Alueke­hitys on kestävyyslaji

Suomessa on viime vuosina ollut kuusi aluetta, joiden kehitystä voidaan kuvailla jonki­nas­teisen väestön kasvun perspek­tii­vistä. Ne ovat pääkau­pun­ki­seutu, Tampere, Turku, Oulu, Jyväs­kylä ja Joensuu. Eräiden ennus­teiden mukaan seuraavan parin vuosi­kym­menen sisällä kasvu-uralla säilyvät vain kolme ensim­mäistä. Se tarkoit­taisi sitä, että muualla Suomessa väestö vähen­tyisi, kun väki pakkau­tuisi kolmeen kasvukeskukseen.

Kehitys­ku­lussa ei yleisellä tasolla ole mitään uutta. Maalta muute­taan kaupun­kiin, minkä rinnalle tuoreem­maksi, mutta jatku­vaksi ilmiöksi on noussut muutto­liik­keen suuntau­tu­minen kotikau­pun­gista sitä vetovoi­mai­sem­maksi koettuun kaupunkiin.

Muutto­liik­keen merkit­tävin syy on työn perässä muutta­minen. Se on aika ajoin julki­suu­dessa näkyvistä vastak­kai­sista väitteistä ja moitteista huoli­matta tuiki taval­lista arkipäivää Suomessa. Muutto­liike ei kuiten­kaan välttä­mättä toteudu niin pikai­sesti kuin toimia­lojen ja yritysten tilan­teet vaihte­levat. Syy on inhimil­linen. Ihmiset etsivät elämäänsä turval­li­suutta ja jatku­vuutta, mihin tavoit­tee­seen yritysten ja työmark­ki­noiden nopeasti muuttuvat tarpeet eivät aina pysty vastaamaan.

Toisin sanoen, yritys tarvitsee työvoimaa, mutta ihmisen mukana muuttaa koko elämä, ei vain työpanos. Siksi päätök­sen­teon vaaka­ku­pissa painaa aina myös tarjolla olevan työsuh­teen muoto, sen ehdot ja jatku­misen näkymät sekä mahdol­li­suudet tarvit­taessa löytää uutta työtä harki­tulla kohdea­lu­eella. Siinä saumassa valtiolla ja yhteis­kun­nalla on paljon tehtävissä.

”Kehitys ei juuri koskaan ole suora­vii­vaista kuin hyvin lyhyen ajan. Tyypil­listä on, että myönteinen ja kielteinen kehitys toteu­tuvat rinnakkain.”

Olennainen tehtävä on edistää kasvu­ke­hi­tystä siellä, minne sitä näyttäisi olevan muodos­tu­massa tai voisi olla saavu­tet­ta­vissa. Esimer­kiksi Paltamon mahdol­lisen biotuo­te­teh­taan vaikutus alueta­lou­teen on arvioitu yli 700 miljoo­naksi euroksi. Vaikka arvio puoli­tet­tai­siin, toimisi tulovirta piris­tys­ruis­keena Kainuussa ja vahvis­taisi myös kansan­ta­loutta. Raaka-aineen saannin turvaa­minen kestä­vällä tavalla, infra­struk­tuurin raken­ta­minen ja ylläpi­tä­minen, kohtuu­hin­taisen asumisen edelly­tysten luominen sekä osaavan työvoiman koulut­ta­minen ovat välineitä, joilla julkinen valta voi vaikuttaa myönteisen kehityksen toteu­tu­mi­seen ilman, että suorista yritys­tuista on puhuttu vielä mitään.

Samat välineet toimivat myös muilla toimia­loilla. Yritys­toi­min­nalle kannattaa rakentaa edelly­tyksiä siellä, missä se luontai­sesti löytää sijansa tai etsii toimin­ta­mah­dol­li­suuksia. Vienti­teol­li­suuden merkitys on tässä suhteessa erityinen. Se tuo kansan­ta­lou­teen uutta rahaa ja kerrannaisvaikutuksen.

Kehitys ei juuri koskaan ole suora­vii­vaista kuin hyvin lyhyen ajan. Tyypil­listä on, että myönteinen ja kielteinen kehitys toteu­tuvat rinnak­kain. Tässä lehdessä oleva juttu Lieksasta on siitä ajankoh­tainen esimerkki. Reinoja ja Ainoja valmis­tavan yrityksen konkurssi tuottaa kitkaa käynnissä ollee­seen suotui­saan alueke­hi­tyk­seen, mutta kurssia se ei käännä, eikä se ole heiken­tänyt ihmisten tahto­tilaa pärjätä ja päästä elämässä eteenpäin.

Alueke­hitys on kestä­vyys­laji. Muutto­lii­kettä luotaavat ennus­teet eivät väistä­mättä toteudu, eivätkä ne toteuta itseään, mutta niiden kuvai­lemat merkit osoit­tavat, että tarve viisaalle kaupunki- ja aluepo­li­tii­kalle on ajankoh­tainen ja suuri. Alueiden etujen vastak­kain asette­le­mi­sesta on siirryt­tävä rinnak­kaisen kehit­tä­misen tielle.

PETTERI RAITO
Päätoi­mit­taja