Kun reiluus katosi työstä – pakko­y­rit­tä­jyys hiipi varhaisjakeluun

Miten halvalla työn voi teet­tää, että joku suos­tuu sen teke­mään? Lehtien varhais­ja­kelu on toimi­nut koeka­nii­nina pakko­y­rit­tä­jyys riesanaan.

13.2.2019

Helsin­gin Sano­mien julkai­si­jan Sanoma Media Finland Oy:n perus­tama Early­bird-palvelu on suorit­ta­nut lehtien jake­lua Keski-Uudel­la­maalla. Yrityk­sellä ei ole yhtään työsuh­tee­seen palkat­tua jaka­jaa, vaan se käyt­tää itsensä työl­lis­tä­jiä eli free­lance­reita, joiden kohta­lona on pakko­y­rit­tä­jyys. Yritys maksaa heille niukan palk­kion, mutta normaa­listi työnan­ta­jalle kuulu­vat kulut, muun muassa eläke­mak­sut ja vakuu­tuk­set, työn­tekijä hoitaa halu­tes­saan itse.

Free­lancer ei sairas­tues­saan saa työnan­ta­jalta sairaus­päi­vä­ra­haa, hänelle ei makseta loma­kor­vausta eikä hän saa korvausta omien työvä­li­nei­densä käytöstä, esimer­kiksi puhe­li­mesta ja polku­pyö­rästä tai autosta. Työn­te­ki­jällä ei ole työnan­ta­jan maksa­maa työter­veys­huol­toa, eikä työstä kerry eläkettä.

Teol­li­suus­lii­ton jake­lua­lan sopi­mus­asian­tun­tija Martti Paavi­lai­nen arvioi, että yrit­tä­jä­mäi­sesti toimi­valle työn­te­ki­jälle jää hänelle makse­tusta palk­kiosta kulu­jen jälkeen karkeasti puolet: esimer­kiksi kahdek­san euron palk­kiosta neli­sen euroa.

Early­bird sai mark­kina-aseman Keski-Uudel­la­maalla, kun Helsin­gin Sano­mat kilpai­lutti jake­lunsa. Postista eril­li­seksi yrityk­seksi irtau­tu­nut Posti­pal­ve­lut menetti Early­bir­dille alueensa ja joutui sano­maan satoja työsuh­teessa olevia jaka­ji­aan irti.

Early­bird on vähi­tel­len laajen­ta­nut toimin­taansa. Viime vuoden lopulla joulu­kuussa se otti vasta­tak­seen lehtien jake­lusta Hyvinkäällä.

ITSENSÄ TYÖLLISTÄJÄT JÄTTIVÄT TYÖN KESKEN

Kaikki ei ole mennyt putkeen alus­ta­lous­yri­tyk­senä itse­ään mark­ki­noi­valta jake­lu­fir­malta. Jo etukä­teen yritys varoitti, että alussa voi jake­lussa ilmetä häiriöitä.

Hyvin­käällä joulu­kuun alku­päi­vinä kolman­nes talouk­sista jäi ilman lehteä, kun jaka­jat joukolla lopet­ti­vat jake­lun kesken työvuo­ro­jen. Häiriöitä jatkui useam­man vuoro­kau­den ajan. Yhtenä syynä ilmi­öön yritys on myön­tä­nyt työvoi­ma­pu­lan. Se on yrit­tä­nyt paikata tilan­netta muun muassa lainaa­malla jaka­jia lahte­lai­sesta jakelupalvelusta.

– Ei kuulosta kovin kannat­ta­valta liike­toi­min­nalta, että jaka­jat lähte­vät ajamaan Lahdesta Hyvin­käälle ja palaa­vat takai­sin Lahteen. Pelkäs­tään matka­kus­tan­nuk­set muodos­tu­vat isoiksi, pohtii Paavilainen.

Hän ei ole yllät­ty­nyt, että free­lancer-jaka­jat jätti­vät jaka­mi­sen kesken havait­tu­aan työn luonteen.

– Ehkä alus­ta­ta­lou­des­sa­kin on jonkin­moi­nen kipu­piste, jonka jälkeen sitä hommaa ei kukaan enää tee. Vapaassa mark­ki­na­ta­lou­dessa tahtoo olla, että kaikella toimin­nalla on se viimei­nen hinta.

”ILMAN IHMISTÄ LEHTI EI TULE KOTIIN”

– On tapana sanoa, että lehti tulee kotiin. Mutta ei lehti tule kotiin, se tuodaan kotiin. Sitä voitai­siin enem­män arvos­taa, että se on ihmi­nen, joka lehden tuo posti­luuk­kuun. Jos sitä ihmistä ei ole, niin lehteä­kään ei tule, sanoo jakaja Timo Virta­nen.

Virta­nen on vuodesta 2009 lähtien työs­ken­nel­lyt lehtien varhais­ja­ka­jana Salon seudulla. Hänen työnan­ta­jansa on Varsi­nais-Suomen Tieto­ja­kelu, jossa hän on 65:n jaka­jan pääluottamusmies.

Jakelu on tunti­palk­kaista, osa-aikaista yötyötä.

– Puolen yön aikaan lähdemme paino­ta­lolle ja otamme lehdet kyytiin. Sitten menemme maakun­taan jaka­maan. Minun piirini on maaseu­tua. Lenkki on vajaa 200 kilo­met­riä. Aamulla pitää olla takai­sin. Meillä on kuusi yötä työtä ja sen jälkeen kaksi vuoroa vapaata. Työhön eivät pyhät paljoa vaikuta. Muutama juhla­pyhä on vapaa. Muuten ollaan kaikki sunnun­tait työssä.

Työn huono puoli on Virta­sen mukaan se, että ”jaka­jan palk­kaus on melkein kaik­kein heikoin, mitä Suomessa voi olla”.

– Hyvä puoli on se, että jakelu on aika lailla itse­näistä työtä. Omaan tahtiin saa mennä.

LENKKI ON JAKAJAN URAKKA

Virta­sen jaka­mia päätuot­teita ovat Salon Seudun Sano­mat ja Turun Sano­mat. Lisäksi hän jakaa pikku­leh­tiä ja kahdek­saa eri paikal­lis­leh­teä. Viime aikoina jake­luun on tullut mukaan aika­kaus­leh­tiä, kirjeitä ja pieniä paketteja.

– Palkka työstä pyörii kympin paik­keilla tunnissa, eli se on taval­li­sen pieni. Urak­ka­hyöty tulee siitä, kun ajaa mahdol­li­sim­man nopeasti lenkin läpi, niin voi saada tunti­pal­kan hieman parem­maksi. Piirit ovat alalla yleensä aika pieniä. Meillä lyhin piiri on 4,5 tuntia ja isom­mat piirit 6,5 tuntia.

Kirjei­den, aika­kaus­leh­tien ja paket­tien tulo varhais­ja­ka­jien jaet­ta­viksi on lisän­nyt työtä, mutta se on kasvat­ta­nut myös työn fyysistä kuormitusta.

Huoles­tut­ta­vana Virta­nen pitää työnan­ta­jien pyrki­mystä maksaa tunti tunnista ja hävit­tää työstä urak­ka­hyöty. Siinä on vaarana hänen mukaansa se, että työssä ei ”kenen­kään enää kannata menet­tää uniaan”.

– Kyllä palk­kauk­seen täytyy saada jokin posi­tii­vi­nen muutos. Muuten ei ole yksin­ker­tai­sesti järkeä lähteä jaka­maan yöllä.

PALKAN KOROTUSTA KANNATTAISI KOKEILLA?

Early­bir­din tapauk­sessa free­lancer­poh­jai­seen alus­ta­ta­lou­teen siir­ty­mistä perus­tel­tiin tarpeella alen­taa print­ti­leh­tien jake­lu­kus­tan­nuk­sia, jotka ovat olleet 20–30 prosent­tia kokonaiskuluista.

– Siinä jäi ymmär­tä­mättä, että lehti pitää saada painosta asiak­kaalle, ja vali­tet­ta­vasti jaka­jalle pitää maksaa palkka. Se ei ilmai­seksi liiku, vaikka miten sitä toivoisi, Teol­li­suus­lii­ton Paavi­lai­nen sanoo.

Early­bird saat­toi toivoa, että Posti­pal­ve­lui­den irti­sa­no­tuista jaka­jista osa olisi hakeu­tu­nut free­lance­reiksi. Näin ei näytä isossa mittaa­vassa käyneen.

– He, jotka ovat jakoa tehneet, tiedos­ta­vat, millaista työtä se on ja paljonko siitä tienaa. Jos siitä rahasta pitäisi vielä ruveta maksa­maan omat eläk­keet ja vakuu­tus­mak­sut, ja ottaa riski siitä, että ei ole loma­ra­haa, niin vaikea kuvi­tella, että se homma heitä hirveästi kiinnostaisi.

Luotet­ta­vuu­della on jake­lussa iso merki­tys. Jos lehti ei ilmesty kotiin sään­nöl­li­sesti, seuraus voi olla yrityk­sen toimin­nalle kohtalokas.

– Ongelma jake­lu­maa­il­massa on se, että jos asia­kas suut­tuu, niin hän lopet­taa tilaa­mi­sen ja siir­tyy esimer­kiksi verk­ko­leh­den luki­jaksi. Häntä on aika mahdo­ton saada takai­sin. Kun halu­taan pitää yllä print­ti­me­diaa, on tärkeää, että lehti oikeasti on aamulla laatikossa.

Paavi­lai­nen pohtii, kannat­taako yhteis­kun­taa ylipää­tään raken­taa sellai­seksi, että ihmi­set teke­vät mahdol­li­sim­man pienellä tunti­pal­kalla töitä.

– Onko se järkevä kehi­tys, jos halu­taan säilyt­tää edes jonkin­moi­nen palve­lu­taso! Yrityk­set tiedos­ta­vat, että jake­lua­lalla palkka on liian pieni ja kerto­vat, että on huutava jaka­ja­pula. Ne sano­vat, että ongel­maa ei palkka yksin ratkaise, mutta ehkä sitä kannat­taisi kokeilla.

VAPAUDEN VIEHÄTYS

Jakaja Timo Virta­sen jaka­malla parin sadan kilo­met­rin lenkillä on paljon kesä­mök­kia­lueita. Pysäh­dyk­siä tulee talvella noin 250 ja kesällä tupla­määrä. Talvella teillä on liukasta ja pimeää; sataa lunta ja räntää.

– Kun talven jaksaa jakaa, niin kesällä on ihan muka­vaa. Saa kesäyössä rauhal­li­sesti mennä ja kuun­nella linnun­lau­lua. Maaseu­tu­pii­rissä ajami­nen on ihan mielekästä.

– Kun aamulla kuudelta pääsen kotiin, ja nukun aamu­päi­vän puoleen päivään asti, niin jää vapaata aikaa jonkin verran muuhun­kin teke­mi­seen. Osalla on kaksi työtä, jolloin oma vapaa-aika jää pienemmäksi.

Virta­sella työ mahdol­lis­taa harrastukset.

– Olen yleensä koko yön puhe­li­messa luot­ta­mus­mies­teh­tä­vien takia. Päivällä minulla on monen­laista harras­toi­min­taa ja yhdis­tys­toi­min­taa. Olen urhei­luseu­ran puheen­joh­taja. Harras­tin autour­hei­lua nuorem­pana. Nykyi­sin olen Teol­li­suus­lii­ton ammat­tio­sas­ton sihteeri, paikal­lis­jär­jes­tön sihteeri ja mukana liiton tes-neuvottelukunnassa.

TÖITÄ PAISKOTAAN JAKSAMISEN KUSTANNUKSELLA

Mitä jaka­jat keske­nään puhe­li­messa yön pimeinä tunteina jutte­le­vat? Rahan jälkeen ylei­sin puhee­naihe on Virta­sen mukaan jaksaminen.

– Kuor­mat rupea­vat olemaan isoja, ja aika­tau­lut ovat tiukoilla. Henki­lös­tö­pula on hirveä. Jaka­jista on jatku­vasti vajausta. Heitä pyyde­tään vapaa­päi­vinä töihin. Koska palk­kaus on kehno, työhön suos­tu­taan rahan­himo silmissä. Väsy­mi­nen tulee lopulta, kun ei malteta levätä.

Virta­sen mukaan yötyö ei sovi kaikille.

– Olen sano­nut, että viisi vuotta vähin­tään menee, ennen kuin siihen tottuu. Itse olen koko ikäni tehnyt yötöitä. On ollut jaka­jia, jotka ovat saaneet diag­noo­sin, että eivät sovellu yötyö­hön. He eivät saa päivällä nukuttua.

– Perhe-elämän ja työn yhteen­so­vit­ta­mi­nen on monessa perheessä haas­ta­vaa perheen­jä­sen­ten erilais­ten vuoro­kausi­ryt­mien takia. Jaka­jan yötyö­hön tottu­mi­nen vaatii aika­moista sopeu­tu­mista perheessä. Sellai­sissa perheissä, joissa molem­mat ovat jaka­jia, se sujuu helpommin.

Kovim­milla ovat jaka­jat, jotka teke­vät elan­non turva­tak­seen kahta työtä.

– Osalla on toinen työ. Jotkut ovat kaupan kassalla, koulua­vus­ta­jina, siivoo­jina tai kesäi­sin vihannestarhoilla.

Vuoden ympä­ri­pyö­reää pais­ko­mista kompen­soi­daan jaka­jan viiden viikon kesä­lo­malla ja kahden viikon talvi­lo­malla. Viime tes-kier­rok­sella tuli se mahdol­li­suus, että talvi­lo­ma­vii­kon voi muut­taa rahaksi.

– Sanoin silloin, että en tuol­lai­seen koskaan lähde. Kaikki loma, mitä me saamme, tarvi­taan palau­tu­mi­seen. Mitä enem­män jakaja vanhe­nee, sitä enem­män hän väsyy lenkillä ja tarvit­see palau­tu­mi­sai­kaa. Jaka­mi­nen on nuorem­pien hommia, vaikka meillä vanhin jakaja on 72 vuotias.

NEUVOTTELUA PAREMMISTA EHDOISTA

Kun jaet­ta­vaksi on tullut muuta­kin kuin sano­ma­leh­tiä, on se pääluot­ta­mus­mies Timo Virta­selle merkin­nyt neuvot­te­lua jaka­mi­sen taksoista.

– Kovasti neuvo­tel­laan siitä, mitä makse­taan kirjeen tuomi­sesta, että montako sekun­tia on euro. Tavoit­teena on oikeu­den­mu­kai­sempi korvaus. On kohteita, joihin ei vält­tä­mättä mene yhtään lehteä, mutta sinne menee kuiten­kin kirjeitä ylim­pään kerrok­seen. Niistä on tähän mennessä maksettu vain kappa­le­kor­vaus. Nyt muute­taan kappa­le­kor­vaus sekun­neiksi ja saadaan järke­vämpi hinta. Siinä kuluu työai­kaa, kun kiipeää ylim­pään kerrok­seen ja vie kirjeen. Kun kuorma kasvaa, reppu voi painaa paljon.

Virta­nen kokee, että vaki­tui­sen työn muut­tu­mi­nen ja pakko­y­rit­tä­jyys ovat jake­lua­lalla jonkin­moi­nen uhka. Sen yleis­ty­mi­seen hän ei jaksa uskoa.

– En ollen­kaan ymmärrä, että joku sellai­seen leik­kiin lähtee. Kun kaikki sosi­aa­li­puoli, vakuu­tuk­set ja eläke­mak­sut, ajetaan jaka­jan kontolle, niin ei se hyvä malli ole. Joku hädis­sään tämmöi­seen tart­tuu, kun jostain pitää rahaa saada. Ei se pitem­män päälle toimi. Ei se Hyvin­kään suun­nas­sa­kaan ole toimi­nut, kun siihen työhön ei löydy väkeä.

KUN YKSI TYÖ EI RIITÄ

– Jakelu on osa-aikaista työtä, jossa palkka ei usein riitä toimeen­tu­loon. Se ajaa monet otta­maan toisen työn, sanoo itse­kin kahta työtä tehnyt jakaja Eveliina Koivisto.

Koivisto on 13 vuotta toimi­nut jaka­jana Tampe­reen Neka­lan kaupun­gin­osassa Alma Manun palve­luk­sessa, joka on Pirkan­maalla toimiva 900 ihmistä työl­lis­tävä jake­lu­firma. Näin Koivisto kuvaa ammattiaan:

– Olin pitkään lasten kanssa kotiäi­tinä. Sitten rupe­sin etsi­mään töitä. Ilmoi­tus osui silmään ja ajat­te­lin, että tämä työ voisi sopia, kun päivät olisi­vat vapaina. Se tuntui kivalta hommalta, kun oli pieniä lapsia. Jäin sille tielle.

– Jaka­jan työ on urak­ka­luon­toista. Minulla on Tampe­reella kaksi jako­pii­riä. Niistä makse­taan yhteensä noin 6,5 tuntia. Toisessa piirissä ajoa on kuusi- ja toisessa kahdek­san kilo­met­riä. Meillä lähes joka paikassa jaka­jat kulke­vat omilla autoilla. Keskusta-alueella on joita­kin paik­koja, missä polku­pyö­rille on mitoi­tettu piirit.

Parasta jaka­jan työssä on Koivis­ton mukaan oma vapaus.

– Siinä ei kukaan kyttää selän takana, Siinä voi itse määri­tellä työn vauh­din ja sen, millä tavalla hoitaa homman.

– Huono puoli on se, että työ tehdään yöllä. Välillä kaipaa työyh­tei­söä. Jaka­jalla saat­taa mennä viik­koja, ettei näe ketään.

Rasi­tus on työssä kasvanut.

– Työnan­taja on levik­kien laskuun vastan­nut siten, että on otettu paljon uutta jaet­ta­vaa, josta kertyy lisää tuloa. Se tekee työstä rankan, koska aikaa yössä ei ole sen enem­pää. Se on merkin­nyt lisää työtä samassa ajassa.

ALUSTATALOUTTA ON HYVÄÄ JA HUONOA

Teol­li­suus­lii­ton Martti Paavi­lai­sen mielestä alus­ta­ta­lous palve­lee hyvin silloin, kun työn­tekijä myy arvo­kasta erityis­osaa­mis­taan. Esimer­kiksi Oulussa asuva saat­taa alus­tan kautta tehdä töitä helsin­ki­läi­selle yrityk­selle ja saada siitä siedet­tä­vää palk­kaa. Alus­ta­ta­lous­pal­ve­lun ohjelma voi lisäksi free­lance­rin apuna laskea palk­kiosta eläke­mak­sun ja veron, ja lait­taa ne maksuun.

Suorit­ta­vaan työhön alus­ta­ta­lous sovel­tuu hänen mieles­tään huonosti, eten­kin silloin, kun sen perus­tana on pakko­y­rit­tä­jyys, joka ei tarjoa mahdol­li­suutta neuvo­tella työn hinnasta.

– Tällai­set yrityk­set perus­tu­vat siihen, että ne pyrki­vät käyt­tä­mään ihmi­siä hyväksi ja teet­tä­mään työtä mahdol­li­sim­man halvalla. Samalla väis­te­tään työnan­ta­jan velvol­li­suu­det. Katso­taan, että kyseessä on itsensä työl­lis­täjä tai free­lancer. Peri­aat­teessa he ovat työsuh­tei­sia ihmi­siä, jotka työs­ken­te­le­vät työnan­ta­jan direk­tio-oikeu­den alla. Käytän­nössä heillä ei kuiten­kaan ole mahdol­li­suutta neuvo­tella työehtojaan.

Itsensä työl­lis­tä­jällä on oikeus olla otta­matta vastaan sopi­musta. Paavi­lai­sen mielestä asetelma ei ole reilu.

– Onko ihmi­sellä, jonka pitäisi tulla toimeen, oikeasti mahdol­li­suus kiel­täy­tyä työstä?

UNIVAJETTA KAHDEN TYÖN LOUKUSSA

Jakaja Eveliina Koivis­ton mukaan yötyö­hön sopeu­tu­mi­nen ei ole help­poa. Vaikeinta on heillä, jotka teke­vät kahta työtä.

– Jokai­nen on yksilö. Sen huomaa hyvin nopeasti, sopiiko yötyö ollen­kaan. On yllät­tä­vän vaikeaa jatku­vasti nukkua päivällä.

– Ihmi­sillä on yötyö­hön erilai­sia toimin­ta­mal­leja. Jotkut mene­vät nukku­maan kuudelta illalla ja nukku­vat pitkän pätkän ennen kuin lähte­vät työhön ja ovat seuraa­van päivän hereillä. Itse teen niin, että nukun pari tuntia ennen kuin lähden työhön ja sitten pidem­män pätkän, kun tulen aamulla takai­sin. Se on sopi­nut minulle parhaiten.

– Tote­sin viime vuoden puolella, kun kävin kahdessa työssä, että uniryt­mini häiriin­tyi. Jouduin otta­maan pientä breik­kiä. Kävin lääkä­ris­sä­kin, että saatiin rytmiä korjat­tua. Kun vaje jää päälle, se vaikut­taa moneen asiaan.

Koivisto joutui totea­maan, että ihmi­sen on todella stres­saa­vaa tehdä saman­ai­kai­sesti kahta työtä.

– Ehkä sinulla on aamulla nukkues­sasi taka­rai­vossa, että sinun täytyy herätä päivällä ja lähteä toiseen työpaik­kaan. Uni ei ole niin laadu­kasta kuin se voisi olla. Mitä vanhem­maksi tulet, sen vaikeam­paa on nukkuminen.

Työn­te­ki­jä­pula ja jaka­jien suuri vaih­tu­vuus ovat Koivis­ton mukaan alan suuria ongelmia.

– Ihmi­siä tulee ja menee. Se on pyörö­ovi­tak­tiik­kaa. Meillä vaih­tuu yli sata henki­löä vuodessa. Jaka­jista on huutava pula. Se vaikut­taa kaik­keen. Se vaikut­taa laatuun.

TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ KÄYTETÄÄN HYVÄKSI

Eri tyyp­pis­ten jaka­jien edun­val­von­taa vaikeut­taa se, että heidän järjes­täy­ty­mi­sas­teensa on yleensä alhai­nen ja työnan­ta­jat käyt­tä­vät runsaasti ulko­mai­sia työn­te­ki­jöitä, joiden tietä­mys omista oikeuk­sis­taan on usein vielä heikompi kuin suoma­lai­silla. Monessa tapauk­sessa Teol­li­suus­lii­ton Paavi­lai­sen mukaan liit­toon järjes­täy­ty­mi­nen ja sieltä saatava tuki olisi kipe­rissä tilan­teissa avuksi.

Ruoan­ja­ke­lu­puo­lelta löytyy aina­kin kaksi yritystä, Foodora ja Wolt, joissa työsuh­teita on muutettu freelancer-sopimuksiksi.

– Siellä yritys pakotti työn­te­ki­jät alle­kir­joit­ta­maan uuden sopi­muk­sen, joka merkitsi siir­ty­mistä työsuh­teesta free­lancer-sopi­muk­seen, mikä tarkoitti palkan­alen­nusta ja työeh­to­jen etujen häviä­mistä. Ruoan­kul­jet­ta­jille annet­tiin eteen englan­nin­kie­li­nen työso­pi­mus ja sanot­tiin: se pitää alle­kir­joit­taa tai hommat loppu­vat. Aika moni panii­kissa alle­kir­joitti sopi­muk­sen sellai­se­naan, eikä ymmär­tä­nyt, että työeh­dot muut­tui­vat ratkaisevasti.

Osa ruoan­kul­jet­ta­jista oli työsuh­tei­sia. Heillä olisi Paavi­lai­sen mukaan ollut mahdol­li­suus vaatia yt-neuvot­te­luja, työsuh­tei­den mahdol­lista irti­sa­no­mista tuotan­nol­li­sista ja talou­del­li­sista syistä, ja työsuh­teen purku­ta­pauk­sessa neljän kuukau­den takai­sin­ot­to­vel­voi­tetta. Tällöin työso­pi­muk­sen huonon­ta­mi­nen olisi ollut huomat­ta­van hanka­laa alalla, joka kärsii kroo­ni­sesta työvoimapulasta.

– Asiaan olisi voitu puut­tua, jos ruoan­kul­jet­ta­jilla olisi ollut jonkin­lai­nen järjes­täy­ty­mi­nen ja tuki takana, mutta se mahdol­li­suus pääsi mene­mään ohi. Parempi työeh­to­so­pi­muk­siin liit­tyvä laki­tun­te­mus olisi voinut hyödyt­tää aina­kin niitä, joilla oli työsuhde.

MITÄ LIITTO VOI TEHDÄ?

Paavi­lai­sen mielestä liiton tulisi jatkossa toimia niin, että yhteis­kun­nassa itsensä työl­lis­tä­jien asemaan saatai­siin muutos.

– Työnan­ta­ja­puoli toimii harmaalla alueella, johon ei ole puututtu. Ammat­ti­liit­tona meidän pitäisi miet­tiä, miten saadaan edus­kunta otta­maan kantaa asiaan: tarken­ta­maan työsuh­tei­sen työn ja free­lancer­työn harmaata aluetta, ettei pääse tapah­tu­maan tämän tapaista hyväksikäyttöä.

Austra­liassa Foodora on katsottu työnan­ta­jaksi. Yritys on tunnus­ta­nut, että kurii­rit ovat enem­män työsuh­tei­sia työn­te­ki­jöitä kuin free­lance­reita ja maksa­nut heille korvauk­sia. Myös Hollan­nissa osa kurii­ri­työstä on tulkittu työsuh­tei­seksi. Toivot­ta­vasti käytäntö pikku­hil­jaa leviää Euroo­passa ja Suomessa.

SOPIMUSSHOPPAILU JA JAKAJIEN KAOOTTINEN TILANNE

Sopi­muss­hop­pailu nousi pintaan, kun Posti yhtiöitti posti­pal­ve­lunsa. Jaka­jien työnan­taja Posti­pal­ve­lut liit­tyi Media­liit­toon, ja Posti ja logis­tiikka-alan unioni PAU:n sopi­muk­sen piirissä olleet posti­lai­set siir­tyi­vät Teol­li­suus­lii­ton sopi­muk­sen piiriin. Työn­te­ki­jöi­den palkka ja edut huononivat.

– Siitä on vuosi ja tilanne on edel­leen kaoot­ti­nen, sanoo sopi­mus­asian­tun­tija Martti Paavilainen.

Miten tähän ajau­dut­tiin, on oma tarinansa.

– Varhais­ja­ke­lua on tehty meidän työeh­to­so­pi­muk­sella paljon. Posti ei olisi pysty­nyt kilpai­le­maan, jos se olisi noudat­ta­nut PAU:n sopi­musta, joka oli parempi. Työnan­taja sai talou­del­lista hyötyä vaih­ta­malla sopimusta.

Posti­pal­ve­lu­jen perus­ta­mi­sen myötä Teol­li­suus­liitto joutui kiusal­li­seen asemaan.

– SAK:n kentässä ei näytä hyvältä, että luomme mahdol­li­suu­den sopi­muss­hop­pai­luun. Se on moraa­li­nen ongelma, jota PAU:laiset eivät katso hyvällä.

Kahdella eri sopi­muk­sella on vuosi­kym­me­nien juuret. Toinen sopi­mus syntyi, kun mediayh­tiöt alkoi­vat perus­taa Postin jake­lun rinnalle omia jake­lu­yh­tiöi­tään, joiden työn­te­ki­jät järjes­täy­tyi­vät Vies­tin­tä­liit­toon. Fuusioi­den seurauk­sena mediayh­tiöi­den jaka­jista tuli TEAMin ja myöhem­min Teol­li­suus­lii­ton jäseniä.

Kipe­rän tilan­teen ratkai­se­mi­seksi Teol­li­suus­liitto ja PAU teke­vät yhteistyötä.

– Kerran kuukau­dessa käymme keskus­te­luja ja koko ajan vaih­damme tietoa, sanoo Paavi­lai­nen. Alan edun­val­von­taa ei helpota alhai­nen järjestäytymisaste.

– Meille järjes­täy­ty­neenä on lähes 1200 työn­te­ki­jää ja heidän määränsä on kasvussa. Monelle jaka­mi­nen on sivu­työ. Tark­kaa järjes­täy­ty­mi­sas­tetta on vaikea saada selville. Se on noin 25–35 prosen­tin haaru­kassa. PAU:n puolella järjes­täy­ty­mi­nen on paljon parempaa.

Kun Posti­pal­ve­lut perus­tet­tiin, siir­tyi PAU:lta Teol­li­suus­lii­ton sopi­muk­sen piiriin pari­tu­hatta työntekijää.

– Meille jäse­niksi heistä tuli kymme­ni­sen prosent­tia. Paljon jäi PAU:lle, ja paljon meni YTK:hon, valitettavasti.

Sopi­mus­asian­tun­ti­jan näkö­kul­masta jake­lu­maa­ilma on ”mielen­kiin­toi­nen mutta ääret­tö­män haastava”.

– Se lisää vielä vaikeus­as­tetta, että ala elää veit­sen­te­rällä. Postin sähköis­tä­mi­nen vaikut­taa voimakkaasti.

PAKKOYRITTÄJYYDESTÄ KYSYMYS

Lehtiä jaka­van Early­bir­din, ruoan­kul­je­tus­pal­velu Foodo­ran ja ruoka­lä­het­ti­pal­velu Woltin työn­te­ki­jöi­den kohte­lusta tehtiin edus­kun­nassa loppu­vuo­desta kirjal­li­nen kysy­mys sosi­aali- ja terveysministerille.

KYSYMYS: Kysy­myk­sen mukaan osa yrityk­sistä on johdon­mu­kai­sesti ja tarkoi­tuk­sella alka­nut kier­tää työnan­ta­ja­vel­voit­tei­taan. Ne eivät enää palk­kaa työn­te­ki­jöitä työsuh­tee­seen ja tee henki­lön kanssa työso­pi­musta, vaan otta­vat työn­te­ki­jöitä toimeksiantosuhteeseen.

Free­lance­rit eivät kirjal­li­sen kysy­myk­sen mukaan tosia­sial­li­sesti voi itse päät­tää, milloin ja missä he teke­vät työtä, vaan sitä on tehtävä silloin, kun ruoka tai lehti pitää toimit­taa asiak­kaalle. Lisäksi yritys voi kulje­tus­ten aikana antaa työn teke­mistä koske­via ohjeita aina­kin ruoan­ja­ke­lu­pal­ve­lun yhtey­dessä. Tällöin kaikki työsuh­teen tunnus­mer­kit täyttyvät.

Kirjal­li­sen kysy­myk­sen mukaan yritys­ten toimin­nasta aiheu­tuu mitta­via yhteis­kun­nal­li­sia mene­tyk­siä sosi­aa­li­turva- ja eläke­mak­su­jen jäädessä kerty­mättä. Lisäksi ne vääris­tä­vät yritys­ten välistä kilpai­lua. Työn­tekijän näkö­kul­masta käytän­töä pide­tään kirjal­li­sessa kysy­myk­sessä ”työn­te­ki­jälle kuulu­van ansion varastamisena”.

Kysy­myk­sessä muis­tu­tet­tiin, että työn­tekijän perus­ta­vaa laatua olevia oikeuk­sia ovat oikeus työso­pi­muk­seen, sairaus­lo­maan, eläk­kee­seen ja työter­veys­huol­toon. Lisäksi työn­tekijän kuuluu saada korvaus omien työvä­li­nei­den ja ajoneu­von käytöstä, ja hänen tulee voida käyt­tää työpai­kan sosiaalitiloja.

Kysy­myk­sessä kysyt­tiin muun muassa, mihin toimen­pi­tei­siin minis­teri aikoo ryhtyä sen selvit­tä­mi­seksi, ovatko nämä free­lance­rit työsuh­teessa vai eivät. Hän halusi tietää myös, mihin minis­te­rin näke­myk­sen mukaan voi johtaa kehi­tys, jossa yrityk­set kier­tä­vät työso­pi­mus­la­kia ja jättä­vät maksa­matta sosi­aa­li­turva- ja eläkemaksut.

VASTAUS: Minis­te­rin mukaan työsuo­je­lu­vi­ran­omai­nen voi ottaa selvit­tääk­seen free­lancer-sopi­muk­sella tai yrit­tä­jänä toimi­van henki­lön aseman tämän pyyn­nöstä. Viran­omai­nen voi selvit­tää, onko henkilö tosia­sial­li­sesti työn­tekijän asemassa. Jos viran­omai­nen katsoo henki­lön olevan työn­tekijän asemassa, on tällä toimi­valta työnantajaan.

Työn suorit­ta­mi­sella freelancer‑, toimek­sianto- tai muulla sopi­muk­sella ei minis­te­rin mielestä ”lähtö­koh­tai­sesti aiheudu mitään vero­jen tai eläke- tai sosi­aa­li­tur­va­mak­su­jen menetyksiä”.

Uusia ajatuk­sia itsensä työl­lis­tä­jien aseman korjaa­mi­seksi ei minis­teri esittänyt.

PAKKOYRITTÄJYYS NAKERTAA ELÄKETURVAA

”Mata­la­palk­kai­nen alus­ta­työ yleis­tyes­sään aset­taisi suoma­lais­ten eläke­tur­van entistä kovem­pien kustan­nus­pai­nei­den eteen. Työs­sä­käy­vät ihmi­set kerryt­tä­vät itsel­leen eläkettä. Jos se ei ole riit­tävä, henki­lölle makse­taan kansa­ne­lä­kettä. Koska itsensä työl­lis­tä­vien eli free­lance­rei­den palkka on pieni, houku­tus siihen, että he eivät maksa itsel­leen vapaa­eh­toista yrit­tä­jäe­lä­kettä kasvaa, ja se merkit­see sitä, että he myöhem­min jossain vaihetta ikäänsä ovat kansa­ne­läk­keen varassa. Silloin muut työn­te­ki­jät kustan­ta­vat heidän eläk­kei­tään. Jos alus­ta­ta­lou­della tehtävä mata­la­palk­kai­nen työ yleis­tyy, tästä tulee yhteis­kun­nal­li­nen ongelma. Tällai­sen proses­sin kautta vähen­ne­tään muuten­kin harve­ne­via maksa­jia työeläkepottiin.”

SOPIMUSASIANTUNTIJA MARTTI PAAVILAINEN

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT PEKKA ELOMAA JA JYRKI LUUKKONEN