Juha Suti­nen: Tekno­lo­gia valjas­tet­tava turval­li­suu­den aisapariksi

Tule­vai­suu­teen on kiva kurkis­tella ja arvioida, miten esimer­kiksi työelämä kehit­tyy. Ennus­ta­mi­nen on hanka­laa, vaikka tekno­lo­gian kehi­tystä näkee noin 20 vuoden päähän. Esimer­kiksi digi­te­le­vi­sioita oli jo 80-luvulla, mutta kaupal­li­set versiot ovat yleis­ty­neet vasta viime vuosina.

Epävar­muu­den tule­vai­suu­den ratkai­suista tai siitä, mitkä teknii­kat hyväk­sy­tään käyt­töön, aiheut­ta­vat ihmi­nen sekä poliit­ti­set valinnat.

Linjauk­sia on vedet­tävä esimer­kiksi sen suhteen voiko Suomessa ajaa itseoh­jau­tu­valla autolla tai saako teko­äly tehdä ratkai­suja vaik­kapa lääkehoidossa.

Vielä tänä päivänä tuntuu lähes tietei­se­lo­ku­valta, että jääkaappi kertoo sinulle, mitä voit syödä ja mitkä ruuat aiheut­ta­vat tervey­del­lesi riskejä. Kuiten­kin tämä tekno­lo­gia on jo olemassa.

Meihin laite­taan siru, joka mittaa erilai­sia asioita kehosta. Jääkaap­piin asen­ne­taan lukija, joka koodaa kaapissa olevat ruuat ja niiden koos­tu­muk­sen sekä sinun tietosi. Kun yrität ottaa sitä lempi­mak­ka­raasi, kone ilmoit­taa, että kannat­taisi harkita vielä.

KOHTI TURVALLISEMPIA TYÖYMPÄRISTÖJÄ

Tekno­lo­gian kehit­ty­mi­nen on mahdol­lis­ta­nut robo­tit yksin­ker­tai­sissa ja vaaral­li­sissa töissä. Turval­li­suus ja työviih­ty­vyys ovat kiis­tatta lisään­ty­neet ja monista työvai­heista on tullut turval­li­sem­pia ja siis­tim­piä. Tekno­lo­gialla voidaan hallita riskejä.

Edellä kuvattu kehi­tys jatkuu tule­vai­suu­dessa. Turval­li­suus ei sen myötä kuiten­kaan lisäänny auto­maat­ti­sesti, vaan riip­puu siitä, miten huolto, kunnos­sa­pito ja pereh­dy­tys toteutetaan.

Tekno­lo­gia voi olla myös riski työtur­val­li­suu­delle. Työt saat­ta­vat pirs­ta­loi­tua ja perin­tei­set työsuo­je­lun yhteis­toi­min­tae­li­met voivat hajota.

Työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tu­jen ja työsuo­je­lu­toi­mi­kun­tien toiminta voi pahim­massa tapauk­sessa lakata kokonaan.

Työter­veys­huol­lon järjes­tä­mi­nen voi muut­tua hanka­laksi. Vastuu näiden asioi­den järjes­tä­mi­sestä voi hämär­tyä epäsel­väksi. Kehi­tys tuo haas­teen meille edunvalvojille.

Meidän pitää olla mukana lain­sää­dän­nön valmis­te­lussa, jotta työsuo­je­lun yhteis­toi­min­nan edel­ly­tyk­set varmis­te­taan myös tulevaisuudessa.

Keinoja voisi­vat esimer­kiksi olla tilaa­jan pääasial­li­sen määräys­val­lan tai velvol­li­suuk­sien lisääminen.

TURVALLISUUS ALKAA KOULUTUKSESTA

Kun tule­vai­suu­den osaa­jia koulu­te­taan, ei amma­til­li­sen opetuk­sen roolia voi vähä­tellä. Koulu­tuk­sen pitää olla moni­puo­lista ja tule­vai­suu­teen tähtäävää.

Proses­sin­hoi­ta­jan pitää tieten­kin saada perus­tai­dot proses­sin hoita­mi­sesta ja koneis­ta­jan koneis­ta­mi­sesta työym­pä­ristö- ja turval­li­suus­asiat mukaan lukien.

Tähän pitäisi kuiten­kin liit­tää myös ymmär­rys tule­vai­suu­desta ja esimer­kiksi siitä, mitä esimer­kiksi teko­äly voisi tarkoit­taa alalla tulevaisuudessa.

Amma­til­li­nen koulu­tus muutet­tiin 1.8.1998 alkaen kestol­taan kolme­vuo­ti­seksi. Tämä toi tulles­saan hyppy­tun­teja ja erikoi­sia koulu­päi­vän kestoja.

Koulu­tus pitäisi palaut­taa takai­sin kaksi­vuo­ti­seksi, ja sillä tavalla työssä käyn­nin kaltai­seksi, että koulussa ollaan kahdek­san tuntia päivässä. Tämä loisi enem­män valmiuk­sia työelä­mää varten kuin epämää­räi­set pätkäkoulupäivät.

Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­mia odotellessa.

JUHA SUTINEN 
Teol­li­suus­lii­ton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA