NÄKIJÄ: Sonja Vartiala: Ykkös­ketju vaatii vastuun­kantoa – yritykset ihmisoikeusvastuuseen

”Laki yritysten ihmisoi­keus­vas­tuusta tekisi maail­man­kau­pasta nopeammin reilumpaa kuin kauppa­neu­vot­telut. Samalla suoma­laisen työn kilpai­lu­kyky paranisi”, Sonja Vartiala Finnwatc­hista toteaa. Suomea vaadi­taan nyt lailli­seen #ykkös­ket­juun.

SONJA VARTIALA on Finnwatchin toimin­nan­joh­taja. Hän johtaa järjestön hallintoa ja viestintää vastaten työelämän oikeuk­siin liitty­västä tutki­muk­sesta ja vaikut­ta­mis­työstä. Finnwatch on yritys­toi­minnan globaa­leja vaiku­tuksia tutkiva kansa­lais­jär­jestö, jonka taustalla on joukko suoma­laisia kehitys‑, ay- ja ympäris­tö­jär­jes­töjä. Teolli­suus­liitto tukee Finnwatchin toimintaa.

Ammat­ti­liitot, mukana Teolli­suus­liitto, keskus­jär­jestöt, yritykset, kansa­lais­jär­jestöt ja taval­liset kansa­laiset ovat liitty­neet yhteen ja muodos­ta­neet ison koali­tion. Se vaatii lain säätä­mistä Suomeen yritysten ihmisoikeusvastuusta.

– Ihmisoi­keuk­sien kunnioit­ta­minen ei saa enää olla vapaa­eh­toista, Finnwatchin toimin­nan­joh­taja Sonja Vartiala perus­telee #ykkös­ket­juun-kampanjan vaati­musta.

”Ihmisoi­keuk­sien kunnioit­ta­minen ei saa enää olla vapaaehtoista.”

Koali­tiossa on erilaisia yhtei­söjä jo 130, puolueista mukana ovat RKP, SDP, Vasem­mis­to­liitto ja Vihreät, yksit­täisiä kansa­laisia on yli 8 000. Kansan­edus­ta­jaeh­dok­kaista 320 on sitou­tunut ajamaan lain säätämistä.

Lain pitää perustua YK:ssa hyväk­syt­tyyn periaat­tee­seen yritysten huolel­li­suus­vel­voit­teesta, joka koskee ihmisoi­keuk­sien kunnioit­ta­mista. Ohjeis­tuksen mukaan yritysten on vältet­tävä loukkaa­masta ihmisoi­keuksia, samoin yritysten on suunni­tel­mal­li­sesti puutut­tava ja ehkäis­tävä toimin­tansa aiheut­tamia mahdol­lisia ihmisoi­keus­rik­ko­muksia. Ykkös­ketjun vaati­musten mukai­sesti laki tulee panna myös toimeen parhaita kansain­vä­lisiä käytän­töjä seuraten.

YRITYSTEN VÄLINEN KAUPPA RISKIALTISTA

Valtaisia ylityö­tun­teja, olematon työsuo­jelu, lapsi­työ­voima, orjuu­teen vertau­tuvat olot, elämi­seen riittä­mätön palkka, ei vapaata ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä… Siinä esimerk­kejä ihmisoi­keus­rik­ko­muk­sista, joita riski­maiden työnte­kijät joutuvat arjes­saan kokemaan.

Vartiala toteaa, että ihmisoi­keuk­sien riski­maiden tunnis­ta­mi­sessa voi käyttää karkeana apuna esimer­kiksi Maail­man­pankin maiden hallinnon tilaa kuvaavaa indeksiä. Vartiala ei nimeä yksit­täisiä teolli­suuden alan suoma­lais­yri­tyksiä, joiden toiminta yli rajojen voi olla ihmisoi­keuk­sien kannalta riski. Mutta hän toteaa, että suurempi ihmisoi­keus­riski koskee nyt yritysten välistä b‑to-b-kauppaa, ja erityi­sesti tiettyjä alueita. Suoraan kulut­ta­jille tuotteita myyvät yritykset pelkäävät maineensa puolesta. Vartialan mukaan niillä on iso intressi saattaa yritys­toi­min­tansa oikealla tolalle, sillä media­ko­huilla on suuri vaikutus tällaisten yritysten liiketoimintaan.

– Ihmisoi­keuk­sien loukkaa­misen riski koskee kaikkia suoma­laisia yrityksiä, jotka toimivat esimer­kiksi Kiinassa ja Intiassa. Maiden riski­taso voi myös vaihdella. Esimer­kiksi Brasi­liassa riskit kasvavat, kun siellä on nyt valta vaihtunut ja politiikka muuttunut ihmisoi­keuk­sille vihamie­li­sem­mäksi. Suoma­lai­silla yrityk­sillä ei välttä­mättä ole aina näissä maissa tytäryh­tiöitä, mutta ne ostavat niistä tuotteita ja raaka-aineita, Vartiala huomauttaa.

”Globaalin kaupan ongelmat vaativat globaalit ratkaisut.”

Kansa­ne­lä­ke­lai­toksen eli Kelan tuottama suoma­lainen äitiys­pak­kaus on noussut maail­man­mai­nee­seen. Mutta pakkauksen tuotteita tehdään hikipa­joissa, minkä Finnwatchin selvitys on hiljat­tain paljas­tanut. Vartialan mukaan tämä Kelan kilpai­lut­tama pakkaus on tyyppie­si­merkki kaupasta, jota käydään ”business-to-business”, eli sitä ei myydä suoraan kuluttajille.

Suurin osa vuoden 2018 äitiys­pak­kauksen tuotteista valmis­tet­tiin ihmisoi­keuk­sien riski­maissa. Yrityk­sillä ei ollut omaa tuotantoa noissa maissa, vaan tuotteet ostet­tiin alihankkijoilta.

– Kela oli edellyt­tänyt yrityk­siltä vakuu­tusta, ja yritykset olivat ruksan­neet esimer­kiksi vähim­mäis­palkan vaati­musta ja lapsi­työ­voiman kieltoa koskevat ruudut. Mutta vakuu­tukset eivät pitäneet paikkaansa. Yritykset tiesivät, että Kela ei valvo asiaa miten­kään. Yritykset tiesivät, että rikko­muk­sista ei jää kiinni.

– Meille Kelan hankin­ta­kri­tee­rien puutteet eivät olleet yllätys. Suomen julkisten hankin­tojen vastuul­li­suus on aika retupe­rällä. Hankin­noissa ei juuri­kaan käytetä sosiaa­lisen vastuun kritee­reitä. Kun mennään hinta edellä, vastuul­li­simmat yritykset eivät voita kilpai­lu­tuksia. Näin valtio ja kunnat kannus­tavat yrityksiä polke­maan hintaa keinolla millä hyvänsä, Vartiala kuvaa.

Ykkös­ket­juun-kampanjan keula­hahmo toteaa, että yritykset ovat lähte­neet mukaan koali­tioon nimeno­maan siksi, että ne haluavat reiluja pelisään­töjä. Tuotteiden eetti­syyden ja ihmisoi­keus­rik­ko­musten estäminen vaatii yrityk­siltä resurs­seja ja nostaa näin tuotteiden hintaa. Yritykset haluavat, että myös oikein ja eetti­sesti toimivat yritykset voivat menestyä suoma­lai­sessa bisnesmaailmassa.

Vartiala muistuttaa siitäkin, että vähit­täis­kauppa saisi eetti­syys­taak­kaansa jaettua nykyistä reilummin, jos brändiy­ri­tykset joutui­sivat uuden lain myötä kanta­maan yritys­vas­tuun tuotteis­taan. Nythän vähit­täis­kaupan asiakas odottaa, että vähit­täis­kauppa itse vahtii tuhan­sien myymiensä tuotteiden eettisyyttä.

AY-LIIKETTÄ TARVITAAN

Vartiala toivoo, että suoma­lainen ay-liike edelleen voimis­taisi solidaa­ri­suus­työ­tään muiden maiden ammat­ti­liit­tojen tukemi­seksi. Vartiala kertoo, että esimer­kiksi suoma­laiset sairaan­hoi­to­piirit ostavat nyt paljon Malesiassa tuotet­tuja tarvik­keita. Tätä haastat­telua tehtäessä siellä oli menossa valtaisia siirto­työ­läisten mellakoita.

– Malesiassa ei ole vahvoja ammat­ti­liit­toja, jotka pystyi­sivät järjes­tä­mään näitä mieltään osoit­tavia työnte­ki­jöitä ja ajamaan heidän asiaansa, Vartiala toteaa.

”Suomen julkisten hankin­tojen vastuul­li­suus on aika retuperällä.”

Solidaa­ri­suus Suomea huonommin järjes­täy­ty­neiden maiden työnte­ki­jöitä kohtaan ei ole Vartia­lasta vain toimintaa ihmisoi­keuk­sien puolesta. Lopulta se hyödyttää hyvin konkreet­ti­sella tavalla myös taval­lista suoma­laista työnte­kijää. Ihmisoi­keuksia polkevat, siis halvalla muualta tuotteita tai palve­luita ostavat yritykset eivät enää olisi etulyön­tia­se­massa niihin suoma­lai­siin yrityk­siin verrat­tuina, jotka jo nyt huoleh­tivat eetti­sistä velvollisuuksistaan.

– Suoma­laisen työn kilpai­lu­kyky paranisi, Vartiala vääntää rautalankaa.

Ranskassa säädet­tiin yritysten huolel­li­suus­vel­voit­teesta laki rangais­tus­py­kä­li­neen jo vuonna 2017, ja Sveit­sissä ja Hollan­nissa vastaavaa laadi­taan parhaillaan.

– Globaalin kaupan ongelmat vaativat globaalit ratkaisut. Nyt on monissa maissa menossa Ykkös­ket­juun-kampanjaa vastaavia hankkeita. Meidät on myös kutsuttu Ruotsiin kerto­maan Ykkös­ket­justa. Meidän on varmis­tet­tava, että laki yritysten ihmisoi­keus­vas­tuusta saadaan EU:n laajui­seksi, ja lopulta tietysti globaaliksi.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA