Alue­ke­hi­tys on kestävyyslaji

Suomessa on viime vuosina ollut kuusi aluetta, joiden kehi­tystä voidaan kuvailla jonki­nas­tei­sen väes­tön kasvun pers­pek­tii­vistä. Ne ovat pääkau­pun­ki­seutu, Tampere, Turku, Oulu, Jyväs­kylä ja Joen­suu. Eräi­den ennus­tei­den mukaan seuraa­van parin vuosi­kym­me­nen sisällä kasvu-uralla säily­vät vain kolme ensim­mäistä. Se tarkoit­taisi sitä, että muualla Suomessa väestö vähen­tyisi, kun väki pakkau­tuisi kolmeen kasvukeskukseen.

Kehi­tys­ku­lussa ei ylei­sellä tasolla ole mitään uutta. Maalta muute­taan kaupun­kiin, minkä rinnalle tuoreem­maksi, mutta jatku­vaksi ilmiöksi on nous­sut muut­to­liik­keen suun­tau­tu­mi­nen koti­kau­pun­gista sitä veto­voi­mai­sem­maksi koet­tuun kaupunkiin.

Muut­to­liik­keen merkit­tä­vin syy on työn perässä muut­ta­mi­nen. Se on aika ajoin julki­suu­dessa näky­vistä vastak­kai­sista väit­teistä ja moit­teista huoli­matta tuiki taval­lista arki­päi­vää Suomessa. Muut­to­liike ei kuiten­kaan vält­tä­mättä toteudu niin pikai­sesti kuin toimia­lo­jen ja yritys­ten tilan­teet vaih­te­le­vat. Syy on inhi­mil­li­nen. Ihmi­set etsi­vät elämäänsä turval­li­suutta ja jatku­vuutta, mihin tavoit­tee­seen yritys­ten ja työmark­ki­noi­den nopeasti muut­tu­vat tarpeet eivät aina pysty vastaamaan.

Toisin sanoen, yritys tarvit­see työvoi­maa, mutta ihmi­sen mukana muut­taa koko elämä, ei vain työpa­nos. Siksi päätök­sen­teon vaaka­ku­pissa painaa aina myös tarjolla olevan työsuh­teen muoto, sen ehdot ja jatku­mi­sen näky­mät sekä mahdol­li­suu­det tarvit­taessa löytää uutta työtä harki­tulla kohdea­lu­eella. Siinä saumassa valtiolla ja yhteis­kun­nalla on paljon tehtävissä.

”Kehi­tys ei juuri koskaan ole suora­vii­vaista kuin hyvin lyhyen ajan. Tyypil­listä on, että myön­tei­nen ja kiel­tei­nen kehi­tys toteu­tu­vat rinnakkain.”

Olen­nai­nen tehtävä on edis­tää kasvu­ke­hi­tystä siellä, minne sitä näyt­täisi olevan muodos­tu­massa tai voisi olla saavu­tet­ta­vissa. Esimer­kiksi Palta­mon mahdol­li­sen biotuo­te­teh­taan vaiku­tus alue­ta­lou­teen on arvioitu yli 700 miljoo­naksi euroksi. Vaikka arvio puoli­tet­tai­siin, toimisi tulo­virta piris­tys­ruis­keena Kainuussa ja vahvis­taisi myös kansan­ta­loutta. Raaka-aineen saan­nin turvaa­mi­nen kestä­vällä tavalla, infra­struk­tuu­rin raken­ta­mi­nen ja yllä­pi­tä­mi­nen, kohtuu­hin­tai­sen asumi­sen edel­ly­tys­ten luomi­nen sekä osaa­van työvoi­man koulut­ta­mi­nen ovat väli­neitä, joilla julki­nen valta voi vaikut­taa myön­tei­sen kehi­tyk­sen toteu­tu­mi­seen ilman, että suorista yritys­tuista on puhuttu vielä mitään.

Samat väli­neet toimi­vat myös muilla toimia­loilla. Yritys­toi­min­nalle kannat­taa raken­taa edel­ly­tyk­siä siellä, missä se luon­tai­sesti löytää sijansa tai etsii toimin­ta­mah­dol­li­suuk­sia. Vien­ti­teol­li­suu­den merki­tys on tässä suhteessa erityi­nen. Se tuo kansan­ta­lou­teen uutta rahaa ja kerrannaisvaikutuksen.

Kehi­tys ei juuri koskaan ole suora­vii­vaista kuin hyvin lyhyen ajan. Tyypil­listä on, että myön­tei­nen ja kiel­tei­nen kehi­tys toteu­tu­vat rinnak­kain. Tässä lehdessä oleva juttu Liek­sasta on siitä ajan­koh­tai­nen esimerkki. Reinoja ja Ainoja valmis­ta­van yrityk­sen konkurssi tuot­taa kitkaa käyn­nissä ollee­seen suotui­saan alue­ke­hi­tyk­seen, mutta kurs­sia se ei käännä, eikä se ole heiken­tä­nyt ihmis­ten tahto­ti­laa pärjätä ja päästä elämässä eteenpäin.

Alue­ke­hi­tys on kestä­vyys­laji. Muut­to­lii­kettä luotaa­vat ennus­teet eivät väis­tä­mättä toteudu, eivätkä ne toteuta itse­ään, mutta niiden kuvai­le­mat merkit osoit­ta­vat, että tarve viisaalle kaupunki- ja alue­po­li­tii­kalle on ajan­koh­tai­nen ja suuri. Aluei­den etujen vastak­kain aset­te­le­mi­sesta on siir­ryt­tävä rinnak­kai­sen kehit­tä­mi­sen tielle.


PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja