Kun reiluus katosi työstä – pakko­y­rit­tä­jyys hiipi varhaisjakeluun

Miten halvalla työn voi teettää, että joku suostuu sen tekemään? Lehtien varhais­ja­kelu on toiminut koeka­nii­nina pakko­y­rit­tä­jyys riesanaan.

13.2.2019

Helsingin Sanomien julkai­sijan Sanoma Media Finland Oy:n perus­tama Early­bird-palvelu on suorit­tanut lehtien jakelua Keski-Uudel­la­maalla. Yrityk­sellä ei ole yhtään työsuh­tee­seen palkattua jakajaa, vaan se käyttää itsensä työllis­täjiä eli freelance­reita, joiden kohta­lona on pakko­y­rit­tä­jyys. Yritys maksaa heille niukan palkkion, mutta normaa­listi työnan­ta­jalle kuuluvat kulut, muun muassa eläke­maksut ja vakuu­tukset, työntekijä hoitaa halutes­saan itse.

Freelancer ei sairas­tues­saan saa työnan­ta­jalta sairaus­päi­vä­rahaa, hänelle ei makseta lomakor­vausta eikä hän saa korvausta omien työvä­li­nei­densä käytöstä, esimer­kiksi puheli­mesta ja polku­pyö­rästä tai autosta. Työnte­ki­jällä ei ole työnan­tajan maksamaa työter­veys­huoltoa, eikä työstä kerry eläkettä.

Teolli­suus­liiton jakelualan sopimus­asian­tun­tija Martti Paavi­lainen arvioi, että yrittä­jä­mäi­sesti toimi­valle työnte­ki­jälle jää hänelle makse­tusta palkkiosta kulujen jälkeen karkeasti puolet: esimer­kiksi kahdeksan euron palkkiosta nelisen euroa.

Early­bird sai markkina-aseman Keski-Uudel­la­maalla, kun Helsingin Sanomat kilpai­lutti jakelunsa. Postista erilli­seksi yrityk­seksi irtau­tunut Posti­pal­velut menetti Early­bir­dille alueensa ja joutui sanomaan satoja työsuh­teessa olevia jakajiaan irti.

Early­bird on vähitellen laajen­tanut toimin­taansa. Viime vuoden lopulla joulu­kuussa se otti vasta­tak­seen lehtien jakelusta Hyvinkäällä.

ITSENSÄ TYÖLLISTÄJÄT JÄTTIVÄT TYÖN KESKEN

Kaikki ei ole mennyt putkeen alusta­lous­yri­tyk­senä itseään markki­noi­valta jakelu­fir­malta. Jo etukä­teen yritys varoitti, että alussa voi jakelussa ilmetä häiriöitä.

Hyvin­käällä joulu­kuun alkupäi­vinä kolmannes talouk­sista jäi ilman lehteä, kun jakajat joukolla lopet­tivat jakelun kesken työvuo­rojen. Häiriöitä jatkui useamman vuoro­kauden ajan. Yhtenä syynä ilmiöön yritys on myöntänyt työvoi­ma­pulan. Se on yrittänyt paikata tilan­netta muun muassa lainaa­malla jakajia lahte­lai­sesta jakelupalvelusta.

– Ei kuulosta kovin kannat­ta­valta liike­toi­min­nalta, että jakajat lähtevät ajamaan Lahdesta Hyvin­käälle ja palaavat takaisin Lahteen. Pelkäs­tään matka­kus­tan­nukset muodos­tuvat isoiksi, pohtii Paavilainen.

Hän ei ole yllät­tynyt, että freelancer-jakajat jättivät jakamisen kesken havait­tuaan työn luonteen.

– Ehkä alusta­ta­lou­des­sakin on jonkin­moinen kipupiste, jonka jälkeen sitä hommaa ei kukaan enää tee. Vapaassa markki­na­ta­lou­dessa tahtoo olla, että kaikella toimin­nalla on se viimeinen hinta.

”ILMAN IHMISTÄ LEHTI EI TULE KOTIIN”

– On tapana sanoa, että lehti tulee kotiin. Mutta ei lehti tule kotiin, se tuodaan kotiin. Sitä voitai­siin enemmän arvostaa, että se on ihminen, joka lehden tuo posti­luuk­kuun. Jos sitä ihmistä ei ole, niin lehteä­kään ei tule, sanoo jakaja Timo Virtanen.

Virtanen on vuodesta 2009 lähtien työsken­nellyt lehtien varhais­ja­ka­jana Salon seudulla. Hänen työnan­ta­jansa on Varsi­nais-Suomen Tieto­ja­kelu, jossa hän on 65:n jakajan pääluottamusmies.

Jakelu on tunti­palk­kaista, osa-aikaista yötyötä.

– Puolen yön aikaan lähdemme paino­ta­lolle ja otamme lehdet kyytiin. Sitten menemme maakun­taan jakamaan. Minun piirini on maaseutua. Lenkki on vajaa 200 kilometriä. Aamulla pitää olla takaisin. Meillä on kuusi yötä työtä ja sen jälkeen kaksi vuoroa vapaata. Työhön eivät pyhät paljoa vaikuta. Muutama juhla­pyhä on vapaa. Muuten ollaan kaikki sunnun­tait työssä.

Työn huono puoli on Virtasen mukaan se, että ”jakajan palkkaus on melkein kaikkein heikoin, mitä Suomessa voi olla”.

– Hyvä puoli on se, että jakelu on aika lailla itsenäistä työtä. Omaan tahtiin saa mennä.

LENKKI ON JAKAJAN URAKKA

Virtasen jakamia päätuot­teita ovat Salon Seudun Sanomat ja Turun Sanomat. Lisäksi hän jakaa pikku­lehtiä ja kahdeksaa eri paikal­lis­lehteä. Viime aikoina jakeluun on tullut mukaan aikakaus­lehtiä, kirjeitä ja pieniä paketteja.

– Palkka työstä pyörii kympin paikkeilla tunnissa, eli se on taval­lisen pieni. Urakka­hyöty tulee siitä, kun ajaa mahdol­li­simman nopeasti lenkin läpi, niin voi saada tunti­palkan hieman parem­maksi. Piirit ovat alalla yleensä aika pieniä. Meillä lyhin piiri on 4,5 tuntia ja isommat piirit 6,5 tuntia.

Kirjeiden, aikakaus­leh­tien ja paket­tien tulo varhais­ja­ka­jien jaetta­viksi on lisännyt työtä, mutta se on kasvat­tanut myös työn fyysistä kuormitusta.

Huoles­tut­ta­vana Virtanen pitää työnan­ta­jien pyrki­mystä maksaa tunti tunnista ja hävittää työstä urakka­hyöty. Siinä on vaarana hänen mukaansa se, että työssä ei ”kenen­kään enää kannata menettää uniaan”.

– Kyllä palkkauk­seen täytyy saada jokin positii­vinen muutos. Muuten ei ole yksin­ker­tai­sesti järkeä lähteä jakamaan yöllä.

PALKAN KOROTUSTA KANNATTAISI KOKEILLA?

Early­birdin tapauk­sessa freelancer­poh­jai­seen alusta­ta­lou­teen siirty­mistä perus­tel­tiin tarpeella alentaa print­ti­leh­tien jakelu­kus­tan­nuksia, jotka ovat olleet 20–30 prosenttia kokonaiskuluista.

– Siinä jäi ymmär­tä­mättä, että lehti pitää saada painosta asiak­kaalle, ja valitet­ta­vasti jakajalle pitää maksaa palkka. Se ei ilmai­seksi liiku, vaikka miten sitä toivoisi, Teolli­suus­liiton Paavi­lainen sanoo.

Early­bird saattoi toivoa, että Posti­pal­ve­luiden irtisa­no­tuista jakajista osa olisi hakeu­tunut freelance­reiksi. Näin ei näytä isossa mittaa­vassa käyneen.

– He, jotka ovat jakoa tehneet, tiedos­tavat, millaista työtä se on ja paljonko siitä tienaa. Jos siitä rahasta pitäisi vielä ruveta maksa­maan omat eläkkeet ja vakuu­tus­maksut, ja ottaa riski siitä, että ei ole lomarahaa, niin vaikea kuvitella, että se homma heitä hirveästi kiinnostaisi.

Luotet­ta­vuu­della on jakelussa iso merkitys. Jos lehti ei ilmesty kotiin säännöl­li­sesti, seuraus voi olla yrityksen toimin­nalle kohtalokas.

– Ongelma jakelu­maa­il­massa on se, että jos asiakas suuttuu, niin hän lopettaa tilaa­misen ja siirtyy esimer­kiksi verkko­lehden lukijaksi. Häntä on aika mahdoton saada takaisin. Kun halutaan pitää yllä print­ti­me­diaa, on tärkeää, että lehti oikeasti on aamulla laatikossa.

Paavi­lainen pohtii, kannat­taako yhteis­kuntaa ylipää­tään rakentaa sellai­seksi, että ihmiset tekevät mahdol­li­simman pienellä tunti­pal­kalla töitä.

– Onko se järkevä kehitys, jos halutaan säilyttää edes jonkin­moinen palve­lu­taso! Yritykset tiedos­tavat, että jakelua­lalla palkka on liian pieni ja kertovat, että on huutava jakaja­pula. Ne sanovat, että ongelmaa ei palkka yksin ratkaise, mutta ehkä sitä kannat­taisi kokeilla.

VAPAUDEN VIEHÄTYS

Jakaja Timo Virtasen jakamalla parin sadan kilometrin lenkillä on paljon kesämök­kia­lueita. Pysäh­dyksiä tulee talvella noin 250 ja kesällä tupla­määrä. Talvella teillä on liukasta ja pimeää; sataa lunta ja räntää.

– Kun talven jaksaa jakaa, niin kesällä on ihan mukavaa. Saa kesäyössä rauhal­li­sesti mennä ja kuunnella linnun­laulua. Maaseu­tu­pii­rissä ajaminen on ihan mielekästä.

– Kun aamulla kuudelta pääsen kotiin, ja nukun aamupäivän puoleen päivään asti, niin jää vapaata aikaa jonkin verran muuhunkin tekemi­seen. Osalla on kaksi työtä, jolloin oma vapaa-aika jää pienemmäksi.

Virta­sella työ mahdol­listaa harrastukset.

– Olen yleensä koko yön puheli­messa luotta­mus­mies­teh­tä­vien takia. Päivällä minulla on monen­laista harras­toi­mintaa ja yhdis­tys­toi­mintaa. Olen urhei­luseuran puheen­joh­taja. Harrastin autour­heilua nuorem­pana. Nykyisin olen Teolli­suus­liiton ammat­tio­saston sihteeri, paikal­lis­jär­jestön sihteeri ja mukana liiton tes-neuvottelukunnassa.

TÖITÄ PAISKOTAAN JAKSAMISEN KUSTANNUKSELLA

Mitä jakajat keske­nään puheli­messa yön pimeinä tunteina jutte­levat? Rahan jälkeen yleisin puhee­naihe on Virtasen mukaan jaksaminen.

– Kuormat rupeavat olemaan isoja, ja aikataulut ovat tiukoilla. Henki­lös­tö­pula on hirveä. Jakajista on jatku­vasti vajausta. Heitä pyyde­tään vapaa­päi­vinä töihin. Koska palkkaus on kehno, työhön suostu­taan rahan­himo silmissä. Väsyminen tulee lopulta, kun ei malteta levätä.

Virtasen mukaan yötyö ei sovi kaikille.

– Olen sanonut, että viisi vuotta vähin­tään menee, ennen kuin siihen tottuu. Itse olen koko ikäni tehnyt yötöitä. On ollut jakajia, jotka ovat saaneet diagnoosin, että eivät sovellu yötyöhön. He eivät saa päivällä nukuttua.

– Perhe-elämän ja työn yhteen­so­vit­ta­minen on monessa perheessä haastavaa perheen­jä­senten erilaisten vuoro­kausi­ryt­mien takia. Jakajan yötyöhön tottu­minen vaatii aikamoista sopeu­tu­mista perheessä. Sellai­sissa perheissä, joissa molemmat ovat jakajia, se sujuu helpommin.

Kovim­milla ovat jakajat, jotka tekevät elannon turva­tak­seen kahta työtä.

– Osalla on toinen työ. Jotkut ovat kaupan kassalla, koulua­vus­ta­jina, siivoo­jina tai kesäisin vihannestarhoilla.

Vuoden ympäri­pyö­reää paisko­mista kompen­soi­daan jakajan viiden viikon kesälo­malla ja kahden viikon talvi­lo­malla. Viime tes-kierrok­sella tuli se mahdol­li­suus, että talvi­lo­ma­viikon voi muuttaa rahaksi.

– Sanoin silloin, että en tuollai­seen koskaan lähde. Kaikki loma, mitä me saamme, tarvi­taan palau­tu­mi­seen. Mitä enemmän jakaja vanhenee, sitä enemmän hän väsyy lenkillä ja tarvitsee palau­tu­mi­saikaa. Jakaminen on nuorem­pien hommia, vaikka meillä vanhin jakaja on 72 vuotias.

NEUVOTTELUA PAREMMISTA EHDOISTA

Kun jaetta­vaksi on tullut muutakin kuin sanoma­lehtiä, on se pääluot­ta­mus­mies Timo Virta­selle merkinnyt neuvot­telua jakamisen taksoista.

– Kovasti neuvo­tel­laan siitä, mitä makse­taan kirjeen tuomi­sesta, että montako sekuntia on euro. Tavoit­teena on oikeu­den­mu­kai­sempi korvaus. On kohteita, joihin ei välttä­mättä mene yhtään lehteä, mutta sinne menee kuitenkin kirjeitä ylimpään kerrok­seen. Niistä on tähän mennessä maksettu vain kappa­le­kor­vaus. Nyt muute­taan kappa­le­kor­vaus sekun­neiksi ja saadaan järke­vämpi hinta. Siinä kuluu työaikaa, kun kiipeää ylimpään kerrok­seen ja vie kirjeen. Kun kuorma kasvaa, reppu voi painaa paljon.

Virtanen kokee, että vakituisen työn muuttu­minen ja pakko­y­rit­tä­jyys ovat jakelua­lalla jonkin­moinen uhka. Sen yleis­ty­mi­seen hän ei jaksa uskoa.

– En ollen­kaan ymmärrä, että joku sellai­seen leikkiin lähtee. Kun kaikki sosiaa­li­puoli, vakuu­tukset ja eläke­maksut, ajetaan jakajan kontolle, niin ei se hyvä malli ole. Joku hädis­sään tämmöi­seen tarttuu, kun jostain pitää rahaa saada. Ei se pitemmän päälle toimi. Ei se Hyvin­kään suunnas­sa­kaan ole toiminut, kun siihen työhön ei löydy väkeä.

KUN YKSI TYÖ EI RIITÄ

– Jakelu on osa-aikaista työtä, jossa palkka ei usein riitä toimeen­tu­loon. Se ajaa monet ottamaan toisen työn, sanoo itsekin kahta työtä tehnyt jakaja Eveliina Koivisto.

Koivisto on 13 vuotta toiminut jakajana Tampe­reen Nekalan kaupun­gin­osassa Alma Manun palve­luk­sessa, joka on Pirkan­maalla toimiva 900 ihmistä työllis­tävä jakelu­firma. Näin Koivisto kuvaa ammattiaan:

– Olin pitkään lasten kanssa kotiäi­tinä. Sitten rupesin etsimään töitä. Ilmoitus osui silmään ja ajattelin, että tämä työ voisi sopia, kun päivät olisivat vapaina. Se tuntui kivalta hommalta, kun oli pieniä lapsia. Jäin sille tielle.

– Jakajan työ on urakka­luon­toista. Minulla on Tampe­reella kaksi jakopiiriä. Niistä makse­taan yhteensä noin 6,5 tuntia. Toisessa piirissä ajoa on kuusi- ja toisessa kahdeksan kilometriä. Meillä lähes joka paikassa jakajat kulkevat omilla autoilla. Keskusta-alueella on joitakin paikkoja, missä polku­pyö­rille on mitoi­tettu piirit.

Parasta jakajan työssä on Koiviston mukaan oma vapaus.

– Siinä ei kukaan kyttää selän takana, Siinä voi itse määri­tellä työn vauhdin ja sen, millä tavalla hoitaa homman.

– Huono puoli on se, että työ tehdään yöllä. Välillä kaipaa työyh­teisöä. Jakajalla saattaa mennä viikkoja, ettei näe ketään.

Rasitus on työssä kasvanut.

– Työnan­taja on levik­kien laskuun vastannut siten, että on otettu paljon uutta jaettavaa, josta kertyy lisää tuloa. Se tekee työstä rankan, koska aikaa yössä ei ole sen enempää. Se on merkinnyt lisää työtä samassa ajassa.

ALUSTATALOUTTA ON HYVÄÄ JA HUONOA

Teolli­suus­liiton Martti Paavi­laisen mielestä alusta­ta­lous palvelee hyvin silloin, kun työntekijä myy arvokasta erityis­osaa­mis­taan. Esimer­kiksi Oulussa asuva saattaa alustan kautta tehdä töitä helsin­ki­läi­selle yrityk­selle ja saada siitä siedet­tävää palkkaa. Alusta­ta­lous­pal­velun ohjelma voi lisäksi freelancerin apuna laskea palkkiosta eläke­maksun ja veron, ja laittaa ne maksuun.

Suorit­ta­vaan työhön alusta­ta­lous soveltuu hänen mieles­tään huonosti, etenkin silloin, kun sen perus­tana on pakko­y­rit­tä­jyys, joka ei tarjoa mahdol­li­suutta neuvo­tella työn hinnasta.

– Tällaiset yritykset perus­tuvat siihen, että ne pyrkivät käyttä­mään ihmisiä hyväksi ja teettä­mään työtä mahdol­li­simman halvalla. Samalla väiste­tään työnan­tajan velvol­li­suudet. Katso­taan, että kyseessä on itsensä työllis­täjä tai freelancer. Periaat­teessa he ovat työsuh­teisia ihmisiä, jotka työsken­te­levät työnan­tajan direktio-oikeuden alla. Käytän­nössä heillä ei kuiten­kaan ole mahdol­li­suutta neuvo­tella työehtojaan.

Itsensä työllis­tä­jällä on oikeus olla ottamatta vastaan sopimusta. Paavi­laisen mielestä asetelma ei ole reilu.

– Onko ihmisellä, jonka pitäisi tulla toimeen, oikeasti mahdol­li­suus kieltäytyä työstä?

UNIVAJETTA KAHDEN TYÖN LOUKUSSA

Jakaja Eveliina Koiviston mukaan yötyöhön sopeu­tu­minen ei ole helppoa. Vaikeinta on heillä, jotka tekevät kahta työtä.

– Jokainen on yksilö. Sen huomaa hyvin nopeasti, sopiiko yötyö ollen­kaan. On yllät­tävän vaikeaa jatku­vasti nukkua päivällä.

– Ihmisillä on yötyöhön erilaisia toimin­ta­mal­leja. Jotkut menevät nukku­maan kuudelta illalla ja nukkuvat pitkän pätkän ennen kuin lähtevät työhön ja ovat seuraavan päivän hereillä. Itse teen niin, että nukun pari tuntia ennen kuin lähden työhön ja sitten pidemmän pätkän, kun tulen aamulla takaisin. Se on sopinut minulle parhaiten.

– Totesin viime vuoden puolella, kun kävin kahdessa työssä, että uniryt­mini häiriintyi. Jouduin ottamaan pientä breikkiä. Kävin lääkä­ris­säkin, että saatiin rytmiä korjattua. Kun vaje jää päälle, se vaikuttaa moneen asiaan.

Koivisto joutui totea­maan, että ihmisen on todella stres­saavaa tehdä saman­ai­kai­sesti kahta työtä.

– Ehkä sinulla on aamulla nukkues­sasi takarai­vossa, että sinun täytyy herätä päivällä ja lähteä toiseen työpaik­kaan. Uni ei ole niin laadu­kasta kuin se voisi olla. Mitä vanhem­maksi tulet, sen vaikeampaa on nukkuminen.

Työnte­ki­jä­pula ja jakajien suuri vaihtu­vuus ovat Koiviston mukaan alan suuria ongelmia.

– Ihmisiä tulee ja menee. Se on pyörö­ovi­tak­tiikkaa. Meillä vaihtuu yli sata henkilöä vuodessa. Jakajista on huutava pula. Se vaikuttaa kaikkeen. Se vaikuttaa laatuun.

TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ KÄYTETÄÄN HYVÄKSI

Eri tyyppisten jakajien edunval­vontaa vaikeuttaa se, että heidän järjes­täy­ty­mi­sas­teensa on yleensä alhainen ja työnan­tajat käyttävät runsaasti ulkomaisia työnte­ki­jöitä, joiden tietämys omista oikeuk­sis­taan on usein vielä heikompi kuin suoma­lai­silla. Monessa tapauk­sessa Teolli­suus­liiton Paavi­laisen mukaan liittoon järjes­täy­ty­minen ja sieltä saatava tuki olisi kiperissä tilan­teissa avuksi.

Ruoan­ja­ke­lu­puo­lelta löytyy ainakin kaksi yritystä, Foodora ja Wolt, joissa työsuh­teita on muutettu freelancer-sopimuksiksi.

– Siellä yritys pakotti työnte­kijät allekir­joit­ta­maan uuden sopimuksen, joka merkitsi siirty­mistä työsuh­teesta freelancer-sopimuk­seen, mikä tarkoitti palkan­alen­nusta ja työeh­tojen etujen häviä­mistä. Ruoan­kul­jet­ta­jille annet­tiin eteen englan­nin­kie­linen työso­pimus ja sanot­tiin: se pitää allekir­joittaa tai hommat loppuvat. Aika moni panii­kissa allekir­joitti sopimuksen sellai­se­naan, eikä ymmär­tänyt, että työehdot muuttuivat ratkaisevasti.

Osa ruoan­kul­jet­ta­jista oli työsuh­teisia. Heillä olisi Paavi­laisen mukaan ollut mahdol­li­suus vaatia yt-neuvot­te­luja, työsuh­teiden mahdol­lista irtisa­no­mista tuotan­nol­li­sista ja talou­del­li­sista syistä, ja työsuh­teen purku­ta­pauk­sessa neljän kuukauden takai­sin­ot­to­vel­voi­tetta. Tällöin työso­pi­muksen huonon­ta­minen olisi ollut huomat­tavan hankalaa alalla, joka kärsii krooni­sesta työvoimapulasta.

– Asiaan olisi voitu puuttua, jos ruoan­kul­jet­ta­jilla olisi ollut jonkin­lainen järjes­täy­ty­minen ja tuki takana, mutta se mahdol­li­suus pääsi menemään ohi. Parempi työeh­to­so­pi­muk­siin liittyvä lakitun­temus olisi voinut hyödyttää ainakin niitä, joilla oli työsuhde.

MITÄ LIITTO VOI TEHDÄ?

Paavi­laisen mielestä liiton tulisi jatkossa toimia niin, että yhteis­kun­nassa itsensä työllis­tä­jien asemaan saatai­siin muutos.

– Työnan­ta­ja­puoli toimii harmaalla alueella, johon ei ole puututtu. Ammat­ti­liit­tona meidän pitäisi miettiä, miten saadaan eduskunta ottamaan kantaa asiaan: tarken­ta­maan työsuh­teisen työn ja freelancer­työn harmaata aluetta, ettei pääse tapah­tu­maan tämän tapaista hyväksikäyttöä.

Austra­liassa Foodora on katsottu työnan­ta­jaksi. Yritys on tunnus­tanut, että kuriirit ovat enemmän työsuh­teisia työnte­ki­jöitä kuin freelance­reita ja maksanut heille korvauksia. Myös Hollan­nissa osa kurii­ri­työstä on tulkittu työsuh­tei­seksi. Toivot­ta­vasti käytäntö pikku­hiljaa leviää Euroo­passa ja Suomessa.

SOPIMUSSHOPPAILU JA JAKAJIEN KAOOTTINEN TILANNE

Sopimuss­hop­pailu nousi pintaan, kun Posti yhtiöitti posti­pal­ve­lunsa. Jakajien työnan­taja Posti­pal­velut liittyi Media­liit­toon, ja Posti ja logis­tiikka-alan unioni PAU:n sopimuksen piirissä olleet posti­laiset siirtyivät Teolli­suus­liiton sopimuksen piiriin. Työnte­ki­jöiden palkka ja edut huononivat.

– Siitä on vuosi ja tilanne on edelleen kaoot­tinen, sanoo sopimus­asian­tun­tija Martti Paavilainen.

Miten tähän ajaudut­tiin, on oma tarinansa.

– Varhais­ja­kelua on tehty meidän työeh­to­so­pi­muk­sella paljon. Posti ei olisi pystynyt kilpai­le­maan, jos se olisi noudat­tanut PAU:n sopimusta, joka oli parempi. Työnan­taja sai talou­del­lista hyötyä vaihta­malla sopimusta.

Posti­pal­ve­lujen perus­ta­misen myötä Teolli­suus­liitto joutui kiusal­li­seen asemaan.

– SAK:n kentässä ei näytä hyvältä, että luomme mahdol­li­suuden sopimuss­hop­pai­luun. Se on moraa­linen ongelma, jota PAU:laiset eivät katso hyvällä.

Kahdella eri sopimuk­sella on vuosi­kym­me­nien juuret. Toinen sopimus syntyi, kun mediayh­tiöt alkoivat perustaa Postin jakelun rinnalle omia jakelu­yh­tiöi­tään, joiden työnte­kijät järjes­täy­tyivät Viestin­tä­liit­toon. Fuusioiden seurauk­sena mediayh­tiöiden jakajista tuli TEAMin ja myöhemmin Teolli­suus­liiton jäseniä.

Kiperän tilan­teen ratkai­se­mi­seksi Teolli­suus­liitto ja PAU tekevät yhteistyötä.

– Kerran kuukau­dessa käymme keskus­te­luja ja koko ajan vaihdamme tietoa, sanoo Paavi­lainen. Alan edunval­vontaa ei helpota alhainen järjestäytymisaste.

– Meille järjes­täy­ty­neenä on lähes 1200 työnte­kijää ja heidän määränsä on kasvussa. Monelle jakaminen on sivutyö. Tarkkaa järjes­täy­ty­mi­sas­tetta on vaikea saada selville. Se on noin 25–35 prosentin haaru­kassa. PAU:n puolella järjes­täy­ty­minen on paljon parempaa.

Kun Posti­pal­velut perus­tet­tiin, siirtyi PAU:lta Teolli­suus­liiton sopimuksen piiriin paritu­hatta työntekijää.

– Meille jäseniksi heistä tuli kymme­nisen prosenttia. Paljon jäi PAU:lle, ja paljon meni YTK:hon, valitettavasti.

Sopimus­asian­tun­tijan näkökul­masta jakelu­maa­ilma on ”mielen­kiin­toinen mutta ääret­tömän haastava”.

– Se lisää vielä vaikeus­as­tetta, että ala elää veitsen­te­rällä. Postin sähköis­tä­minen vaikuttaa voimakkaasti.

PAKKOYRITTÄJYYDESTÄ KYSYMYS

Lehtiä jakavan Early­birdin, ruoan­kul­je­tus­pal­velu Foodoran ja ruoka­lä­het­ti­pal­velu Woltin työnte­ki­jöiden kohte­lusta tehtiin eduskun­nassa loppu­vuo­desta kirjal­linen kysymys sosiaali- ja terveysministerille.

KYSYMYS: Kysymyksen mukaan osa yrityk­sistä on johdon­mu­kai­sesti ja tarkoi­tuk­sella alkanut kiertää työnan­ta­ja­vel­voit­tei­taan. Ne eivät enää palkkaa työnte­ki­jöitä työsuh­tee­seen ja tee henkilön kanssa työso­pi­musta, vaan ottavat työnte­ki­jöitä toimeksiantosuhteeseen.

Freelancerit eivät kirjal­lisen kysymyksen mukaan tosia­sial­li­sesti voi itse päättää, milloin ja missä he tekevät työtä, vaan sitä on tehtävä silloin, kun ruoka tai lehti pitää toimittaa asiak­kaalle. Lisäksi yritys voi kulje­tusten aikana antaa työn tekemistä koskevia ohjeita ainakin ruoan­ja­ke­lu­pal­velun yhtey­dessä. Tällöin kaikki työsuh­teen tunnus­merkit täyttyvät.

Kirjal­lisen kysymyksen mukaan yritysten toimin­nasta aiheutuu mittavia yhteis­kun­nal­lisia menetyksiä sosiaa­li­turva- ja eläke­mak­sujen jäädessä kerty­mättä. Lisäksi ne vääris­tävät yritysten välistä kilpailua. Työntekijän näkökul­masta käytäntöä pidetään kirjal­li­sessa kysymyk­sessä ”työnte­ki­jälle kuuluvan ansion varastamisena”.

Kysymyk­sessä muistu­tet­tiin, että työntekijän perus­tavaa laatua olevia oikeuksia ovat oikeus työso­pi­muk­seen, sairaus­lo­maan, eläkkee­seen ja työter­veys­huol­toon. Lisäksi työntekijän kuuluu saada korvaus omien työvä­li­neiden ja ajoneuvon käytöstä, ja hänen tulee voida käyttää työpaikan sosiaalitiloja.

Kysymyk­sessä kysyt­tiin muun muassa, mihin toimen­pi­tei­siin minis­teri aikoo ryhtyä sen selvit­tä­mi­seksi, ovatko nämä freelancerit työsuh­teessa vai eivät. Hän halusi tietää myös, mihin minis­terin näkemyksen mukaan voi johtaa kehitys, jossa yritykset kiertävät työso­pi­mus­lakia ja jättävät maksa­matta sosiaa­li­turva- ja eläkemaksut.

VASTAUS: Minis­terin mukaan työsuo­je­lu­vi­ran­omainen voi ottaa selvit­tääk­seen freelancer-sopimuk­sella tai yrittä­jänä toimivan henkilön aseman tämän pyynnöstä. Viran­omainen voi selvittää, onko henkilö tosia­sial­li­sesti työntekijän asemassa. Jos viran­omainen katsoo henkilön olevan työntekijän asemassa, on tällä toimi­valta työnantajaan.

Työn suorit­ta­mi­sella freelancer‑, toimek­sianto- tai muulla sopimuk­sella ei minis­terin mielestä ”lähtö­koh­tai­sesti aiheudu mitään verojen tai eläke- tai sosiaa­li­tur­va­mak­sujen menetyksiä”.

Uusia ajatuksia itsensä työllis­tä­jien aseman korjaa­mi­seksi ei minis­teri esittänyt.

PAKKOYRITTÄJYYS NAKERTAA ELÄKETURVAA

”Matala­palk­kainen alustatyö yleis­tyes­sään asettaisi suoma­laisten eläke­turvan entistä kovem­pien kustan­nus­pai­neiden eteen. Työssä­käyvät ihmiset kerryt­tävät itsel­leen eläkettä. Jos se ei ole riittävä, henki­lölle makse­taan kansa­ne­lä­kettä. Koska itsensä työllis­tä­vien eli freelance­reiden palkka on pieni, houkutus siihen, että he eivät maksa itsel­leen vapaa­eh­toista yrittä­jäe­lä­kettä kasvaa, ja se merkitsee sitä, että he myöhemmin jossain vaihetta ikäänsä ovat kansa­ne­läk­keen varassa. Silloin muut työnte­kijät kustan­tavat heidän eläkkei­tään. Jos alusta­ta­lou­della tehtävä matala­palk­kainen työ yleistyy, tästä tulee yhteis­kun­nal­linen ongelma. Tällaisen prosessin kautta vähen­ne­tään muutenkin harve­nevia maksajia työeläkepottiin.”

SOPIMUSASIANTUNTIJA MARTTI PAAVILAINEN

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT PEKKA ELOMAA JA JYRKI LUUKKONEN