REPORTAASI: Laitilan Pilkingtonilla tuulilasien valmistus on puhdasta käsityötä

Tuulilasin valmistus on tarkkaa työtä. Vuosikymmenten varrella kertynyt osaaminen ja pienten sarjojen käsityöläisyys takaavat Pilkington Automotive Laitilan tehtaan työt.

Kaksi sinisiin takkeihin ja valkoisiin hiusverkkoihin pukeutunutta työntekijää siirtää tarkoin suljetussa puhdastilassa vakain ottein liki kuuden neliön suuruista tuulilasia. Imukupeilla varustettu robottivarsi auttaa sataviisikymmentäkiloisen lasin liikuttelussa. Marjut Koskinen ja Sanna Stenroos vastaavat tuulilasien laminoinnista Pilkington Automotiven Laitilan tehtaalla.

Tuulilasivalmistuksen laminointivaiheessa muotoonsa taivutetut lasit irrotetaan ensin toisistaan. Lasien välissä on hyvin hienojakoista pölyä, joka on ulomman ja sisemmän lasin välissä lasin taivutusvaiheen aikana.

Koskinen ja Stenroos harjaavat kumpikin omalta puoleltaan ensin ulomman lasin sisäpinnan ja sitten sisemmän lasin ulkopinnan hyvin hienolla lattiaharjaa muistuttavalla työvälineellä. Liikkeet ovat harjaantuneita ja varmoja. Tässä työssä tarkkuus on tärkeämpää kuin nopeus.

Kun pöly on putsattu, ulomman lasin sisäpinnalle asetetaan pvb-muovikalvo (polyvinyylibutyraali) eli laminaatti. Sitten sisempi lasi lasketaan kalvon päälle.

LAMINAATTI KAHDEN LASIN VÄLIIN

Laminaatti puristuu lasien väliin autoklaavi-nimisessä paineastiassa, jossa on 10 barin paine ja 130 asteen lämpötila. Ennen autoklaavi-käsittelyä lasi on samea, lähes läpinäkymätön. Kuumuus ja paine muuttavat pvb-kalvon kirkkaaksi.

Raakalasin paksuudet vaihtelevat 2,1 ja 4,0 millimetrin välillä, ja pvb-kalvo on 0,76 milliä paksu. Valmiiden tuulilasien paksuudet ovat 4,96 millistä ja 8,76 milliin. Raakalasi tulee kahdelta saksalaisvalmistajalta. Lasia on useita eri värejä, mutta muuten se on teknisesti samanlaista.

Hämmästyttävintä on, että suurin osa vuosittain valmistuvasta 145 000 tuulilasista tehdään ainakin osittain käsin. Tuotantoprosessista vain lasinleikkuu ja silkkipainatus ovat pääosin automatisoituja. Lasien taivutus, laminointi, autoklaaviin valmistelu, autoklaavin käyttö sekä viimeistely, laadunvarmistus ja pakkaus ovat käsityötä.

KUUMASSA UUNISSA LASI TAIPUU

Lasityöntekijä Lauri Rantala taivuttaa uunin ääressä suurta tuulilasia, joka hetkeä myöhemmin siirtyy laminointiin.

Uuni on reilun metrin korkeudella maasta, ja sen alapuolella roikkuu vaijereiden päässä kilon painoisia rautapaloja. Painoilla ohjataan uunin sisällä olevan muotin aisoja, jotka painavat lasia oikeaan muotoon. Lasin taivutus on jatkuvaa ohjailua koko sen ajan, kun lasi on uunissa.

Kauanko yhden lasin taivuttaminen 600–650-asteisessa uunissa kestää?

– Puolesta tunnista viiteenkymmeneen minuuttiin menee tällaisessa vaativammassa lasissa. Helpoimpiin kuluu kolmesta viiteentoista minuuttiin, Rantala sanoo.

Rantalalla on apunaan pitkiä rautatankoja. Hän työntää sellaisen uunin seinässä olevan reiän läpi, painaa tangon päällä lasia ja taivuttaa lasin haluttuun muotoon. Jokainen tuulilasi on yksilöllinen käsityön tulos, vaikka ne tehdään tarkasti samojen mittojen mukaan.

Kun Rantala tuli kuusi vuotta sitten töihin, hänellä oli työparinaan talossa kolme kuukautta ollut tekijä. Yhdessä he kehittivät tekemistä ja ideoivat uusia toimintatapoja.

– Jokaisella lasintaivuttajalla on oma tyylinsä tehdä erityyppisiä laseja. Vuosien varrella hioutuu kantapään kautta itselle sopivin tekotyyli. Tätä työtä ei opeteta missään koulussa, eikä kovin nopeasti opita.

UNIIKKILASEJA KLASSIKKOAUTOIHIN

Pilkington tuottaa Laitilassa laminoituja tuulilaseja pääasiassa linja-autoihin ja työkoneisiin kuten suuriin traktoreihin, puimureihin ja maansiirtokoneisiin. Tehtaan erikoisuus on yli 25 vuotta vanhoihin museoautoihin tehtävät tuulilasit. Niiden osuus on vajaa kymmenesosa tehtaan noin 150 000 tuulilasin vuosituotannosta.

Tuotantotilojen käytävien varrella näkee lasimuotteja, joiden koodit kuten ASM, THI, AUD tai POR kertovat, että laseja tehdään erikoisautoihin kuten Aston Martin, Triumph ja Porsche.

Tehdassalin perällä on viileä varastohalli, jonka oransseilla hyllyillä on satoja päällisin puolin samannäköisiä rautakehikoita. Ne kaikki ovat klassikkoautojen tuulilasien muotteja. Muotteja on hyllyillä noin 1 400.

Tuulilasien parissa 21 vuotta työskennellyt työkaluvaraston hoitaja Tuure Urhonen seisoo hyllyjen välissä sininen mappi kädessään.

– Klassikkoautojen muottien siirto Englannista meille pari vuotta sitten on työllistänyt minua kovasti, Urhonen sanoo.

Vanhimmat autot, joihin laseja tehdään, ovat 1950-luvulta. Monet autot, joihin laseja tehdään, ovat todellisia harvinaisuuksia.

– On autoja, joita on maailmassa vain muutamia kymmeniä, ja on myös täysin itse tehtyjä autoja, joiden tuulilasien muotit löytyvät vain meiltä.

Urhosella on käytännön ongelma.

– Hyllyt loppuvat kesken. Koko ajan tulee uusia muotteja, ja Englannin laatikoitakin on vielä pari–kolmekymmentä purkamatta.

RUUVI KIRISTYY

Pääluottamusmies Ilkka Suvannolla on takanaan jo 30 vuotta lasivalmistuksen parissa. Hän on nähnyt yrityksen ja toimialan monet mutkat ja hallitsee käytännössä useimmat tehtaan työvaiheet.

– Paljon on tapahtunut. Kun aloitin pääluottamusmiehenä vuonna 2008, oli vielä kuusi tehdasta ja nyt on kaksi. Ylöjärvi, Lahti ja Forssa lopetettiin ja Nivala myytiin.

Vuonna 1974 alun perin Norlamexin nimellä perustetulla tehtaalla menee tällä hetkellä hyvin.

– Muutamaan vuoteen ei ole ollut lomautuksia eikä yt-neuvotteluja. Koko ajan haemme uusia työntekijöitä.

Vaikka tuotanto kasvaa ja taloudellisesti menee hyvin, mikään ei tunnu riittävän.

– Koko ajan vaaditaan lisää. Euroopan konttorissa seurataan mittareita ja tavoitteita kiristetään. Koneiden käyttöastetta halutaan paremmaksi ja ihmisistä enemmän irti, vaikka jo nyt tehdään kolmea vuoroa. Pehmeitä arvoja mainostetaan, mutta tehtaan tasolla niillä ei ole mitään merkitystä, Suvanto harmittelee.

– Täällä ei juuri huomioida, että ihmisille tulee ikää, eikä kaikki voi toimia samalla teholla koko ajan. Onneksi muutamia osasairaseläkkeitä on saatu voimaan ja pari ihmistä on päässyt osittaiselle varhaiseläkkeelle. Ne edistävät joustavaa eläkkeelle siirtymistä.

Suvannon pulmatilanteiden ratkomista helpottaa se, että hänellä on työparinaan Tampereen tehtaan luottamusmies, jonka kanssa Suvanto asioi päivittäin.

– Yhdessä kun pähkitään ongelmia, tulee aina parempia päätöksiä.

Työsuojelun osalta Laitilan tehdas on esimerkillinen. Ruokalan valotaulusta vierailijakin voi lukea, että Tekijän vierailuhetkellä tapaturmattomia päiviä on ollut 418. Turvallisuus on jokaisen työntekijän selkäytimessä.

– Lasi on arvaamaton materiaali. Kun sitä kunnioittaa, ollaan turvallisuudessa jo pitkällä.

30 vuotta lasin parissa antaa Suvannolle perspektiiviä kertoa, mikä on muuttunut tehtaan seinien sisällä eniten.

– Turvallisuusajattelu on muuttunut täysin. Aikanaan tultiin sandaaleissa, verkkareissa ja näppylähanskat käsissä. Ei ollut minkäänlaisia suojia, jotka tänä päivänä ovat itsestään selviä.

HYVÄ PALKKA JA KIVAT TYÖKAVERIT

Senioritehtävässä toimiva Paula Huppunen työskentelee Doris-linjalla, jossa lasit viimeistellään liukuhinnalla.

– Teemme tällä liukuhihnalla töitä niin, että jokaisella on yksi työvaihe. Aiemmin tätä tehtiin niin, että työntekijä haki lasin, ja viimeisteli sen itse alusta loppuun.

Huppunen toimii senioritehtävässä, koska hallitsee monet työtehtävät ja on tottunut ratkaisemaan ongelmatilanteita.

– Siirryn paikkaamaan aina sinne, missä tarvitaan. Joka päivä tulee poikkeustilanteita, jolloin pitää päättää, miten toimitaan. Vuosien varrella olen oppinut sen, miten ongelmia ratkotaan ja minne mistäkin asiasta pitää ilmoittaa. Tämä ei todellakaan ole mitään bulkkituotantoa, Huppunen sanoo.

Hyvä ilmapiiri ja hyvät työkaverit pitävät Pilkingtonilla pari vuosikymmentä työtä tehneen Huppusen töissä. Vaikka muitakin töitä olisi tarjolla, ei työpaikan vaihto ole tullut mieleen.

– Kokeneet ihmiset ja heidän ammattitaitonsa pitävät tämän firman pystyssä. He muistavat asiat pitkältä ajalta, tuntevat tuotteet ja sen, mitä asiakkaat ovat vaatineet.

Miksi nuorten kannattaisi tulla töihin?

– Palkka on hyvin kilpailukykyinen, eikä työ ole tylsää tehdastyötä, Huppunen sanoo.

TUULILASIVALMISTUS KESKITTYI PARIIN TEHTAASEEN

Lasia on valmistettu Suomessa vuodesta 1681, jolloin Gustav Johan Jung perusti lasitehtaan Uuteenkaupunkiin, 20 kilometrin päähän Laitilasta. Vain neljä vuotta toimineessa tehtaassa valmistettiin pulloja, kristalli­esineitä ja ikkunalasia.

Autolasivalmistus on keskittynyt Suomessa muutamaan suurempaan tehtaaseen: Pilkington Automotive Finlandin Tampereen ja Laitilan tehtaille ja Finn Lamexille Laitilaan sekä pienempiin kuten Kuttilan Autolasiin. Pilkingtonin tehtaista Tampere on erikoistunut karkaistuun lasiin ja Laitila laminoituihin laseihin.

Pilkington tuli Suomeen vuonna 1975 ostamalla lasiyritys Laminon ja 1970-luvun aikana joukon pienempiä lasialan yrityksiä. Lahden Lasitehtaan pääomistajaksi se nousi vuonna 1988. Vuonna 2002 ostoslistalla oli Nivalassa toiminut Keskipohjan Lasi ja vuonna 2008 aloitettiin ikkunalasituotanto Forssassa.

Tämän jälkeen tuotantoa on ajettu alas: Lahden Lasitehdas suljettiin kesällä 2012, Forssan tehtaan toiminta päättyi joulukuussa 2012, Nivalan eristyslasitehdas myytiin elokuussa 2014 Best Glass Oy:lle ja samana vuonna suljettiin Ylöjärven tehdas.

Pilkington Automotive Finland liittyi vuonna 2006 osaksi japanilaista NSG-konsernia, jonka palveluksessa on 27 000 työntekijää.

PILKINGTON AUTOMOTIVE FINLAND OY

HENKILÖSTÖ 270 Laitilassa ja 250 Tampereella, joista tuotannossa 453 henkeä
LIIKEVAIHTO 114 miljoonaa euroa (2017)
TUOTANTO Laitilassa 145 000 laminoitua tuulilasia vuodessa linja- ja matkailuautoihin sekä työkoneisiin kuten puimureihin traktoreihin ja harvestereihin. Yli 90 % vientiin, pääasiassa Eurooppaan ja Turkkiin. Erikoisuutena museoautojen tuulilasit.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ