Avainsana: hallitus

Veli-Matti Kauppinen: Kehysriihessä riittää puitavaa

Maan hallitus kokoontuu kehysriiheen tällä viikolla. Riihi sijoittuu jälleen poikkeuksellisen hankalaan aikaan. Korona jyllää, ja samanaikaisesti pitäisi pystyä katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen.

Julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua siitä, pitäisikö julkisen talouden tasapainottamiseen liittyvät toimet käynnistää jo nyt vai jatketaanko vielä kriisistä selviytymiseen tähtääviä elvytystoimia? ’

Palkansaajapuolen selvä näkemys on, että elvytystä tarvitaan edelleen.

Viesteissään päättäjille Teollisuusliitto on painottanut pitkäjänteisen ja ennakoitavan teollisuuspolitiikan keskeisyyttä Suomen teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja investointien vauhdittamiseksi.

Liiton painava viesti on, että valmistumassa oleva uusiutuvan teollisuuden strategia pitää hyväksyä ja vahvistaa kehysriihessä Suomen teollisuuspolitiikan uudeksi, yli hallituskausien kestäväksi strategiaksi. Tämä on yksi avain siihen, että meillä on tulevaisuudessakin menestyvää teollisuutta sekä työtä ja hyvinvointia kansallemme.

Teollisuusliitto haluaa myös, että EU:n elpymisrahastoa käytetään teollisuuden uudistumisen ja kasvun tukemiseen.

Erityisesti TKI-panostusten (tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta) lisääminen on keskeistä Suomen teollisuuden uudistumisen ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Tässä asiassa olemme jääneet pahasti jälkeen moneen kilpailijamaahan verrattuna.

Viestinä hallituksen kehysriiheen Teollisuusliitto kiinnittää huomiota myös työsuojelun riittävään resursointiin.

Työsuojelutarkastukset pitää toteuttaa mahdollisimman laajasti työpaikoilla tapahtuvana toimintana, jotta väärinkäytöksiä voidaan ehkäistä ja torjua.

Tällaisella toiminnalla on merkityksensä myös harmaan talouden torjunnassa.

Lisäksi jatkuvaan oppimiseen pitää satsata ja ammatillisen oppimisen vetovoimaisuutta pitää lisätä. Näin varmistetaan, ettei yrityksille tule vaikeuksia osaavan työvoiman saamisessa.

Hallituksen pitää huomioida työvoimapalvelut tulevia päätöksiä tehdessään. Niiden pitää olla laadukkaita, mutta myös yksilöllisiä.

Kuten SAK:kin esittää, Pohjoismainen työvoimapalvelumalli on tavoiteltava toimintatapa. Sillä saadaan hyviä tuloksia aikaan työllisyyden parantamiseksi.  Yksilölliset työnhakusuunnitelmat, henkilökohtainen palvelu ja hakutavoite ovat mallin avainsanoja.

Erityistä huomiota pitää kiinnittää nuoriin, niihin toisen asteen koulunsa päättäneisiin, joiden syrjäytymisuhka on todellinen.

Riihessä riittää paljon vääntöä, mutta erityisen toivottavaa on, että siellä tehdään jo pidemmän tähtäimen päätöksiä ja katse suunnataan tarkasti horisonttiin.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA  KITI HAILA

20.4.2021

Veli-Matti Kauppinen: Hallitus elvyttää ja tukee työllisyyttä

Pääministeri Sanna Marinin hallitus on onnistunut kokonaisuudessaan hyvin koronakriisin hoidossa. Iskuja yritysten toimintaedellytyksiin on pystytty merkittävästi pehmentämään, vaikka työnantajajärjestöjen kommenteista voisi muuta päätellä. Maamme talous on toistaiseksi selvinnyt pandemiasta pelättyä vähemmillä vaurioilla.

Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys jatkaa elvyttävällä talouspoliittisella linjalla. Se sisältää myös hallitusohjelmaan pohjautuvia uudistuslinjauksia. Hallitus siis tekee paljon muutakin kuin hoitaa akuuttia terveyskriisiä.

Vaikka epidemian loppua ei näy, ainakin joltain osin sen kanssa on opittu elämään. Samalla on huomioitava, että kriisi ei kohtele kaikkia toimialoja ja yrityksiä samalla tavalla.

Hallitus teki taannoisessa budjettiriihessä teollisuuden työntekijöiden näkökulmasta lukuisia tärkeitä linjauksia.

Teollisuusliitto vaikutti siihen, että vientiteollisuuteen satsataan ensi vuoden budjettiesityksessä.

Yksi toteutuneista tavoitteista oli hallituskausien yli laadittava teollisuuspoliittinen strategia. Puoliväliriiheen valmisteltava teollisuuden strategia mahdollistaa parhaimmillaan muun muassa aikaisempaa ennakoitavamman teollisuuspolitiikan esimerkiksi tutkimus-, innovaatio-, energia-, logistiikka-, bio- ja kiertotaloudessa sekä metsien käytössä.

Vientiteollisuuden näkökulmasta budjetissa myönteistä on teollisuuden sähköveron laskeminen EU:n sallimaan minimiin. Samalla energiaintensiivisten yritysten energiaveronpalautuksesta luovuttaisiin vaiheittain vuoteen 2025 mennessä.

Keskustelussa runsaasti esillä ollut päästökauppakompensaatio loppuu nykymuodossaan. Se korvataan teollisuuden sähköistymisen tuella. Tämän uuden tuen tarkkaa sisältöä ei vielä tiedetä, mutta sen perusajatuksena on kannustaa vähähiilisyyteen ja sähköistämiseen. Tavalla tai toisella sen pitää huomioida myös yritysten kilpailukyky ja se, että osa toimijoista on jo sähköistänyt tuotantonsa ja siirtynyt pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Hallituksen perusviesti vientiteollisuudelle on selvä. Se on valmis tukemaan teollisuutta ja vahvistamaan yritysten kilpailukykyä. Tämä on merkittävä signaali teollisuudesta elannon saaville jäsenillemme.

Budjetin tulevaisuusinvestoinneista pitää erikseen mainita myös oppivelvollisuusiän pidentäminen. Teollisuusliitto tuki tätä uudistusta yhdessä SAK:n kanssa. Hallitus päätti myös useista työllisyystoimista. Keskustelussa on esillä ollut niin sanottu eläkeputken kohtalo. Mikäli työmarkkinapöydässä ei päästä ratkaisuun, on hallitus luvannut toimenpiteitä, jotta ikääntyneet työttömät eivät jää pelkän perusturvan varaan.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA  KITI HAILA

Veli-Matti Kauppinen: Kriisistä selviytyminen edellyttää määrätietoisuutta

Koronavirus on hallinnut uutisointia viime aikoina koko maailmassa. Päivä päivältä saamme kuulla uutisia epidemian leviämisestä. Meille kerrotaan jatkuvasti uusista yt-neuvotteluista ja niiden vaikutuksista ihmisten arkeen ja talouteen. Teollisuusliiton näkökulmasta tässä kriisitilanteessa tärkeintä on jäsentemme oikeudenmukainen kohtelu yt-neuvotteluissa ja työttömyyskassan saumaton palvelu. Nyt mitataan myös paikallisen sopimisen kulttuuria. Työntekijöiden joustaessa, on työnantajien tultava vastaan.

Maan hallitus on tarttunut ripeästi haasteisiin. Pääsiäisviikon kehysriihi oli historiallinen paitsi poikkeustilanteen myös ratkaisujen suhteen. Velkaa otetaan kriisin vuoksi yli 10 miljardia euroa. Lisätalousarvioesityksessä ehdotetaan määrärahoihin noin 3.6 miljardin euron lisäystä. Hallitus esimerkiksi ilmoitti tukevansa yrityksiä yhteensä yli miljardilla eurolla. Tärkeää kriisin hoitamisessa on myös lisärahoituksen esittäminen ELY-keskusten ja Business Finlandin menoihin. Samoin TE-toimistojen toimintamenoihin ehdotetut lisäykset ovat tässä tilanteessa perusteltuja. Myös kunnat saavat apua. Verotulojen menetyksistä on nyt tulossa yli 500 miljoonan euron korvaukset. Seuraavassa vaiheessa kunnille osoitetaan vähintään miljardi euroa.

Myös työmarkkinakeskusjärjestöt ovat toimineet ripeästi. Ne valmistivat hallitukselle viiden kohdan esityksen määräaikaisista toimista, joilla tuetaan yritystoiminnan ja työllisyyden palautumista kriisin jälkeen. Ponnistus osoitti kolmikannan toimivuuden. Huhut kolmikantaisen sopimisen kuolemasta ovat siis jälleen kerran osoittautuneet ennenaikaisiksi. Kolmikantaa soisi käytettävän muulloinkin kuin kriisin ollessa pahimmillaan.

Ei näytä hyvältä, jos yritys irtisanoo ja lomauttaa henkilöstöään, ja samalla jakaa ruhtinaallisia osinkoja omistajilleen.

Selvää on, että yritysten toimintaedellytyksiä pitää tukea. Samalla on oikeutettua edellyttää, että väliaikaisia toimia, esimerkiksi lomautusten suhteen, ei käytetä varmuuden vuoksi tai automaattina. Samoin on oikeutettua vaatia malttia yritysten osinkopolitiikassa. Ei näytä hyvältä, jos yritys irtisanoo ja lomauttaa henkilöstöään, ja samalla jakaa ruhtinaallisia osinkoja omistajilleen.

Hallitus on ilmoittanut, että hallitusohjelman uudelleen kirjoittaminen ei ole nyt asialistan kärjessä. Tärkeintä on akuutin kriisin hoitaminen. Ohjelmaa joudutaan kuitenkin monelta osin varmasti tarkastelemaan tuonnempana uudelleen. Elokuussa pidettävässä budjettiriihessä on mahdollista luoda selkeämpi kuva tulevaisuudesta sekä tarvittavista toimenpiteistä. Hallitusohjelman uudelleen kirjoittamisen vaatiminen on tässä tilanteessa lähinnä politikointia ja osoittaa melko huonoa tilannetajua.

Toivoa on, että talouden taantumasta ei tule pitkä. Kun rajoitukset ja suorat määräykset jossain vaiheessa poistuvat, kysyntä alkaa kasvaa ja näin talouden rattaat alkavat jälleen pyöriä.

Kriisin jälkeen on käynnistettävä mittavat elvytystoimet. Näitä ovat muun muassa infrastruktuuriin kohdistuvat hankkeet. Nousun alkaessa on erittäin tärkeää, että työkykyistä ja osaavaa väkeä on saatavilla. Yritysten näkökulmasta pahinta olisi päästää henkilöstö käsistä.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

Irene Niskanen: Hallituksen talousarvion anti työtä hakevalle

Työllisyysasteen nosto on kansantalouden keskiössä, mutta yksittäiselle työnhakijalle tärkeintä on päästä työuran alussa tai työsuhteiden välissä nopeasti yksilölliseen ja työuran kannalta tarpeelliseen palveluun. Tärkeää on myös päästä riittävän taloudellisen tuen piiriin.

Työllistymiseen tähtäävään toimintaan hakemisen ja pääsyn on oltava nopeaa ja nykyistä yksilöllisempää. Palveluilta edellytetään lisäksi sujuvuutta, helppoutta ja kannustavuutta. Tällä hetkellä ei ole riittävästi resursseja ja keinoja järjestää kaikille yksilöllisen tarpeen mukaista koulutusta, palvelua tai neuvontaa.

Tämä on nyt muuttumassa. Hallitus lupaa uudistaa työllisyyspaketillaan ja muilla esityksillään työttömien palveluja, työnhakuvelvoitetta ja työttömyysturvaa tulevien vuosien aikana niin, että työttömyysjaksot jäävät mahdollisimman lyhyiksi. Toimien tavoitteena on kannustaa työnhakuun ja lyhytaikaisenkin työn vastaanottamiseen.

Resurssien lisäämisellä useisiin erilaisiin koulutusmahdollisuuksiin tulee olemaan merkittävä vaikutus. Koulutussuunnittelussa on yksilötasolla tärkeää huomioida tavoitteet työllisyyden, osaamistason ja jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Koulutusmahdollisuuksia parantamalla nostetaan valmiuksia siirtyä helpommin ja nopeammin työstä toiseen. Lisäksi jatkuva työuran aikainen oppiminen ylläpitää hyviä työelämätaitoja.

Osatyökykyisten pääsyä ja paluuta työelämään luvataan helpottaa luomalla yksilölliset tarpeet huomioon ottava työkykyohjelma. Nykyiseen palkkatukijärjestelmään on luvattu uudistus ja merkittävä lisäys tuen käyttömääriin.

”On mahdollista luoda järjestelmiä, joiden avulla etuuden hakijaa voidaan paremmin ohjata yksilöllisesti niiden etuuksien piiriin, joihin juuri hän on kullakin hetkellä oikeutettu.”

Edellä mainittujen koulutukseen, jatkuvaan oppimiseen, työttömyysturvaan ja työnhakupalveluihin tehtävien satsausten lisäksi hallitus on suunnitellut ottavansa mallia Tampereella vuosina 2017 – 2018 käytössä olleesta työllisyyskokeilusta. Kokeilussa kaupunki hoiti yhdessä TE-toimiston kanssa työnvälitystä. Kokeilu oli onnistunut ja kiitelty. Sillä saatiin aikaan hyviä yksilöllisiä tuloksia. Samantapaisia kokeiluja ollaan nyt järjestämässä laajemmin.

Hyvät palvelut eivät kuitenkaan yksin riitä. Niiden lisäksi työttömyysjaksojen taloudellinen turva on järjestettävä niin, että se on riittävä, kannustava ja osallistava. Hallitus onkin luvannut poistaa aktiivimallin leikkurin ja kohtuullistaa seuraamus- eli karenssijärjestelmää. Jo näillä toimilla on työnhakijoille paitsi taloudellinen merkitys myös tärkeä kannustava ja arvostavakin vaikutus.

Työnhaun aikaisten etuuksien hakeminen olisi tehtävä helpoksi ja etuuksien maksatus ajantasaiseksi. Tätä voidaan edistää meneillään olevilla digitalisaatio-hankkeilla. On mahdollista luoda järjestelmiä, joiden avulla etuuden hakijaa voidaan paremmin ohjata yksilöllisesti niiden etuuksien piiriin, joihin juuri hän on kullakin hetkellä oikeutettu.

Jos hallituksen kaavailemat uudistukset toteutuvat, on työttömäksi jääneellä nykyistä paremmat mahdollisuudet päästä nopeastikin yksilöllisempien ja tehokkaampien työllistymistä tukevien toimien piiriin. Myös työttömyysaikaisten etuuksien hakua on mahdollisuus joustavoittaa. Samalla maan työllisyysastekin paranee, kun jokaisen työikäisen työuran aikainen kehittyminen on turvattu ja henkilökohtainen työllisyysaste on mahdollisimman korkea.

IRENE NISKANEN
Teollisuuden työttömyyskassan johtaja

Hannu Siltala: Ammatillisen koulutuksen korjaussarja

Hallitusohjelman kirjaus oppivelvollisuusiän korottamisesta 18 vuoteen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuus ovat pitkään odotettuja uudistuksia. Ne edistävät yhteiskunnallista tasa-arvoa ja parantavat vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuuksia ammatillisiin tai lukio-opintoihin. Peruskoulu-uudistukseen verrattavissa oleva muutos on niin merkittävä, etteivät sitä peruuta tulevatkaan hallitukset.

Maksuttomuus merkitsee opiskelijalle muun muassa oppimateriaalien ja ammatillisissa opinnoissa tarvittavien kalliiden työkalujen ilmaista käyttöön saamista. Epäselvää vielä on, koskeeko maksuttomuus myös yli 18 vuotta täyttäneitä opiskelijoita, mutta uudistus on saatettava näiltäkin osin tasa-arvoisesti maaliin.

Ammatillisen koulutuksen laatua parannetaan ja reformin toteutuksessa esiin tulleita puutteita korjataan. Koulupäivistä ja viikoista tehdään koulukohtaisella suunnittelulla eheitä. Hyppytuntien ja välipäivien aiheuttama tyhjäkäynti jää opiskelusta pois. Tavoitteena on saavuttaa mielekäs opintoja eteenpäin vievä opiskelurytmi.

Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös työpaikoilla tapahtuva koulutussopimusoppilaiden tehokas ohjaaminen. Tavoitteiden toteuttamista auttaa luvattu 1 000 määräaikaisen opettajan rekrytointi, joiden palkkaamiseen on vuosien 2019 ja 2023 välisenä aikana jaettavissa tulevaisuusinvestointina yhteensä 235 miljoonaa euroa.

”Jatkuva oppiminen vastaa ihmisten tarpeeseen uudistaa ja kehittää osaamistaan läpi koko elämän.”

Ammatillisen koulutuksen krooninen rahoitusvaje on 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä johtuu siitä, että aikaisemmat hallitukset ovat leikanneet ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoituksesta vuositasolla yli 300 miljoonaa euroa. Se on pakottanut koulutuksen järjestäjät muun muassa vähentämään opetus- ja muun henkilöstön määrää 1 600 hengellä. Tulevaisuusinvestointien lisäksi perusrahoitusta pitäisi nostaa vähintään 60 miljoonalla eurolla.

Myös parlamentaariseen toteutukseen tuleva jatkuvan oppimisen uudistus on merkittävä satsaus. Jatkuva oppiminen vastaa ihmisten tarpeeseen uudistaa ja kehittää osaamistaan läpi koko elämän. Uudistus toteutetaan kolmikantaisesti koulutuksen järjestäjien kanssa. Tarkasteluun kuuluvia asioita ovat esimerkiksi koulutuksen tarjonta, rahoitus, sosiaaliturva, muutosturva ja työttömyysturva.

Osana edellä mainittuja tavoitteita luodaan kansalliset osaamisen tunnistamisen periaatteet. Niiden avulla on tarkoitus kartoittaa eri tavoin hankittu yksilön osaaminen työelämässä ja opiskelussa. Tällä voidaan välttää turha moneen kertaan tapahtuva samojen asioiden opiskelu ja tehdä näkyväksi myös maahanmuuttajien kotomaissaan hankkima osaaminen.

HANNU SILTALA
Teollisuusliiton koulutuspäällikkö

KUVA KITI HAILA

NÄKIJÄ: Matti Tuomala: Vyönkiristysten tie on kuljettu loppuun – ”Aiemmista virheistä olisi aika oppia”

Alkaneen vaalikauden aikana julkisia investointeja tulisi kasvattaa reippaasti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen turvaamiseksi, Tampereen yliopiston taloustieteen professori Matti Tuomala sanoo.

MATTI TUOMALA on taloustieteen professori Tampereen yliopistossa. Toimii tällä hetkellä Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston WIP-konsortion (Work, Inequality, Public policy) johtajana. Erikoistunut julkiseen talouteen, verotukseen sekä taloudelliseen eriarvoisuuteen. Selvittänyt tuloerojen kehitystä 1990-luvulta lähtien yhdessä tutkijakumppaneidensa kanssa. Julkaissut laajasti optimaalisen verotuksen teoriasta. Viimeistelee parhaillaan kirjaa Markkinat, valtio ja eriarvoisuus (Vastapaino).

Matti Tuomala sanoo, että seuraavan hallituksen pitäisi panostaa hyvinvointipalveluihin, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja tutkimukseen, jotta tämän vuosikymmenen aikana toteutettujen julkisten menojen sarjaleikkausten luomaa hyvinvointi- ja osaamisvajetta pystyttäisiin kuromaan umpeen.

– Samalla hallituksen tulisi kasvattaa julkisia investointeja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tuomalan mielestä näitä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia ei ole varaa lykätä hamaan tulevaisuuteen, vaan niihin panostaminen pitäisi nostaa hallituspolitiikan kärkitavoitteiksi.

HYVINVOINTIVALTIO KUNTOON REILULLA VEROUUDISTUKSELLA

– Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita. Kaikki varallisuuteen, perittyyn varallisuuteen ja siitä koituvaan tuloon eli pääomaan kohdistuva verotus on mennyt alaspäin aina 1990-luvun alusta lähtien, Tuomala toteaa.

Hänen mukaansa pääoman ja varallisuuden verottamista täytyy kiristää, mikäli pohjoismaiselle mallille tyypillisten korkeatasoisten julkisten palvelujen ja hyvän sosiaaliturvan rahoitus halutaan turvata lisäämättä palkansaajien verotusta.

– Ansiotulot ja pääomatulot pitäisi panna samalle viivalle, jotta ansiotulojen ja pääomatulojen erilaisen kohtelun aiheuttamasta tulojenmuunto-ongelmasta päästäisiin eroon.

Tuomalan mukaan Suomen verojärjestelmä ei ainoastaan kasvata tuloeroja, vaan vääristää myös pääoman kohdentumista esimerkiksi luomalla listaamattomille yrityksille kannustimet sijoittaa arvopapereihin ja kiinteistöihin verotuksen minimoimiseksi.

– Verojärjestelmämme on osaltaan vaikuttanut siihen, että [Euroopan keskuspankin] EKP:n rahapoliittisen elvytyksen kautta Suomen talouteen virrannut raha on mennyt pikemminkin kiinteistöihin, arvopapereihin ja osakkeisiin kuin tuotannollisiin investointeihin. Samalla se on kasvattanut kaupunkimaan, kiinteistöjen ja osakkeiden arvoa, joita omistaa pääasiallisesti varakkaampi väki.

”Nykyinen verojärjestelmä suosii rikkaita.”

Tuomalan mukaan se, että verojärjestelmä suosii sijoittamista rahoitusvarallisuuteen ja kiinteistöihin tuotannollisten investointien kustannuksella heikentää ratkaisevasti suomalaisten hyvinvoinnin kasvun edellytyksiä.

– Jos tuotannollinen pääoma ei kasva, niin työntekijöiden tuottavuuden on myös vaikea nousta ja sen johdosta reaalipalkatkaan eivät voi juuri nousta.

Tuomalan mukaan nykyisen pääoma- ja varallisuusverotuksen epäkohtien korjaaminen lisäisi yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, kasvattaisi tuottavuutta ja parantaisi tuotannolliseen toimintaan investoimisen kannustimia.

ILMASTOINVESTOINNIT KÄYNTIIN HETI EDULLISELLA VELKARAHALLA

Kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat sitoutuneet tiukkoihin päästöjen vähennystavoitteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Konkreettiset toimenpide-ehdotukset tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi.

– Päättäjät pelkäävät ehkä sanoa ääneen, että ilmastonmuutosta tehokkaasti hillitsevien toimien käynnistämiseksi valtion olisi otettava lisää velkaa.

Tuomalan mielestä julkisen velan kasvattaminen olisi tässä yhteydessä oivallinen keino, koska se keventäisi nykypolvelle koituvaa verotaakkaa.

– Tulevat sukupolvet hyötyisivät ilmastonmuutosta hillitsevistä investoinneista eniten. Siksi olisi oikeudenmukaista, että he osallistuisivat tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavien investointien kustannuksiin.

Tuomala korostaa, että suurinvestoinnit ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on aloitettava välittömästi, muuten voi olla myöhäistä. Hänestä ilmastoinvestointien käynnistäminen velkarahalla olisi tulevien sukupolvien etujen mukainen ratkaisu.

SILMÄNKÄÄNTÖTEMPPU

– Sipilän porukka ja sen taustajoukot ovat sepittäneet tarinan, jonka mukaan Suomi nousi kuilun reunalta hallituksen talouspolitiikan ansiosta. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Tuomala muistuttaa, että porvarihallituksen toteuttamat neljän miljardin euron julkisten menojen leikkaukset heikensivät kotimaista kysyntää, mikä puolestaan hidasti talouden toipumista. Hänen mukaansa myöskään työehtoja heikentäneellä kilpailukykysopimuksella (kiky) ei ole ollut osaa Suomen talouden kääntymisessä kasvuun.

– Bruttokansantuotteen nousu ja vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyn voimaantuloa. Investoinnit kääntyivät kasvuun vuonna 2015, ja 2016 oli selvä huippukohta, Tuomala sanoo.

”Vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kikyä.”

– Nimenomaan rakentaminen kasvoi. Julkisilla infrahakkeilla on ollut suuri merkitys.

– Kiky-sopimuksen voimassaolon aikana investoinnit ovat vähentyneet. Ennusteetkin viittaavat siihen, että yksityiset tuotannolliset investoinnit ovat hiipumassa.

Tuomalan mukaan vientikysynnän piristyminen veti Suomen talouden vuonna 2016 reippaaseen kasvuun, mutta kansainvälisen talouden suhdannehuippu on jo takanapäin.

TAANTUMAA PUKKAA

Maailmantalouden kasvunäkymät ovat viime kuukausien aikana heikentyneet dramaattisesti. Euroopan keskuspankin ennusteen mukaan euroalueen talouskasvu hidastuu tänä vuonna merkittävästi. EKP päättikin jatkaa poikkeustoimia rahapoliittisen elvytyksen tehostamiseksi.

– Taloustunnelmat ovat synkistyneet. EKP:n toimet kertovat epätoivosta, joka johtuu siitä, ettei talouden piristämiseksi ole käytössä muita keinoja kuin rahapoliittinen elvytys.

Tuomalan mukaan rahapoliittista elvytystä tehokkaampi finanssipoliittinen elvytys on euroalueella poistettu talouspolitiikan työkalupakista ideologisin perustein.

– Suomi on peesannut Saksan vaatimaa tuhoisaksi osoittautunutta talouskuripolitiikkaa. Mielestäni seuraavaan hallituksen tulisi toimia aktiivisesti EU-maiden tasolla koordinoidun finanssipolitiikan käynnistämisen puolesta hidastuneen kasvun vauhdittamiseksi.

Tuomalan mukaan hallituksen tulisi varautua myös pitämään talous kasvussa julkisten investointien käynnistämisellä, joista ilmastonmuutosta torjuvat hankkeet ovat tärkeä kohde.

– Näin voitaisiin välttyä vuonna 2008 puhjenneen finanssikriisin jälkeen tehtyjen virheiden toistamiselta. Tuolloin Suomessa VM:n virkamiesjohto toivoi finanssikriisin pikaista ohimenoa. Sen sijaan että vientikysynnän romahtaessa olisi ollut valmiina heti käynnistettäviä julkisia investointiprojekteja.

Tuomala muistuttaa, että Suomen kansantuote nousi vuoden 2008 tasolle vasta viime kesänä. Hänen mukaansa talouden ennätyspitkään taantumaan vaikutti merkittävästi se, että Suomessa keskellä eurokriisiä kiristettiin finanssipolitiikkaa.

– VM:n virkamiesjohto näyttää taas uudelleen tuputtavan seuraavalle hallitukselle julkisten menojen leikkauksia talouden vientikysynnän hiipuessa. Aiemmista virheistä olisi aika oppia.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Riku Aalto: Lättysyöttö työntekijän lapaan!

Vaalikeskustelu on käynyt kiivaana niin työpaikoilla kuin mediassakin, ja hyvä niin. Poikkeuksellisesta tällä kerralla on kuitenkin ollut se, millä tavalla oikeistopuolueiden ehdokkaat ja erilaisten työnantajajärjestöjen edustajat ovat keskusteluihin osallistuneet.

He ovat puhuneet työehtosopimusten yleissitovuudesta ja kertoneet tavoitteekseen sen poistamisen. He ovat avanneet käsityksiään kilpailukykysopimuksen auvoisuudesta. He ovat hokeneet, että yksittäinen työntekijä pystyy kyllä itse huolehtimaan omien työehtojensa sopimisen ilman minkäänlaista minimiturvaa. Eräistä puheenvuoroista on välittynyt jopa sellainen vaikutelma, että työntekijät nähtäisiin vain jonkinlaisena yritystoiminnan välttämättömänä vaivana sen sijaan, että heidät miellettäisiin yhteistyökumppaneiksi, joiden kanssa yrityksiä voidaan kehittää ja työelämää viedä parempaan suuntaan.

En muista, että hyökkäys ammattiyhdistysliikettä ja erityisesti SAK:laisia liittoja tai meidän jäseniämme kohtaan olisi koskaan aikaisemmin ollut näin voimakasta.

”Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa.”

Edellä kuvatun perusteella voidaan hyvällä syyllä kysyä ”heittääkö poliittinen oikeisto lättysyötön työntekijöiden lapaan” antamalla selvän ennakkonäytön siitä, mitä tuleman pitää, jos nykyinen hallituskoalitio pärjää vaaleissa hyvin. Mikäli niin kävisi, voisivat oikeistopuolueiden edustajat sanoa, että me kerroimme etukäteen mitä teemme, jos vallan saamme, ja me saimme kansan tuen. Älkää siis valittako, vaan tyytykää kohtaloonne.

Työntekijöiden on hyvä tämä asia ja asetelma tiedostaa. Vielä on aikaa tehdä vaalityötä ja näyttää, että työntekijöiden asemaa ei näiden vaalien seurauksena heikennetä, vaan päinvastoin työntekijöiden asemaa parannetaan. Kaikki on siitä kiinni, että menemme vaalipäivänä äänestämään ja pudotamme äänestyslipun uurnaan, ellemme ole jo ennakkoon ääntämme käyttäneet.

Demokratiassa jokaisen ääni on yhtä arvokas. Pidetään yhdessä huoli siitä, että äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa korkeammaksi kuin viime kerralla. Vaikutetaan yhdessä siihen, että kansanedustajiksi valitaan henkilöitä, jotka arvostavat sopimusyhteiskuntaa, ja pitävät kiinni työntekijöiden oikeudesta järjestäytyä ja neuvotella kullekin alalle hyvät yleissitovat työehtosopimukset.

Vain äänestämällä voit vaikuttaa asioiden kulkuun!

RIKU AALTO
Teollisuusliiton puheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Veli-Matti Kauppinen: Työelämän parantaminen on jatkuva prosessi

Sipilän hallitus erosi maaliskuun 8. päivä. Ero tapahtui myrskyisän, vastoinkäymisistä toiseen matkanneen sote- ja maakuntauudistuksen loppuhuipennuksena. Oikeastaan koko uudistuksen valmisteluprosessi kuvaa hyvin manan majoille menneen hallituksen tapaa toimia. Sen kaikkea tekemistä leimasi kova kiire, huono valmistelu sekä jatkuva soutaminen ja huopaaminen. Hallitus ehti kuitenkin saada paljon ikävyyksiä aikaan palkansaajille, työttömille, opiskelijoille ja eläkeläisille.

Tuoreessa muistissa ovat työttömyysturvan tuntuvat heikennykset, massiiviset leikkaukset koulutuksen määrärahoihin, puhumattakaan työttömiä nöyryyttävästä aktiivimallista. Samoin muistissa on kilpailukykysopimus ja erityisesti tapa, jolla hallitus kikyään eteenpäin vei. Noin neljän vuoden aikana hallitus osoitti melkoista osaamattomuutta, kovapäisyyttä ja ylimielisyyttä erityisesti työmarkkinoiden ja työelämän suhteen. Suomen kehittämisessä kymmenien vuosien ajan käytössä ollut aito sopimisen kulttuuri ei paljoa painanut, kun Oy Suomi Ab:ta haluttiin laittaa uuteen iskuun. Jälkiä korjataan vielä pitkään.

Työelämää pitää kehittää aidon kolmikantaan perustuvan keskustelun pohjalta. Menestyksen eväät löytyvät monesta tekijästä. Yksi olennainen lähtökohta on hyvä, kattava ja monipuolinen koulutusjärjestelmä. On lähes koomista, että Sipilän hallitus leikkasi noin 690 miljoonaa euroa koulutuksesta, ja nyt siinä vaikuttaneet puolueet kilvan puhuvat vaalikentillä siitä, kuinka laadukas koulutus on paras voimavaramme. Heidän puheensa ovat siis samat kuin ennen edellisiä eduskuntavaaleja, mutta tuskin keneltäkään jää näkemättä, että kauniiden sanojen ja hallituskaudella toteutettujen tekojen välillä vallitsee räikeä ristiriita.

”Työpaikkatason yhteisellä kehitystyöllä on maassamme pitkät perinteet. Tätä toimintamallia on syytä hyödyntää tulevaisuudessakin.”

Tarvitsemme todellisia tekoja koulutuksen puolesta, ei sitä vastaan. Osana koulutukseen panostamisen kokonaisuutta tarvitsemme aikuisväestölle suunnatun osaamistason kohottamishankkeen, jossa työmarkkinajärjestöillä on vahva rooli. Samoin pitäisi luoda avoin ammattiopisto, joka mahdollistaa osaamisen laajentamisen ja etenemisen ammatista toiseen, ja jossa ammatillisten opintojen lisäksi voi syventää yleissivistävää osaamista.

Tulevalla vaalikaudella tarvitsemme ennustettavuutta työmarkkinoille ja työelämään. Meillä on oltava toimivat polut työstä työhön, jotta mahdolliset yllättävätkin työttömyysjaksot jäisivät lyhyiksi. Lisäksi meillä on oltava toimiva turvaverkko heille, jotka syystä tai toisesta eivät ole työelämässä juuri nyt.

Hyvä työelämä on kiistaton kilpailukykytekijä. Työpaikkatason yhteisellä kehitystyöllä on maassamme pitkät perinteet. Tätä toimintamallia on syytä hyödyntää tulevaisuudessakin. Kehittämisen on tapahduttava aidossa yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden välillä. Hyvä työelämä huomioi työntekijöiden erilaiset elämäntilanteet, ja mahdollistaa entistä paremman työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä aidon itsensä kehittämisen.

Jotta työelämän laatua saadaan parannettua, henkilöstölle on annettava aidot mahdollisuudet vaikuttaa työtään ja työolojaan koskevaan päätöksentekoon. Samalla on edistettävä työelämän laatua ja työhyvinvointia.

VELI-MATTI KAUPPINEN
Teollisuusliiton viestintäasiantuntija

KUVA KITI HAILA

Jari Nilosaari: Oikeus toimia jäsenten hyväksi

Ammattiyhdistysliikettä on syyllistetty siitä, että se osallistuu, ottaa kantaa ja puolustaa jäseniään. Liittoja on syytetty myös siitä, että ne saavat osan tuloistaan omistuksista ja sijoitustoiminnasta, joita käyttävät jäsenistön ja heidän perheidensä etujen ajamiseen. Näihin hyökkäyksiin on olemassa vain yksi syy: halu heikentää ay-liikkeen ja työntekijöiden asemaa. Ilmiö on oikeistohallituksen aikana korostunut.

Kun olen viime vuoden aikana kiertänyt tilaisuuksissa ja keskustellut satojen jäsenten ja luottamushenkilöiden kanssa, on heidän tahtotilansa tullut selväksi. He haluavat liitolta vahvempia kannanottoja ja tuntuvampia tekoja. Työelämän on oltava reilua ja työstä saadulla palkalla on tultava toimeen. Koulutukseen pitää panostaa, sitä pitää arvostaa ja sen on näyttävä myös palkassa. Samat pelisäännöt ja palvelut kuuluvat työelämässä ja yhteiskunnassa kaikille. Jäsentemme tahto on, että hyvinvointivaltio nimeltä Suomi toimii, että palvelut saadaan kohtuullisella hinnalla ja että ne kustannetaan verovaroin.

Miten me voisimme ohittaa jäsenistön tahdon? Emme mitenkään. Meidän on oltava järkeviä työelämän rakentajia, vahvoja yhteiskunnallisia vaikuttajia ja jäsentemme etujen aloitteellisia ajajia. Sitä varten meidän on oltava taloudellisesti riippumattomia, ja siksi tarvitsemme jäsenmaksuista ja omistuksista kertyvät tulot. Emme voi antaa oikeiston rummutukselle periksi ja hiipua sen alle. Ammattiliitoilla on oikeus toimia jäsentensä ja heidän perheidensä hyväksi.

KIKYN MITTASUHTEET

Sipilän oikeistohallitus väittää työllistäneensä pitkälti kilpailukykysopimuksen eli kikyn ansiosta 140 000 työtöntä. On se vain ihmeellinen epeli tämä kiky, jonka sivussa hoitui Euroopan ja Yhdysvaltojen talouskasvu ja työllisyys parempaan suuntaan.

Vai oliko se niin päin, että Euroopan ja maailmantalouden kasvu veti Suomen mukaansa ja auttoi kehityksen oikealle uralle ilman, että hallituksen aiheuttamat leikkaukset ja pakkolakiuhkauksilla läpiajetut työelämän muutokset siihen myönteisessä mielessä vaikuttivat. Kun Suomen koon suhteuttaa maailmantalouteen, tuntuu jälkimmäinen vaihtoehto paljon uskottavammalta.

Kun hallitus pakotti meidät sopimaan kikystä, jouduimme todellisuudessa valitsemaan sen ja pakkolakien väliltä pienemmän pahan. Nyt tämä samainen eronnut hallitus on jättänyt Suomeen tilaan, jossa äänestäjät päättävät, millä lääkkeillä maatamme ruvetaan viemään eteenpäin. Jatketaanko kuluneen vajaan neljän vuoden tapaan, vai otetaanko suunta, jossa kuunnellaan myös tavallista ihmistä?

Meillä jokaisella on nyt mahdollisuus äänestää paremman työ- ja perhe-elämän puolesta. Jokainen ääni ratkaisee. Jokainen ääni on yksi osa maamme tarvitsemasta suunnanmuutoksesta.

Äänestä jo ennakkoon 3.–9.4. tai vaalipäivänä 14. huhtikuuta!

JARI NILOSAARI
Teollisuusliiton 3. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

Yhteistyö ja luottamus työmarkkinoiden peruskiveksi

Kulunut vaalikausi on osoitus siitä, mitä seuraa, kun työelämän asioita valmistellaan kapealla pohjalla, ja työmarkkinoita ruvetaan sanellen ohjailemaan maan hallituksen toimesta. Siitä seuraa ristiriitoja, asioiden jälkikäteen puintia konflikteille alttiissa asetelmassa, jossa yhteisen näkemyksen ja ratkaisun etsiminen on vaikeutunut. Vielä vakavampi seuraus on ollut luottamuksen heikentyminen ja kohonnut riski sen pysyvämmästä rapautumisesta.

Tulevaisuutta ajatellen hedelmällisempi vaihtoehto on valmistella työmarkkina-asioita riittävän laajalla pohjalla ja perusteellisesti alkaen yhteisen tilannekuvan muodostamisesta osapuolten kesken. Valmistelutyölle on myös annettava riittävästi aikaa. Kiire on kehno konsultti etenkin yhteiskunnallisia uudistuksia tehtäessä.

Aikataulu- tai muilta uudistusprosesseihin liittyviltä paineilta tai prosessien polveilevalta etenemiseltä voidaan tuskin koskaan välttyä. On kuitenkin parempi kokea eri osapuolten intressit huomioon ottavaan huolelliseen valmisteluun ja neuvotteluun liittyvä vaiva kuin katkaista kuuntelu, keskustelu ja vuorovaikutus, ja ottaa riski ongelmien eskaloitumisesta ajamalla asioita, osapuolia ja kehityskulkuja hakauksiin ja pakkoasetelmiin tai liian ahtaisiin aikaikkunoihin.

”Voidaanko luottamuksen ja kolmikantaisen sopimustoiminnan tielle jälleen siirtyä, riippuu olennaisesti siitä, minkälainen hallitus Suomea seuraavan vaalikauden johtaa.”

Kysymys on siis menettelytavasta ennen yleisiä päämääriä tai määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Kun jokainen osapuoli pitää huolen siitä, että yhteinen väline asioiden hoitamiseksi pysyy kunnossa, pohjustaa se jatkuvuuden sekä mahdollisuuden uudistuksille ja ratkaisujen löytämiselle tulevaisuudessa vastaan tuleviin ongelmiin.

Työmarkkinoita ajatellen monissa kovissa paikoissa koeteltu ja tuloksia tuottanut toimintamalli on kolmikantainen valmistelu ja sopiminen. Mitkään merkit eivät tähän mennessä ole osoittaneet sen käyneen tarpeettomaksi tai kelvottomaksi. Päinvastoin kolmikanta tarjoaa edelleen vankan perustan työmarkkinoiden ja työelämän kehittämiselle. Sen rinnalla nykyinen yleissitoviin työehtosopimuksiin perustuva työehdoista sopimisen järjestelmä on tarpeellinen toimintamalli ja perusteltu lähtökohta työsuhteiden ehtojen sääntelyä ajatellen.

Voidaanko luottamuksen ja kolmikantaisen sopimustoiminnan tielle jälleen siirtyä, riippuu olennaisesti siitä, minkälainen hallitus Suomea seuraavan vaalikauden johtaa. Minkä arvon se antaa työmarkkinoiden kehittämiselle? Arveleeko se ratkaisevansa kaiken yksinään vai ryhtyykö se tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa?

Viimeisimmän hallituksen näytöt painottuvat ylhäältä ohjailuun ja erityisesti työntekijöitä edustavien tahojen asiantuntemuksen, näkemyksen ja rakentavien ehdotusten sivuuttamiseen. Muutos yhteistyön ja luottamuksen rakentamisen suuntaan on tervetullut ja tarvittu ratkaisu. Työmarkkinat ansaitsevat uuden kevään. Niiden toimivuus on avain työllisyysasteen kohottamiseen ja työttömyyden ongelman ratkaisemiseen sekä merkittävä tekijä ihmisten hyvinvoinnin turvaamisessa ja Suomen tulevassa pärjäämisessä.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja