Jari Nilo­saari: Oikeus toimia jäsen­ten hyväksi

Ammat­tiyh­dis­tys­lii­kettä on syyl­lis­tetty siitä, että se osal­lis­tuu, ottaa kantaa ja puolus­taa jäse­ni­ään. Liit­toja on syytetty myös siitä, että ne saavat osan tulois­taan omis­tuk­sista ja sijoi­tus­toi­min­nasta, joita käyt­tä­vät jäse­nis­tön ja heidän perhei­densä etujen ajami­seen. Näihin hyök­käyk­siin on olemassa vain yksi syy: halu heiken­tää ay-liik­keen ja työn­te­ki­jöi­den asemaa. Ilmiö on oikeis­to­hal­li­tuk­sen aikana korostunut.

Kun olen viime vuoden aikana kier­tä­nyt tilai­suuk­sissa ja keskus­tel­lut sato­jen jäsen­ten ja luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kanssa, on heidän tahto­ti­lansa tullut selväksi. He halua­vat liitolta vahvem­pia kannan­ot­toja ja tuntu­vam­pia tekoja. Työelä­män on oltava reilua ja työstä saadulla palkalla on tultava toimeen. Koulu­tuk­seen pitää panos­taa, sitä pitää arvos­taa ja sen on näyt­tävä myös palkassa. Samat peli­sään­nöt ja palve­lut kuulu­vat työelä­mässä ja yhteis­kun­nassa kaikille. Jäsen­temme tahto on, että hyvin­voin­ti­val­tio nimeltä Suomi toimii, että palve­lut saadaan kohtuul­li­sella hinnalla ja että ne kustan­ne­taan verovaroin.

Miten me voisimme ohit­taa jäse­nis­tön tahdon? Emme miten­kään. Meidän on oltava järke­viä työelä­män raken­ta­jia, vahvoja yhteis­kun­nal­li­sia vaikut­ta­jia ja jäsen­temme etujen aloit­teel­li­sia ajajia. Sitä varten meidän on oltava talou­del­li­sesti riip­pu­mat­to­mia, ja siksi tarvit­semme jäsen­mak­suista ja omis­tuk­sista kerty­vät tulot. Emme voi antaa oikeis­ton rummu­tuk­selle periksi ja hiipua sen alle. Ammat­ti­lii­toilla on oikeus toimia jäsen­tensä ja heidän perhei­densä hyväksi.

KIKYN MITTASUHTEET

Sipi­län oikeis­to­hal­li­tus väit­tää työl­lis­tä­neensä pitkälti kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sen eli kikyn ansiosta 140 000 työtöntä. On se vain ihmeel­li­nen epeli tämä kiky, jonka sivussa hoitui Euroo­pan ja Yhdys­val­to­jen talous­kasvu ja työl­li­syys parem­paan suuntaan.

Vai oliko se niin päin, että Euroo­pan ja maail­man­ta­lou­den kasvu veti Suomen mukaansa ja auttoi kehi­tyk­sen oikealle uralle ilman, että halli­tuk­sen aiheut­ta­mat leik­kauk­set ja pakko­la­kiuh­kauk­silla läpia­je­tut työelä­män muutok­set siihen myön­tei­sessä mielessä vaikut­ti­vat. Kun Suomen koon suhteut­taa maail­man­ta­lou­teen, tuntuu jälkim­mäi­nen vaih­toehto paljon uskottavammalta.

Kun halli­tus pakotti meidät sopi­maan kikystä, jouduimme todel­li­suu­dessa valit­se­maan sen ja pakko­la­kien väliltä pienem­män pahan. Nyt tämä samai­nen eron­nut halli­tus on jättä­nyt Suomeen tilaan, jossa äänes­tä­jät päät­tä­vät, millä lääk­keillä maatamme ruve­taan viemään eteen­päin. Jatke­taanko kulu­neen vajaan neljän vuoden tapaan, vai otetaanko suunta, jossa kuun­nel­laan myös taval­lista ihmistä?

Meillä jokai­sella on nyt mahdol­li­suus äänes­tää parem­man työ- ja perhe-elämän puolesta. Jokai­nen ääni ratkai­see. Jokai­nen ääni on yksi osa maamme tarvit­se­masta suunnanmuutoksesta.

Äänestä jo ennak­koon 3.–9.4. tai vaali­päi­vänä 14. huhtikuuta!

JARI NILOSAARI
Teol­li­suus­lii­ton 3. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA