20181203 Laitila. Tekijä-lehti. Teollisuusliitto. Pilkingtonin tuulilasitehdas Laitilassa. Kuvassa Sanna Stenroos. Kuva: Vesa-Matti Väärä.

REPORTAASI: Laitilan Pilking­to­nilla tuuli­la­sien valmistus on puhdasta käsityötä

Tuuli­lasin valmistus on tarkkaa työtä. Vuosi­kym­menten varrella kertynyt osaaminen ja pienten sarjojen käsityö­läi­syys takaavat Pilkington Automo­tive Laitilan tehtaan työt.

Kaksi sinisiin takkeihin ja valkoi­siin hiusverk­koihin pukeu­tu­nutta työnte­kijää siirtää tarkoin sulje­tussa puhdas­ti­lassa vakain ottein liki kuuden neliön suuruista tuuli­lasia. Imuku­peilla varus­tettu robot­ti­varsi auttaa satavii­si­kym­men­tä­ki­loisen lasin liikut­te­lussa. Marjut Koskinen ja Sanna Stenroos vastaavat tuuli­la­sien laminoin­nista Pilkington Automo­tiven Laitilan tehtaalla.

Marjut Koskinen (vas.) ja Sanna Stenroos. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Tuuli­la­si­val­mis­tuksen laminoin­ti­vai­heessa muotoonsa taivu­tetut lasit irrote­taan ensin toisis­taan. Lasien välissä on hyvin hieno­ja­koista pölyä, joka on ulomman ja sisemmän lasin välissä lasin taivu­tus­vai­heen aikana.

Koskinen ja Stenroos harjaavat kumpikin omalta puolel­taan ensin ulomman lasin sisäpinnan ja sitten sisemmän lasin ulkopinnan hyvin hienolla lattia­harjaa muistut­ta­valla työvä­li­neellä. Liikkeet ovat harjaan­tu­neita ja varmoja. Tässä työssä tarkkuus on tärkeämpää kuin nopeus.

Kun pöly on putsattu, ulomman lasin sisäpin­nalle asete­taan pvb-muovi­kalvo (polyvi­nyy­li­bu­ty­raali) eli laminaatti. Sitten sisempi lasi laske­taan kalvon päälle.

LAMINAATTI KAHDEN LASIN VÄLIIN

Laminaatti puristuu lasien väliin autoklaavi-nimisessä paineas­tiassa, jossa on 10 barin paine ja 130 asteen lämpö­tila. Ennen autoklaavi-käsit­telyä lasi on samea, lähes läpinä­ky­mätön. Kuumuus ja paine muuttavat pvb-kalvon kirkkaaksi.

Raaka­lasin paksuudet vaihte­levat 2,1 ja 4,0 milli­metrin välillä, ja pvb-kalvo on 0,76 milliä paksu. Valmiiden tuuli­la­sien paksuudet ovat 4,96 millistä ja 8,76 milliin. Raaka­lasi tulee kahdelta saksa­lais­val­mis­ta­jalta. Lasia on useita eri värejä, mutta muuten se on tekni­sesti samanlaista.

Hämmäs­tyt­tä­vintä on, että suurin osa vuosit­tain valmis­tu­vasta 145 000 tuuli­la­sista tehdään ainakin osittain käsin. Tuotan­to­pro­ses­sista vain lasin­leikkuu ja silkki­pai­natus ovat pääosin automa­ti­soi­tuja. Lasien taivutus, laminointi, autoklaa­viin valmis­telu, autoklaavin käyttö sekä viimeis­tely, laadun­var­mistus ja pakkaus ovat käsityötä.

KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

KUUMASSA UUNISSA LASI TAIPUU

Lasityön­te­kijä Lauri Rantala taivuttaa uunin ääressä suurta tuuli­lasia, joka hetkeä myöhemmin siirtyy laminointiin.

Uuni on reilun metrin korkeu­della maasta, ja sen alapuo­lella roikkuu vaije­reiden päässä kilon painoisia rauta­pa­loja. Painoilla ohjataan uunin sisällä olevan muotin aisoja, jotka painavat lasia oikeaan muotoon. Lasin taivutus on jatkuvaa ohjailua koko sen ajan, kun lasi on uunissa.

Kauanko yhden lasin taivut­ta­minen 600–650-asteisessa uunissa kestää?

– Puolesta tunnista viiteen­kym­me­neen minuut­tiin menee tällai­sessa vaati­vam­massa lasissa. Helpoim­piin kuluu kolmesta viiteen­toista minuut­tiin, Rantala sanoo.

Lauri Rantala varmistaa, että tuuli­lasi taipuu yli 600-astei­sessa uunissa halut­tuun muotoon. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Ranta­lalla on apunaan pitkiä rauta­tan­koja. Hän työntää sellaisen uunin seinässä olevan reiän läpi, painaa tangon päällä lasia ja taivuttaa lasin halut­tuun muotoon. Jokainen tuuli­lasi on yksilöl­linen käsityön tulos, vaikka ne tehdään tarkasti samojen mittojen mukaan.

Kun Rantala tuli kuusi vuotta sitten töihin, hänellä oli työpa­ri­naan talossa kolme kuukautta ollut tekijä. Yhdessä he kehit­tivät tekemistä ja ideoivat uusia toimintatapoja.

– Jokai­sella lasin­tai­vut­ta­jalla on oma tyylinsä tehdä erityyp­pisiä laseja. Vuosien varrella hioutuu kanta­pään kautta itselle sopivin tekotyyli. Tätä työtä ei opeteta missään koulussa, eikä kovin nopeasti opita.

KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

UNIIKKILASEJA KLASSIKKOAUTOIHIN

Pilkington tuottaa Laiti­lassa laminoi­tuja tuuli­la­seja pääasiassa linja-autoihin ja työko­nei­siin kuten suuriin trakto­reihin, puimu­reihin ja maansiir­to­ko­nei­siin. Tehtaan erikoi­suus on yli 25 vuotta vanhoihin museoau­toihin tehtävät tuuli­lasit. Niiden osuus on vajaa kymme­nesosa tehtaan noin 150 000 tuuli­lasin vuosituotannosta.

Tuotan­to­ti­lojen käytä­vien varrella näkee lasimuot­teja, joiden koodit kuten ASM, THI, AUD tai POR kertovat, että laseja tehdään erikoi­sau­toihin kuten Aston Martin, Triumph ja Porsche.

Tehdas­salin perällä on viileä varas­to­halli, jonka orans­seilla hyllyillä on satoja päällisin puolin saman­nä­köisiä rauta­ke­hi­koita. Ne kaikki ovat klassik­koau­tojen tuuli­la­sien muotteja. Muotteja on hyllyillä noin 1 400.

Tuuli­la­sien parissa 21 vuotta työsken­nellyt työka­lu­va­raston hoitaja Tuure Urhonen seisoo hyllyjen välissä sininen mappi kädessään.

– Klassik­koau­tojen muottien siirto Englan­nista meille pari vuotta sitten on työllis­tänyt minua kovasti, Urhonen sanoo.

”On autoja, joiden tuuli­la­sien muotit löytyvät vain meiltä. Hyllyt loppuvat kesken, laati­koi­takin on vielä purka­matta”, kertoo työka­lu­va­raston hoitaja Tuure Urhonen. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Vanhimmat autot, joihin laseja tehdään, ovat 1950-luvulta. Monet autot, joihin laseja tehdään, ovat todel­lisia harvinaisuuksia.

– On autoja, joita on maail­massa vain muutamia kymmeniä, ja on myös täysin itse tehtyjä autoja, joiden tuuli­la­sien muotit löytyvät vain meiltä.

Urhosella on käytännön ongelma.

– Hyllyt loppuvat kesken. Koko ajan tulee uusia muotteja, ja Englannin laati­koi­takin on vielä pari–kolmekymmentä purkamatta.

KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

RUUVI KIRISTYY

Pääluot­ta­mus­mies Ilkka Suvan­nolla on takanaan jo 30 vuotta lasival­mis­tuksen parissa. Hän on nähnyt yrityksen ja toimialan monet mutkat ja hallitsee käytän­nössä useimmat tehtaan työvaiheet.

– Paljon on tapah­tunut. Kun aloitin pääluot­ta­mus­mie­henä vuonna 2008, oli vielä kuusi tehdasta ja nyt on kaksi. Ylöjärvi, Lahti ja Forssa lopetet­tiin ja Nivala myytiin.

Vuonna 1974 alun perin Norla­mexin nimellä perus­te­tulla tehtaalla menee tällä hetkellä hyvin.

– Muuta­maan vuoteen ei ole ollut lomau­tuksia eikä yt-neuvot­te­luja. Koko ajan haemme uusia työntekijöitä.

Pääluot­ta­mus­mies Ilkka Suvannon mukaan Laitilan tehtaalla menee hyvin. ”Muuta­maan vuoteen ei ole ollut lomau­tuksia eikä yt-neuvot­te­luja. Koko ajan haemme uusia työnte­ki­jöitä.” KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Vaikka tuotanto kasvaa ja talou­del­li­sesti menee hyvin, mikään ei tunnu riittävän.

– Koko ajan vaadi­taan lisää. Euroopan kontto­rissa seura­taan mitta­reita ja tavoit­teita kiris­te­tään. Koneiden käyttö­as­tetta halutaan parem­maksi ja ihmisistä enemmän irti, vaikka jo nyt tehdään kolmea vuoroa. Pehmeitä arvoja mainos­te­taan, mutta tehtaan tasolla niillä ei ole mitään merki­tystä, Suvanto harmittelee.

– Täällä ei juuri huomioida, että ihmisille tulee ikää, eikä kaikki voi toimia samalla teholla koko ajan. Onneksi muutamia osasai­ra­se­läk­keitä on saatu voimaan ja pari ihmistä on päässyt osittai­selle varhai­se­läk­keelle. Ne edistävät joustavaa eläkkeelle siirtymistä.

Suvannon pulma­ti­lan­teiden ratko­mista helpottaa se, että hänellä on työpa­ri­naan Tampe­reen tehtaan luotta­mus­mies, jonka kanssa Suvanto asioi päivittäin.

– Yhdessä kun pähki­tään ongelmia, tulee aina parempia päätöksiä.

Työsuo­jelun osalta Laitilan tehdas on esimer­kil­linen. Ruokalan valotau­lusta vierai­li­jakin voi lukea, että Tekijän vierai­lu­het­kellä tapatur­mat­tomia päiviä on ollut 418. Turval­li­suus on jokaisen työntekijän selkäytimessä.

– Lasi on arvaa­maton materi­aali. Kun sitä kunnioittaa, ollaan turval­li­suu­dessa jo pitkällä.

30 vuotta lasin parissa antaa Suvan­nolle perspek­tiiviä kertoa, mikä on muuttunut tehtaan seinien sisällä eniten.

– Turval­li­suusa­jat­telu on muuttunut täysin. Aikanaan tultiin sandaa­leissa, verkka­reissa ja näppy­lä­hanskat käsissä. Ei ollut minkään­laisia suojia, jotka tänä päivänä ovat itses­tään selviä.

HYVÄ PALKKA JA KIVAT TYÖKAVERIT

Senio­ri­teh­tä­vässä toimiva Paula Huppunen työsken­telee Doris-linjalla, jossa lasit viimeis­tel­lään liukuhinnalla.

– Teemme tällä liuku­hih­nalla töitä niin, että jokai­sella on yksi työvaihe. Aiemmin tätä tehtiin niin, että työntekijä haki lasin, ja viimeis­teli sen itse alusta loppuun.

Huppunen toimii senio­ri­teh­tä­vässä, koska hallitsee monet työteh­tävät ja on tottunut ratkai­se­maan ongelmatilanteita.

– Siirryn paikkaa­maan aina sinne, missä tarvi­taan. Joka päivä tulee poikkeus­ti­lan­teita, jolloin pitää päättää, miten toimi­taan. Vuosien varrella olen oppinut sen, miten ongelmia ratko­taan ja minne mistäkin asiasta pitää ilmoittaa. Tämä ei todel­la­kaan ole mitään bulkki­tuo­tantoa, Huppunen sanoo.

Jokainen työpäivä on erilainen ja ratkot­tavia ongelmia tulee usein vastaan. Se tekee Paula Huppusen mukaan työstä mielen­kiin­toista. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Hyvä ilmapiiri ja hyvät työka­verit pitävät Pilking­to­nilla pari vuosi­kym­mentä työtä tehneen Huppusen töissä. Vaikka muitakin töitä olisi tarjolla, ei työpaikan vaihto ole tullut mieleen.

– Kokeneet ihmiset ja heidän ammat­ti­tai­tonsa pitävät tämän firman pystyssä. He muistavat asiat pitkältä ajalta, tuntevat tuotteet ja sen, mitä asiak­kaat ovat vaatineet.

Miksi nuorten kannat­taisi tulla töihin?

– Palkka on hyvin kilpai­lu­ky­kyinen, eikä työ ole tylsää tehdas­työtä, Huppunen sanoo.

KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

TUULILASIVALMISTUS KESKITTYI PARIIN TEHTAASEEN

Lasia on valmis­tettu Suomessa vuodesta 1681, jolloin Gustav Johan Jung perusti lasiteh­taan Uuteen­kau­pun­kiin, 20 kilometrin päähän Laiti­lasta. Vain neljä vuotta toimi­neessa tehtaassa valmis­tet­tiin pulloja, kristalli­esineitä ja ikkunalasia.

Autola­si­val­mistus on keskit­tynyt Suomessa muuta­maan suurem­paan tehtaa­seen: Pilkington Automo­tive Finlandin Tampe­reen ja Laitilan tehtaille ja Finn Lamexille Laiti­laan sekä pienem­piin kuten Kuttilan Autola­siin. Pilking­tonin tehtaista Tampere on erikois­tunut karkais­tuun lasiin ja Laitila laminoi­tuihin laseihin.

Pilkington tuli Suomeen vuonna 1975 ostamalla lasiy­ritys Laminon ja 1970-luvun aikana joukon pienempiä lasialan yrityksiä. Lahden Lasiteh­taan pääomis­ta­jaksi se nousi vuonna 1988. Vuonna 2002 ostos­lis­talla oli Nivalassa toiminut Keski­pohjan Lasi ja vuonna 2008 aloitet­tiin ikkuna­la­si­tuo­tanto Forssassa.

Tämän jälkeen tuotantoa on ajettu alas: Lahden Lasitehdas suljet­tiin kesällä 2012, Forssan tehtaan toiminta päättyi joulu­kuussa 2012, Nivalan eristys­la­si­tehdas myytiin elokuussa 2014 Best Glass Oy:lle ja samana vuonna suljet­tiin Ylöjärven tehdas.

Pilkington Automo­tive Finland liittyi vuonna 2006 osaksi japani­laista NSG-konsernia, jonka palve­luk­sessa on 27 000 työntekijää.

PILKINGTON AUTOMOTIVE FINLAND OY

HENKILÖSTÖ 270 Laiti­lassa ja 250 Tampe­reella, joista tuotan­nossa 453 henkeä
LIIKEVAIHTO 114 miljoonaa euroa (2017)
TUOTANTO Laiti­lassa 145 000 laminoitua tuuli­lasia vuodessa linja- ja matkai­luau­toihin sekä työko­nei­siin kuten puimu­reihin trakto­reihin ja harves­te­reihin. Yli 90 % vientiin, pääasiassa Euroop­paan ja Turkkiin. Erikoi­suu­tena museoau­tojen tuulilasit.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ