­ta­mus­mies Suvi Tuomi­nen toteaa.

Luot­ta­mus­mies Suvi Tuomi­nen (vas.), pääluot­ta­mus­mies Petri Tapper ja työhuo­ne­toi­mi­kun­nan puheen­joh­taja Jyri Niemi­nen. KUVA PEKKA ELOMAA

Pala­ve­ri­käy­tän­töjä on muokattu myös vuoro­työtä ja toisis­taan eril­li­siä työteh­tä­viä ajatellen.

– Hitsaa­mossa pide­tään vuoro­jen kesken tunnin limi­tys. Sen ajan olemme yhtä aikaa paikalla. Ehdimme katsoa missä mennään, mitä on tehty ja mitä seuraa­vaksi tehdään, Tapper sanoo.

TIETO NIILLE, JOTKA SEN TARVITSEVAT

– Toisaalta kaik­kien ei tarvitse tietää kaik­kea, vaan asiat käydään läpi niiden työn­te­ki­jöi­den kanssa, joita ne suora­nai­sesti koske­vat. Se antaa mahdol­li­suu­den pitää pala­ve­rit pienem­missä ryhmissä. Toimin­ta­malli on hyvä. Isoissa ryhmissä keskus­telu karkaa herkem­min varsi­nai­sesta aiheesta ja osalla voi jäädä jotain kuule­matta, Tapper arvioi.

Tuotan­to­pa­la­ve­rien rinnalla Roclalla on useita muita sään­nöl­li­siä pala­ve­reja kuten työsuo­je­lu­toi­mi­kun­nan kokouk­set kerran kuukau­dessa, tiedot­tava yhteis­toi­min­ta­ko­kous ja henki­lös­tö­pal­ve­lu­jen työsuo­je­lu­ko­kous kaksi kertaa vuodessa sekä tasa-arvo­toi­mi­kun­nan pala­veri kerran vuodessa. Toimi­tus­joh­taja tapaa henki­lös­tö­ryh­mien edus­ta­jat muuta­man kerran vuodessa ja pitää sään­nöl­li­sesti yhtei­siä avoi­men keskus­te­lun kahvi­het­kiä henki­lö­kun­nan kanssa. Luot­ta­mus­hen­ki­löt ja tuotan­non johto kokoon­tu­vat pala­ve­riin kerran kahdessa viikossa.

– Pala­ve­ri­käy­tän­tömme on koko­nai­suu­tena toimiva. Ei ole nous­sut esille, että olisi jotain erityistä, mikä vaatisi huomiota. Kyllä me aika kette­riä olemme. Pystymme viemään asioita nopeas­ti­kin eteen­päin, henki­lös­tö­pääl­likkö Leena Järvi­nen tiivistää.

KERHOTOIMINTA KOKOAA VÄKEÄ YHTEEN

Epämuo­dol­li­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen alueella Roclan erityis­piirre on työpai­koille tyypil­lis­ten yhteis­ten tilai­suuk­sien lisäksi vilkas ympä­ri­vuo­ti­nen kerho­toi­minta. Kerhoja on tällä hetkellä kymmen­kunta. Niissä kaikissa on puheen­joh­taja ja rahas­ton­hoi­taja. Ne teke­vät vuosit­tain toimin­ta­suun­ni­tel­mat ja ‑kerto­muk­set. Osa rahoi­tuk­sesta tulee työnan­ta­jalta ja osa työn­te­ki­jöiltä kerho­jen jäsenmaksuina.

– Työnan­taja budje­toi kerhoi­hin vuosit­tain rahaa osana tyky-toimin­taa. Ajatuk­sena on raken­taa mahdol­li­suuk­sia siihen, että ihmi­set voivat tavata toisi­aan talon sisältä laajem­min, että voimme oppia ymmär­tä­mään parem­min toisiamme ja eri osas­to­jen teke­mi­siä. Toimin­nan rahoit­ta­mi­sen motii­vina on se, että siten voimme tukea ja lisätä yleistä viih­ty­vyyttä, työky­kyä ja työhy­vin­voin­tia, Järvi­nen perustelee.

Pääluot­ta­mus­mies Petri Tapperi ja henki­lös­tö­pääl­likkö Leena Järvi­nen. KUVA PEKKA ELOMAA

– Kerhot järjes­tä­vät runsaasti monen­moista toimin­taa. Esimer­kiksi ampu­mi­nen, kalas­tus, sulka­pallo, sähly, kiipeily, jalka­pallo, hiihto, keilaus ja kult­tuuri. Ne ovat haus­koja yhtei­siä juttuja, Tapper sanoo.

Roclalla on henki­lö­kun­nan ruoka­lan lisäksi useita tauko­ti­loja. Työn­te­ki­jöille myös järjes­te­tään tuotan­to­ti­loissa ohjat­tua taukojumppaa.

– Ilman epämuo­dol­lista vuoro­vai­ku­tusta menet­täi­simme paljon yhteis­hen­gessä ja ilma­pii­rissä, Tuomi­nen arvioi. Tapper, Niemi­nen ja Järvi­nen ilmoit­ta­vat olevansa samaa mieltä.

TYÖKAARI KANTAA EDELLEEN

Rocla on osal­lis­tu­nut Työkaari kantaa- ja sitä edel­tä­nee­seen Hyvä työ – pidempi työura ‑työhy­vin­voin­ti­hank­kei­siin. Järvi­sen mukaan hank­keet olivat yrityk­selle hyödyksi.

– Ne antoi­vat ymmär­rystä hoitaa henki­lös­tö­po­li­tiik­kaa yrityk­sessä. Vaikka kyse on olemassa olevista tutuis­ta­kin asioista, niin hank­kei­den kautta tullut eri näkö­kulma oli tarpeellinen.

– Viimei­sim­män hank­keen hyödyksi koin erityi­sesti sen, että koko­simme työhy­vin­voin­tiin liit­ty­vät toimin­ta­mal­limme yhteen. Teimme ehyen raken­teen siihen, miten nämä asiat meillä toimi­vat ja miten niitä hoide­taan niin, että työn­teko sujuu eri elämän­vai­heissa mahdol­li­sim­man hyvin jokai­sella yksi­löllä, Järvi­nen tiivistää.

Roclan tehtaalla Järven­päässä Riitta Laka­nie­men (oik.) vetä­mään tauko­jump­paan osal­lis­tui­vat Heimo Pelto­niemi (vas.), Jyri Niemi­nen, Petri Tapper ja Suvi Tuomi­nen. KUVA PEKKA ELOMAA

 

Vuoro­vai­ku­tus on avain työpai­kan toimivuuteen

”On tärkeä työelä­mä­taito havaita ja säädellä sitä, mikä on muodol­lista tehtä­vään suun­tau­tu­vaa vuoro­vai­ku­tusta ja mikä on epämuo­dol­lista vuoro­vai­ku­tusta”, sanoo Tampe­reen yliopis­ton sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gian profes­sori Johanna Ruusu­vuori. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Tampe­reen yliopis­ton sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gian profes­so­rin Johanna Ruusu­vuo­ren mukaan työpai­kalla tapah­tu­van muodol­li­sen ja epämuo­dol­li­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen välille on vaikea vetää tark­kaa määri­tel­mäl­listä tai käytän­nössä havait­ta­vaa rajaa. Vaikka muodol­li­nen vuoro­vai­ku­tus liit­tyy suora­nai­sesti tiet­tyi­hin työteh­tä­viin, voi siihen liit­tyä vapaam­paa ajatus­ten vaih­toa ja ideoin­tia. Toisaalta vaikka epämuo­dol­li­nen vuoro­vai­ku­tus tyypil­li­sesti tapah­tuu tauoilla ja tauko­ti­loissa eli työn tuok­si­nasta eril­li­senä, voi se silti olla yhtey­dessä töiden tekemiseen.

– Rajan­veto muodol­li­sen ja epämuo­dol­li­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen välillä tapah­tuu usein niin, että vuoro­vai­ku­tuk­sessa mukana olevat ihmi­set vetä­vät ne rajat tilan­ne­koh­tai­sesti itse. Viral­li­nen tilai­suus saate­taan aloit­taa tunnus­te­lulla, suhteen luomi­sella ja tehtä­vään suun­tau­tu­mi­sella ja sitten vasta ryhdy­tään käsit­te­le­mään varsi­naista asiaa.

– Lääkä­rin vastaan­otto on hyvä esimerkki. Siinä voi ensin olla tutta­val­li­sempi jutus­te­lu­vaihe ja sitten lääkäri kysyy poti­laalta, että mitä varten tulit vastaa­no­tolle? Se on merkki siitä, että vuoro­vai­ku­tuk­sessa siir­ry­tään muodol­li­seen osuuteen.

– Työpai­kan kahvi­huo­neen vuoro­vai­ku­tuk­sessa sitä vastoin ryhdy­tään harvoin puhu­maan pelk­kää työasiaa. Keskus­telu voi olla omaan arkie­lä­mään tai myös töihin liit­ty­vää, mutta kuiten­kin epämuo­dol­lista niin, että se ei liity varsi­nai­sesti kenen­kään työteh­tä­vään, Ruusu­vuori määrittelee.

Rajan­veto tapah­tuu Ruusu­vuo­ren mukaan paitsi puheella myös usein aika pienillä ja jopa lähes huomaa­mat­to­milla vuoro­vai­ku­tuk­sel­li­silla keinoilla kuten asen­non muutok­silla ja eleillä.

– Kysy­myk­sessä on tärkeä työelä­mä­taito. Havaita ja säädellä sitä, mikä on muodol­lista tehtä­vään suun­tau­tu­vaa vuoro­vai­ku­tusta ja mikä on epämuo­dol­lista vuoro­vai­ku­tusta, ja mikä se oikea suhde niiden välillä kussa­kin tilan­teessa on.

– Toisin sanoen pitää pysyä asiassa silloin kun sitä tarvi­taan, ja antaa tilaa kevyem­mälle jutus­te­lulle silloin kun sen aika on. On osat­tava erot­taa se, mikä kuuluu ja mikä ei kuulu asiaan.

EPÄMUODOLLISELLA VUOROVAIKUTUKSELLA RAKENNETAAN LUOTTAMUSTA

Ruusu­vuo­ren mukaan epämuo­dol­li­sella vuoro­vai­ku­tuk­sella raken­ne­taan pohjaa muodol­li­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen onnistumiselle.

– Työpai­koilla tehdään töitä erilai­sissa ryhmissä ja tiimeissä. Niiden toimi­vuus edel­lyt­tää jonkin­lai­sen luot­ta­mus­suh­teen raken­ta­mi­sen ihmis­ten kesken sekä ymmär­rystä tois­ten ajat­telu- ja työta­voista. Se puoles­taan vaatii varmasti jonkin verran epämuo­dol­lis­ta­kin vuoro­vai­ku­tusta. Se on edel­ly­tys sille, että tiimi voisi toimia tehokkaasti.

– Jos työpai­kalla keski­ty­tään vain muodol­li­seen vuoro­vai­ku­tuk­seen, niin silloin siitä jää puut­tu­maan sosi­aa­li­sen suhteen ja luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­nen. Jos ajatel­laan esimer­kiksi uupu­mi­son­gel­mia, niin voisi kuvi­tella, että jos työpai­kalla puhu­taan vain työasioista, voi käydä niin, että jotkin työn­te­ki­jät ajau­tu­vat lähelle burnou­tia ennen kuin kukaan huomaa mitään.

Hyvää huomenta, hyvää päivää tai mitä kuuluu? Ne ovat lyhyitä, mutta Ruusu­vuo­ren mukaan tärkeitä lauseita työpaikalla.

– Tulla tunnis­te­tuksi ja tunnus­te­tuksi, että sinä olet siinä. Se on yllät­tä­vän tärkeä asia. Sitä ei vaan vält­tä­mättä tule ajatelleeksi.

– Siksi työpai­kan ilma­pii­riä paran­taa se, että terveh­dimme toisiamme. Se on käte­vää ja help­poa. Se ei edel­lytä sitä, että tarvit­see jäädä pitkäksi aikaa jutte­le­maan niitä näitä. Se on vain sen havait­se­mista, että ollaan läsnä. Se, että ihmi­set oikeasti notee­raa­vat toisensa, tekee jo aika paljon.

TAUKOTILAT TARVITAAN

Ruusu­vuori on työpaik­ko­jen yhteis­ten tauko­ti­lo­jen puolesta puhuja. Taus­talla on tutki­mus­työn lisäksi omakoh­tai­nen koke­mus suuta­rin lapsella ei ole kenkiä ‑tyyp­pi­sessä asetelmassa.

– Työs­ken­te­lin aikai­sem­min tutki­jana Työter­veys­lai­tok­sella. Toimi­pis­tees­sämme ei ollut yhteistä tauko­ti­laa työn­te­ki­jöille. Rupe­simme kolle­gan kanssa kehit­te­le­mään talon isoon aulaan vastaa­vaa kokoon­tu­mis­paik­kaa. Järjes­timme sinne seiso­ma­pöy­tiä ja muuta­kin rekvi­siit­taa. Siinä rupesi käymään poruk­kaa aika paljon ja siihen kehkey­tyi muuta­kin toimin­taa. Teimme esimer­kiksi työka­ve­reista otetuista tilan­ne­ku­vista joulu­ka­len­te­rin aulan seinälle.

– Se päätyi siihen, että kun yksi huone tyhjen­tyi, niin saimme siitä yhtei­sen tauko­ti­lan. Tapah­tu­mien kulku havain­nol­listi, mitä mahdol­li­suus kokoon­tua yhteen voi tehdä työpai­kan ilma­pii­rille. Viih­ty­vyys lisään­tyi töiden siitä kärsi­mättä. Uskon, että sama pätee yleisemminkin.

”Tauoista jää emotio­naa­li­nen palkinto, joka tulee vaih­te­lusta, rauhoit­tu­mi­sesta ja työka­ve­rei­den kanssa jutte­le­mi­sesta. Se lisää viih­ty­vyyttä ja hyvin­voin­tia”, Johanna Ruusu­vuori sanoo. KUVA JYRKI LUUKKONEN

Teol­li­suu­dessa ja erilai­sissa korkeam­man melu­ta­son työpai­koissa tauko­ti­loille on Ruusu­vuo­ren mukaan erityi­nen tarpeensa.

– Töitä suori­te­taan tiukasti tehtä­viin keskit­tyen kuulos­uo­jai­met päässä. Silloin on jo työky­vyn yllä­pi­tä­mistä ajatel­len tärkeää, että työpai­kalla on tauko­tila, jossa työstä aiheu­tu­nutta muis­tia, tark­kaa­vai­suutta ja suori­tus­ky­kyä rasit­ta­vaa kogni­tii­vista kuor­maa voi tasoi­tella, että pystyy taas hyvään suoritukseen.

Tauoilla syntyy usein ideoita ja kehit­te­lyjä, mutta niistä jää harvoin mitään pysy­väm­pää talteen.

– Se, mikä tauoista kuiten­kin aina jää, on se emotio­naa­li­nen palkinto, joka tulee vaih­te­lusta, rauhoit­tu­mi­sesta ja työka­ve­rei­den kanssa jutte­le­mi­sesta. Se lisää viih­ty­vyyttä ja hyvinvointia.

MUODOLLINEN VUOROVAIKUTUS MUOTISSAAN

Työpai­koilla ykkös­asia on se, että työt tule­vat tehdyksi. Toimin­taa edis­tää kummasti, kun pala­ve­rei­hin valmis­tau­du­taan kunnolla. Se koskee Ruusu­vuo­ren mukaan erityi­sesti pala­ve­rien vetä­jiä, että kulle­kin pala­ve­rille asetettu tavoite on heillä kirk­kaana mielessä.

– Kiusaan­nut­ta­vaa voi olla vaik­kapa se, että kokouk­sen puheen­joh­taja ei osaa rajoit­taa ihmis­ten jori­noita, ei pysty pitä­mään keskus­te­lua hallin­nassa tai vetä­mään asioita yhteen. Silloin liu’utaan helposti pois itse asiasta. Kuun­te­lija ajat­te­lee siinä, että pitäisi olla teke­mässä miljoo­naa muuta­kin asiaa tällä hetkellä, ja kokous ei etene mihinkään.

Aika on Ruusu­vuo­ren mukaan työpai­kolla yleensä kallista. Siksi on tärkeää, että pala­ve­reista syntyy päätök­siä, toimin­ta­lin­jauk­sia ja tuloksia.

– Tutki­muk­sissa on kuiten­kin havaittu, että yllät­tä­vän usein käy niin, että päätök­siä ei sanota ääneen muis­tioon kirjaa­mista varten. Sitten voi käydä niin, että jälki­kä­teen ei olla samaa mieltä siitä, mitä on sovittu tai mitä muis­tiossa lukee.

– Yksi keino tämän vält­tä­mi­seksi on heijas­taa muis­tio seinälle jo kirjoi­tus­vai­heessa. Se antaa mahdol­li­suu­den osal­lis­tua ja kommen­toida. Sitten tiede­tään mitä on sovittu, ja muis­tio­kin on oikeas­taan saman tien tarkastettu.

TYÖNTEKIJÖITÄ KANNATTAA KUUNNELLA

Kun Ruusu­vuorta pyytää tiivis­tä­mään ne teki­jät, jotka edis­tä­vät työpai­kan vuoro­vai­ku­tuk­sen onnis­tu­mista, on vastauk­sen ydin työn­te­ki­jöi­den kuunteleminen.

– Kuun­nel­laan työn­te­ki­jöi­den tarpeita ja toiveita. Anne­taan heidän itse ehdottaa.

– Pide­tään kehit­tä­mi­sil­ta­päi­viä tai työkon­fe­rens­si­me­ne­tel­mällä tilai­suuk­sia, joissa työn­te­ki­jät pääse­vät itse paikan­ta­maan keinoja. Mitkä ovat meidän ongel­mat ja miten niitä ratkais­tai­siin, mitä halu­taan ja mikä olisi hyvä. Se oikeas­taan on se juttu, minkä rinnalla jonkin­lai­sen keski­näi­sen luot­ta­muk­sen pitää vallita, että työteh­tä­vät voidaan suorit­taa hyvin.

Työn­te­ki­jöi­den tasa­puo­li­sen kuun­te­le­mi­sen myön­tei­nen seuraus on myös siinä, että se ehkäi­see vuoro­vai­ku­tuk­sen ongel­mien synty­mistä. Kuun­te­le­mi­sella tehdään varsi­nais­ten asia­si­säl­tö­jen rinnalla työtä myös sen puolesta, että ei pääsisi synty­mään tilan­teita, joissa joku ei tulisi huoma­tuksi, tai että joku tulisi sulje­tuksi vuoro­vai­ku­tuk­sen ulkopuolelle.

– Me kaikki tarvit­semme ympä­ris­tön sosi­aa­lista tukea ja vertais­tu­kea, ja edel­li­sen rinnalla niitä lepo­het­kiä yhtei­sissä tauko­ti­loissa työpäi­vän tai ‑vuoron aikana tapah­tu­vaa palau­tu­mista varten. Ne ovat tärkeitä teki­jöitä työssä jaksa­mi­sen kannalta.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVAT PEKKA ELOMAA, HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN JA JYRKI LUUKKONEN