NÄKIJÄ: Sonja Vartiala: Ykkös­ketju vaatii vastuun­kan­toa – yrityk­set ihmisoikeusvastuuseen

”Laki yritys­ten ihmi­soi­keus­vas­tuusta tekisi maail­man­kau­pasta nopeam­min reilum­paa kuin kaup­pa­neu­vot­te­lut. Samalla suoma­lai­sen työn kilpai­lu­kyky para­nisi”, Sonja Vartiala Finnwatc­hista toteaa. Suomea vaadi­taan nyt lail­li­seen #ykkös­ket­juun.

SONJA VARTIALA on Finnwatc­hin toimin­nan­joh­taja. Hän johtaa järjes­tön hallin­toa ja vies­tin­tää vasta­ten työelä­män oikeuk­siin liit­ty­västä tutki­muk­sesta ja vaikut­ta­mis­työstä. Finnwatch on yritys­toi­min­nan globaa­leja vaiku­tuk­sia tutkiva kansa­lais­jär­jestö, jonka taus­talla on joukko suoma­lai­sia kehitys‑, ay- ja ympä­ris­tö­jär­jes­töjä. Teol­li­suus­liitto tukee Finnwatc­hin toimintaa.

Ammat­ti­lii­tot, mukana Teol­li­suus­liitto, keskus­jär­jes­töt, yrityk­set, kansa­lais­jär­jes­töt ja taval­li­set kansa­lai­set ovat liit­ty­neet yhteen ja muodos­ta­neet ison koali­tion. Se vaatii lain säätä­mistä Suomeen yritys­ten ihmisoikeusvastuusta.

– Ihmi­soi­keuk­sien kunnioit­ta­mi­nen ei saa enää olla vapaa­eh­toista, Finnwatc­hin toimin­nan­joh­taja Sonja Vartiala perus­te­lee #ykkös­ket­juun-kampan­jan vaatimusta.

”Ihmi­soi­keuk­sien kunnioit­ta­mi­nen ei saa enää olla vapaaehtoista.”

Koali­tiossa on erilai­sia yhtei­söjä jo 130, puolueista mukana ovat RKP, SDP, Vasem­mis­to­liitto ja Vihreät, yksit­täi­siä kansa­lai­sia on yli 8 000. Kansan­edus­ta­jaeh­dok­kaista 320 on sitou­tu­nut ajamaan lain säätämistä.

Lain pitää perus­tua YK:ssa hyväk­syt­tyyn peri­aat­tee­seen yritys­ten huolel­li­suus­vel­voit­teesta, joka koskee ihmi­soi­keuk­sien kunnioit­ta­mista. Ohjeis­tuk­sen mukaan yritys­ten on vältet­tävä louk­kaa­masta ihmi­soi­keuk­sia, samoin yritys­ten on suun­ni­tel­mal­li­sesti puutut­tava ja ehkäis­tävä toimin­tansa aiheut­ta­mia mahdol­li­sia ihmi­soi­keus­rik­ko­muk­sia. Ykkös­ket­jun vaati­mus­ten mukai­sesti laki tulee panna myös toimeen parhaita kansain­vä­li­siä käytän­töjä seuraten.

YRITYSTEN VÄLINEN KAUPPA RISKIALTISTA

Valtai­sia ylityö­tun­teja, olema­ton työsuo­jelu, lapsi­työ­voima, orjuu­teen vertau­tu­vat olot, elämi­seen riit­tä­mä­tön palkka, ei vapaata ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä… Siinä esimerk­kejä ihmi­soi­keus­rik­ko­muk­sista, joita riski­mai­den työn­te­ki­jät joutu­vat arjes­saan kokemaan.

Vartiala toteaa, että ihmi­soi­keuk­sien riski­mai­den tunnis­ta­mi­sessa voi käyt­tää karkeana apuna esimer­kiksi Maail­man­pan­kin maiden hallin­non tilaa kuvaa­vaa indek­siä. Vartiala ei nimeä yksit­täi­siä teol­li­suu­den alan suoma­lais­yri­tyk­siä, joiden toiminta yli rajo­jen voi olla ihmi­soi­keuk­sien kannalta riski. Mutta hän toteaa, että suurempi ihmi­soi­keus­riski koskee nyt yritys­ten välistä b‑to-b-kaup­paa, ja erityi­sesti tiet­tyjä alueita. Suoraan kulut­ta­jille tuot­teita myyvät yrityk­set pelkää­vät maineensa puolesta. Vartia­lan mukaan niillä on iso intressi saat­taa yritys­toi­min­tansa oikealla tolalle, sillä media­ko­huilla on suuri vaiku­tus tällais­ten yritys­ten liiketoimintaan.

– Ihmi­soi­keuk­sien louk­kaa­mi­sen riski koskee kaik­kia suoma­lai­sia yrityk­siä, jotka toimi­vat esimer­kiksi Kiinassa ja Intiassa. Maiden riski­taso voi myös vaih­della. Esimer­kiksi Brasi­liassa riskit kasva­vat, kun siellä on nyt valta vaih­tu­nut ja poli­tiikka muut­tu­nut ihmi­soi­keuk­sille viha­mie­li­sem­mäksi. Suoma­lai­silla yrityk­sillä ei vält­tä­mättä ole aina näissä maissa tytä­ryh­tiöitä, mutta ne osta­vat niistä tuot­teita ja raaka-aineita, Vartiala huomauttaa.

”Globaa­lin kaupan ongel­mat vaati­vat globaa­lit ratkaisut.”

Kansa­ne­lä­ke­lai­tok­sen eli Kelan tuot­tama suoma­lai­nen äitiys­pak­kaus on nous­sut maail­man­mai­nee­seen. Mutta pakkauk­sen tuot­teita tehdään hiki­pa­joissa, minkä Finnwatc­hin selvi­tys on hiljat­tain paljas­ta­nut. Vartia­lan mukaan tämä Kelan kilpai­lut­tama pakkaus on tyyp­pie­si­merkki kaupasta, jota käydään ”busi­ness-to-busi­ness”, eli sitä ei myydä suoraan kuluttajille.

Suurin osa vuoden 2018 äitiys­pak­kauk­sen tuot­teista valmis­tet­tiin ihmi­soi­keuk­sien riski­maissa. Yrityk­sillä ei ollut omaa tuotan­toa noissa maissa, vaan tuot­teet ostet­tiin alihankkijoilta.

– Kela oli edel­lyt­tä­nyt yrityk­siltä vakuu­tusta, ja yrityk­set olivat ruksan­neet esimer­kiksi vähim­mäis­pal­kan vaati­musta ja lapsi­työ­voi­man kiel­toa koske­vat ruudut. Mutta vakuu­tuk­set eivät pitä­neet paik­kaansa. Yrityk­set tiesi­vät, että Kela ei valvo asiaa miten­kään. Yrityk­set tiesi­vät, että rikko­muk­sista ei jää kiinni.

– Meille Kelan hankin­ta­kri­tee­rien puut­teet eivät olleet yllä­tys. Suomen julkis­ten hankin­to­jen vastuul­li­suus on aika retu­pe­rällä. Hankin­noissa ei juuri­kaan käytetä sosi­aa­li­sen vastuun kritee­reitä. Kun mennään hinta edellä, vastuul­li­sim­mat yrityk­set eivät voita kilpai­lu­tuk­sia. Näin valtio ja kunnat kannus­ta­vat yrityk­siä polke­maan hintaa keinolla millä hyvänsä, Vartiala kuvaa.

Ykkös­ket­juun-kampan­jan keula­hahmo toteaa, että yrityk­set ovat lähte­neet mukaan koali­tioon nime­no­maan siksi, että ne halua­vat reiluja peli­sään­töjä. Tuot­tei­den eetti­syy­den ja ihmi­soi­keus­rik­ko­mus­ten estä­mi­nen vaatii yrityk­siltä resurs­seja ja nostaa näin tuot­tei­den hintaa. Yrityk­set halua­vat, että myös oikein ja eetti­sesti toimi­vat yrityk­set voivat menes­tyä suoma­lai­sessa bisnesmaailmassa.

Vartiala muis­tut­taa siitä­kin, että vähit­täis­kauppa saisi eetti­syys­taak­kaansa jaet­tua nykyistä reilum­min, jos brän­diy­ri­tyk­set joutui­si­vat uuden lain myötä kanta­maan yritys­vas­tuun tuot­teis­taan. Nythän vähit­täis­kau­pan asia­kas odot­taa, että vähit­täis­kauppa itse vahtii tuhan­sien myymiensä tuot­tei­den eettisyyttä.

AY-LIIKETTÄ TARVITAAN

Vartiala toivoo, että suoma­lai­nen ay-liike edel­leen voimis­taisi soli­daa­ri­suus­työ­tään muiden maiden ammat­ti­liit­to­jen tuke­mi­seksi. Vartiala kertoo, että esimer­kiksi suoma­lai­set sairaan­hoi­to­pii­rit osta­vat nyt paljon Male­siassa tuotet­tuja tarvik­keita. Tätä haas­tat­te­lua tehtäessä siellä oli menossa valtai­sia siir­to­työ­läis­ten mellakoita.

– Male­siassa ei ole vahvoja ammat­ti­liit­toja, jotka pystyi­si­vät järjes­tä­mään näitä miel­tään osoit­ta­via työn­te­ki­jöitä ja ajamaan heidän asiaansa, Vartiala toteaa.

”Suomen julkis­ten hankin­to­jen vastuul­li­suus on aika retuperällä.”

Soli­daa­ri­suus Suomea huonom­min järjes­täy­ty­nei­den maiden työn­te­ki­jöitä kohtaan ei ole Vartia­lasta vain toimin­taa ihmi­soi­keuk­sien puolesta. Lopulta se hyödyt­tää hyvin konkreet­ti­sella tavalla myös taval­lista suoma­laista työn­te­ki­jää. Ihmi­soi­keuk­sia polke­vat, siis halvalla muualta tuot­teita tai palve­luita osta­vat yrityk­set eivät enää olisi etulyön­tia­se­massa niihin suoma­lai­siin yrityk­siin verrat­tuina, jotka jo nyt huoleh­ti­vat eetti­sistä velvollisuuksistaan.

– Suoma­lai­sen työn kilpai­lu­kyky para­nisi, Vartiala vään­tää rautalankaa.

Rans­kassa säädet­tiin yritys­ten huolel­li­suus­vel­voit­teesta laki rangais­tus­py­kä­li­neen jo vuonna 2017, ja Sveit­sissä ja Hollan­nissa vastaa­vaa laadi­taan parhaillaan.

– Globaa­lin kaupan ongel­mat vaati­vat globaa­lit ratkai­sut. Nyt on monissa maissa menossa Ykkös­ket­juun-kampan­jaa vastaa­via hank­keita. Meidät on myös kutsuttu Ruot­siin kerto­maan Ykkös­ket­justa. Meidän on varmis­tet­tava, että laki yritys­ten ihmi­soi­keus­vas­tuusta saadaan EU:n laajui­seksi, ja lopulta tietysti globaaliksi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA